Tilastollinen lukutaito – syvällisen ymmärryksen perusta
Euroopan tilastopäivä muistuttaa maailmanlaajuisesta, meitä ympäröivästä tilastojen virrasta, jonka pyörteissä pärjääminen edellyttää tilastollista lukutaitoa. Aihe on kiehtonut minua ja kietoutunut tiukasti tilastotieteen kurssiini, joka on nykyään avoin kaikille.
Mitä missä milloin ja miten tahansa tehdään, jää digitaalisia jälkiä. Syntyy valtavia datavirtoja, jotka merivirtoja muistuttaen, mutta pilvissä ja palveluissa edeten ulottavat monimutkaiset ja vaikeasti ennustettavat, järisyttävätkin vaikutuksensa kaikkialle. Ne ruokkivat matkallaan moninaisia elämänkulun prosesseja ja saavat niistä taas lisää voimaa tilastollisten aineistojen, visualisointien, tulosten ja johtopäätösten vuorovaikutusketjuun.
Yksilöiden, yhteisöjen, yritysten ja yhteiskuntien edessä avautuu moniulotteinen mahdollisuuksien maisema datavirtoineen ja palvelupilvineen. Ihmisen pystyttämät prosessit ohjailevat datavirtoja ja tiivistävät niistä reaaliaikaisia näkymiä ja tulevaisuuden ennusteita.
Massiiviseen, mutta passiiviseen datan tuotantoon pystyvät koneetkin, mutta aktiivinen datan hyödyntäminen edellyttää osaavia ihmisiä. Ratkaisut ihmiskunnan monimutkaistuviin haasteisiin löytyvät, kun ihminen ulottaa ajattelunsa prosessikaavioiden ulkopuolelle ja oivaltaa uusia näkökulmia ja yllättäviäkin yhteyksiä eri ilmiöiden välillä.
Datavirtojen pyörteissä avain näkymien avartamiseen on tilastollinen lukutaito. Yleisen lukutaidon tapaan se on nyky-yhteiskunnassa pärjäämisen ja menestymisen perustaito. Tilastollisesti lukutaidottoman on mahdoton ymmärtää tilastollisia kuvioita ja yhteenvetoja, joilla muutokset ja päätökset perustellaan.
Onneksi tilastollista lukutaitoa voi rajattomasti kehittää ja aina vain syvällisemmin oppia ymmärtämään ilmiöihin kätkeytyviä ulottuvuuksia ja yhteyksiä, joita tilastolliset esitykset heijastavat.
Laskutaidon opettamisesta lukutaidon valmennukseen
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yhteisiin opintoihin on kuulunut jo 1960-luvulta lähtien tilastotieteen peruskurssi. Kävin sen itsekin aloittaessani opintoni 1990-luvun alussa. En voinut aavistaa, että lähes 20 vuotta myöhemmin minusta tulisi kurssin opettaja, ja kurssista yksi urani tärkeimmistä tehtävistä.
Kun tilaisuus noin 10 vuotta sitten tarjoutui, näin mahdollisuuden muuttaa kurssia radikaalisti, ja otin haasteen vastaan. Koulutukseni ja kokemukseni eri puolilla olivat muovanneet minusta soveltavan tilastotieteilijän, joten hahmotin uudistamismahdollisuudet menetelmien soveltajan näkökulmasta.
Aika oli ajanut ohi perinteisestä laskutaidon opettamisesta. Halusin painottaa tilastollista lukutaitoa, jonka koin paljon olennaisemmaksi. Ennen kurssia tiivistin sen kotisivulle näkemyksiäni, jotka ovat sittemmin toteutuneet:
"Tilastollinen tietojenkäsittely on kiehtonut minua opintojen alusta asti, mistä seuraa, että laskeminen kynällä ja paperilla (tai laskukoneella) ei minua pahemmin innosta. Tilastollisten menetelmien ja tutkimusaineistojen kanssa työskentely tapahtuu tietokoneilla, tilastollisten ja muiden ohjelmistojen avulla. Nämä ajatukset tulevat vaikuttamaan sekä kurssin sisältöön että asioiden käsittelytapoihin."
Tylsän tilastotieteen myytti murtuu
Kurssi, joka oli aiemmin koettu tylsäksi pakkopullaksi, muuttui pian suosituksi ja alkoi vetää puoleensa opiskelijoita muistakin tiedekunnista. Kehitin kurssia yhdessä ohjaajina toimineiden opiskelijoideni kanssa hyödyntäen heiltä ja kurssilaisilta saamaani rakentavaa palautetta.
