Työttömien aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua, ja ilahduttavasti myös tilastoista. Ihmettelyä on herättänyt työvoima­tutkimuksen kriteeri määritellä vain tunnin viikossa työtä tekevä työlliseksi – eihän tunnin työllä kukaan tule toimeen!

Aktiivimallin on näin pelätty tuottavan ns. ”valetyöllisiä”, kun työlliseksi voi päätyä aikaisempaa enemmän henkilöitä, jotka saavat samaan aikaan työttömyys­korvausta.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työlliseksi pääsee todellakin tunnin työllä[1]. Miksi näin?

Työvoimatutkimus on kansainvälisesti vertailu­kelpoisia lukuja tuottava tilasto, joka ensisijaisesti mittaa työvoiman tarjontaa ja kysyntää. Siinä käytetyt määritelmät perustuvat YK:n kansain­välisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin, joihin myös muiden maiden tilastointi perustuu.

Tilaston kansainvälisen luonteen vuoksi työllisen määritelmässä ei ole voitu lähteä siitä, että mitattaisiin toimeentuloa. Tällöin tulisi määritellä minimi­toimeentulon taso, joka olisi vertailukelpoinen eri maiden välillä.

Käsitykseen minimitoimeentulon tasosta vaikuttavat niin eri maiden hintataso kuin myös kulttuuriset näkemyserot siitä, mitä ”toimeentulo” tarkoittaa. Näin ollen kansainvälisiä tilastoja ”työllään toimeen­tulevista” olisi nopealla julkaisu­syklillä käytännössä mahdotonta tuottaa.

Myös inflaatio vaikeuttaisi tällaisen työmarkkina­tilaston tekoa. Työllisyyden mittariksi on siten otettu työn tekeminen. Yksinkertaisuuden vuoksi yhdessä on sovittu yhden tunnin sääntö.

Kuinka paljon Suomessa on hyvin vähäisiä työtunteja tekeviä? Vuonna 2017 heitä oli noin 28 000. Oman ilmoituksensa mukaan 15–64-vuotiaista työllisistä 1,2 prosenttia oli tehnyt säännöllisesti 1–4  tuntia työtä viikossa.  

Päätoimisia opiskelijoita heistä oli reilu puolet, 56 prosenttia. Yllättävän moni eli 17 prosenttia kuitenkin piti ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan. Työttömäksi itsensä raportoi 9 prosenttia vastanneista. [2]

Vähäinen työnteko ei siis läheskään aina tarkoita, että henkilö kokisi itsensä työttömäksi. Vähäisiä työtunteja tekevien määrä on kuitenkin ollut kasvussa viime vuodet.

Kuvio 1. Lyhyttä osa-aikatyötä tekevät työlliset 2000–2017

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Entä kuinka moni työllinen sitten saa työttömyys­korvausta? Kun nojataan henkilön itsensä antamaan tietoon, noin 53 000 työllistä sai työttömyys­korvausta vuonna 2017. Tämä on noin kaksi prosenttia kaikista työllisistä. Kyse voi olla esimerkiksi joko osa-aikaisiin ansioihin yhteen­sovitetusta työttömyys­päivärahasta tai työstä, josta ansiot ovat jääneet alle 300 euroon.

Työttömyysturvaa saaneista työllisistä reilu 60 prosenttia oli alityöllisiä. Heistä noin 70 prosenttia katsoi pääasialliseksi toiminnakseen ansiotyön, vajaa 20 prosenttia sitä vastoin piti itseään työttömänä.

[1] Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tutkimus­viikolla työstä tilapäisesti pois ollut palkansaaja lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Yrittäjä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheen­jäsenen yrityksessä palkatta työskentelevä lasketaan työlliseksi riippumatta poissaolon pituudesta tai syystä.

[2] Työvoimatutkimukseen vastanneilta kysytään myös heidän omaa käsitystään siitä, mikä on heidän pääasiallinen toimintansa.