Suomen kansanvarallisuuden rakenne on muuttunut
- Asuntojen osuus suurin
- Rakennusmaan osuus noussut
- Muiden maa- ja vesialueiden osuus on prosentin verran.
- Teollisuus veti vielä kerran lamasta
- Poikkeuksellisen raju muutos pääomasuhteessa
- Ovatko menestystekijät muualla?
- Aineettomat tekijät saatava mukaan
- Jokaisella asunnon verran kansanvarallisuutta
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Aineettomat tekijät saatava mukaan
Paineet tuotannontekijöiden ja varallisuuskäsitteiden sisällölliseen ja laadulliseen uudelleen arviointiin ovat kasvaneet voimakkaasti. Lukuisilla kansainvälisillä ja kansallisilla foorumeilla vedotaan toistuvasti osaamiseen ja luovuuteen kansakuntien ja alueiden kilpailukyvyn lisääjinä ja menestyksen tuojina. Näin myös Lissabonin strategiassa kasvun ja työllisyyden parantamiseksi ja Suomen laatimassa toimenpideohjelmassa vuosille 2005-2008. Tämä ohjelma on lähestymässä loppuaan. Ohjelman seurannan ja sen vaikutusten arvioinnin ongelmaksi nousee kattavan ja yhtenäisen tietopohjan puuttuminen. Tieto-ongelmista kärsivät muutkin samassa sarjassa painivat, kuten kansallinen kilpailukyky, koulutus- ja tiedepolitiikka, osaamiskeskusohjelma, tutkimus- ja kehittämistoiminta, luovuus, kulttuuri...
Vaikka yhtenäisin perustein laaditut kansanvarallisuuslaskelmat eivät Suomessa (eivätkä monissa muissakaan maissa) kuulu säännöllisen tilastotuotannon piiriin, ei aivan toimettomina maailmalla eikä meilläkään ole oltu.
Varallisuustilit sisältyvät jo nyt YK:n suositukseen ja EU:n asetuksella määrittämään kansantalouden tilinpitojärjestelmään. Useissa kehittyneissä OECD- ja EU-maissa ne kuuluvat säännölliseen vuosituotantoon. Suomessa muut EU:lle raportoitavat tiedot on asetettu varallisuustilien edelle.
Kansantalouden tilinpidon tulevassa uudistuksessa pääoman käsite laajenee.Esimerkiksi tutkimus- ja kehittämismenot suositetaan käsiteltäväksi pääomapalveluja tuottavina investointeina. Alkuvaiheessa EU-maat toteuttavat tutkimus- ja kehittämismenojen pääomittamisen pakollisten, kansantalouden tilinpitoon kytköksissä olevien ns. satelliittitilien avulla. Samaa menettelyä voidaan käyttää myös eräiden muiden aineettomien pääomien tietotuotannossa.
Monet kansainväliset tutkimuslaitokset ovat tehneet kattavia varallisuusselvityksiä. Maailmanpankki julkisti vuonna 2006 laajan selvityksen maailman maiden varallisuudesta. Tarkastelussa keskityttiin kahteen näkökulmaan: mikä on kansallisen varallisuuden rakenne ja kuinka nopeasti varallisuus voi kasvaa. Kansanvarallisuuteen oli luettu luonnonvarojen ja valmistettujen kiinteiden varojen lisäksi myös aineettomat varat. Niihin oli sisällytetty inhimillinen ja sosiaalinen pääoma sekä yhteisöjen ja hallinnon laatua kuvaavat tiedot. Suomessa ja muissa länsimaissa aineettoman varallisuuden arvo on runsaat neljä viidesosaa koko kansanvarallisuudesta.
Toisessa kansainvälisessä tutkimuksessa tarkasteltiin kotitalouksien varallisuutta. YK:n alainen Wider-instituutti julkisti tutkimuksensa maailman kotitalouksien varallisuuden jakautumisesta itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2006. Suomen heikko sijoitus nousi useissa lehdissä juhlapäivän pääuutiseksi. Wider-instituutin tutkimusta ja tietolähteitä on analysoitu tämän lehden edellisessä numerossa. Artikkeli valaisee ansiokkaasti, millaisia vaaroja tutkija tai tilastontekijä varallisuustietoja kerätessään ja tulkitessaan kohtaa.
Kansainvälisesti toteutettava, yhtenäisin perustein laadittu ja laaja-alaiseen varallisuuskäsitteeseen perustuva kansanvarallisuustilinpito on välttämätön työkalu maapallon kehityksen suuntaamisessa kestävälle pohjalle.
Päivitetty 17.4.2007