Työllisyyden vahva kehitys hiipui alkukesällä, kun työllisiä oli kesäkuussa käytännössä saman verran kuin vuotta aiemmin. 

Tässä kirjoituksessa kerron työvoimatutkimuksen tiedotteen parhaat vinkit – muiden muassa, miksi työllisyysaste nousi työllisyyden pysyessä ennallaan.

Julkistustekstin lisäksi keskeisten lukujen viimeisimmät kuukausitiedot löytyvät kahdesta avoimesta tietokantataulukosta tai julkistuksen liitetaulukoista, joita kuukausijulkistuksessa on yhteensä 18. Tietokantataulukot eivät sisällä kaikkia liitetaulukoiden tietoja.

Työllisyysaste on työllisten määrän suhde väestön määrään tietyssä ikäryhmässä. Niinpä väestön määrä eri ikäryhmissä (liitetaulukko 3) ja työllisten määrä eri ikäryhmissä (liitetaulukko 6) ovat oleellisia.

Kun halutaan tarkastella Suomessa yleisesti käytettyä työllisyysastetta, kaiken a&o on katsoa 15–64-vuotiaiden työllisten ja väestön määrä. Tällöin huomataan, että työllisyysaste nousi, koska väestön määrä väheni. Työllisten määrä jopa laski 15–64-vuotiaissa hiukan. (Taulukko 1)

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Kesäkuun kausitasoittamaton työllisyysaste on huomattavasti korkeampi kuin kausitasoitettu (72,5), koska työllisyys on korkea kesällä nuorten kesätöiden vuoksi.

Väestön määrä 15–74-vuotiaissa sen sijaan eneni, koska 65–74-vuotiaiden määrä kasvoi. Myös iäkkäimpien työllisyys nousi.

Työvoimatutkimuksen julkisista taulukoista ei vielä saada 20–69-vuotiaiden työllisyystietoja, mutta tällainen ikäryhmä on tarkoitus tuottaa 3. vuosi­neljänneksestä lähtien julkaisutaulukoihin.

Rinteen hallituksen seurantaansa ottama 20–69-vuotiaiden työllisyysaste oli kesäkuussa 72,0 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 71,7 prosenttia. Nousun logiikka perustuu samaan kuin 15–64-vuotiailla eli väestön määrän vähenemiseen.

Miten työttömien määrä laski, vaikka työllisten määrä ei noussut?

Julkistuksen toinen päähavainto on, että työttömien määrä laski vuoden takaiseen verrattuna.

Väliotsikon kysymykseen saa välittömän vastauksen, kun katsoo 15–74-vuotiaiden työvoiman ulkopuolisten määrää, joka nousi kesäkuussa 19 000:lla vuoden takaisesta.

Väestön määrän muutos oli pieni (+3 000), kuten yleensäkin. Niinpä työttömien, työllisten ja työvoiman ulkopuolisten määrien muutokset näkyvät lähinnä näiden kolmen luvun välisinä muutoksina.

Olisi kuitenkin väärin sanoa, että työttömät (-16 000) siirtyivät työvoiman ulkopuolelle (+19 000), koska tämä tilasto ei kerro yksilöiden työmarkkina-aseman liikkeitä.

Työvoimatutkimuksen tiedote ei kerro, minkä vuoksi aktiivinen työnhaku väheni. Tästä huolimatta voin esittää valistuneen arvauksen: väestöä siirtyi eläkkeelle enemmän kuin mitä nuorempaa polvea tuli työikään. Tätä näkemystä tukee eläkkeellä oloa pääasiallisena toimintanaan pitävien määrän kasvu.

Eivät kaikki eläkkeellä olevat ole passiivisia työmarkkinoilla. 65–74-vuotiaita työllisiä oli kesäkuussa 78 000 (liitetaulukko 6), joista valtaosa katsoi kuitenkin olevansa pääasiallisesti eläkkeellä.

