tk-icons
Sivuston näkymät

Elokuvateatterit vetävät entistä enemmän yleisöä, elokuvien tv-katselu on hiipunut

5.9.2019
Kuva: Shutterstock

Vähintään kolme kertaa vuodessa elokuvissa kävi vajaa kolmannes vapaa-aikatutkimukseen 2017 vastanneista. Elokuvissa käymisen suosio on kasvanut lähes kaikissa ikäryhmissä verrattuna 1990-luvun alkuun. Samanaikaisesti elokuvien katsominen televisiosta on vähentynyt tarjonnan laajenemisesta huolimatta. 

Elokuvissa käyminen ja elokuvien katsominen on yksi suosituimmista kulttuuriharrastuksista. Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen mukaan elokuvissa kävi vuonna 2017 edellisten 12 kuukauden aikana 60 prosenttia kymmenen vuotta täyttäneistä, kun osuus on ollut aiemmissa tuloksissa noin 50 prosenttia vuodesta 1977 alkaen (vuoden 1977 luku koskee 15 vuotta täyttäneitä). Elokuvissa käymisen suosio on kasvanut sekä miehillä että naisilla. (Kuvio 1.)

Elokuvissa käymisen suosio kasvoi vuonna 2017 erityisen selvästi kaikissa ikäryhmissä 35-vuotiaista ylöspäin, eniten 55–64-vuotiailla ja 65–74-vuotiailla: edellisessä ryhmässä noin puolet oli käynyt elokuvissa viimeisen vuoden aikana, kun osuus oli vuonna 1991 vain 19 prosenttia. 65–74-vuotiailla elokuvissa käyneiden osuus oli noussut samassa ajassa 11:sta 40 prosenttiin. Vuoden 1977 vapaa-aikatutkimuksen mukaan 65 vuotta täyttäneistä 15 prosenttia oli käynyt elokuvissa viimeisen vuoden aikana. (Kuvio 1.)

Vanhempien ikäluokkien elokuvissa käymisen vilkastumiseen vuonna 2017 lienee vaikuttanut uudelleen filmatun Tuntemattoman sotilaan tulo elokuva­teattereihin: filmi veti yli miljoona katsojaa. Tämänkaltaisten ikääntyneitä kiinnostavien kassamagneettien tulo elokuvamarkkinoille ei ole jokavuotista. Lyhytaikaiset hitti-ilmiöt näkyvät vapaa-ajan vietossa yleensä vain lyhyen ajan.

Elokuvissa käymisen suosio on vähentynyt erityisesti 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä sekä miehillä että naisilla, mutta silti nuorimmat ikäluokat ovat yhä aktiivisimpia elokuvissa kävijöitä. Nuorten elokuvissa käymisen väheneminen näkyi jo vuoden 2002 vapaa-aikatutkimuksen tuloksissa.

Elokuvissa käyminen on yleisempää kaupungeissa kuin maaseudulla ja yleisempää pääkaupunki­seudulla kuin muualla Suomessa. Sukupuolten välillä ei ole suuria eroja elokuvissa käymisen määrässä kuten ei ole ollut aiemminkaan. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Elokuvissa käyminen 12 kuukauden aikana, % väestöstä
Kuvio 1. Elokuvissa käyminen 12 kuukauden aikana, % väestöstä. Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus

Kun vuonna 1991 kymmenen vuotta täyttäneistä 23 prosenttia ilmoitti käyvänsä elokuvissa vähintään kolme kertaa vuodessa, oli osuus vuonna 2017 noussut 31 prosenttiin. Nousu oli suurinta nuorimmissa ja vanhoissa ikäluokissa: 10–14-vuotiailla 36:sta 53 prosenttiin, 55–64-vuotiailla seitsemästä 22 prosenttiin ja 65–74-vuotiailla kolmesta 19 prosenttiin. Harvemmin kuin kerran vuodessa tai ei koskaan elokuvissa käyvien osuus on samalla aikavälillä pudonnut 51:stä 35 prosenttiin.

Elokuvissa käymisen suosion kasvu on heijastunut myös elokuva­teattereiden yleisömääriin: Suomen elokuvasäätiön tilastojen mukaan elokuvissa käyntejä kertyi vuonna 1991 kuusi miljoonaa, kun vuonna 2017 määrä lähestyi jo yhdeksää miljoonaa. 1990-luvun pohjalukemista on siis noustu selvästi, mutta 1940- ja 1950-luvun ennätysmääristä ollaan vielä kaukana: huippuvuonna 1945 elokuvissa käyntejä kertyi jopa yli 36 miljoonaa.

