Monikansallisten yritysten voitonsiirto matalan verotuksen maihin on hyvin tunnettu asia. Samoin ovat sen aiheuttamat haitalliset vaikutukset, joiden vuoksi voitonsiirtoa on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa.

Yksi keskeinen tunnistettu yritysten voitonsiirtokanava perustuu konsernin sisäisiin lainoihin ja näihin liittyvien korkojen vähennyskelpoisuuteen. Lääkkeeksi velan avulla harjoitettuun voitonsiirtoon on tarjottu korkojen vähennysoikeutta rajoittavia säännöksiä.

Korkovähennysrajoituksia käsittelevässä taloustieteellisessä kirjallisuudessa on havaittu rajoitusten pienentävän yritysten velkaisuutta ja korkomenoja, mikä on rajoitusten tavoitteiden mukaista. Toisaalta, kuten muillakin lääkkeillä, myös korkovähennysrajoituksilla on havaittu haitallisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia, joista keskeisin on niiden negatiivinen vaikutus investointeihin.

Korkovähennysrajoitusten vaikutuksia ei ole taloustieteellisessä kirjallisuudessa tutkittu muilta osin kovin paljoa. Etlan julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessani pyrin pienentämään tätä kirjallisuuden aukkoa tutkimalla suhdanteiden vaikutusta korkovähennysrajoituksiin ja tätä kautta yritysten verokohteluun.

Voitonsiirron haitalliset vaikutukset ja erilaiset toteutustavat

Taloustieteellinen kirjallisuus tunnistaa lukuisia monikansallisten yritysten voitonsiirrosta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia (Heckemeyer ja Overesch 2017, Beer ym. 2020). Sen lisäksi, että voitonsiirto pienentää globaalia yhteisöverotuottoa, se muun muassa jakaa veropohjaa uudelleen maiden välillä siirtämällä sitä matalan verotuksen maihin.

Globaalisti voitonsiirron arvioidaan aiheuttavan satojen miljardien eurojen vuosittaiset verotuottomenetykset. Suomen osalta puhutaan mitä luultavimmin sadoista miljoonista euroista (Lumme ja Ropponen 2020).

Voitonsiirron aiheuttama veropohjan uudelleenjakautuminen puolestaan kannustaa maita veroasteilla ja erityisillä verokohteluilla käytävään verokilpailuun, mikä rapauttaa veropohjaa globaalisti.

Voitonsiirto myös vääristää kilpailua monikansallisten ja kansallisten yritysten välillä, koska vain monikansallisilla yrityksillä on mahdollisuus siirtää voittojaan saavuttaakseen huokeampi verokohtelu. Tämä vääristää työvoiman ja pääoman jakautumista yritysten välillä ja aiheuttaa tätä kautta hyvinvointitappion. Lisäksi voitonsiirron on havaittu vaikuttavan epäsuotuisasti veronmaksamisen moraaliin.

Yksi tunnettu voitonsiirtotapa perustuu monikansallisten konsernien sisäisten velkojen korkoihin (ks. esim. Huizinga ym. 2008). Tässä tavassa annetaan matalan verotuksen maassa sijaitsevasta konsernin yrityksestä laina korkean verotuksen maassa sijaitsevalle konsernin yritykselle. Tähän lainaan liittyvien korkojen avulla voittoa siirretään efektiivisesti korkean verotuksen maasta matalan verotuksen maahan. Tämä kanava perustuu keskeisesti siihen, että korkomenot ovat vähennyskelpoisia korkean verotuksen maassa.

Toinen tunnettu voitonsiirtotapa on niin kutsuttu siirtohinnoittelu. Siinä konsernin sisäistä kauppaa käydään erilaisilla hinnoilla kuin kolmansien osapuolten kanssa (Davies ym. 2018).

Näiden lisäksi myös aineettomien investointien, kuten patenttien, sijainnin valintaa on havaittu hyödynnettävän voitonsiirrossa (Dishinger ja Riedel 2011). Tässä kirjoituksessa keskityn velan avulla tapahtuvaan voitonsiirtoon.

Korkovähennysrajoitukset lääkkeenä voitonsiirrolle

Korkovähennysrajoituksia on tarjottu lääkkeeksi nimenomaan velan avulla harjoitettuun voitonsiirtoon. Esimerkiksi OECD:n laaja Base Erosion and Profit Shifting (BEPS) -projekti sekä EU:n Anti-Tax Avoidance (ATA) -direktiivi molemmat sisältävät esitykset korkovähennysrajoituksesta.

