Suomen työmarkkinoilla on ennen nykyistä kriisiä vallinnut tilanne, jossa meillä on samanaikaisesti ollut niin työvoimapulaa kuin vakiintunutta työttömyyttä. Myös Suomen muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyys ja nopeammin ikääntyvä väestö ovat jo pidempään herättäneet kysymyksiä maiden välisten työllisyyserojen taustoista ja työvoiman riittävyydestä.

Jotta voimme muodostaa työmarkkinoista tarkemman tilannekuvan ennen koronakriisin puhkeamista, on kiinnitettävä huomiota myös siihen, mitä työmarkkinoiden ulkopuolella on viime vuosina tapahtunut.

Tarkastelen seuraavassa työvoiman ulkopuolella olevien määrää, rakennetta ja pääasiallista toimintaa työvoimatutkimuksen tietojen valossa. Käyttämäni luvut ovat vuosikeskiarvoja.

Työvoimatutkimuksessa työvoiman ulkopuolella olevilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä tai työttömiä, ja jotka eivät näin ollen osallistu työmarkkinoille. Työvoiman ulkopuolella olevista voidaan käyttää myös käsitettä työvoimaan kuulumattomat.

Joka kolmas 15–74-vuotiaasta väestöstä työvoiman ulkopuolella vuonna 2019 

Virtatilastoista tiedämme, että työvoiman kokonaismäärä kasvoi vuosien 2015–2018 välillä, kun työvoiman ulkopuolelta siirtyi ihmisiä työvoimaan. Vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen.

Vuonna 2019 työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 1 378 000 eli kolmasosa 15–74-vuotiaasta väestöstä.

Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa vanhuuseläkkeellä olevat, opiskelijat, työkyvyttömyyseläkkeellä olevat tai pitkäaikaisesti sairaat, työttömät, omia lapsiaan hoitavat ja varusmiehet (kuvio 1). Lähes kaksi kolmasosaa työvoiman ulkopuolisista oli vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Reilu viidennes työvoiman ulkopuolisista oli opiskelijoita.

Työvoiman ulkopuolella olevista naisia oli 732 000 ja miehiä 646 000. Pääasiallisen toiminnan mukaan jaoteltuna sukupuolten välillä eroja oli siinä, että lähes kaikki omia lapsia tai muita omaisia hoitavat olivat naisia ja asepalveluksessa olevat miehiä.

Etenkin 55–64-vuotiailla työvoiman ulkopuolella olevien osuus pienentynyt

Työllisyys on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2015. Työmarkkinoiden vedossa työvoiman ulkopuolella olevien määrä alkoi pienentyä vuotta myöhemmin. Vuonna 2019 työvoiman ulkopuolella oli 46 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2016. (Taulukko 1)

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Viimeisen kymmenen vuoden aikana työvoiman ulkopuolella olevien osuudet saman ikäisestä väestöstä ovat melko tasaisesti pienentyneet 15–24-vuotiaiden, 55–64-vuotiaiden ja 65–74-vuotiaiden ikäryhmissä.

Etenkin 55–64-vuotiailla työvoiman ulkopuolella olevien osuus on vähentynyt selvästi. Vuonna 2019 tässä ikäryhmässä työvoiman ulkopuolella oli 107 000 henkilöä vähemmän kuin 2010.

Työvoiman mahdollisen saatavuuden kannalta kiinnitetään tavallisesti vähemmän huomiota 65–74-vuotiaisiin, sillä heistä lähes kaikki (99–98 %) ovat olleet pääasiallisen toiminnan mukaan vanhuuseläkkeellä. Kuten EU-maissa yleensäkin, myös Suomessa paine työurien pidentämiseen on viime vuosina kohdistanut huomiota aiempaa enemmän yli 64-vuotiaisiin.

Ympärivuotisen ja kokoaikaisen työvoiman saannin kannalta myös nuorin ikäryhmä on ollut perinteisesti vähemmän huomion kohteena. Työvoiman ulkopuolella olevista 15–24-vuotiaista tyypillisesti neljä viidestä on ollut pääasialliselta toiminnaltaan opiskelijoita, eikä osallistumisaste työmarkkinoille tässä ikäryhmässä voikaan olla samalla tasolla kuin työikäisillä keskimäärin.

Työvoiman ulkopuolella on siis tapahtunut toivottua kehitystä. Myönteistä oli etenkin 55–64-vuotiaiden siirtyminen työhön ja työnhakuun. Vuonna 2019 työllisyysaste oli noussut ikäryhmässä 66,8 prosenttiin.

Muihin Pohjoismaihin on kuitenkin matkaa, sillä EU:n tilastovirasto Eurostatin mukaan ikäryhmän työllisyysaste oli samaan aikaan Ruotsissa 77,7 prosenttia, Norjassa 72,9 prosenttia ja Tanskassa 71,3 prosenttia.     

Piilotyöttömyys vähentynyt neljässä vuodessa yli neljänneksellä 

Kun työvoimareservejä etsitään työvoiman ulkopuolelta, ollaan usein kiinnostuneita piilotyöttömistä.

Työvoimatutkimuksessa piilotyöttömäksi luetaan työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön käytettävissä kahden viikon kuluessa, mutta ei ole etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana. Piilotyöttömyyden syitä ovat työnhausta luopuminen tai muut syyt kuten opiskelu, lasten hoito tai terveydelliset syyt.

