tk-icons
Sivuston näkymät

Kääntyykö globalisaatio­­kehityksen suunta?

8.4.2020
Kuva: shutterstock

Globalisoitumisen kultakausi sijoittui Neuvostoliiton hajoamisen ja finanssi­kriisin väliin, ja Suomi on kehityksen kärki­kymmenikössä. Taloudellisen globalisaation aste on EU-maista alhaisin Italiassa, mutta Pohjois-Italian vaate­teollisuudella on vahva kytkös Kiinaan.

Koronaviruksen talousvaikutusten on arveltu kääntävän globalisaatio­kehityksen suunnan kohti aiempaa itsenäisempiä ja omavaraisempia kansallis­valtioita. Väitteen ja sen seurausten arvioimiseksi on hyvä ymmärtää globalisaation eri ulottuvuuksia ja pidemmän aikavälin kehitystä.

Sveitsiläinen taloustutkimuslaitos on mitannut globalisaatiokehitystä maittain jo vuodesta 1970 alkaen.

Vuosittain julkaistava Globalisaatio-indeksi (KOF) mittaa laajasti globalisaation eri ulottuvuuksia kattaen sekä mitattavia ominaisuuksia (mm. ulkomaan­kauppa, ulkomaiset sijoitukset, kansain­väliset brändit, ulkomailla asuminen ja matkailu) että eri valtioiden juridista integroitumista kansain­väliseen yhteisöön (kauppa­sopimukset, viisumi­käytännöt, ulkomaisen median toiminnan­vapaus ja kansainvälisten järjestöjen työhön osallistuminen).

Maakohtainen yleisindeksi koostuu yhteensä 42:sta globalisaatioon liittyvästä indikaattorista.

Kuviosta 1 voidaan huomata globalisaatio­kehityksen kultakauden sijoittuneen Neuvostoliiton hajoamisen ja vuoden 2008 finanssikriisin väliseen neljännes­vuosisataan. Taloudellisen globalisaation vahvistuminen pysähtyi jo finanssikriisin jälkeen.

Kuvio 1. Globalisaatio-indeksi 1970-2017 (koko maailma)
Kuvio 1. Globalisaatio-indeksi 1970-2017 (koko maailma) Lähde: KOF globalisation index, Swiss Economic Institute 2019
Lähde: KOF globalisation index, Swiss Economic Institute 2019

Sosiaaliseen globalisaatioon liittyvä ihmisten liikkuminen, verkottuminen ja kulttuurien yhden­mukaistuminenkin näyttää jo tasaantuneen 2010-luvulla.

Suomi oli maailman yhdeksänneksi globalisoitunein maa 2017

Uusimmat, vuotta 2017 kuvaavat tiedot 197 valtion globalisaatio­kehityksestä julkaistiin vuoden 2019 lopulla, ja niiden mukaan maailman globalisoituneimmat maat olivat Sveitsi, Alankomaat ja Belgia.

Muusta maailmasta tiukimmin eristyksissä pysytelleet maat tämän tutkimuksen mukaan puolestaan olivat Eritrea, Somalia ja Puerto Rico.

Suomi sijoittui globalisaatioasteen vertailussa sijalle 9.

Kuviossa 2 on vertailtu Suomen globalisaatio­kehitystä 1970-luvulta alkaen suhteessa naapurimaihin ja globalisaation kärkimaahan Sveitsiin. Kuviosta voidaan huomata, että Suomi kansainvälistyi nopeasti jo 1970- ja 1980-luvuilla saavuttaen Norjan ja Ruotsin tasoa. Tasoero Ruotsiin on säilynyt, mutta Norjan suhteen järjestys muuttui Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995.  

Kuvio 2. Globalisaatio-indeksi 1970-2017
Kuvio 2. Globalisaatio-indeksi 1970-2017 Lähde: KOF globalisation index, Swiss Economic Institute 2019
Lähde: KOF globalisation index, Swiss Economic Institute 2019

Vuosituhannen vaihteen ympärille sijoittuva matka­puhelinalan maailman­valloitus näkyy tässä mittarissa yllättävän vähän.

