”Missiota ei yleensä ole esitetty tilastojen ymmärtämisen elementiksi”, kirjoittaa Jussi Melkas Näkökulma-artikkelissaan. Tilastojen luku­taitoa pitkään itsekin opettanut Tilasto­keskuksen ex-tietopalvelu­johtaja oivaltaa Hans Roslingin muistelmista, että osatakseen kysyä oikein pitää olla käsitys siitä, mikä maailmassa on tärkeää ja korjattavaa.

Hans Rosling nousi maailman­maineeseen tilastojen havainnollistajana 1990-luvulla ja päätyi puhumaan maailman mahtaville Davosin huippu­tapaamisessa. Hän kuoli reilu vuosi sitten, mutta ehti kirjoittaa toimittaja Fanny Hägerstamin avulla eloisat muistelmat ”Kuinka opin ymmärtämään maailmaa”.

Rosling oli erinomainen esiintyjä, eikä hän pelännyt yli­lyöntejä havainnollistaessaan asioita. Monet muistavat vessapaperi­rullilla esitetyn havainnollistuksen maailman väestö­kehityksestä (sen tekemästä vaikutuksesta Jouni Kotkavuoren blogikirjoituksessa).

Minulle kuitenkin tärkein oli Roslingin oman suvun historialla kuvitettu oivallus siitä, kuinka pyykin­pesukone on ollut ratkaiseva kehityksen vipu, joka vapautti maailman naiset kotoa työ­elämään – ensin kehittyneissä maissa, sitten ja toivon mukaan köyhemmissä maissa.

Rosling oli ikätoverini, vuoden vanhempi. Koin itseni värittömäksi ja ikävystyttäväksi esiintyjäksi hänen rinnallaan, vaikka kuinka yritin olla havainnollinen. Mietin, mistä Roslingin kyky asioiden havainnolliseen esittämiseen syntyi.

Tietenkin kyse on persoonallisuudesta: Rosling oli määrä­tietoinen, utelias, puhelias ja piti julkisuudesta. Hän osasi myös suhtautua kriittisesti itseensä. Vaikka muistelmat kuvaavat voitto­kulkua, Rosling näkee itsensä kaikissa vaiheissa oppijana.

Mitä korjattavaa on maailmassa?

Roslingin kirjan nimi vaikuttaa itse­varmalta. Se tarjoaa kuitenkin hyvä kuvan siitä, mitä tilastojen ymmärtäminen vaatii.

Aluksi tilastotieteen opintoja vuoden verran, sitten lääke­tieteen opinnot, sen jälkeen käytännön lääkärin töitä Mosambikin karmeissa oloissa, sitten epidemiologista tutkimus­työtä, joka laajensi perspektiiviä vastaanotto­huoneesta koko yhteisöön, ja lopuksi opetus­työtä.

Tässähän ovat tilastojen luku- ja käyttö­taidon keskeiset elementit: tilastollisen ajattelun perusteet, jonkin substanssi­erikoisalan (lääke­tiede) hallinta, missio eli kyky nähdä ja rajata ongelmia ja niiden ratkaisu­tarve (toiminta lääkärinä), kokemusta tutkimus­työstä eli ymmärrystä siitä miten vaikeata tiedon tuottaminen on, sekä lopulta painiskelua tiedon välittämisen ja ymmärtämisen ongelmien kanssa.

Nämä kaikki vaiheet Rosling kävi elämänsä aikana läpi, ja mestarihan siitä kehkeytyi.

Missiota ei yleensä ole esitetty tilastojen ymmärtämisen elementiksi. Kuitenkin vasta kun osaa kysyä, voi laatia tilaston ja/tai saada siltä vastauksen.

Ja osatakseen kysyä pitää olla käsitys siitä, mikä maailmassa on tärkeää ja korjattavaa.

Missio merkitsee myös tilasto­tiedon suhteellistamista. Minun missioni kysyy tilastolta eri asioita kuin jonkun toisen. Roslingin missio oli köyhien maiden tartunta­tautien/terveys­ongelmien voittaminen, ja sen mukaisia olivat myös vastaukset, joita hän tilastoista sai.

Roslingista muodostui maailman mitassa hyvän sanoman tuoja: maailma ei väestö­kehityksen osalta ole tuhoutumassa. Jos maltamme auttaa köyhiä maita saavuttamaan meidän teknologista kehitys­tasoamme, monet muutkin ongelmat lientyvät.

Rosling uskoi vahvasti kansainväliseen yhteis­työhön ja toimijoihin, mikä viime­aikaisten uutisten ja kehityksen valossa oli ehkä liiankin optimistista.

