Julkaistu: 3.6.2013

Selviytyminen asumismenoista on vaikeutunut EU-maiden kotitalouksissa

  1. Asuminen vie aikaisempaa enemmän pienituloisten tuloista
  2. Maksuvaikeudet ovat yleistyneet maissa, joita taloudellinen kriisi on koetellut eniten
  3. Maksuvaikeudet ovat yleistyneet riippumatta asunnon hallintaperusteesta
  4. Lapsiperheiden ja nuorten on vaikea selviytyä asumismenoistaan etenkin uusissa jäsenmaissa

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Marie Reijo on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö ja elinolotilastot
-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

EU:n talouskriisin seurauksena kotitalouksien reaalitulot ovat vähentyneet monissa maissa. Tämä vaikeuttaa kotitalouksien taloudellista selviytymistä, ja mm. asumismenoihin liittyvät maksuvaikeudet ovat yleistyneet etenkin uusissa jäsenmaissa ja maissa, joita kriisi on kohdellut pahiten.

Viime vuosikymmenen lopulla alkanut EU-maiden talouskasvun hidastuminen ja talouden taantuminen on ollut eriaikaista ja eronnut voimakkuudeltaan. Globaaleilla rahoitusmarkkinoilla käynnistyneiden ongelmien seurauksista on selviydytty eri tavoin. On puhuttu yleisesti finanssikriisistä, reaalitalouden kriisistä ja valtioiden velkakriisistä (ks. Olli Savelan artikkeli tässä numerossa). Talousongelmien lisäksi oman haasteensa tuo väestön ikääntyminen. Ilmiöitä on käsitelty julkisuudessa pitkälti makrotaloudellisina. Johtopäätökset kriisin vaikutuksista kotitalouksien taloudellisiin tilanteisiin ja elinoloihin ovat olleet vähäisempiä. Syynä tähän saattaa olla se, että vaikutukset ovat moniulotteisia ja laajalle levinneitä. Niiden jäsentäminen on vaikeaa.

Saatavissa olevaa tietoa talouskriisin kotitaloustason vaikutuksista on yleensä pidetty riittämättömänä. Tiedontarvitsijat ovat korostaneet ajantasaisen, luotettavan ja analyyttisen tiedon tarvetta selventämään taloudellisen kriisin vaikutuksia ja tunnistamaan sille alttiita kotitalousryhmiä sekä ennakoimaan kotitalouksien kehittymässä olevia ongelmia ja varautumaan niihin paremmin.

Euroopan komissio on viimeksi vuonna 2012 (EC 2012a) käsitellyt taloudellisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia (ks. myös EC2012b, 2013) ja esittänyt raportissaan tietoja kansallisesti toteutetuista toimenpiteistä kriisin vaikutusten korjaamiseksi. Raportissa esitetyt vertailutiedot viimeaikaisesta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen, aineellisen puutteen, vajaatyöllisyyden (nk. European Target 2020 -indikaattorit) ja ylivelkaantuneisuuden kehityksestä EU-maiden kotitalouksissa perustuvat EU:n tulo- ja elinolo- tilastoon EU-SILCiin. Nämä kotitaloustason aiheet ovat osin päällekkäisiä, mutta ajallisesti ja kausaalisesti eroteltavissa. Esimerkiksi ylivelkaantumisen taustalla on usein vajaatyöllisyys ja reaalitulojen pieneneminen.

Kotitalouksien käytettävissä olevien rahatulojen reaalinen kasvu on taittunut useissa EU-maissa vuonna 2008 tai 2009 jokseenkin yhtäaikaisesti bruttokansantuotteen kasvun hidastuessa. Samaan aikaan kotitalouksien maksuvaikeudet ovat yleistyneet useissa heikon tulotason tai tulokehityksen maissa jopa asumismenojen kaltaisissa välttämättömyysmenoissa, joista kotitaloudet pyrkivät suoriutumaan yleensä ensisijaisesti. Vakava-asteisempina ja rekisteröityinä maksuhäiriömerkintöinä maksuvaikeudet ovat sulkeneet kotitalouksia asuntorahoitusmarkkinoilta, estäneet niille pääsyä ja asunnon hankintaa. Maksuvaikeuksia mitataan EU-SILCin tiedonkeruussa kysymällä kotitalouksilta, ovatko ne viimeisten 12 kuukauden aikana olleet taloudellisten syiden takia kykenemättömiä suoriutumaan ajoissa asumismenojen tai lainojen (ml. osamaksut) maksuistaan. (EC 2012a, 2011.)

Tulotason heikentymisen ohella asumisen kalleus on ollut tärkeä maksuvaikeuksien ja ylivelkaantumisen syy. Asuntojen hintojen nopeasta noususta seuranneet suuret asuntovelat, velkaisen asunnon myyntivaiheessa asuntojen hintatason lasku ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen heikko saatavuus ovat muun muassa pahentaneet taloudelliselta asemaltaan heikentyneen kotitalouden tilannetta. Ylivelkaantumisen riskiä on toisaalta pienentänyt alhainen korkotaso, euromaissa muita maita hieman enemmän. Asumisen tuet (ml. verotuet), rahoitusmarkkinajärjestelmien kehittyneisyys, maksu-, perintä- ja velkahallintajärjestelmät, jotka ovat pitkälti kansallisesti säädeltyjä, ja niiden käyttö ovat niin ikään vaikuttaneet ylivelkaantumiseen. EU:n jäsenmaat eroavat järjestelmiltään ja niiden kehittyneisyydeltään. On vaikeaa päätellä yksittäisten tekijöiden vaikutusta ylivelkaantumiseen. Perustavia eroja tuottavia tekijöitä ovat myös asuntokanta, sen jakautuminen omistus- ja vuokra-asuntoihin, omistusasuntokannan velkaisuus sekä asunto- kannan laatu ja sijainti.