Kuviosta voidaan myös huomata Viron erittäin nopea globalisoituminen itsenäistymisen jälkeen sekä Ruotsin ja kärkimaa Sveitsin viimeisten vuosikymmenten kehityksen yhdenmukaisuus.

Globalisaation hyödyt ovat jakautuneet epätasaisesti

Globalisaatiokehityksen sanotaan usein hyödyttävän kaikkia siihen osallistuvia maita taloudellisesti lisääntyneen kaupan ja kansain­välisen työnjaon seurauksena. Kaikki eivät kuitenkaan hyödy globalisaatiosta yhtä paljon.

Tuotteiden valmistukseen keskittyvät maat ovat saaneet pienemmän osuuden tuotteiden arvosta kuin esimerkiksi brändin ja teknologian omistavat maat. Silti globalisaatio­kehitys on nostanut laajasti kehittyvien maiden kansalaisia ulos köyhyydestä.

Globalisaatio kohtelee epätasa-arvoisesti myös maiden sisällä eri väestöryhmiä. Esimerkiksi länsimaissa häviäjiin on viime vuosikymmeninä lukeutunut alemman koulutus­tason omaavat ja teollisuus­työtä tekevät henkilöt, kun valmistukseen liittyviä työpaikkoja on siirtynyt alemman kustannustason maihin.

Useiden tutkimusten mukaan Suomi on kuulunut globalisaation suurimpiin hyötyjiin (Bertelsmann Stiftung 2018 ja ETLA 2017). Tällöin puhutaan lähinnä taloudellisesta globalisaatiosta ja tuloista, unohtaen mm. kulttuuriset ja poliittiset näkökulmat kuten huoli omasta kulttuurista ja itsemääräämis­oikeudesta, joiden perusteella globalisaatiota myös vastustetaan.

Myös KOF-indeksin ja maiden taloudellisen hyvinvoinnin välillä on vahva kytkös. Keskimääräistä globalisoituneemmat maat ovat myös vauraampia. Kuviossa 3 on tarkasteltu tätä yhteyttä EU-maissa vuonna 2017.  

Kuvio 3. Taloudellinen globalisaatio ja BKT/asukas EU-maissa vuonna 2017
Kuvio 3. Taloudellinen globalisaatio ja BKT/asukas EU-maissa vuonna 2017 Lähteet: KOF globalisation index, Swiss Economic Institute 2019 ja GDP per capita 2017, Eurostat
Lähteet: KOF globalisation index, Swiss Economic Institute 2019 ja GDP per capita 2017, Eurostat

Kuviosta voidaan nähdä, että globalisoitumis­asteen ja asukasta kohden lasketun brutto­kansantuotteen välillä on selvä yhteys. Yhteys näyttäisi olevan sekä EU15-mailla (keltaiset pisteet) että vuoden 2004 jälkeen EU:hun liittyneillä mailla (siniset pisteet), vaikkakin näiden maaryhmien välillä on havaittavissa selvä bkt:n tasoero.

Suomi sijoittuu tässä tarkastelussa aivan Itävallan viereen lukeutuen siten keskimääräistä globalisoituneempiin ja vauraampiin EU-maihin. Itävallan lisäksi Suomen kaltaisia maita ovat Saksa, Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska.

Pohjois-Italialla vahva kytkös Kiinaan

Taloudellisen globalisaation aste on EU-maista alhaisin Italiassa, mikä selittyy ulkomaankaupan ja ulkomaisten investointien vähäisyydellä suhteessa kansantalouden kokoon.

Koronaepidemian puhkeaminen juuri Pohjois-Italiassa heti Kiinan jälkeen saattaa olla sattumaakin, mutta globalisaation näkökulmasta juuri Pohjois-Italian tekstiili-, vaate- ja muoti­teollisuus ovat vahvasti kytköksissä Kiinaan. Globalisaatio on toteutunut näillä alueilla siten, että kiinalaiset yrittäjät ovat alkaneet pyörittää tyhjäksi jääneitä tehtaita tuomalla työvoimaksi kiinalaisia siirtolaisia.

