Eduskunnan keväällä hyväksymät tietopoliittinen selonteko ja tiedonhallinta­laki mahdollistavat entistä paremman tietojen hyödyntämisen yhteiskunnan, asiakkaiden ja käyttäjien hyödyksi. Tavoitteiden toteuttaminen vaatii joukkue­peliä, jossa on selvät tavoitteet lyhyemmälle ja pidemmälle ajanjaksolle sekä osaavat pelaajat oikeilla paikoilla.

Tietopolitiikka, julkisen hallinnon entistä parempi tiedonhallinta ja tietojen yhteen­toimivuus olivat vahvasti edellisen hallituksen agendalla, julkisten palvelujen digitalisoinnin rinnalla. Laatuaan ensimmäiset selonteot tieto­politiikasta ja paikkatieto­politiikasta valmistuivat ja saivat eduskunnan käsittelyssä vahvan tuen moni­puolisten keskustelujen jälkeen.

Kumpikin selonteko valmisteltiin laajassa verkosto­yhteistyössä, valmistelu­verkostoihin kuului virkamiesten lisäksi suuri joukko tutkijoita, yritys­sektorin toimijoita ja kansalais­järjestöjäkin.

Tiedonhallintaan liittyvän yleis­lainsäädännön uudistus on myös täytäntöön­panoa vaille valmis. Uudistettu lainsäädäntö mm. määrittelee viran­omaisille yhtenäiset tieto­turvallisuuden perus­vaatimukset ja vahvistaa viran­omaisten vastuuta tiedon­hallinnassa.

Yhteentoimivuuden parantamiseen tähtää viran­omaisten tieto­järjestelmien tiedon­vaihdon sääntely eli käytännössä avointen teknisten rajapintojen edellyttäminen.

Viranomaisten tiedonhallinnan yhden­mukaisuuden varmistamiseksi ja tiedon­hallinnan kehittämiseksi on tarkoitus perustaa uusi viran­omainen: tiedonhallinta­lautakunta.

Rinteen hallituksen ohjelmasta on löydettävissä jatkumo edellisen hallituksen ja myös sitä edeltävien hallitusten tavoitetilaan tiedon entistä paremmasta käytettävyydestä ja laajasta hyödyntämisestä. Hallitus­ohjelmaan on mm. kirjattu tavoite syventää tieto­politiikan johtamista ja tehdä julkisen tiedon avoimuudesta koko tieto­politiikan kantava periaate.

Hallituksen tavoitteena on myös edistää avoimen lähdekoodin ensi­sijaisuutta julkisissa tieto­järjestelmissä ja niiden hankinnoissa. Määrätietoista julkisten tieto­varantojen avaamista halutaan jatkaa ja laatia hyödyntämistä helpottavat sitovat laatukriteerit.

Me tietoammattilaiset olemme varmasti kaikki tyytyväisiä tieto­politiikan merkityksen kasvuun. Samaan aikaan kuitenkin mieleen hiipii epäilys, miten varmistamme että tällä kertaa onnistumme ja että hienot tieto­politiikan, paikkatieto­politiikan ja tiedonhallinta­lain tavoitteet toteutuvat.

Monilla meistä on tunne, että samankaltaisia tavoitteita on kirjattu hallitus­ohjelmiin ja virastojen tulos­sopimuksiin siitä lähtien, kun tieto­yhteiskunnasta alettiin joskus 1990-luvulla puhua ja standardointiin ja laatutyöhön satsata.

Vaikeuskerrointa lisää se, ettei tiedon parempi hyödyntäminen ja yhteen­toimivuus ole vain kansallinen haaste vaan monilta osin vähintään EU-tasoinen ja monesti vieläkin laajempi, globaali haaste.

Yhteentoimivuus, tietovarantojen avaaminen ja laaja hyödyntäminen ovat toki huimasti kehittyneet lähtö­tilanteesta, ja on realismia ymmärtää, että tieto­politiikan ja tiedon­hallinnan kehittäminen on lajina pikemminkin maraton kuin 100 metrin pika-aidat.

Kokonaisuuden koordinointi ja tilanne­kuvan hallinta vaatii kuitenkin entistä selkeämpää ja vahvempaa resurssointia sekä jo toimivien yhteistyö­verkostojen että uusien verkostojen syntymisen tukemista eri tavoilla. Hallinnonala- ja organisaatio­rajat ylittävää ilmiö- ja ekosysteemi­lähtöistä yhteistyötä on vahvasti kehitettävä ja saatava yhteiset tavoitteet aidosti myös osaksi tulos­ohjausta.

Hallituksen muodostamisvaiheessa monet tieto­politiikan toimijat odottivat tieto­politiikalle ja digitalisaatiolle joko omaa ministeriä tai vähintään valtio­sihteeriä, jotta kokonaisuuden koordinointi olisi vahvaa valtioneuvosto­tasolla. Toive ei toteutunut sellaisenaan, mutta monenlaista positiivista verkosto­maista toimintaa ja toimeenpanoa on syntymässä. 

Ennen kesälomakautta käynnistyivät jo tiedonhallinta­lain toimeen­panon yhteistyö­foorumit, jotka jatkavat työtään kesän jälkeen ja saavat tuekseen strategisen tason ohjaus­ryhmän. Yksi tietopolitiikka­foorumikin ehdittiin järjestää ja tieto­politiikan pyöreän pöydän keskustelut jatkuvat elokuussa. 

Tietopoliittinen selonteko ja tiedonhallinta­laki vaativat aktiivista yhteistyö­verkostoihin tukeutuvaa toimeen­panoa ja yhteistä näkemystä tilanteesta. Töitä on paljon tehtävänä, ja vahvaa priorisointiakin tarvitaan.

Entisenä yleisurheilijana vertasin edessä olevaa työtä maratoniin, mutta yksinäistä kestävyys­juoksua parempi vertaus löytyy kyllä kuningaslaji jalka­pallosta. Nyt tarvitaan kestävyyttä, nopeutta, viiltävää taktista silmää ja ennen kaikkea joukkue­peliä.

Maanmittauslaitoksen ylijohtaja Marja Rantala työskentelee Tilasto­keskuksen määrä­aikaisena kehitys­johtajana vuoden 2019. Rantala on mukana tieto­politiikan ja tiedonhallintalain toimeen­panossa kummankin laitoksen edustajana.