Muutosten samankaltaisuus hämmästyttää, kirjoittaa Kulutustutkimuksen vetäjä Juha Nurmela. Kolmen vuosikymmenen trendit kulutuksessa ovat samanlaisia tulojen suuruudesta riippumatta.

Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen vuodesta 1985 alkava aikasarja on täydentynyt vuoden 2016 tiedoilla. Siihen liittyvässä julkistuksessa vertailtiin alinta ja ylintä tuloryhmää sen mukaan, mihin rahaa kulutettiin.

Kulutuksen muutokset 30 vuodessa olivat useissa kulutuksen pääryhmässä lähes samanlaisia pieni- ja suurituloisimmilla (kuvio 1).

Kuvio 1. Alimman ja ylimmän tuloryhmän kulutuksen jakautuminen kulutuksen pääryhmiin vuosina 1985 ja 2016, kulutus euroa/kulutusyksikkö

Alin tuloryhmä= pienituloisin viidennes kotitalouksista, ylin tuloryhmä= suurituloisin viidennes kotitalouksista. Kulutusyksiköllä vakioidaan kotitalouksien koko- ja rakenne-eroja. Kotitalouden ensimmäinen aikuinen =1, muut yli 13 vuotiaat jäsenet kukin = 0.5 ja alle 14 vuotiaat kukin = 0.3; Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Tuloeroista huolimatta ruokaostosten osuus kulutuksesta on pienentynyt ja asumisen sekä liikkumisen osuudet kasvaneet.

Kulttuurin ja vapaa-ajan sekä ravintoloiden ja hotellien meno-osuudet kulutuksesta ovat pysyneet lähes muuttumattomina tarkastelujaksolla, vaikka niissä tarjonta on kasvanut huomattavasti.

Tietotekniikan halpeneminen on estänyt tietoliikennemenojen kulutusosuuden kasvun.

Muutosten samankaltaisuus on aika hämmästyttävää. Vaikka kulutusyksikköä kohti rahaa kulutukseen on käytetty ylimmässä tuloryhmässä tuplasti enemmän kuin alimmassa tuloryhmässä, niin silti menojen jakautuminen kulutuksen pääryhmiin ja osuuksien muutokset ajassa ovat melko samanlaisia (taulukko 1).

Taulukko 1. Kulutusmenot pieni- ja suurituloisimmalla viidenneksellä

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Tässä artikkelissa analysoidaan sitä, ovatko alimman ja ylimmän tuloryhmän kulutusmeno-osuudet samanlaisia, jos tarkastellaan asumisen, liikkumisen, elintarvikeostojen alaryhmiä. Lisäksi tarkastellaan kulttuurin ja vapa-ajankulutuksen alaryhmiä sekä alkoholin ja tupakan keskinäisiä osuuksia.

Kotitalouksien koko- ja rakenne-erot on vakioitu tarkastelemalla menoja kulutusyksikköä kohti.

Tarkastelun viitekehyksenä on ajatus, jonka mukaan kotitalous on yksi toiminnallinen yksikkö, joka jakaa rahansa eri kulutuskohteisiin mm. niiden välttämättömyyden ja koetun hyvinvointivaikutuksen mukaan. (Viitekehyksestä tarkemmin artikkelin lopussa)

Talouksien määrä tuplaantunut

Kulutuksen kasvun suuri selittäjä on kotitalouksien määrän kaksinkertaistuminen 50 vuoden aikana nykyiseen lähes 2,7 miljoonaan.

Väestö on vastaavana aikana lisääntynyt vain 593 000 henkilöllä eli 11 prosentilla. Tämä on merkinnyt suurta kasvua asuntojen, kodin laitteiden, kalusteiden ja kulkuvälineiden hankinnoissa.

Kulutuksen pääryhmien alaryhmien kulutusosuuksien muutoksia kuvaavissa taulukoissa on kaksi vertailujaksoa vuodet 1985 ja 2001 sekä vuodet 2001 ja 2016. Prosenttijakautumat on laskettu kunkin vuoden hintatasossa, koska voidaan perustellusti olettaa, että kotitalouksien hankintapäätökset tehdään ostovuoden hinnoilla. Investointien osalta päätösten aikahorisontti on pidempi, mutta kulutustutkimus ei kerää tietoa investointeihin käytetyistä summista.