Laajennan artikkelissani edellä mainitussa raportissa (EC 2012a) esitettyjä tietoja yksityiskohtaisempaan kuvaukseen asumisesta ja ylivelkaantumisesta EU-maiden kotitalousväestöissä EU-SILCin tiedoilla. Liitän kuvauksen tilaston tutkimusvuosiin 2008–2010 eli tulotietojen viitevuosiin 2007–2009. Uusin vertaileva tieto on saatavissa tutkimusvuodelta 2010 (EU-SILC UDB -mikroaineisto). Kuvauksen kohteena ovat EU-maat ja EFTA-maista Islanti ja Norja.

Asuminen vie aikaisempaa enemmän pienituloisten tuloista

Vuosina 2008 ja 2009 kotitalousväestön ekvivalenttien keskimääräisten käytettävissä olevien rahatulojen1 reaalinen kasvu taittui EU:n alueella. Muutos oli samansuuntainen uusissa ja vanhoissa jäsenmaissa sekä euroalueella ja sen ulkopuolella. Maiden tulokehityksessä oli kuitenkin eroja; esimerkiksi Tšekki poikkesi uusista jäsenmaista tulokasvullaan.

Kotitalouksien nettomääräisten asumiskustannusten (pl. pääomamenot ja asumistuet) tulo-osuus ei keskimäärin kasvanut EU-maissa vuosina 2008–2010. Henkilöt kuluttivat asumiseen käytettävissä olevista rahatuloista keskimäärin 23,1 prosenttia vuonna 2008 ja 22,4 prosenttia vuonna 2010. Tulojakaumaan perustuvan mediaaniarvon mukaan asumiskustannusten tulo-osuus oli 16,2 prosenttia vuonna 2008 ja 16,1 prosenttia vuonna 2010. Maaryhmittäin (euromaat3, uudet4 ja vanhat jäsenmaat) muutos oli samansuuntainen. Euromaissa asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista rahatuloista oli keskiarvolla mitattuna 21,9 prosenttia vuonna 2008 ja 21,0 prosenttia vuonna 2010, mediaanilla mitattuna 13,6 prosenttia vuonna 2008 ja 13,7 prosenttia vuonna 2010. Yksittäisistä maista asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi vuodesta 2008 lähtien etenkin Espanjassa, Irlannissa, Liettuassa, Tanskassa ja Virossa, ja oli vuonna 2010 korkeammalla tasolla myös ajanjaksoa 2008–2010 edeltäviin vuosiin verrattuna.

Keskimääräisestä kehityksestä poiketen pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi hieman EU-maissa, keskimäärin 40,1 prosentista vuonna 2008 lähes 40,9 prosenttiin vuonna 2010. Kasvua oli ainoastaan EU:n vanhojen jäsenmaiden ja euromaiden pienituloisessa väestössä. Vanhoissa jäsenmaissa pienituloiset kuluttivat asumiseen käytettävissä olevista rahatuloistaan keskimäärin 42,0 prosenttia ja euromaissa 39,2 prosenttia vuonna 2010. Uusissa jäsenmaissa pienituloisten henkilöiden asumiskustannusten tulo-osuus oli pienempi, 36,9 prosenttia vuonna 2010. EU:n vanhoissa jäsenmaissa vuokra-asuminen on pienituloisilla yleisempää kuin uusissa jäsenmaissa. Markkinahintaisena se on omistusasumista kalliimpaa.

Maissa, joissa asumiskustannukset ovat nousseet eniten, kului asumiseen kuitenkin alle EU:n keskitason Tanskaa lukuun ottamatta. Asumiskustannukset olivat yli 27 prosenttia käytettävistä olevista rahatuloista Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Kreikassa, Saksassa ja Tanskassa. Samoin pienituloisten asumiskustannukset olivat näissä maissa suuret, vähintään 50 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista. Suomessa kulutettiin asumiseen muita EU-maita vähemmän: koko väestön nettomääräiset asumiskustannukset olivat keskimäärin 17,6 prosenttia ja pienituloisen väestön asumiskustannukset keskimäärin 34,3 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista vuonna 2010, hieman vähemmän kuin vuonna 2008. (Eurostat tietokanta.)

Kun kotitaloudella kuluu asumiseen yli 40 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista, voidaan sitä pitää kuormittavana (ks. tietolaatikko). Asumiskustannukset kuormittivat kotitalouksia, joihin kuului noin 10 prosenttia EU:n väestöstä vuosina 2008–2010. Asumiskustannukset kuormittivat Tanskassa yli (21 %) ja Isossa-Britanniassa noin (18 %) viidennestä, Kreikassa 16,5 prosenttia, Suomessa huomattavasti harvempaa eli 4 prosenttia kotitalouksiin kuuluvista henkilöistä vuonna 2010. (Eurostat tietokanta.)

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 3.6.2013