Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysasteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansainvälisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalaistaustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.
Ikääntyneiden töissä pysyminen tavoitteena – osa kuitenkin kokee, että heistä halutaan eroon
Ikääntyneiden työllisyysasteet ovat nousseet 2000-luvulla voimakkaasti. Kun vuonna 2003 vain 42,3 prosenttia (naiset 41,0 %, miehet 43,5 %) 55–64-vuotiaista oli työllisiä, vuonna 2019 ikäryhmän työllisyysaste ylsi 66,8 prosenttiin (naiset 68,6 %, miehet 64,8 %).
Parantamisen varaa toki edelleen on. Keinoja pohditaan ankarasti. Keskeiseksi puheenaiheeksi on noussut eläkeputkijärjestelmän ongelmallisuus, sen kun ajatellaan kannustavan työnantajia ikääntyneiden irtisanomisiin.
Eläkeputkeen oikeutetun työntekijän irtisanominen voi ollakin työnantajan mielestä pienin paha, jos henkilöstöä on pakko syystä tai toisesta vähentää.
Eläkeputken olemassaolo voi kuitenkin olla kätevää myös silloin, jos ikääntyneen työntekijän pelätään tulevan kalliiksi mahdollisen tulevan työkyvyttömyytensä tai laskevan työtehonsa vuoksi, jos hänet koetaan tulpaksi nuorempien urakehitykselle tai hän ei enää sovi firman nuorekkaaseen imagoon.
Miten yleistä yli 50-vuotiaiden palkansaajien mielestä sitten on, että heistä pyritään työpaikalla eroon?
Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimus näyttää, että asenteet työelämässä toimivia ikääntyneitä kohtaan ovat 2000-luvulla muuttuneet kaiken kaikkiaan myönteisemmiksi ja yli 50-vuotiaisiin kohdistuva ikäsyrjintä työpaikoilla on vähentynyt.
Itse asiassa vuonna 2018 yli 50-vuotiaat palkansaajat kokivat joutuneensa työpaikallaan ikänsä vuoksi syrjinnän kohteeksi jopa harvemmin (3 %) kuin alle 30-vuotiaat (5 %). Vielä 1990-luvun lopulla tilanne oli pikemminkin päinvastainen ja osuudet suurempia.
Yhä useampi yli 50-vuotias myös kokee, että työpaikalla edistetään ikääntyneiden työssä pysymistä ainakin jossain määrin. Kun vuonna 2003 reilu viidennes (22 %) oli tätä mieltä, vuonna 2018 vastaava osuus oli lähes kolmannes (32 %). (Kuvio 1)
Ikääntyneiden työssä pysymisen edistäminen oli vuonna 2018 yleisempää kuntasektorilla (36 %) kuin yksityissektorilla (30 %) tai valtiolla (25 %). Toimialoittaiset erot eivät ole suuria lukuun ottamatta informaation ja viestinnän toimialaa sekä rahoitus, vakuutus- ja kiinteistöalan toimintaa. Niillä ikääntyneiden kannustaminen työssä jatkamiseen oli selvästi harvinaisempaa kuin keskimäärin.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta useampi kuin joka kymmenes (naiset 12 %, miehet 13 %) yli 50-vuotias palkansaaja koki vuonna 2018, että työpaikalla pyritään ikääntyneistä palkansaajista pikemminkin eroon kuin edistetään heidän työssä pysymistään.
Mielenkiintoista on, että vastaajan sukupuoli, koulutustausta tai sosioekonominen asema ei juuri erotellut vastauksia. Kokemus oli kuitenkin yleisempi yksityissektorilla (15 %) kuin valtion (10 %) tai kuntasektorin (8 %) palkansaajilla.
Informaation ja viestinnän toimialalla sekä rahoitus, vakuutus- ja kiinteistöalan toiminnan alalla toimivat yli 50-vuotiaat palkansaajat olivat muita selvästi yleisemmin sitä mitä, että heidän työpaikallaan haluttiin eroon ikääntyneistä. Matalimmiksi vastaavat osuudet jäivät terveys- ja sosiaalipalveluiden, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan sekä maa- ja metsätalouden toimialoilla.
Kokemus ikääntyneiden ulos savustamisesta näytti olevan erityisen vahvasti yhteydessä työpaikan henkilöstömäärän muutoksiin edellisten kolmen vuoden aikana. Työpaikoilla, joilla henkilöstöä oli vähennetty, peräti 23 prosenttia yli 50-vuotiaista oli sitä mieltä, että ikääntyneistä pyritään eroon. Niillä työpaikoilla, joilla tämän henkilöstön vähentämisen koettiin liittyvän ainakin osittain digitalisaatioon tai robotisaatioon, näin ajatteli joka toinen.
Sen sijaan työpaikoilla, joilla henkilöstön määrä oli pysynyt samana tai lisääntynyt, vain noin joka kymmenes koki, että työpaikalla pyrittiin ikääntyneistä eroon.
Työpaikan asenteilla on luonnollisesti merkitystä ikääntyneiden omiin jatkohaluihin. Vajaa neljännes (23 %) niistä yli 50-vuotiaista palkansaajista, jotka kokevat työnantajansa haluavan ikääntyneistä eroon, voisi itse harkita jatkavansa töissä vielä alimman vanhuuseläkeiän jälkeen.
Sen sijaan niistä palkansaajista, jotka eivät vastaavaa painostusta koe, lähes kolmannes (31 %) harkitsee lykkäävänsä eläkkeelle jäämistään yli tuon alarajan.
Kirjoittaja on erikoistutkija Tilastokeskuksen tieto- ja tilastopalveluissa.
Lue samasta aiheesta:
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Reilulle neljännekselle alustatyötä tekevistä se on päätyö. Yli puolelle kyse on täydentävästä tai satunnaisesta työstä. Vain 7 prosenttia teki alustatyötä siksi, ettei muuta työtä ollut saatavilla. Tuore kysely antaa yllättävän myönteisen kuvan alustatyöntekijöiden autonomiasta. Valtaosa kokee voivansa kontrolloida työtehtäviään ja -aikojaan.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.
Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna lähes viidenneksellä vuodesta 2021. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.
Työvoimatutkimuksen kuukausitiedote ilmoittaa jatkossa työllisyysasteen 20–64-vuotiaissa 15–64-vuotiaiden sijaan. Kun vanhimmat ja nuorimmat ikäryhmät jätetään pois, työllisyysasteen tavoitteeksi tuskin riittää jo saavutettu 75 prosenttia.