Kaikki ovat vähentäneet rasvojen kulutusta

Muutokset elintarvikkeiden alaryhmien (leipä- ja viljatuotteet, liha, jne.) kulutuksessa ovat olleet hyvin samanlaisia eri tuloryhmissä. Rasvojen osuus kulutuksesta on alentunut huomattavasti niin köyhillä kuin rikkailla. (Taulukko 2)

Taulukko 2. Osuudet kaikista elintarvikemenoista kulutusyksikköä kohti kunkin vuoden hinnoin

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Eroa on kalaostojen osuuksissa viimeisimmässä tutkimuksessa vuonna 2016. Suurituloisimpien ryhmässä kalan kulutus on kasvanut enemmän.

Pienituloisimman viidenneksen elintarvikekulutuksessa maitotuotteiden ja munien osuus on pienentynyt selvästi.

Alimman ja ylimmän tuloryhmän ero elintarvikemenojen jakautumisessa oli pieni vuonna 1985 ja vielä pienempi vuonna 2016, vaikka ero käytetyssä rahamäärässä on kasvanut. Vaikuttaisi siltä, että elintarvikkeiden rahamääräisessä kulutuksessa ei ole kyllästymispistettä: Samaan tarkoitukseen hankittavien tuotteiden valikoimassa on kalliimpia tuotteita, joita hankitaan, kun elintarvikkeiden ostamiseen tietoisesti tai tiedostamatta ”varattu” rahamäärä kasvaa. 

Köyhät siirtyneet vuokralle

Asumismenojen osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut huomattavasti: pienituloisimmilla 24:stä 38 prosenttiin ja ylimmässä tuloviidenneksessä 19:stä 29 prosenttiin. (Taulukko 3)

Taulukko 3. Osuudet kaikista asumis- ja energiamenoista kulutusyksikköä kohti kunkin vuoden hinnoin

*mm. vuokralaisen oma asunnon korjaus; Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Alimman tuloryhmän asumismenojen osuus lähenteli vuonna 2016 kuuluisaa kipurajaa. Kotitaloutta, jossa asumiskustannusten osuus käytettävistä olevista rahatuloista (pl. asumistuet) on yli 40 prosenttia, pidetään tutkimuksissa ja tulotilastossa ”asumiskustannusrasitteisena”.

Alimman tuloryhmän kotitalouksista on tullut 30 vuodessa valtaosin vuokranmaksajia ja ylimmän tuloryhmän talouksissa vuokran osuus asumismenoista on laskenut.

Molemmissa tuloryhmissä näkyy myös asumisenergian osuuden lasku vuodesta 1985 vuoteen 2001. Se selittyy omakotiasumisen vähenemisellä sekä vuokra- ja asunto-osakeyhtiössä asumisen lisääntymisellä.

Asumismenojen alaryhmien osuudet muuttuivat enemmän vuosien 1985–2001 välillä kuin 2001–2016 välillä. Ero alimman ja ylimmän tuloryhmän asumismenojen jakautumisessa alaryhmiin on kasvanut huomattavasti 30 vuodessa.

Auton omistaminen lisääntynyt kaikilla

Liikenteen menot jakautuvat kulkuvälineiden hankintaan, käyttökuluihin ja kuljetuspalveluihin, johon sisältyvät taksi-, juna-, bussi- ja lentomatkat sekä ulkomaan matkojen matkaliput (ei valmismatkat).

Sekä pieni- että suurituloisten ryhmässä (omien) ajoneuvojen käytön meno-osuus on kasvanut selvästi (taulukko 4)

Taulukko 4. Osuudet kaikista liikennemenoista kulutusyksikköä kohti kunkin vuoden hinnoin

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Alimmassa tuloryhmässä kuljetuspalveluihin käytetyn rahan osuus oli vuonna 2001 huomattavasti pienempi kuin vuonna 1985.

Ylimmissä tuloryhmissä ajoneuvojen hankinnan osuus menoista oli suurin vuonna 2001, liki puolet menoista.

Ajoneuvojen hankintaan käytettyjen meno-osuuksien eroista voisi päätellä, että autokannan iässä on suuri ero tuloryhmien välillä. Pienituloisilla hankintamenojen vähäinen osuus viittaa käytettyjen autojen hankintaan.

Mitä rikkaat edellä…

Kulttuuri- ja vapaa-aikamenojen osuus kokonaiskulutuksesta on pysynyt lähes ennallaan 30 vuotta (taulukko 5). Tavaroiden ja palveluiden osuudet ryhmän sisällä ovat muuttuneet huomattavasti.

Taulukko 5. Osuudet kaikista kulttuuri- ja vapaa-aikamenoista kulutusyksikköä kohti kunkin vuoden hinnoin

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Suurituloisimpien vapaa-ajan kulutus on siirtynyt av-laitteiden ostoista erilaisten vapaa-ajan välineiden sekä harrastusvälineiden hankintaan.