Ålands statistik- och utredningsbyrån kulttuuriharrastus- ja vapaa-aikatutkimuksissa elokuvissa käymisen on havaittu olevan Ahvenanmaalla hieman yleisempää kuin manner-Suomessa: vähintään kerran vuodessa elokuvissa käyneiden osuus on vaihdellut siellä 58 ja 70 prosentin välillä vuosien 2001–2014 tuloksissa.

Euroopan audiovisuaalisen observatorion tilastojen mukaan elokuvissa käyntien määrä henkeä kohti on Suomessa hieman EU-maiden keskiarvoa pienempi: vuonna 2017 suomalaiset kävivät keskimäärin 1,6 kertaa elokuvissa, kun EU-maiden keskiarvo oli 1,9.

Elokuvilla televisiossa vähemmän katsojia

Elokuvien katsominen televisiosta on vähentynyt siitä huolimatta, että television elokuvatarjonta on kanavamäärän kasvun myötä moninkertaistunut. Kun vuonna 1981 elokuvaa televisiossa oli viimeisen vuoden sisällä katsellut 94 prosenttia kymmenen vuotta täyttäneistä, vuonna 2017 osuus oli enää 70 prosenttia.

Vähennys on ollut samaa suuruusluokkaa riippumatta sukupuolesta ja asuinaluetyypistä. Keski-ikäisillä ja senioreilla kiinnostus elokuvien katsomiseen televisiossa on nyttemmin elpynyt. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Elokuvien katsominen televisiosta, % väestöstä
Kuvio 2. Elokuvien katsominen televisiosta, % väestöstä. Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus

Katsomisen vähenemistä havaittiin jo vuoden 1991 vapaa-aikatutkimuksessa. Silloin todennäköisenä syynä pidettiin elokuvien nauhoittamista videonauhurilla, ja osa nauhoitetuista elokuvista jäi katsomatta. Juuri elokuva oli tuolloin eniten nauhoitettu ohjelmatyyppi.

Nyt ilmeisenä syynä on internetin tuomat laajemmat katselu­mahdollisuudet. Lisäksi katsomista on voinut vähentää samojen elokuvien uusintaesitysten yleistyminen ja toisaalta sarjamuotoisen fiktion nousu. Nuorimmat ikäluokat ovat katsoneet televisiosta enemmän ulkomaisia, vanhimmat kotimaisia elokuvia riippumatta sukupuolesta.

Elokuvien katsominen nettipalveluista on lisääntynyt selvästi myös Suomen elokuvasäätiön vuoden 2019 yleisötutkimuksen mukaan samalla kun elokuvien katsominen televisiosta ja tallenteilta (dvd & bluray) on vähentynyt.

Elokuvien televisiossa katsomisen väheneminen näkyy niin ikään Finnpanelin tv-mittari­tutkimuksen tuloksissa: vielä 2000-luvun alkuvuosina useat televisiossa esitetyt elokuvat ylittivät miljoonan katsojan rajan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana näihin määriin ei ole yltänyt yksikään elokuva, ja parina viime vuotena suosituimpienkin filmien katsojamäärät ovat jääneet puolen miljoonan tuntumaan.

Myös television elokuvatarjonnan kasvulla lienee osuutensa elokuvakohtaisten katsojamäärien pienenemiseen, koska mitä enemmän elokuvia ohjelmistossa on, sitä vähemmän katsojia yhdelle elokuvalle riittää. Lisäksi televisiossa elokuvia esitetään nykyisin myös parhaan katseluajan ulkopuolella päivällä ja yölläkin, jolloin ne eivät saavuta suurta yleisöä.

Toiminta- ja rikoselokuvat miesten suosikkeja, komediat ja draamat naisten

Suomalaisten elokuvamaussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosikymmeninä. Suosituimpia elokuvatyyppejä vuonna 2017 olivat toiminta-, rikos- ja sotaelokuvat, komediat sekä ihmissuhde- ja draamaelokuvat. Samat genret ovat olleet suosituimpia myös aiemmissa vapaa-aikatutkimuksen tuloksissa.

Edellä mainitut elokuvatyypit ovat varsin suosittuja kaikissa ikäryhmissä. Lastenelokuvat kiehtovat luonnollisesti eniten lapsia, kun taas scifi- ja fantasia­elokuvien suosio on suurimmillaan 15–34-vuotiailla. Dokumentti­elokuvat vetoavat eniten aikuisväestöön, kauhuelokuvat nuorisoon. (Kuvio 3.)