Italiassa asui vuonna 2019 pysyvästi noin 300 000 kiinalaista (ISTAT), joista valtaosa Pohjois-Italiassa. Vaate­teollisuudelle kiinalaisten siirtyminen Italiaan tarjoaa merkittäviä etuja verrattuna siihen, että tuotanto siirtyisi Kiinaan. Pikamuodin aikakaudella tuotteet saadaan nopeasti Euroopan markkinoille ilman viikkojen laivarahtia ja lisäksi tuotteissa voidaan edelleen käyttää Made in Italy -merkintää.

Osa ongelmaa mutta myös ratkaisua

Koronaviruksen aiheuttamien talous­vaikutusten on arveltu kääntävän globalisaatio­kehityksen suunnan kohti aiempaa itsenäisempiä ja omavaraisempia kansallis­valtioita. Myös komponentti­pulasta ja lentoliikenteen seisahtumisesta kärsivät yritykset arvioivat globaalien arvoketjujensa haavoittuvaisuuksia uudesta näkökulmasta ja saattavat jatkossa etsiä kumppaneita aiempaa lähempää.

Liikkumisrajoitusten myötä yleistynyt etätyöskentely ja sen mahdollistavat uudet teknologia­ratkaisut yhdistettynä jo aiemmin sovittuihin ilmasto­tavoitteisiin voivat yhdessä vähentää työhön liittyvää matkustamista pysyvästi.

Viruksen nopea leviäminen maailman­laajuiseksi pandemiaksi voitaneen lukea globalisaatio­kehityksen varjopuoliin, mutta huoltovarmuuden takaamiseksi kriisitilanteissa hajautettu tuotanto ja maailman­markkinat tarjoavat myös selviä etuja.

Kriisin aiheuttama paikallinen tuotannon pysähtyminen ja pula hyödykkeistä voidaan ratkaista globaalisti tuottamalla jossain muualla enemmän. Kaikkien maiden kohdatessa kriisin samanaikaisesti tilanne on toki vaikeampi, mutta onneksi myös epätoden­näköisempi.

Koronan aiheuttaman talousshokin vaikutusten lieventämiseksi eri maissa muodostetaan parhaillaan massiivisia tukipaketteja yritysten ja työpaikkojen pelastamiseksi. Suomessakin julkinen velka lisääntyy merkittävästi pahentaen siten entisestään väestörakenteen muutoksesta aiheutuvan julkisen sektorin kestävyys­vajeen ratkaisemista.

Huoltosuhde eli työikäisten suhde alle 15-vuotiaisiin ja yli 65-vuotiaisiin heikkenee vauhdilla tulevina vuosikymmeninä. Nyt sataa työikäistä kohden on noin 60 huollettavaa, 20 vuoden kuluttua noin 70 ja 40 vuoden kuluttua jo lähes 80 (VM, Taloudellinen katsaus 2019).

Globalisaatiokehityksen käänne olisi todennäköisesti talouden näkökulmasta vielä yksi ongelma lisää julkisen sektorin tulojen ja menojen sopeuttamisessa, kun bkt:n kutistuessa erityyppiset verotulot vähenisivät. Toisaalta vähentynyt verokilpailu monikansallisten yritysten tulojen verotus­oikeudesta voisi näyttäytyä myös lisääntyneinä verotuloina korkeamman verotuksen maissa.    

 

Kristian Taskinen työskentelee kehittämis­­päällikkönä Tilasto­keskuksen talous- ja ympäristö­tilastot -yksikössä.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Blogi
28.5.2020
Tuomas Rothovius

Lamasta puhuttaessa olisi hyvä huomioida talouden muitakin mittareita kuin bkt, kirjoittaa kokenut kansantulo­laskija. Esimerkiksi työttömyys ja koti­talouksien reaalitulot ovat merkittäviä kansalaisten kannalta, konkurssit ja rahoitus­laitosten luotto­tappiot yritysten osalta.

Artikkeli
7.5.2020
Tatu Leskinen

Suomen työllisyys ennätti kasvaa ennen koronakriisiä yhtäjaksoisesti vuodesta 2015 alkaen ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä pienentyä vuodesta 2016 alkaen. Talouskasvu veti niin työvoiman ulkopuolelta kuin piilotyöttömistä etenkin 55–64-vuotiaita työhön ja työnhakuun. Työnsaantimahdollisuuksien parantuminen näkyi selvästi myös opiskeluikäisten aktivoitumisena.