tk-icons
Sivuston näkymät

Suomessa työajat joustavat, mutta myös työn tekijät joustavat

13.10.2020
Twitterissä: @TaskinenP
Kuva: Shutterstock

Suomalaisista noin 70 prosenttia kokee työssään, että he voivat päättää joko täysin tai jossain määrin työpäivänsä alkamis- ja päättymisajoista, kun EU:ssa vastaava osuus on 40 prosenttia. Toisaalta Suomessa koetaan muuta EU:ta selvästi enemmän, että työaikoihin vaikuttavat työn sanelemat vaatimukset.

Työaika joustaa työllisten toiveiden mukaan Suomessa muita maita enemmän erityisesti asteikon ilmaisulla ”jossain määrin”, sillä ero EU-keskiarvoon on enemmän kuin kaksinkertainen.

EU:n laajuinen työvoimatutkimuksen lisäosa kertoo, että lähimmäs Suomea joustoissa yltää Ruotsi ja toisaalta Luxemburg. Ruotsissa lähes kaksi kolmasosaa kokee työaikansa täysin tai jossain määrin joustavaksi. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Mahdollisuus päättää työn aloittamis- ja lopettamisajoista, osuus työllisistä 2019
Kuvio Mahdollisuudesta päättää työn aloittamis- ja lopettamisajoista, osuus työllisistä 2019. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Eurostat

Täysin työajoistaan itse päättäviä on EU:ssa melko tasainen osuus työllisistä, keskiarvon ollessa lähellä 20 prosenttia. Vähimmilläänkin osuus on noin 10 prosenttia.

Odotetusti työajoistaan voivat parhaiten päättää johtajat. Erityis­asiantuntijat voivat vaikuttaa työaikoihinsa paremmin kuin muut ammattiryhmät.

Vähiten EU:ssa työajan koetaan joustavan teollisuudessa, kaupan alalla, kuljetuksessa, majoituksessa, sekä toisaalta julkisessa hallinnossa. Tieto- ja viestintä- sekä rahoitus- ja vakuutusaloilla jouston mahdollisuudet ovat suurimpia. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Mahdollisuus päättää työn aloittamis- ja päättymisajoista toimialoittain, osuus työllisistä 2019
Kuvio Mahdollisuudesta päättää työn aloittamis- ja päättymisajoista toimialoittain, osuus työllisistä 2019. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Eurostat

Vertailtaessa työllisten osuutta eri aloilla Suomi ei erottaudu joukosta niin paljon, että se selittäisi eron EU:n keskiarvoon. Tämän voi päätellä merkitsevän, että työajan joustamis­mahdollisuudessa ei ole niinkään kyse elinkeino­rakenteen eroista vaan työaikaan liittyvistä sopimuksista tai laajemmin ajatellen työelämän kulttuurista, joka näiltä osin on samankaltainen Ruotsissa ja Suomessa.

Suomessa esimerkiksi teollisuudessa työaikajouston kokee mahdolliseksi suunnilleen sama osuus kuin kaikista työllisistä eli noin 70 prosenttia. EU:ssa keskimäärin sama kokemus on vain 30 prosentilla teollisuudessa työskentelevillä.

Varsinkin julkisella sektorilla Suomen ero EU:n keskiarvoon on suuri. Kun EU:ssa keskimäärin 67 prosenttia julkishallinnossa työskentelevistä kokee, että työantaja tai organisaatio päättää työn alkamis- ja päättymisajat, niin vastaavasti Suomessa yli 70 prosenttia ajattelee voivansa päättää jossain määrin itse ja 13 prosenttia täysin itse. EU:ssa viimeksi mainittu osuus on 10 prosenttia, mikä viittaa edellä mainittuun johtaja-ammateissa toimivien itsenäisyyteen päättää työn alkamis- ja päättymisajoista.

Missä määrin on kyse tarkasti työnantajien ja työntekijöiden välisistä, työaikaliukumaa koskevista sopimuksista verrattuna siihen, miten työaikaliukumien koetaan toteutuvan työssä, ei pysty suoraan annettujen tietojen nojalla päättelemään.

Vapaan ottaminen tunniksi tai pariksi hyvin mahdollista

Toinen jouston mahdollisuutta mittaava asia on vapaan ottaminen pariksi tunniksi lyhyellä varoitusajalla. Se onnistuu hyvin tai melko hyvin noin 80 prosentilla suomalaisista, EU-maiden keskiarvo ollessa alle 70 prosenttia. Ainakin Ruotsi ja ehkä myös Tanska ovat tässä Suomea aavistuksen edellä, riippuen hiukan siitä, kuinka asteikkoa tulkitaan.

