Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita

  1. Bkt:n käyttö johtaa harhaan
  2. Vihreä bkt ei tarjoa ratkaisua
  3. Yhdysvalloissa kehitetty hyvinvoinnin mittareita
  4. EU pohtii hyvinvointivaltion kuvaamista
  5. Komposiitti-indikaattoreita kehitteillä
  6. Yksilön perusonnellisuuden taso on melko vakio

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Jukka Hoffrén on tutkimuspäällikkö Tilastokeskuksen tietotekniikka- ja menetelmäpalvelujen tutkimus- ja kehittämisyksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2008

Taloustieteilijät ovat uudelleen kiinnostuneet onnellisuudesta tutkimuskohteena, sillä talouskasvu ei näytä enää lisäävän ihmisten onnellisuutta. Bruttokansantuotteen kasvua käytetään yhä elintason parantumisen kuvaajana, vaikka se ei kuvaa elämänlaatua eikä ota huomioon ympäristöarvoja.
_______________

Tutkimusten mukaan kulutuksen kasvu ei Suomessa eikä muissakaan kehittyneissä teollisuusmaissa enää lisää ihmisten onnellisuutta tai hyvinvointia. Tästä huolimatta taloudelliset ja poliittiset järjestelmät pyrkivät yhä lisäämään talouskasvua, koska näkevät sen tienä onnellisuuteen.

Elintason mittarina yleisesti käytetty bruttokansantuote mittaa ennen kaikkea yhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Hyvinvoinnin mittari bkt ei ole koskaan ollut, ja myös jälkiteollista taloutta kuvaavana mittarina se on vanhentunut. Bkt:ta tarkasteltaessa talouden tuotannon merkitys korostuu suhteettomasti ja muut elämän-laatuun keskeisesti vaikuttavat asiat jäävät vähälle huomiolle tai kokonaan huomiotta.

Kansantalouden tilinpito ja sen tärkein mittari bkt kehitettiin alun perin teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin talouden mahdollisimman suurta kasvua pidettiin tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Massatuotannon kasvattamiseen perustuvan talouskasvun kautta katsottiin ihmisten elintasoa voitavan parantaa nopeimmin.

Teollisuusyhteiskunnassa kansantalouden tilinpito toimikin melko hyvin materiaalisen tuotannon ja hyvinvoinnin ohjenuorana. Bkt:sta tuli yhteiskunnan keskeisin seurantaväline huolimatta tilastoalan varoituksista, ettei kansantalouden tilinpito sovellu todellisen hyvinvoinnin ja kehityksen mittaamiseen.

Vaikka bkt-mittaria on pyritty kehittämään yhteiskunnan muutoksia vastaavasti, se on keskeiseltä perustaltaan yhä oman aikansa tuote. Seurauksena bkt-mittarin käytöstä nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassa on, että talous- ja yhteiskuntajärjestelmää ohjaavat vääristyneet signaalit siitä, mikä on todella arvostettua ja tärkeää.

Bkt:n käyttö johtaa harhaan

Taloustiede tarkastelee ihmisen käyttäytymistä rationaalisia, taloudellisia valintoja tekevänä kuluttajana. Teorian mukaan kukin kuluttaja pyrkii maksimoimaan oman hyötynsä hankkimalla ja kuluttamalla mahdollisimman paljon tuotteita ja palveluja.

Taloustieteen näkökulmasta mahdollisimman suuren kulutuksen kautta tapahtuva tarpeiden tyydytys lisää hyvinvointia ja onnellisuutta. Tavaroiden ja palvelujen kysynnän kasvu taas johtaa tuotannon lisääntymiseen ja talouden kasvuun. Näin onnellisuuden oletetaan lisääntyvän talouskasvun myötä.

Tarkasteluun otetaan kuitenkin mukaan vain niiden hyvinvointia lisäävien tavaroiden ja palvelujen kulutus, jotka voidaan hinnoitella ja ilmaista rahamääräisinä. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät monet hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavat tekijät kuten elämänlaatu, luonnon tarjoamat ilmaishyödykkeet ja perhesuhteisiin liittyvät asiat.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa bkt:lla mitattu talouden tuotos ei muutu taloustieteen olettamalla tavalla hyvinvoinniksi, etenkin kun huomioon otetaan talouden ympäristövaikutukset ja yhteiskunnassa vallitseva tulonjako. Talous-politiikka on tästä huolimatta kaikissa kehittyneissä länsimaissa kytkeytynyt vahvasti bkt:n maksimaaliseen kasvattamiseen. Käytännössä bruttokansantuote kasvaa lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on.

Nykyinen talousjärjestelmä kannustaa yrityksiä ja kuluttajia luonnonvarojen suoranaiseen tuhlaamiseen. Luonnonsuojelu tai luonnonvarojen säästeliäs käyttö ei tälle talouden logiikalle ole millään tavalla järkevää tai taloudellisesti kannattavaa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.11.2008