Miehet suosivat toiminta-, rikos- ja sotaelokuvia, komedioita sekä dokumentteja, kun taas naisten mieleisimpiä elokuvia ovat ihmissuhde- ja draama­elokuvat sekä komediat. Rikos-, kauhu- ja sotaelokuvat sekä myös dokumentti­elokuvat näyttävät nykyisinkin olevan suositumpia kaupunkiväestön kuin maaseutuväestön keskuudessa. Erot olivat samanlaisia jo vuoden 1981 vapaa-aikatutkimuksen tuloksissa. (Kuvio 3.)

Naiset katsovat miehiä huomattavasti enemmän lastenelokuvia: vielä 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä lähes puolet naisista ilmoitti katsovansa lastenelokuvia, kun saman ikäisistä miehistä lastenelokuvia katsoi alle 30 prosenttia. Tämän ikäiset naiset luultavasti katsovat lastenelokuvia yhdessä lastensa kanssa.

Sukupuolten ero lastenelokuvien katsomisessa on vieläkin selvempi teini-ikäisillä: vaikka tytöt aikuistuvat aikaisemmin kuin pojat, he jatkavat lastenelokuvien katsomista selvästi pitempään. Myös vapaa-aikatutkimuksen 1981 tulosten mukaan naiset katsoivat enemmän lastenelokuvia kuin miehet. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Katsotut elokuvat tyypeittäin, % katsonut
Kuvio 3. Katsotut elokuvat tyypeittäin, % katsonut. Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017
Lähde: Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus 2017

Vapaa-aikatutkimus on Tilastokeskuksessa tehtävä kansallinen kysely­tutkimus, jossa selvitetään väestön vapaa-ajan harrastuksia ja yhteiskunnallista osallistumista, niiden kehitystä ja eri väestöryhmien osallistumista.

Tutkimuksella saadaan lisäksi tietoa työn ja vapaa-ajan suhteesta, sosiaalisista suhteista ja eri elämänpiirien tärkeydestä. Vapaa-aikatutkimus on tehty vuosina 1977, 1981, 1991, 2002 ja 2017.

Vapaa-aikatutkimuksen perusjoukon muodostaa Suomessa asuva kymmenen vuotta täyttänyt kotitalous­väestö. Vapaa-aikatutkimus on osa Suomen virallisen tilaston tuotantoa (SVT) ja se täyttää viralliselle tilastolle asetetut laatukriteerit.

Elokuvissa käymistä ja elokuvien katsomista tiedusteltiin seuraavilla kysymyksillä:

  • elokuvissa käyminen
  • elokuvissa käymisen useus
  • elokuvien katsomisen useus
  • katsottavien elokuvien tyyppi
  • televisio-ohjelmien katselu / elokuva

Kirjoittaja toimii suunnittelijana Tilastokeskuksen kulttuuritilastoissa.

Lähteet:

Elokuvatilastot. Helsinki: Suomen elokuvasäätiö.

Elokuvatilastot. Strasbourg: Euroopan audiovisuaalinen observatorio.

Kohvakka, R. (2005). Elokuvien katsomisen muutokset 1980- ja 1990-luvuilla. Teoksessa M. Liikkanen ym. (toim.). Yksilöllisiä valintoja, kulttuurien pysyvyyttä. Vapaa-ajan muutokset 1981–2002. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kotimaisen elokuvan yleisöt -tutkimus (2019). Helsinki: Suomen elokuvasäätiö & Parametra.

Kulttuuriharrastus- ja vapaa-aikatutkimus 1981 (1984). Teoksessa Kulttuuritilasto 1981. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Pääkkönen, H. (1993). Kulttuuritilaisuudet ja osallistuminen. Teoksessa M. Liikkanen & H. Pääkkönen (toim.). Arjen kulttuuria. Vapaa-aika ja kulttuuriharrastukset vuosina 1981 ja 1991. Helsinki: Painatuskeskus Oy.

Suomalaisten kulttuuri- ja vapaa-ajan harrastukset 1976–77 (1978). Haastattelututkimuksen tulokset. Teoksessa Kulttuuritilasto 1977. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

TV-mittaritutkimukset. Helsinki: Finnpanel.

Tilastokeskus, Vapaa-aikatutkimus.

Ålänningarnas kultur- och fritidsvanor. Rapport 2001:5. Mariehamn: Ålands statistik- och utredningsbyrå.

Ålänningars kultur- och fritidsvanor. Rapport 2009:1. Mariehamn: Ålands statistik- och utredningsbyrå.

Ålänningars kultur- och fritidsvanor. Rapport 2014:6. Mariehamn: Ålands statistik- och utredningsbyrå.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta: