Etusivu > Artikkelit > Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003

Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003

Kirjoittaja: Airi Pajunen, Artikkeli julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa I/2005.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Kaikkien väestöryhmien reaalitulot ovat kasvaneet viimeisten 40 vuoden aikana. Tuloerot supistuivat merkittävästi 1960-luvulta 1980-luvun puoliväliin saakka. Tasaisemman kauden jälkeen ne alkoivat taas kasvaa vuonna 1995. Kasvu taittui vuosituhannen alussa, mutta vuonna 2003 tuloerohaitari näytti taas venyneen.

Aineellinen hyvinvointi on kasvanut Suomessa nopeasti viimeisten 40 vuoden aikana. Vuosien 1966-2003 jaksoon sisältyy kolme talouden nousukautta: ensimmäinen 1970-luvun alkupuolelle, toinen 1980-luvun ja kolmas 1990-luvun lopulle. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti ovat kasvaneet reaalisesti kaksinkertaisiksi vuodesta 1966 vuoteen 1990 ja kaksi ja puolikertaisiksi vuoteen 2003 mennessä. Tarkasteltavaan ajanjaksoon mahtuu suuria talouteen, yhteiskuntaan ja väestörakenteeseen liittyviä muutoksia. Kotitalouksien määrä on kasvanut 1,4 miljoonasta 2,4 miljoonaan, ja niiden tilastollinen keskikoko on pienentynyt 3,3 henkilöstä 2,1 henkilöön. Elinkeinorakenteen muutos on ollut nopea: maanviljelijäperheiden pojista ja tyttäristä on tullut toimihenkilöitä ja työläisiä. Naisten palkkatyöhön osallistuminen on yleistynyt. Ammatissa toimimattomien kotitalouksien osuus on kasvanut, kun sekä elinikä että opiskeluajat ovat pidentyneet. Elintaso on noussut. Hyvinvointivaltio on laajentunut voimakkaasti aina 1980-luvulle saakka ja on joutunut murrosvaiheeseen 1990-luvulla.

Tuloerohaitari on supistunut, venynyt...

Miten kotitalouksien tulo- ja toimeentuloerot ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä? Milloin erot ovat kaventuneet ja milloin kasvaneet? Miten taloudessa, politiikassa ja väestörakenteessa tapahtuneet muutokset näkyvät kotitalouksien tulonjaossa?

Tulonjaon kehityksestä on saatavissa vertailukelpoista tietoa vuosien 1966, 1971, 1976 ja 1981 kulutustutkimuksista ja vuosien 1987-2003 tulonjakotutkimuksista. Kotitalouksien tulot muodostuvat tuotannontekijätuloista sekä saaduista ja maksetuista tulonsiirroista. Tuotannontekijätuloihin kuuluvat palkka-, yrittäjä ja pääomatulot. Kun niihin lisätään kotitalouden saamat tulonsiirrot, saadaan niin sanotut bruttotulot. Kun bruttotuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot (mm. verot), päästään tulonjaossa eniten käytettyyn tulokäsitteeseen eli käytettävissä oleviin tuloihin. Tulojen jakaantumista tulonsaajien kesken kuvataan usein niin sanotulla Gini-kertoimella. Gini-kerroin on yleisesti käytetty tulojen epätasaisuutta kuvaava indikaattori, joka saa sitä suuremman arvon, mitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Jos Gini-kerroin on nolla, kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Jos Gini-kerroin on sata, suurituloisimmat tulonsaajat saavat kaikki tulot. Kansainvälisissä tutkimuksissa tuloeroja pidetään suurina, kun Gini-kerroin on yli 30 prosenttia, ja pieninä, kun kerroin on alle 25 prosenttia (Talousneuvosto 2001). Kuvio 1 esittää Gini-kertoimet kolmelle eri tulokäsitteelle: käytettävissä oleville tuloille, bruttotuloille ja tuotannontekijätuloille.

Tuloeroissa on havaittavissa neljästä viiteen selvästi toisistaan poikkeavaa jaksoa (kuvio 1). Ensimmäinen jakso, jolloin tuloerot supistuivat voimakkaasti, sijoittuu 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun keskivaiheille. Toisella jaksolla, joka ulottuu aina 1990-luvun lamaan, tuloerot pysyivät lähes ennallaan. Kolmas jakso sisältää 1990-luvun alun lamavuodet, jolloin talouksien reaalitulot alenivat selvästi. Kotitalouksien välinen taloudellinen epätasa- arvoisuus pysyi kuitenkin lähes ennallaan, koska myös keski- ja hyvätuloisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot alenivat. Sen sijaan tuotannontekijätulot jakautuivat selvästi aikaisempaa epätasaisemmin työttömyyden nopean ja voimakkaan kasvun vuoksi. Tämä näkyy tuotannontekijätulojen Gini-kertoimen kääntymisenä selvään kasvuun. Neljäs jakso on 1990-luvun syvimmän laman jälkeisenä aikana, jolloin tuloerot kääntyivät ensimmäistä kertaa nopeaan kasvuun. Keskeinen syy tähän oli suurituloisimpien tulonsaajien omaisuustulojen nopea kasvu. Viimeisen, viidennen jakson voi katsoa alkaneen vuonna 2001, kun tuloerojen kasvu taittui ja tasoittui. Kuviosta 1 nähdään, että käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus oli Suomessa vuoden 2003 ennakkotietojen mukaan likipitäen samalla tasolla (25,8 %) kuin 1970-luvun alussa. Kansainvälisesti katsottuna Suomi on kuitenkin edelleen Euroopan ja koko maailman mittakaavassa tasaisen tulonjaon maa. Gini-kertoimesta muodostuu tarkastelujaksolla U-kirjainta muistuttava kuvio, joka on havaittavissa useassa muussakin teollisuusmaassa (Smeeding 2000).

Kuviossa 1 on esitetty myös pienituloisimman kymmenyksen keskitulojen suhde rikkaimpaan tulokymmenykseen nähden. Vertailu antaa eroista hyvin samanlaisen kuvan kuin Gini-kerroin. Suurija pienituloisten välinen ero supistui selvästi 1960-luvulta lähtien aina 1980-luvun puoliväliin saakka. 1990-luvun jälkeen ero kasvoi. Kun köyhimpään tuloluokkaan kuuluvien kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut tulot olivat 17 prosenttia ylimmän tuloluokan vastaavista tuloista vuonna 1966, niiden osuus oli yli 30 prosenttia lamavuonna 1993 ja lähes 25 prosenttia vuonna 2003.

Kuvio 1. Tuloerojen muutokset mitattuna Gini-kertoimilla vuosina 1966-2003*.

* = ennakkotieto
1 desiili / 10 desiili =alimman ja ylimmän kymmenyksen mediaanitulojen suhde

Lähde: Kulutustutkimukset: 1966,1971,1976 ja 1981, Tulonjakotilasto: 1987-2003*

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.6.2006