tk-icons
Sivuston näkymät

Lihasta luovutaan pikkuhiljaa – myös muualla kuin pääkaupunki­seudulla

14.8.2018
Johanna Lehto

Lihan kokonaiskulutus on pysynyt ennallaan, mutta lihansyönnistä luopuneiden talouksien määrä kasvaa.

”Kasvissyönti onkin suuri kupla” – uutisoi Helsingin Sanomat 24. heinäkuuta, kun Luonnonvara­keskus Luken ravinto­tase vuodelta 2017 julkistettiin. Luken julkistuksessa suomalaisten lihan kokonais­kulutus oli säilynyt ennallaan vuodesta 2016, vaikka kasvis­ruokailu ja vegaanius ovat olleet aiempaa enemmän esillä mediassa.

Kulutustutkimuksen aineistoista vuosilta 2012 ja 2016 voi kuitenkin havaita maltillista lihattoman ruoka­valion yleistymistä sekä trendin hitaan leviämisen pääkaupunki­seudulta muualle Suomeen.

Tämän artikkelin tausta­materiaalina on käytetty kulutus­tutkimuksen 2012 ja 2016 aineistoja. Niistä rajattujen vastausten mukaan lihattoman ruoka­valion noudattajina pidetään tässä artikkelissa koti­talouksia, jotka eivät kahden viikon tutkimus­ajankohtana ostaneet lihaa, eläimen osia tai liha­valmisteita. Lihaksi luetaan kaikki naudan-, sian- tai lampaan­liha sekä siipi­karja ja riista­eläimet. Liha­valmisteiksi lasketaan niin leikkeleet ja makkarat kuin lihaa sisältävät einekset.

Vain iäkkäimmät pitäytyneet entisessä ruoka­valiossa

Tarkasteluvuosien välillä on havaittavissa lihattomien koti­talouksien lisääntymistä, vaikka Luken ravintotase­julkistuksessa lihan kokonais­kulutus kasvoikin 77,5 kilosta 81 kiloon suomalaista kohti vuodesta 2012 vuoteen 2016.

Vuonna 2012 kulutus­tutkimukseen vastanneista 5,3 prosenttia ei ostanut lihaa tutkimus­ajankohtana. Vuoden 2016 otoksesta jo 8 prosenttia jätti liha­tuotteet kauppojen hyllyille.

Kulutustutkimuksen aineistosta saatujen tietojen mukaan lihan kokonais­kulutuksen kasvu on siis tapahtunut samalla, kun kokonaan lihattomien koti­talouksien määrä on kasvanut. Tämän aineiston ja Luken ravinto­taseen valossa näyttää siltä, että pienempi osuus väestöstä syö lihaa aiempaa enemmän samalla kun täysin lihattomien ostos­korien määrä kasvaa.

Molempina tarkasteluvuosina 25–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä oli eniten koti­talouksia, jotka eivät ostaneet lainkaan lihaa tai liha­valmisteita. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Lihattomien kotitalouksien jakautuminen ikä­ryhmittäin

Kuvio 1. Lihattomien kotitalouksien jakautuminen ikä­ryhmittäin

Lähde: Tilastokeskus, Koti­talouksien kulutus 2012 ja 2016

Lihaton ruokavalio on lisääntynyt kaikissa muissa ikä­ryhmissä paitsi yli 75-vuotiaissa (kuvio 2). Eniten muutoksia on tapahtunut 17–24-vuotiaiden ikä­ryhmässä, missä lihattomia ostos­koreja oli 9,2 prosenttia vuonna 2012 ja jo 17,7 prosenttia vuonna 2016.

Kuvio 2. Lihattomien ruokavalioiden osuus ikä­ryhmästä

Kuvio 2. Lihattomien ruokavalioiden osuus ikä­ryhmästä Lähde: Tilastokeskus, Koti¬talouksien kulutus 2012 ja 2016
Lähde: Tilastokeskus, Koti­talouksien kulutus 2012 ja 2016

25–34-vuotiaiden suuri osuus lihattomista koti­talouksista ei liene yllätys. Nuoria aikuisia voidaan pitää monen trendin, myös lihasta luopumisen, edellä­kävijöinä. Kulutus­tutkimuksen aineistosta saadut tulokset tukevat tätä oletusta.

Kulutustutkimuksessa tutkitaan koko koti­talouden ruoka­koreja, ja esimerkiksi vuonna 2016 lihattomat ruoka­valiot yleistyivät selvästi 55–64-vuotiaiden parissa edelliseen tarkastelu­vuoteen verrattuna. Koti­talouksien nuorten muuttuvat arvot ja ympäristö­tietoisuus ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että koko perheen lihan­kulutus on vähentynyt.

