tk-icons
Sivuston näkymät

Työllisyysaste mittaa työllisten osuutta väestöstä – ei enempää, ei vähempää

15.1.2019
Twitterissä: @TaskinenP

Työvoimatutkimuksen tuottama työllisyys­aste on valta­kunnan seuratuimpia lukuja, ei vähiten sen vuoksi, että Sipilän hallitus otti keväällä 2015 hallitus­kauden tavoitteeksi työllisyys­asteen noston 72 prosenttiin.

Työllisyysasteen trendi saavuttikin marraskuussa 2018 tuon rajan. Nyt käydään keskustelua siitä, mikä on seuraava tavoite ja kuinka relevantti luku työllisyys­aste itseasiassa on.

Ei kerro hyvinvoinnista

Työllisyysaste ei kerro eikä pyri kertomaan koko totuutta työ­markkinoista, puhumattakaan laajemmasta talouden tai ihmisten hyvin­voinnin näkö­kulmasta.

Se ei kerro esimerkiksi sitä, kuinka ali- tai yli­työllistettyjä työlliset ovat, ei toimeen­tulosta.

Näitä ilmiöitä varten ovat muut luvut, kuten ali­työllisten tai tehtyjen ylityö­tuntien määrä.

Ikäryhmän koko vaikuttaa

Työllisyysaste ei riitä työ­markkinoiden ainoaksi mittariksi siinäkään mielessä, että paitsi työllisten määrä, siihen vaikuttaa myös väestön määrä mitattavassa ikä­ryhmässä.

Niinpä, jos väestön määrä mitattavassa ikä­ryhmässä pienenee työllisten määrän pysyessä ennallaan, työllisyys­aste nousee ikään kuin ”automaattisesti”. Silti vuosien 2017 ja 2018 työllisyys­asteen nousu pohjautuu työllisten määrän lisääntymiseen, ei 15–64-vuotiaiden luku­määrän vähentymiseen.

Pitkällä aikavälillä väestön ikä­rakenteen muutokset vaikuttavat työllisyys­asteeseen. Tässä mielessä hallituksen tavoite­ohjelmassa esitetty 110 000 työllisen määrän kasvu on täydennys työllisyysaste­tavoitteelle, jotta ei puhuta vain suhteellisesta luvusta.

Hallituksen tavoite täyttyi näiltä osin 2018 kesäkuussa, jolloin työllisten määrän trendi oli 2 544 000.

Ei mittaa kokonais­tuotosta

Työllisyys tai työllisyys­aste ei yksinään kerro sitä, kuinka suuri on työllisten kokonais­tuotos. Tehtyjä työ­tunteja tilastoidaan erikseen. Näistä saadaan materiaalia kansan­talouden tilin­pitoon.

Työllisyysasteelle ei pidä asettaa sellaisia odotuksia, joita se ei voi täyttää. Niin kauan kuin työllisyys­astetta tulkitaan vain sen omista lähtö­kohdista, se on täysin relevantti luku.

Ikäkriteerit määrittelee ILO

Työllisyysaste johdetaan siis työllisyydestä. Työllisyyden tilastointi on lähtöisin YK:n kansain­välisen työ­järjestön ILOn puitteissa joka viides vuosi järjestettävästä työn tilastoinnin konferenssista (ICLS, International Conference of Labour Statisticians).

Työvoimaan liittyviä asioita on käsitelty vuosi­kymmenten mittaan hyvin laajasti, jotta varmistetaan tilastoinnin vertailu­kelpoisuus. Päätös­asiakirjat ja raportit ovat kaikkien luettavissa.

19. kansainvälisestä työn tilasto­tieteilijöiden raportista selviää, että työ­ikäisyyden käsitteelle ei anneta ala- eikä ylä­ikärajaa (pykälät 64.–66.) vaan viitataan kunkin maan lakeihin. Maiden tulee kuitenkin julkaista tietoja työ­voimasta 15. ikävuodesta alkaen 5-vuotis­ikäryhmissä niin, että viimeisimmän ikä­ryhmän muodostavat yli 74-vuotiaat (pykälä 93.).

Käytännössä työllisyyttä on mitattu 15–74-vuotiaista, mutta tulevaisuudessa mittaamisen ikäraja nousee Euroopan unionin piirissä 89-vuotiaisiin EU:n tilasto­viraston Eurostatin uuden asetuksen myötä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tulevaisuudessa tärkein työllisyyttä tai työllisyys­astetta ilmaiseva ikä­ryhmä olisi 15–89-vuotiaat. Onhan ansio­työn tekeminen vanhimmissa ikä­ryhmissä hyvin marginaalista.

Miksi mittaaminen aloitetaan 15-vuotiaista?

Monissa maissa töihin siirrytään heti alemman asteen koulutuksen jälkeen. Lapsi­työtä ei tilastoida työvoima­tutkimuksessa, joten tilastointi alkaa 15-vuotiaista, joissakin maissa vasta 16-vuotiaista.

Suomessa 15–19-vuotiaiden työllisyys­aste on selvästi korkeampi kuin 65–69-vuotiaiden. Huomattava määrä 15-vuotiaita käy ainakin kesä­töissä.

Työllisyysaste pitäisi ilmaista aina kyseessä olevan ikä­ryhmän työllisyys­asteena, jotta vältyttäisiin ”yleisen” työllisyys­asteen käsitteeltä. Käytännössä kuitenkin tällaisen pohjaksi on muodostunut jokin tietty ikä­haarukka.

Ei ole selvästi määritelty, minkä ikäisiä työllisiä tulisi sisällyttää työllisyys­asteeseen. Usein työllisyys­asteessa käytetään eri ikä­rajaa kuin mitä työllisten (15–74-vuotiaat) määrää ilmoitettaessa.

