Tarvitsemme uusia mittareita työkaluiksi tämän päivän haasteisiin ja hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi ihmiskunnalle. YK:n talous- ja sosiaalitilastoyksikkö DESA valmistelee YK:n pääsihteerin toimeksiannosta ”Valuing what counts” raporttia, joka pyrkii hahmottelemaan yhteiskuntien käyttöön soveltuvan uuden laajan seuranta- ja tarkastelukehikon.

Tavoitteena on paitsi universaali myös maakohtaisesti käyttökelpoinen kehikko, joka perustuu tulevaan kansantalouden tilinpidon SNA 2025 suositukseen ja jo olemassa oleviin muihin tietoaineistoihin, kuten SEEA-ympäristötilinpitoon ja YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n SDG-seurantaindikaattorien tietoihin.

Vuonna 2015 YK:ssa sovitut Agenda 2030 tavoitteet päättyvät vuoteen 2030 eikä sen jälkeisistä tavoitteista ole vielä juurikaan keskusteltu. Globaalisti alkaakin olla aika ja tarve arvioida tähän mennessä saavutettuja tuloksia, asettaa uusia tavoitteita ja pohtia seurantavälineitä.    

Nykyinen seurantajärjestelmä on liian suppea

Laajana kuvausjärjestelmänä kansantalouden tilinpito määrittelee pitkälti sen, mitä talous nykyisin on ja missä ovat sen rajat. Kansantalouden tilinpidon kehittäminen alkoi Keynesin makrotalousteorian myötä 1930-luvulla ja Kansainliitto hyväksyi kansantulon laskennan periaatteet vuonna 1947. Yhdistyneet kansakunnat (YK) antoi ensimmäisen virallisen suosituksen kansantalouden tilinpidoksi (System of National Accounts, SNA) vuonna 1953 ja sen jälkeen suosituksia on annettu 1968, 1933, 2008.

Kansantalouden tärkeintä mittaria bruttokansantuotetta (BKT) käytetään nykyisin yleisesti yhteiskunnan edistymisen mittarina, vaikka sitä ei koskaan ole siihen tarkoitettu. Kansantalouden tilinpidon käyttäminen päätöksenteossa määritteleekin käytännössä sen, mitä pidetään yhteiskunnallisena edistyksenä. Erityisesti negatiiviset ulkoisvaikutukset jäävät kuitenkin nykyisessä kansantalouden tilinpidon laskentakehikossa huomiotta.  

Parhaillaan valmistellaan uutta suositusta kansantalouden tilinpidon päivittämiseksi ja laajentamiseksi. Uudistuksen taustalla on modernin talouden monimutkaistuminen, kun tuotteiden laatu parantuu nopeasti ja markkinoille tulee uusia tuotteita. Muutoksen ajureita ovat myös globalisaatio ja teknologinen kehitys, kuten digitalisaatio. Lisäksi taustalla on kiireellinen tarve alkaa seurata ihmisten taloudellista hyvinvointia ja ympäristön kestävyyttä.

SNA:n päivityksen realistinen tavoite on laajennettujen moduulien laatiminen eri ilmiöistä. Erityisesti seuraavat viisi aluetta pitää huomioida:

1. Kotitalouksien tulojen, kulutuksen, säästämisen ja varallisuuden jakautuminen

2. Palkaton kotitaloustyö

3. Työvoima, koulutus ja inhimillinen pääoma

4. Terveys ja elinolot, sekä

5. Ympäristötaloudellinen SEEA-tilinpito.

Uusi suositus on tarkoitus julkaista vuonna 2025. Muutoksia on valmistellut globaalisti yli 300 asiantuntijaa kymmenessä eri asiantuntijaryhmässä.

Laajempi kuvauskehikko ja 10–20 ohjausindikaattoria

Perinteinen markkinatalousajatteluun perustuva talousajattelu ei ole riittävä lähestymistapa Agenda 2030 kaltaisten globaalien, laajojen ja monimutkaisten ongelmien ratkaisuun. Tilalle esitetty, kuulennoista innotuksensa saanut, missiotalousajattelu perustuu suuriin haasteisiin tarttumiseen ja kunnianhimoisten tavoitteiden asettamiseen, joista seuraa varsinainen missio, sekä tiukkaan aikatauluun, julkisen sektorin roolin vahvistamiseen suunnannäyttäjänä sekä yksityisen sektorin pitkälle vietyyn integraatioon ekosysteemiyhteistyöhön.

Erityisen hyvin missiotalousajattelu sopii Agenda 2030 tapaisten mittavien globaalien ongelmien ratkaisemiseen. Euroopan komissio on soveltanut missiotalousajattelua mm. innovaatiopolitiikan toteuttamiseen Horizon -ohjelman missioissa vuosille 2021–2027.

Perinteisen yrityksiin ja kuluttajiin perustuvan talousajattelun lisäksi huomioon pitää ottaa ympäristövarat ja hyvinvointinäkökohdat (kuvio 1). Ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden yhdistävän donitsitalousajattelun mukaisesti ekosysteemipalvelut ja luonnon pääoma muodostavat tämän järjestelmän tarkastelukehikon rajat. Järjestelmän sisällä seurataan hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ilmiöitä kuten koulutusta, terveyttä, työllisyyttä, yhteiskunnallista osallisuutta ja yhteyksiä.

Hyvinvointi ja ympäristön kestävyys ovat luonteeltaan moniulotteisia ilmiöitä, joiden välisten vuoro- ja yhteisvaikutusten analyysi on entistä tärkeämpää. Tämä taas edellyttää nykyistä laajempaa tarkastelukehikkoa. Globalisaation ja digitalisaation aikaansaama uusi taloudellinen todellisuus pitää myös huomioida, kuten myös tulojen, kulutuksen ja varallisuuden polarisoituminen ja niiden yhteensopivuus  kansantalouden tilinpidon tilien kanssa.

Käytännön etenemisehdotuksiksi on kaavailtu ensinnäkin riittävän kunnianhimoisten tavoitteiden muodostamista globaalin poliittisen prosessin kautta. Toiseksi tavoitteena on tunnistaa uusi enintään 10–20 kohdennettua indikaattoria käsittävä yhteiskunnallinen näyttötaulu. Yhden indeksin sijasta näyttötaulun on tarkoitus olla dynaaminen ja adaptiivinen, mutta myös helppo käyttää ja sen pitää tuottaa selviä ja toimeenpantavia viestejä.

Kolmanneksi esitetään lisäinvestointeja disaggregoituihin tietoaineistoihin, jotka mahdollistavat syvemmän näkemyksen yhteiskunnan ilmiöihin sekä erityisesti erilaisten yhteiskunnallisten epätasa-arvojen analysoinnin. 

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen kumppani- ja ekosysteemisuhteet -palvelualueella ja vastaa kestävän kehityksen indikaattoreiden kokoamisesta Suomessa.

Lähteet:

EU. EU Missions in Horizon Europe. [viitattu 14.12.2022]

Mazzucato M. (2022), Missiotalous, Opas kapitalismin muuttamiseen kuuhankkeilla. Terra Cognita. Helsinki.

Raworth, K. (2018), Donitsitaloustiede – seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Terra Cognita. Helsinki.

Un Stats 29.11.2022. Youtube: Global Network Webinar: Beyond GDP.