Kirjoihin ja lehtiin käytetty osuus on pienentynyt paljon niin pieni- kuin suurituloisien ryhmässä. Molempien kulutuksessa kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelujen osuus on noussut.

Alimmassa tuloryhmässä av-laitteiden ostojen meno-osuus on alentunut melko vähän ja vasta ajanjaksolla 2001−2016. Suurien vapaa-ajan välineiden meno-osuus on pienentynyt paljon. Tähän ryhmään kuuluvat mm. soittimien, veneiden ja matkailuvaunujen hankinnat. Myös valmismatkojen meno-osuus on alentunut.

Tuloryhmien kulttuuri- ja vapaa-aikamenojen alaryhmien osuudet poikkesivat vuonna 2001 paljon enemmän toisistaan kuin vuosina 1985 ja 2016. Tämä viittaisi siihen, että köyhimmät alkoivat hankkia uusia kulttuurin ja vapaa-ajan kulutuksen palveluja ja tavaroita myöhemmin kuin rikkaa.

Vähemmän tupakkaa

Taulukossa 6 tarkastellaan ”paheiden” meno-osuuksia. Tupakan osuus on vähentynyt huomattavasti niin pieni- kuin suurituloisienkin ryhmissä. Tupakkaan käytetty osuus on kuitenkin alimmassa tuloryhmässä selvästi suurempi kuin ylimmässä kaikkina kolmena tarkasteluvuotena.

Alkoholijuomiin käytetty rahamäärä kasvoi alimmassa tuloryhmässä vuodesta 2001 huomattavasti vuoteen 2016, mutta pysyi ylimmässä tuloryhmässä ennallaan.

Taulukko 6. Meno-osuudet alkoholijuomien ja tupakan yhteismenoista kulutusyksikköä kohti kunkin vuoden hinnoin

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus, aikasarja

Suurimmat erot asumisessa

Tämän suppean tarkastelun perusteella näyttää siltä, että elintarvikkeiden ostojen jakautuminen alaryhmiin on lähentynyt tuloryhmien välillä, ja samoin on kulttuurin ja vapaa-ajan kulutuksessa.

Asumis- ja liikennemenojen alaryhmissä meno-osuudet poikkesivat edelleen vuonna 2016 huomattavasti alimman ja ylimmän tuloryhmän välillä. Suurituloisilla kulutuksen rakenne oli muuttunut ehkä hieman vähemmän kuin pienituloisilla, kuten voi olettaakin johtuen ylimmän tuloryhmän pienemmästä budjettirajoitteesta.

Kaiken kaikkiaan kotitalouksien kulutusvalinnoissa näyttäisi olevan tulotasosta riippumattomia muutostendenssejä. Tämä näkyy varsinkin niissä kulutustuotteiden ja -palveluiden ryhmissä, joiden sisällä on joustavuutta kuten elintarvikkeiden ostot sekä kulttuurin ja vapaa-ajan kulutus.

Jo tämän pienen analyysin perusteella voi todeta, että kulutustutkimuksen vapaasti internetistä saatava aikasarja 1985–2016 (http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__ktutk/) antaa hyvät mahdollisuudet tarkastella erilaisten kotitalouksien kulutuspreferenssien muutoksia ajassa ja vertailla niitä kesken

Kirjoittaja on kulutustutkimus 2016 projektipäällikkö ja erikoistutkija.

Lähde: Nurmela Juha (1996): Kotitaloudet ja energia vuonna 2015; Tutkimus kotitalouksien rakennemuutoksen vaikutuksesta energian kulutukseen. Tilastokeskus, tutkimuksia 216.

Kulutustutkimuksen viitekehys

Viitekehyksenä on alla oleva kuvio, jossa kotitalous nähdään yhtenä toiminnallisena yksikkönä. Kotitalouden toimintaan vaikuttavat elämisen ehdot, joiden rajoissa kotitalous punnitsee nykyhetken ja tulevaisuuden kulutusmahdollisuuksiaan. Valintojen kautta syntyvät kulutuksen toimintabudjetit eri kulutuskohteille. Päätöksistä seuraavat toteutuneet hankinnat, jotka muodostavat toimintaedellytykset kulutuksen eri osa-alueille.

Kulutustutkimuksesta saadaan tietoa pääasiassa toteutuneista hankinnoista ja jonkin verran kotitalouden infrastruktuurista sekä tuloista.

Lähde: Nurmela Juha (1996): Kotitaloudet ja energia vuonna 2015; Tutkimus kotitalouksien rakennemuutoksen vaikutuksesta energian kulutukseen. Tilastokeskus, tutkimuksia 216.