Esimerkiksi poliittisesti merkittävässä Eurooppa 2020 -indikaattorissa käytetään työllisyysaste­tavoitteena 20–64-vuotiaiden työllisyys­astetta. Tavoite on 75 prosenttia, mikä edellyttäisi vielä työllisyyden reipasta nousua.

Eurostatin tietokantaa käyttävä huomaa, että tarjolla on ensi­sijaisesti 15–64-vuotiaiden työllisyys­aste. Käyttäjä voi valita erilaisia ikä­ryhmiä, kuten 20–64-vuotiaat tai 25-vuotiaista alkaen erilaisia ikä­ryhmiä.

Eri maat käyttävät eri ikäryhmiä

Selaillessaan työllisyysasteita eri maissa lukijan on hyvä huomata, mitä ikä­ryhmää työllisyys­aste koskee.

Suomessa on käytetty työllisyys­asteen raportoinnissa 15–64-vuotiaiden työllisyys­astetta. Suomen käytäntö on perua 1990-luvun loppu­puolelta, jolloin Euroopan Unionissa päätettiin käyttää 15–64-vuotiaiden työllisyys­astetta työllisyys­politiikan seuranta­indikaattorina.

Työvoimatutkimuksen julkistuksissa on systemaattisesti pyritty tuomaan esille, mistä ikä­ryhmästä on kyse. Tilasto­keskuksen tietokannoista löytyy työllisyys­asteita eri ikä­ryhmille.

Työvoimatutkimuksen kohde­joukko on 15–74-vuotias maassa asuva väestö, mutta se ei sisällä virallista määritelmää työ­ikäiselle väestölle, johtuen ILO:n edellä mainitusta peri­aatteesta.

Työikäisyyden käsite on käytössä eräissä muissa tilastoissa, ja sillä viitataan 15–74-vuotiaisiin. Kuitenkin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD rajaa työllisyys­asteen tilastoinnissa työ­ikäiset 15–64-vuotiaisiin.

Esimerkiksi Ruotsissa julkaistaan tieto 15–74-vuotiaiden työllisyys­asteesta näkyvimpänä.

Saksan tilastovirasto puolestaan julkaisee ensi­sijaisesti työllisten kokonais­määrän. Työllisyys­asteen löytää vasta taulukoista.

15–64-vuotiaiden työllisyys­aste on ollut sopiva

Aiempaa eläkelakia silmällä pitäen 64 vuotta on ollut varsin sopiva työllisyys­asteen ylä­rajaksi työllisyys­asteen yleistä käyttöä ajatellen.

Työmarkkinatilanne on kuitenkin muuttumassa eläkeuudistuksen myötä. Esimerkiksi vuonna 1958 syntyneille alin eläke­ikä on 64 vuotta ja tavoite-eläke­ikä 65 vuotta ja 1 kuukausi. Tuon perusteella voidaan ajatella, että yli 64-vuotiaiden työllisyys­asteen kasvu kiihtyy vuodesta 2023 alkaen.

Tulevaisuudessa käydään varmaan keskustelua siitä, missä ikä­ryhmässä työllisyys­aste pitäisi raportoida, kun halutaan puhua mahdollisimman yleisesti ja yksin­kertaistetusti työllisyys­asteesta.

Tavallaan olisi helpompaa, jos ”yleisen työllisyys­asteen” sijaan lähtö­kohdaksi hyväksyttäisiin työllisyys eri ikä­ryhmissä. Ja ikä­ryhmä jaksettaisiin mainita aina, kun asiasta puhutaan.

Työvoimatutkimuksessa seurataan aikaa ja ollaan avoimia uusille ratkaisuille tilasto­lainsäädännön puitteissa.

 

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa työvoimatutkimuksen parissa.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
5.12.2019
Marianne Keyriläinen

Perhevapaiden työuravaikutukset koskevat lähinnä naisia, koska he käyttävät suurimman osan perhevapaista. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimukseen vastanneista naisista enemmistö koki, että perhevapaa ei vaikuttanut työuraan. Korkea-asteen suorittaneet kokivat perhevapaan kuitenkin vaikuttaneen kielteisemmin palkkaan ja uramahdollisuuksiin kuin muut naiset. He myös jättivät yleisemmin etenemismahdollisuudet käyttämättä hoivavastuiden vuoksi verrattuna muihin naisiin tai miehiin.  

 

Artikkeli
5.12.2019
Tarja Nieminen

Monet vanhemmat kokevat, että työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu melko hyvin. Työaikakysymykset ovat kuitenkin keskeisiä  lapsiperheen vanhempien jaksamisen kannalta. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimuksessa selvitettiin lapsiperheiden vanhempien kokemuksia työaikajoustoista.

Artikkeli
12.11.2019
Henri Lukkarinen

Suomen työmarkkinoilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia työllisyydessä. Virtatilastoista käy ilmi, että vuoden 2018 alussa virta työttömyydestä työllisyyteen oli korkeimmillaan ja että vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen. Virta työllisyydestä työttömyyteen on pysynyt suhteellisen vakaana vuosien 2008 ja 2018 välillä.

Blogi
3.6.2019
Anna Pärnänen

Nollatuntisopimuksella työskenteleviin lukeutuu yhtäältä opiskelijoita ja eläkeläisiä, joista suurimmalle osalle sopimus käy hyvin. Toisaalta joukossa on niin koko- kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Heille ansiotyö on pääasiallinen toiminta, ja toisenlainen sopimus olisi toivotumpi.