Pienituloiset kuluttavat vähiten lihaa

Tulojen vaikutusta lihan­kulutukseen tarkastellaan tulo­kymmenyksien eli -desiilien mukaan. Kymmenyksissä kulutus­tutkimukseen vastanneet koti­taloudet on jaettu kymmeneen yhtä suureen ryhmään tulojen mukaan niin, että pieni­tuloisimmat koti­taloudet ovat saaneet arvon 0. Suuri­tuloisimmat taloudet ovat tulo­kymmenyksessä 9.

Molempina tutkimusvuosina lihatonta ruoka­valiota on noudatettu selvästi enemmän alempien tulo­desiilien koti­talouksissa (kuvio 3). Erot ovat hieman tasoittuneet vuonna 2016, mutta edelleen 41,5 prosenttia lihattoman ruoka­valion noudattajista kuului kahteen alimpaan tulo­desiiliin. Vuonna 2012 lähes puolet, 49,4 prosenttia lihattomista talouksista oli kahdessa alimmassa tulo­desiilissä. 

Kuvio 3. Lihattomat koti­taloudet tulo­desiilien mukaan vuosina 2012 ja 2016

Kuvio 3. Lihattomat koti­taloudet tulo­desiilien mukaan vuosina 2012 ja 2016 Lähde: Tilastokeskus, Koti¬talouksien kulutus 2012 ja 2016
Lähde: Tilastokeskus, Koti­talouksien kulutus 2012 ja 2016

Tulos on huomionarvoinen, sillä yleisesti liha­ruokia on pidetty muita edullisempana vaihto­ehtona. Yksi selitys ilmiölle näkyy kuvion 1 ikä­jakaumasta: suuri osa pieni­tuloisista on työ­uran alussa olevia, nuorten aikuisten koti­talouksia.

Kolme neljästä lihattomasta ”kuplan” ulko­puolella

Kaupungeilla ja kasvu­keskuksilla on merkittävä rooli innovaatioiden leviämisessä laajemmalle kuluttaja­joukolle. Helsingin Sanomien artikkelissa pohdittiin, onko lihattomassa ruoka­valiossa kyse vain pää­kaupungin pienen piirin ”kasvisruoka­kuplasta”.

Kulutustutkimuksen aineiston mukaan lihattomuus on kuitenkin jakautunut suhteellisen tasaisesti ympäri maata. Neljässä vuodessa lihattoman ruoka­valion trendi kasvatti suosiotaan niin pääkaupunki­seudulla kuin sen ulko­puolellakin.

Pääkaupunkiseudulla lihattomien osuus kaikista koti­talouksista kasvoi vuosina 2012–2016 kahdeksasta prosentista 10,5 prosenttiin. Suhteessa suurempi muutos tapahtui kuitenkin pääkaupunki­seudun ulko­puolella, missä lihattomat ostos­korit lisääntyivät 4,6 prosentista 7,5 prosenttiin.

Lihattoman ruokavalion koti­talouksista 30,4 prosenttia asui pääkaupunki­seudulla vuonna 2012, vuonna 2016 osuus oli enää 25,8 prosenttia. Kulutus­tutkimuksen aineiston mukaan siis kolme neljästä lihattomasta taloudesta asuu pääkaupunki­seudun ulko­puolella. Tämän tutkimuksen valossa ei siis voi puhua vain kuplasta pääkaupunki­seudulla.

Kulutustutkimusaineisto kerätään noin viiden vuoden välein, seuraava vuosina 2020–2021. Tämän artikkelin aihe­piirin kannalta seuraava kierros tulee olemaan mielen­kiintoinen, sillä kasviproteiini­valmisteet kuten nyhtö­kaura ovat tulleet markkinoille vasta vuoden 2016 kulutus­tutkimuksen jälkeen.

Seuraava kulutustutkimus vasta todella näyttää, onko lihasta luopuminen vain tämän hetken trendi, vai mahdollinen ruoka­kulttuurin muutos.

Johanna Lehto on kulutus­tutkimuksen korkeakoulu­harjoittelija, joka opiskelee Elintarvike­talouden ja kulutuksen maisteri­ohjelmassa Helsingin yli­opistossa.

 

Tutustu myös Oma talous -laskuriin. Voit verrata oman kotitaloutesi tuloja, kulutusta ja varallisuutta muihin samassa tai eri elämäntilanteessa oleviin kotitalouksiin. Pääset laskuriin tästä.

Lisää tietoa suomalaisten kulutuksesta ja kulutustutkimuksesta Kotitaloustilastointia 50 vuotta – Tilastokeskuksen tulo-, kulutus- ja varallisuustilastojen iltapäiväseminaarissa 28.8.2018.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
29.8.2018
Pekka Ruotsalainen

Omistusomakotitaloissa asuvien pienituloisuusaste on pysynyt muutamassa prosentissa 1990-luvulta tähän päivään kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa. Samaan aikaan julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste on noussut kahden­kymmenen prosentin tuntumaan.

Artikkeli
28.8.2018
Juha Nurmela, Tuomas Parikka

Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.