Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.
Uusien tietolähteiden hyödyntäminen tarkentaa kotitalouksien velkaantumisastetta alaspäin
Kotitalouksien osuus taloyhtiöiden lainakannasta saadaan nyt laskettua aiempaa tarkemmin. Vanha laskentamalli on hiukan liioitellut kotitalouksien velkaantumisen määrää ja vauhtia.
Suomalaisten kotitalouksien velka on kasvanut merkittävästi 2000-luvun alusta alkaen. Velkaantumisaste, jota mitataan usein kotitalouksien velan suhteella käytettävissä oleviin tuloihin, on kasvanut yhtäjaksoisesti.
Asuntolainojen lisäksi kotitalouksien velan määrää ovat lisänneet kulutusluotot sekä taloyhtiölainat, joilla rahoitetaan asunto-osakeyhtiöiden uudis- tai korjausrakentamista. Kotitalouksien lainavelkojen aikasarjaa on korjattu uusimmassa kansantalouden tilinpidon aikasarjatarkistuksessa.
Muutokset asuntomarkkinoilla vaativat uutta laskentamallia
Rahoitustilinpidossa kotitalouksien laskennallinen osuus asunto-osakeyhtiöiden lainakannasta on kirjattu kotitaloussektorin lainavelaksi vuodesta 2010 lähtien. Tähänastinen malli osuuden määrittämiseksi perustui taustatietoon pääosin aravalainoista ja korkotuetuista lainoista. Malli oli staattinen, ja taannoisen toimintaympäristön mukaiset oletukset ovat erkaantuneet vähä vähältä yhä kauemmaksi markkinoilla tapahtuvasta kehityksestä.
Malli ei ole pystynyt riittävästi arvioimaan asuntosijoitusrahastojen, asuntosijoituksia tekevien yritysten sekä muiden institutionaalisten sijoittajien merkityksen kasvua asuntojen omistajina. Mallissa ei myöskään ole pystytty ottamaan riittävästi huomioon uusia käytettävissä olevia lähdeaineistoja. Esimerkiksi vuokratalojen lainojen kehitys on aikaisemman mallin mukaisesti ollut epäuskottavan tasaista. Tästä syystä kotitalouksien velkojen kokonaismäärä ja kasvuvauhti ovat näyttäytyneet liian suurina.
Kansantalouden tilinpidon syyskuun aikasarjatarkistuksen yhteydessä on kehitetty uusi menetelmä, jossa hyödynnetään uusia lähteitä kotitalouksien taloyhtiölainaosuuden laskennassa. Mallissa jyvitetään laskennallinen osuus kotitalouksille kuuluvasta yhtiölainaosuudesta kotitalouksien lainavelaksi.
Uusi malli ottaa huomioon Suomen Pankin rahalaitosten tasetietojen lisäksi aiempaa kattavammin Tilastokeskuksen yritystietokannan sisältämiä tilinpäätöstietoja sekä verottajan varainsiirtovero- ja elinkeinoveroaineiston. Aikaisemmin näitä kaikkia lähdeaineistoja yhdessä ei ole voitu riittävän kattavasti käyttää.
Kotitalouksien taloyhtiölainaosuus vähenee
Uudella menetelmällä laskettaessa kotitalouksien osuus yhtiölainoista pienenee 1–6 miljardia euroa vuodesta riippuen. Tämän vuoden ensimmäisellä kvartaalilla osuudeksi laskettiin vielä 21,3 miljardia euroa, kun uusien lähdeaineistojen myötä lainakanta tarkentuu 16,2 miljardiin euroon.
Kotitaloussektorin koko lainakanta on 150,1 miljardia euroa, joten menetelmäuudistuksen myötä tapahtuva muutos suhteessa koko kotitalouksien lainakantaan on –3,4 prosenttiyksikköä. Ero menetelmien välillä oli suurimmillaan vuosina 2015–2017, jolloin uudiskerrostaloasuntojen aloitukset lähtivät merkittävään kasvuun. Vuonna 2018 ero pieneni hieman ja vakiintui viiden miljardin tasolle.
Vaikutukset velkaantumisasteeseen maltillisia
Kotitalouksien velkaantumisaste lasketaan suhteuttamalla niiden lainavelat neljänneksen lopussa edeltävien neljän vuosineljänneksen yhteenlaskettuun käytettävissä olevaan tuloon.