Lukuisat maat ovatkin ottaneet laajasti käyttöön korkovähennysrajoituksia sekä näiden esitysten seurauksena että niistä riippumatta. Suomessakin otettiin käyttöön yritysten korkojen vähennysoikeutta rajoittava lainsäädäntö vuonna 2014.

Tyypillisiä korkojen vähennysoikeutta rajoittavia säännöksiä on kahdentyyppisiä. Toiset perustuvat velan ja oman pääoman suhteeseen ja rajoittavat annetun suhteen ylittävältä osalta korkojen vähennysoikeutta (TCR[1]).

Toinen tyypillinen tapa rajoittaa korkojen vähennysoikeutta perustuu yritysten voittoihin (ERS[2] tai IB[3]). Voitoksi näissä rajoituksissa luetaan usein voitto ennen korkoja ja veroja (EBIT[4]) tai voitto ennen korkoja, veroja, kulumista ja kuoletuksia (EBITDA[5]).

Korkomenojen ylittäessä rajoituksen määrittämän rajan, esimerkiksi 30 prosenttia EBITDAsta, tämän ylittävä korkomeno on vähennyskelvotonta korkomenoa. Näin rajoite pienentää kannustinta velan avulla tehtävään voitonsiirtoon korottamalla sen kustannuksia yrityksille.

Korkovähennysrajoituksilla on sekä hyötyjä että haittoja

Taloustieteellinen kirjallisuus on tunnistanut korkovähennysrajoitteilla olevan sekä hyviä että huonoja puolia. Rajoitteiden on havaittu pienentävän sekä yritysten velkoja että korkomenoja, mikä on linjassa rajoitteiden tavoitteiden kanssa (Harju ym. 2017). Tätä kautta ne myös mitä luultavimmin vähentävät velan avulla harjoitettua voitonsiirtoa. Toisaalta ne osuvat myös konsernien normaaliin taloudelliseen toimintaan.

Kuten lääkkeillä yleensä, myös korkovähennysrajoituksilla on havaittu haitallisia sivuvaikutuksia. Yksi tunnistettu haitallinen korkovähennysrajoituksiin liittyvä vaikutus on, että ne pienentävät investointeja (Buettner ym. 2018, Merlo ym. 2019). Ne myös lisäävät hallinnollisia kustannuksia sekä verosääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Tuoreessa tutkimuksessani (Ropponen 2021) tarkastelen uutta, kirjallisuudessa vielä tutkimatonta korkovähennysrajoitusten piirrettä tutkimalla suhdanteiden vaikutusta korkovähennysrajoituksiin ja tätä kautta yritysten verokohteluun.

Matalasuhdanteessa yritysten voitot ovat pienet ja velat suuret

Tutkimukseni tarkasteluissa hyödynnän Tilastokeskuksen yritysaineistoa suomalaisista monikansallisiin konserneihin kuuluvista yrityksistä vuosilta 2004–2013. Tämä on ajanjakso ennen Suomessa käyttöönotettua korkovähennysrajoitusta ja tarkasteltava paneeliaineisto sisältää vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin, joka tuo tutkimuksen näkökulmasta kiinnostavaa vaihtelua suhdannetilanteeseen.[6]

Kuviot 1a) ja 1b) havainnollistavat sitä, kuinka voitot pienenevät matalasuhdanteessa. Kuvio 1a) havainnollistaa EBITin kehitystä vuosien 2004 ja 2013 välillä.

Kuviosta havaitaan, että vuosien 2007 ja 2009 välillä tapahtuu suuri pudotus: EBIT laskee tänä aikana 59,8 prosenttia (8,7 miljoonasta eurosta 3,5 miljoonaan euroon). Vastaavasti havaitaan pudotus EBITDA:ssa (Kuvio 1b), joka laskee samalla ajanjaksolla 38,7 prosenttia (11,9 miljoonasta eurosta 7,3 miljoonaan euroon).

Korkovähennysrajoitusten kannalta on syytä huomata, että voittojen pienenemiset tarkoittavat voittoihin perustuvien korkovähennysrajoitusten kiristymistä.

Kuvio 1b) Voitto ennen korkoja, veroja, kulumista ja poistoja (EBITDA) vuosina 2004–2013

Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri

Kuviosta 2 havaitaan, että suhde kasvaa erityisen voimakkaasti vuoden 2007 alle 40 prosentista vuoden 2009 yli 50 prosenttiin.