Osa-aikatyöllisyys nousussa

Nostan kuukausitiedotteesta esiin vielä muutaman muun huomion.

Liitetaulukko 11 kertoo osa-aikatyöllisten määrän. Kesäkuussa se nousi naisilla, mutta laski miehillä. Osa-aikatyöllisten osuus kaikista työllisistä nousi 0,4 prosenttiyksikköä (liitetaulukko 12).

Kaiken kaikkiaan naisten työllisyys jaksoi vielä nousta vuoden takaiseen verrattuna, kun se miehillä laski.

Liitetaulukoista löytyy tietoa myös alueellisesta kehityksestä. AVI-alueiden työllisten määrän muutoksissa ei ole isoja poikkeamia verrattuna koko maan kehitykseen (liitetaulukko 10).

Lounais-Suomen AVI:lla työttömyysaste nousi 4,9 prosentista 5,2 prosenttiin vastoin yleistä työttömyyden kehitystä (liitetaulukko 17). Työttömien määrä ei kuitenkaan noussut, vaan työttömyysasteeseen vaikuttava työllisten lukumäärä pieneni.

Mikäli haluaa tarkastella työttömyyttä ilmiönä kuukausitasolla, kannattaa turvautua Työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekistä tehtyyn tietokantaan, josta saa monipuolisesti tarkkoja tietoja työttömistä työnhakijoista.

Neljännesvuositiedoissa paljon mielenkiintoista

Suomessa unohdetaan helposti, että työvoimatutkimuksen otoskoko on lähtökohtaisesti suunniteltu neljännesvuositilastointia varten. Sen lisäksi saadaan kuukausitietoja – ei päinvastoin. Toisen vuosineljänneksen tiedoissa on paljon mielenkiintoista.

Toisella neljänneksellä työllisten määrä nousi 0,8 prosenttia, mutta työtunnit laskivat 1,0 prosenttia (liitetaulukko 19). Selitys tälle löytyy kalenterista: vuonna 2018 huhti-kesäkuussa työpäiviä oli 61, kun niitä vuonna 2019 oli 60.

Piilotyöttömistä ja alityöllisistä voi hakea aikasarjan vuodesta 1997 alkaen. Kuvio 1 kertoo, että piilotyöttömien määrä jatkoi laskuaan toisella vuosineljänneksellä, mutta alityöllisten määrä nousi poikkeuksellisen korkeaksi. Jo 148 000 työllistä olisi kaivannut lisää työtunteja.

Työllisyyden kasvu meni valtaosin Uudellemaalle

Vaikka kesäkuussa työllisten määrä pysyi ennallaan vuoden takaiseen verrattuna, niin toisella vuosineljänneksellä se nousi, koska huhti- ja toukokuussa oli ollut kasvua vuoden takaiseen verrattuna.

Työllisyyden kasvua oli määrällisesti eniten eli 18 000 henkeä Uudellamaalla (liitetaulukko 31).

Työllisyydeltään kasvaneisiin alueisiin voi lukea myös Päijät-Hämeen (+5 000) ja Keski-Suomen (+4 000). Tosin on aivan rajoilla, menevätkö viimeksi mainitut estimaatit 95 prosentin luottamusvälin sisään (ks. laatuseloste luku 3).

Lopuksi pieni pähkinä purtavaksi: Mikä selittää sen, että työttömyysaste aleni Keski-Pohjanmaalla 9,7 prosentista 4,5 prosenttiin (liitetaulukko 43)?

Keski-Pohjanmaa on väestöpohjaisesti manner-Suomen pienin maakunta, jossa työllisiä on yleensä ollut noin 30 000. Työttömien estimaatti vaihtelee tuhannen ja kolmen tuhannen välillä pyöristysten ja sattuman johdosta, mikä aiheuttaa puolestaan heittelyä maakunnan työttömyysasteessa.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa työvoimatutkimuksen parissa.