Vuonna 2019 15–74-vuotiaita piilotyöttömiä oli yhteensä 114 000 eli reilu 8 prosenttia kaikista työvoiman ulkopuolella olevista. Heistä naisia oli 50 000 ja miehiä 64 000.

Kuten työvoiman ulkopuolella olevien kokonaismäärä myös piilotyöttömien määrä pieneni yhtäjaksoisesti vuodesta 2016 (taulukko 2). Piilotyöttömyys vähentyi lähes 27 prosenttia neljässä vuodessa.

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Ikäryhmittäin tarkasteltuna piilotyöttömiä on ollut eniten 15–24-vuotiaissa ja seuraavaksi eniten 65–74-vuotiaissa (kuvio 3).

Talouskasvu veti työhön ja työnhakuun etenkin nuoria ja 55–64-vuotiaita piilotyöttömiä

Finanssikriisiä ja vuoden 2008 taantumaa seurannut vaimea talouskehitys nosti piilotyöttömien määrää varsinkin nuorimmassa ja kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä. Talouden elpyminen veti piilotyöttömyydestä työmarkkinoille etenkin 15–24-vuotiaita ja 55–64-vuotiaita vuodesta 2016 alkaen.

Vanhimmassa ikäryhmässä siirtyminen piilotyöttömyydestä työmarkkinoille käynnistyi myöhemmin vuodesta 2017.

Kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä voi havaita saman, minkä työvoiman ulkopuolella olevissa kokonaisuutenakin – siirtyminen piilotyöttömyydestä työhön ja työnhakuun oli reipasta etenkin 55–64-vuotiailla. Parantuneet työnsaantimahdollisuudet näkyivät selvästi myös ns. koulu- ja opiskeluikäisten aktivoitumisena.

Piilotyöttömyyden taustalla useita syitä

Piilotyöttömyyden yleisin syy sekä naisilla että miehillä vuonna 2019 oli usko siihen, ettei työtä ole saatavilla. Lähes yhtä yleinen syy molemmilla sukupuolilla oli muu syy sekä miehillä opiskelu.

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Kuviosta 4 käy ilmi eri ikäryhmittäin syyt sille, miksi työtä ei haettu vuonna 2019.

Huomattavan suuri osa piilotyöttömistä ei uskonut, että työtä olisi saatavilla. Heikentyvät työllistymisnäkymät tyypillisesti lisäävät työnhausta luopuneiden määrää, mikä näkyy kuviossa 5 vuoden 2008 taantuman jälkeisinä vuosina.

Vastaavasti työnhausta luopuneiden joukko pienentyy hyvän työllisyyskehityksen aikoina, kun usko työpaikan saamiseen kasvaa ja yhä useampi ryhtyy hakemaan työtä. Näin on käynyt useimmissa ikäryhmissä vuosien 2015 ja 2018 välillä.

Koronakriisin seuraukset näkyvät luvuissa kuluvan vuoden aikana

Koettu työllisyysnäkymien heikentyminen näkyy vanhemmissa ikäryhmissä työnhausta luopuneiden lisääntymisenä vuodesta alkaen 2018. Kysymys siitä, voiko lisääntyvä työnhausta luopuminen ennakoida hidastuvaa talouskasvua, vaatisi kattavampaa tarkastelua.

Usein huomiota herättää se, että piilotyöttömissä luokka “Muu syy” on melko iso. Suurin osa tähän luokkaan kuuluvista on omasta mielestään työttömiä tai lomautettuja. Työvoimatutkimuksessa heitä ei kuitenkaan tilastoida työttömäksi, koska he eivät ole hakeneet aktiivisesti työtä.

Kaiken kaikkiaan työvoimatutkimuksen tietojen perusteella piilotyöttömien käyttäytyminen vaikuttaa seurailevan varsin joustavasti työmarkkinatilanteen ja työllisyysnäkymien muutoksia.

Äkilliset muutokset työmarkkinoilla voivat vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti työvoiman ulkopuolella olevien määrään sekä syihin. Suomen talouteen iskeneen koronakriisin seurauksena vähentyvät työpaikat ja työnhaun vaikeutuminen tulevat näkymään työvoiman ulkopuolella olevista saaduissa tiedoissa myöhemmin vuoden 2020 kuluessa.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina työvoimatutkimuksen tehtävissä Tilastokeskuksen väestö ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Alatalo, J, Larja, L & Räisänen, H (2019). Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille. TEM-analyyseja 91/2019.  

Euroopan komissio (2019). Voimaa yhtenäisyydestä: Komission suositukset EU:n strategista ohjelmaa 2019–2024 varten 

Euroopan komissio (2020). Maaraportti.

European Commission. Active ageing. 

Eurostat (2020). Työllisyystilastot

Lukkarinen, Henri (2019): Työmarkkinavirrat tarkentavat kuvaa työttömyyden ja työllisyyden kehityksestä.

Pohjoismaiden ministerineuvosto (2020). Vertailuraportti

Tilastokeskus (2019): Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus.

Työeläkevakuuttajat. Työurien pidentäminen.

Valtioneuvosto (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31.