Kuvio 2. Velan ja oman pääoman suhde vuosina 2004–2013

Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri

Suhdanne vaikuttaa eri rajoitteisiin eri tavoin

Yllä kuvattu voittojen pieneneminen ja velkojen kasvu kiristävät korkovähennysrajoituksia matalasuhdanteessa. On kuitenkin empiirinen kysymys, mitkä rajoitukset kiristyvät matalasuhdanteessa eniten ja mitkä vähiten.

Tutkimuksessani tarkastellaan, kuinka suhdannevaihtelut kiristävät eri rajoitteita eri tavoin. Tätä varten vertaillaan lähtökohtaisesti yhtä kireitä rajoitteita. Tällä tarkoitetaan sellaisia rajoitteita, joilla jokaisella kerätään yhtä suuri verotuotto tarkasteluajanjaksolla.

Kuviossa 3 tarkastellaan tällaista tilannetta ja vertaillaan sitä, kuinka yhtä kireät EBITDA-, EBIT- ja TCR-korkovähennysrajoitukset muuttavat verotusta eri vuosina.[7] Jokainen näistä kiristää verotusta keskimäärin 5,2 prosenttia tarkasteltavalla aikavälillä, mutta kiristymisen määrä vaihtelee vuosittain.

Kuviosta havaitaan, että eri rajoitteet reagoivat suhdannevaihteluun samankaltaisesti ja kiristyvät erityisesti vuosina 2008 ja 2009. Kvantitatiivisesti havaitaan kuitenkin myös joitain selkeitä eroja. Voittoon perustuvat korkovähennysrajoitukset (kuviossa EBIT ja EBITDA) kiristyvät vuosina 2008 ja 2009 selvästi enemmän kuin velan ja oman pääoman suhteeseen perustuva rajoite (TCR).

EBITDA-rajoite (kuvion yhtenäinen viiva) kiristää vuonna 2009 verotusta 17,5 prosenttia, EBIT-rajoite (katkoviivoitettu) 19,3 prosenttia ja TCR-rajoite (pisteillä merkitty) 9,5 prosenttia.

Kuviossa 4 tarkastellaan sitä, kuinka verotuksen kiristymiset liittyvät suhdannetilanteeseen vertaamalla kehitystä Suomen BKT-muutoksiin. Kuviosta havaitaan, että kaikki rajoitukset kiristyvät huomattavasti juuri finanssikriisin aikaan. Tämä tarkoittaa verotuksen kiristymistä ja verotaakan kasvua rajoitteen vuoksi juuri silloin, kun yrityksillä on muutenkin vaikeinta, eli verotus on myötäsyklistä.[8]

Lisäksi havaitaan, että voittoihin perustuvat korkovähennysrajoitteet korreloivat vahvemmin Suomen BKT-muutosten kanssa kuin velan ja oman pääoman suhteeseen perustuva rajoite. Tämä tarkoittaa sitä, että voittoon perustuvat rajoitteet ovat myötäsyklisempiä.[9]

Matalasuhdanteessa kiristyvä verotus lisää konkurssiriskiä ja voi kärjistää suhdanteita

Tutkimukseni tarkastelee suhdanteiden vaikutusta korkovähennysrajoituksiin ja yritysten verotaakkoihin. Tulosten perusteella havaitaan uusi korkovähennysrajoitusten ei-toivottu vaikutus: ne kiristyvät matalasuhdanteissa, mikä tekee verotuksesta myötäsyklistä. Tällä on puolestaan haitallisia seurauksia yrityksille. Erityisesti niiden konkurssiriski lisääntyy, mikä voi kärjistää suhdanteita entisestään. Lisäksi se voi pahentaa yritysten likviditeetti-ongelmia matalasuhdanteissa.

Vertailtaessa erilaisia korkovähennysrajoituksia havaitaan, että voittoon perustuvat rajoitukset johtavat kireämpään verotukseen matalasuhdanteen aikana kuin velan ja oman pääoman suhteeseen perustuva yhtä kireä korkovähennysrajoitus. Siinä missä voittoihin perustuvat rajoitukset kasvattavat suomalaisten monikansallisiin konserneihin kuuluvien yritysten verotaakkaa vuoden 2008 finanssikriisin aikaan 17,5–19,3 prosenttia, velan ja oman pääoman suhteeseen perustuva rajoite alle 10 prosenttia. Lisäksi velan ja oman pääoman suhteeseen perustuva rajoite aiheuttaa myös vähemmän vaihtelua verotuksessa.