Hyvin helpoksi vapaan ottamisen kuvaa vain noin kolmasosa EU-maiden työllisistä. Vaikka tämän listan kärkisijat ovat Pohjoismailla, niin myös Slovenia, Malta ja Hollanti yltävät selvästi yli 40 prosentin osuuteen. (Kuvio 3)

Kuvio 3. Vapaan ottaminen tunniksi tai kahdeksi, osuus työllisistä 2019

Kuvio Mahdollisuudesta ottaa Vapaata tunniksi tai kahdeksi, osuus työllisistä 2019, osuus työllisistä 2019. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Eurostat

Vapaan ottaminen pariksi tai kolmeksi päiväksi lyhyellä varoitusajalla muuttaa Suomen asemaa verrattuna aiemmin esitettyihin tuloksiin EU-maiden joukossa, jossa sijoitumme kuitenkin edelleen keskiarvon yläpuolelle. (Kuvio 4)

Kuvio 4. Vapaan ottaminen päiväksi tai kahdeksi, osuus työllisistä 2019
Kuvio Mahdollisuudesta ottaa Vapaata päiväksi tai kahdeksi, osuus työllisistä 2019. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Eurostat

Asiaa voidaan tulkita vähän eri näkökulmista. Tässä, kuten lyhyemmän vapaan ottamisessa, tarkoitetaan henkilökohtaisiin tarkoituksiin otettua vapaata, joka korvataan työllä etu- tai jälkikäteen. Kyse ei ole siis suoranaisesti mahdollisuuksista pitää lomaa tai muuta lakisääteistä vapaata lyhyellä varoitusajalla. Jää siis arvailtavaksi, onko jossain maissa enemmän kuin Suomessa tapana ottaa työnteolla korvattavaa vapaata, koska vapaan ottamiseen ei ole mahdollisuutta esimerkiksi tilapäisen hoitovapaan muodossa.

Mahdollisuuksia ottaa vapaata työstä täytyisi punnita kaikkien käytettävissä olevien keinojen valossa. Asian tätä puolta ei ole mahdollisuutta selvittää annettujen tietojen avulla, mutta tietyissä maissa, kuten Slovenia, Malta ja Belgia, sekä lyhemmät että pidemmät työllä korvattavat vapaat ovat yleisiä.

Suomessa joustojen, kuten työaikaliukuman avulla, pidetään puolestaan enemmän lyhyitä kuin pitkiä vapaita.

Työ vaatii joustoa Suomessa

Kun työllisiltä tiedustellaan, kuinka usein on joustettava työajoissa työtehtävien, asiakkaiden tai esimiesten vaatimuksesta, niin Suomessa yleisyydeksi saadaan viikoittain 31 prosenttia ja kuukausittain 29 prosenttia. Vastaavat osuudet EU:ssa ovat noin 20 prosentin luokkaa.

Suomeakin hiukan enemmän joustoa työn puolesta odotetaan Luxemburgissa, muiden EU-maiden jäädessä melko selvästi näistä kahdesta. Esimerkiksi Ruotsissa alle neljännes työllisistä kokee tarvitsevansa joustaa työajoissa työtehtävien, asiakkaiden tai esimiesten vaatimuksesta.

Näin ollen työaikaan liittyvät joustot ovat molemminpuolisia: Suomessa enemmistöllä työllisistä on mahdollisuus ainakin jossain määrin päättää työpäivänsä alkamis- ja lopettamisajoista, mutta vastaavasti työ vaatii aika ajoin meillä esimerkiksi työpäivän venyttämistä enemmän kuin muualla EU:ssa.

Yrittäjillä joustot eri luokkaa kuin palkansaajilla

Erityisesti yrittäjät pystyvät sopeuttamaan työaikaansa EU:n alueella; lähes kaksi kolmesta voi päättää täysin työajastaan. Kun palkansaajilla vastaava osuus on selvästi alle 20 prosenttia, niin ammattiasemien tulokset ovat näiltä osin kuin eri maailmoista. Yrittäjäksi toki halutaankin usein työhön liittyvän oman päätäntävallan takia.

Toisaalta yrittäjiä on vain pieni osa työllisistä, EU:ssa keskimäärin 13,4 prosenttia työllisistä, Suomessa 11,8 prosenttia. Vain Kreikassa yrittäjien osuus työllisistä ylittää selvästi 20 prosentin (28 %), mikä ei riitä sielläkään nostamaan työaikajoustoja kokevien osuutta työllisistä erityisen korkeaksi.

Vastaavasti yrittäjät joustavat EU:ssa työajoissaan työn vuoksi odotetusti enemmän kuin palkansaajat, vaikka ero ei ole yhtä suuri kuin jouston toteuttamisessa omiin tarpeisiin. Yrittäjästä vajaat 60 prosenttia sopeuttaa työaikaansa asiakkaiden tarpeista vähintään kuukausittain. Sattumoisin luku on lähes sama kuin niillä palkansaajilla Suomessa, jotka joustavat ainakin kuukausittain.

Artikkelin tiedot pohjautuvat EU:n rahoituksella tehtyyn työvoimatutkimuksen lisäosaan ja ne koskevat vuotta 2019. Tuloksia voi lukea myös Eurostatin uutisjulkaisusta englanniksi.

 

Kirjoittaja työskentelee työvoimatutkimuksen yliaktuaarina Tilastokeskuksen työvoimatilastossa.

Lue myös Hanna Sutelan blogi työasioiden läikkymisestä vapaa-ajalle Suomessa.

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Blogi
23.9.2020
Hanna Sutela

Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.

Artikkeli
9.9.2020
Jere Immonen, Hanna Sutela

Kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö sekä työn intensiivisyys näyttävät työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kannalta merkittävämmiltä tekijöiltä kuin työaikajoustot ja työympäristön fyysiset tekijät. Profiloitujen ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä, hyvinvoinnissa ja oirehtimisessa selittyvät todellisilla eroilla työoloissa.