Kurssin muutos toi huomionosoituksia, joista yllättävin oli City-lehden valinta "kaupungin parhaaksi opettajaksi" vuonna 2010. Tulin myös nimitetyksi Helsingin yliopiston Opettajien akatemian perustajajäseneksi vuonna 2013. Se tarjosi mahdollisuuden kertoa kokemuksistani alani opetuksen tutkimuksen kansainvälisissä piireissä.
Radikaalille uudistamistyölle nähtiin tarvetta muuallakin, mutta kuulemma uudistukset pysähtyvät monissa muissa huippuyliopistoissa vanhakantaisiin komiteoihin, jotka sitovat uudistusintoisen opettajan kädet. Onneksi Suomessa opettajan asiantuntemukseen luotetaan.
Vuonna 2014 Johdatus yhteiskuntatilastotieteeseen -kurssi (jonka nimen lopulta muutin sen sisältöä paremmin kuvaavaksi) oli vakiinnuttanut asemansa suosittuna opintojaksona, jonka punaisena lankana oli tilastollinen lukutaito ja jolle osallistui vuosittain yli 600 Helsingin yliopiston opiskelijaa.
Jotain uutta oli kuitenkin tulossa, enkä voinut taaskaan aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
MOOC avasi yhteyden yhteiskunnalliseen vaikuttamisen
Avoimen yliopiston johtajaksi siirtynyt tietojenkäsittelytieteen MOOCin (Massive Open Online Course, kaikille avoin verkkokurssi) perustajahahmo Jaakko Kurhila ehdotti kesällä 2015, että tekisimme kurssistani MOOCin. Hengitettyäni syvään (kesäloman verran) tartuin ehdotukseen ja päätimme käynnistää sen, vaikka lukuvuoden alkuun oli vain pari viikkoa.
Kurssin vakiintunut rakenne ja sisältö auttoivat olennaisesti uuden toteutustavan kanssa. Suurin muutos oli kurssin avaaminen kaikille: samalla, kun jatkoin opetusta yliopistolla, saattoi kurssille osallistua verkon välityksellä kuka vain aiheista kiinnostunut. Opetuksesta avautui yhtäkkiä uusi suora yhteys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Heti MOOCin alusta lähtien kurssilla onkin ollut opiskelijoita muistakin yliopistoista ja oppilaitoksista, koululaisia, eläkeläisiä ja työelämässä toimivia, päivittämässä tietojaan ja taitojaan kyselylomakkeen laatimisen näkökohdista, tilastollisten kuvien tulkinnasta ja muista tilastollisen lukutaidon teemoista. Halutessaan kuka vain saa Avoimen yliopiston kautta suoritusmerkinnänkin kurssista Helsingin yliopiston opintorekisteriin.
Vuonna 2016 otimme seuraavan askeleen kohti alkuperäistä haavettani saada tietokoneet mukaan kurssilla työskentelyyn. Tämä oli jäänyt odottamaan aikoja, jolloin opiskelijoilla olisi omat koneensa luennoilla eikä tarvitsisi ihmetellä, mistä saisi atk-luokkia sadoille opiskelijoille.
Aika teki tehtävänsä, ja vielä kun löysimme pelillisyyttä hyödyntävän DataCamp-oppimisalustan, jonne rakensimme teemoja säestävät Data Science -tehtävät, niin kurssiin syntyi kokonaan uusi "hands-on-data"-ulottuvuus, joka on enemmän kuin olisin voinut aikoinaan kuvitella.
Tänä syksynä visiomme MOOCista tarkentuu edelleen, kun perinteiset kurssin lopussa pidetyt paperitentit korvautuvat verkossa suoritettavilla viikkotehtävillä. Niistä saa välitöntä, oppimista tukevaa palautetta sekä pisteitä, joista kurssin suoritus kertyy.
DataCamp-tehtävistä saa lisäpisteitä, joten tekemällä oppiminen korostuu monella tavalla ja tarjoaa opiskelijalle erilaisia painotuksia asioiden ja taitojen oppimiseen. Kaiken keskiössä on tilastollinen lukutaito, joka syvenee vain tekemällä ja harjoittelemalla.
Lisätietoja kurssista: https://courses.helsinki.fi/fi/valt-103/120350099
Kimmo Vehkalahti on soveltavan tilastotieteen dosentti, Helsingin yliopiston huippuopettajien verkoston eli Opettajien akatemian jäsen ja suositun tilastotieteen Mooc-verkkokurssin tekijä.
Kuva: Veikko Somerpuro
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.