Korkovähennysrajoituksista keskusteltaessa usein esitetään ensisijaisena vaihtoehtona EBITDA-rajoite ja toissijaisena EBIT-rajoite (esimerkiksi ATADissa). Suhdanteiden näkökulmasta tutkimuksen mukaan parhaiten toimii kuitenkin velan ja oman pääoman suhteeseen perustuva rajoite. Velan ja oman pääoman suhteeseen perustuvan rajoitteen voi nähdä voitonsiirron kitkemisen lisäksi pyrkivän myös pienentämään velkarahoituksen ja oman pääoman erilaista verokohtelua (debt-bias).

Kirjoittaja työskentelee tutkimuspäällikkönä Etlan makro- ja julkistalouden tutkimusohjelmassa sekä Tilastokeskuksen kumppani- ja ekosysteemisuhteet -palvelualueella ja erikoistutkijana Vatt:n yritystoiminnan sääntelyn ja kansainvälisen talouden teemassa.

Lähteet:

Beer, Sebastian, Ruud de Mooij and Li Liu (2020): International Corporate Tax Avoidance: A Review of the Channels, Magnitudes, and Blind Spots, Journal of Economic Surveys, 34(3): 660 - 688

Buettner, Thiess, Michael Overesch and Georg Wamser (2018): Anti ProfitShifting Rules and Foreign Direct Investment, International Tax and Public Finance 25(3): 553-580

Davies, Ronald, Julien Martin, Mathieu Parenti and Farid Toubal (2018): Knocking on Tax Haven’s Door: Multinational Firms and Transfer Pricing, Review of Economics and Statistics 100(1): 120-134

Dishinger, Matthias and Nadine Riedel (2011): Corporate Taxes and the Location of Intangible Assets within Multinational Firms, Journal of Public Economics 95: 691-707

Harju, Jarkko, Ilpo Kauppinen and Olli Ropponen (2017): Firm Responses to an Interest Barrier: Empirical Evidence, EconPol Working Paper 03-2017 and VATT Working Paper 90

Heckemeyer, Jost H. and Michael Overesch (2017): Multinational’ Profit Response to Tax Differentials: Effect Size and Shifting Channels, Canadian Journal of Economics 50(4): 965-994

Huizinga, Harry, Luc Laeven and Gaetan Nicodeme (2008): Capital Structure and International Debt Shifting, Journal of Financial Economics 88: 80-118

Lumme, Mikko ja Olli Ropponen (2020): Monikansallisten yritysten voitonsiirto ja yhteisöveropohjan rapautuminen – kokoluokan arviointia kansainvälisen kirjallisuuden valossa, VATT Muistiot 58

Merlo, Valeria, Nadine Riedel and Georg Wamser (2019): The impact of thin-capitalization rules on the location of multinational firms’ foreign affiliates, Review of International Economics 28: 35-61

Ropponen, Olli (2021): Interest Limitation Rules and Business Cycles: Empirical Evidence, Etla Working Papers 90

[1] Thin-capitalization rule

[2] Earnings-stripping rule

[3] Interest barrier

[4] Earnings before interest and taxes

[5] Earnings before interest taxes depreciation and amortization

[6] Rahoitus- ja vakuutussektorit on jätetty tarkastelujen ulkopuolelle, koska ne on tyypillisesti rajattu pois rajoitusten piiristä, koska niiden liiketoiminta perustuu nimenomaan rajoitusten kohteisiin (korkotuloihin ja -menoihin).

[7] Peruslaskelmaan on valittu EBITDA-rajoite, joka tekee (netto)korkomenot vähennyskelvottomiksi siltä osin kuin ne ylittävät sekä 3 M€ (de minimis -sääntö) että 30 % yrityksen EBITDAsta. Tämän jälkeen on etsitty vastaava prosentti EBIT-rajoitteelle (57 %) ja TCR-säännölle velan ja oman pääoman suhde (1:1,33), joka tekee rajoitteen yhtä kireäksi kuin peruslaskelma (eli kerää saman verotuoton vuosien yli).

[8] Korrelaatiot verotuksen kiristymisten ja BKT-kasvun välillä ovat kaikille rajoitteille negatiiviset.

[9] Suomen BKT-kasvun korrelaatio EBITDA-rajoitteen aiheuttaman verotuksen kiristymisen kanssa: -0,85, EBIT-rajoitteen kanssa: -0,89 ja TCR-rajoitteen kanssa: -0,64.