Kuplakuvio vastasi kysymykseen ymmärrettävästi

Roslingin tilastomaineen kannalta ratkaiseva hitti oli ns. kupla­kuvio. Hän kertoo, miten hän joskus 1990-luvulla tympääntyi opiskelija­sukupolvien jatkuvaan tietämättömyyteen maailman tilasta sekä siihen, etteivät luennoilla kerrotut tosiasiat menneet perille. Opiskelijat olivat fakta­resistenttejä eli suoraan sanottuna eivät uskoneet.

Masentunut Rosling arveli, että vika oli siinä, miten hän esitti asiat. Koska Rosling oli loputtoman toimelias ihminen, hän ei malttanut antaa masennuksen olla, vaan päätyi kehittämään uutta tapaa esittää tilastoja eliniän ja taloudellisen hyvin­voinnin suhteesta.

Tuloksena oli sittemmin kuuluisa kuplakuvio. Se on koordinaatisto, johon maailman maat on sijoitettu. Väestön tulotason kehitys on sijoitettu vaaka-akselille ja keski­määräinen odotettu elinikä pysty­akselille.

Lisäksi maiden koko on kuviossa otettu huomioon niitä kuvaavien ympyröiden koossa: isoilla mailla on isot ympyrät ja pienillä pienet väki­luvun mukaan. Taloudellisesti kehittyneet maat sijaitsevat oikealla ja pitkän eliniän maat ylhäällä.

Koska taloudellinen hyvinvointi ja eliniän pituus korreloivat, maailman maista muodostuu vuo koordinaatiston vasemmasta ala­kulmasta oikeaan ylä­kulmaan.

Muistan kun löysin kuvan verkosta ja ajattelin, että tässäpä mukava kuva minunkin opetukseeni. Siihen aikaan Tilasto­keskuksessa vieraili monia koululais­ryhmiä, joille pidin esitelmiä tilastojen hyödyllisyydestä ja niiden luku­taidon merkityksestä.

Nuorten kuulijoiden aktivoiminen oli melkoinen haaste. Uusi kuva ei kuitenkaan herättänyt kummempaa huomiota ja vaati melkoisesti avaamista.

Suuri mullistus tapahtui kuitenkin, kun Roslingin poika Ola puolisoineen toivat kuvioon mukaan animaation. Sen avulla kuvioon pystyttiin lisäämään vielä neljäs ulottuvuus, aika.

Liikkuva kuvio kertoi maailman­historian parin sadan vuoden ajalta muutamassa minuutissa. Maita kuvaavat pallot purjehtivat majesteetillisesti kuvion vasemmasta ala­reunasta oikeaan ylä­reunaan. Toiset pallot kohosivat nopeammin toiset hitaammin. Liikkeen lisääminen kuvioon teki siitä heti helpommin ymmärrettävän.

Opetukseni kannalta oli ratkaisevaa, että historian sai kuvattua kansa­kuntien kilpa­juoksuna. Pystyin järjestämään nuorille kuulijoilleni terveyden ja hyvin­voinnin Ruotsi–Suomi-maaotteluita, jotka tietenkin Ruotsi voitti.

Tai saatoin järjestää Suomen ja Venäjän välille rauhan­omaisen kisan, jonka suomalaiset voittivat.

Molemmat kilpajuoksut kuvittivat kaikille suomalaisille tuttua kertomusta kehittyvästä Suomesta. Ne vastasivat kysymyksiin, jotka olivat monien mielessä, ja niin tilaston antamat vastauksetkin olivat ymmärrettävissä.

Tunnelmat opetuksen jälkeen olivat selvästi aiempaa innostuneemmat ja jopa yläaste­ikäisetkin jaksoivat seurata tilasto­kisoja.

Tietenkin kuplakuvio yksinkertaistaa maailman kehitys­dynamiikkaa, esittää implisiittisen oletuksen kausaliteetista ja rajaa ulko­puolelle monia olennaisia asioita. Se oli kuitenkin pätevä kuva maailmasta ja tilastoista tietystä näkö­kulmasta.

Roslingin esitysten tärkein anti onkin siinä, että ne osoittavat tilastojen lukemisen voivan olla todella hauskaa ja tilastojen antavan vastauksia, jos vain osaa kysyä oikein.

Jussi Melkas toimi Tilasto­keskuksen tiedotus­johtajana 1997–2002 ja tietopalvelu­johtajana 2002–2007 ja luennoi vuosien ajan vuosien ajan tilastojen luku­taidosta sekä Tilasto­keskuksen koulutus­tilaisuuksissa että useissa eri oppi­laitoksissa.