Velkaantumisaste on noussut 2000-luvun alusta alkaen, se oli aikaisemmassa julkistuksessa vuoden 2019 ensimmäisen kvartaalin laskentakierroksella 129,3 prosenttia. Uusien lähdeaineistojen myötä velkaantumisaste vuoden 2019 ensimmäiselle kvartaalille tarkentui 127,2 prosenttiin. Laskennassa on käytetty kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja kesäkuun 2019 laskentakierrokselta.
Menetelmäuudistuksen vaikutus kotitalouksien velkaantumisasteeseen on 1–4 prosenttiyksikköä vuodesta riippuen. Vertailussa on käytetty 2019 kesäkuun julkistuksen tietoja kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista.
Kotitalouksien ulkomailta ottama velka on jäänyt aikaisemmin tilastojen ulkopuolelle, rahoitustilinpidon lähdeaineistot eivät ole sisältäneet tietoa ulkomaisten toimijoiden myöntämistä lainoista. Vuodesta 2016 lähtien kotitalouksien ulkomailta ottamista lainoista tietolähteenä on käytetty Suomen Pankin laskelmia.
Ulkomaisten lainojen kasvuvauhti viime vuosina on ollut merkittävä. Vuonna 2014 kotitaloudet olivat velkaa 500 miljoonaa euroa, vuoden 2019 toisella neljänneksellä jo noin 2,2 miljardia euroa. Tämän kehityksen saaminen tilinpitoon kasvattaa velkaantumisastetta ja pienentää siis osaltaan taloyhtiölainojen laskentatavan tuomaa muutosta velkaantumisasteeseen.
Kuviossa 2 on esitetty yhtiölainojen laskennan menetelmäuudistuksen ja kotitalouksien ulkomaisen lainakannan vaikutukset velkaantumisasteeseen. Kokonaisvaikutukset ovat erityisesti viimeisimpien vuosineljännesten osalta vähäisiä.
Tiedot tarkentuvat jatkossakin
Uudella menetelmällä laskettaessa yhdistelemme verottajan eri aineistoja, Suomen Pankin rahalaitosten tiedonkeruusta saatavaa tietoa asuntoyhteisöjen rahalaitoslainoista sekä yritystietokantamme sisältävää tilinpäätösaineistoa.
Suomen Pankin rahalaitostentiedonkeruun tiedot tuotetaan kvartaaleittain, kun taas tilinpäätösaineisto on vuositasoista tietoa. Tämän johdosta tulemme vuoden ensimmäisen neljänneksen tilinpäätösaineiston valmistuttua päivittämään tarvittaessa edellisen vuoden tietoja ajantasaisiksi. Mahdollisten muutosten arvioimme olevan hyvin pieniä suhteessa kotitalouksien osuuteen taloyhtiöiden lainakannasta.
Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen rahoitustilinpidossa.
Lue samasta aiheesta:
Suomessa julkisyhteisöillä on rahoitusvaroja selvästi enemmän kuin velkaa. Rahoitusvarat ja velat ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti julkisyhteisöjen sektoreiden välillä. Rahoitusvarat ovat kasvaneet finanssikriisistä vuodesta 2008 lähtien melko tasaisesti, ja reilun kahdentoista vuoden jälkeen ne ovat yhteensä yli 190 miljardia euroa korkeammalla tasolla. Korona on kuitenkin tuonut rahoitusvaroihin ja velkoihin myös suuria vaihteluita.
Sekä asuntokaupan että asuntokannan perusteella sijoitusasunnoiksi pääteltävistä asunnoista yli 85 prosenttia on yksiöitä tai kaksioita. Asumisen ja rakentamisen tilastojen asiantuntijat kertovat asuntosijoittamisesta mm. seuraavaa:
- Lähes viidennes vuonna 2019 sijoitusasunnoiksi myydyistä yksiöistä sijaitsi Helsingissä. Helsingin keskustayksiöissä neliöhinta ylittää 10 000 euroa joka neljännessä kaupassa.
- Vuokra-asuntojen tuotoissa on suuret erot niin kaupunkien kuin niiden osa-alueiden välillä.
- Asunnon hintaa vastaavaan vuokratuottoon vaaditaan Helsingin keskustassa yli 10 vuotta enemmän aikaa kuin kaupungin reuna-alueilla.
Asuntokauppa on piristynyt viime vuoteen ja alkuvuoteen verrattuna etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta rakentaminen on vähenemässä. Erot alueiden välillä ja sisällä ovat huomattavia, analysoivat Tilastokeskuksen asiantuntijat. Muita asunto- ja rakennusmarkkinoiden kehityssuuntia ovat vuokralla asumisen yleistyminen edelleen ja suuret yhtiölainaosuudet, joiden kasvu näyttäisi viime aikoina kuitenkin pysähtyneen.