Julkaistu: 8.12.2014

Lääkäripalveluiden käyttö jakaa väestöä

  1. Terveyskeskus on yleisin väylä lääkärin vastaanotolle
  2. Hyvätuloiset käyvät muita useammin lääkärin vastaanotolla
  3. Työterveyshuollon piiristä putoaminen vähentää lääkärikäyntejä
  4. Lääkärimenot
  5. Perusterveydenhuolto on vain osa terveyspalveluita
  6. Tietolaatikko 1
  7. Tietolaatikko 2
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Mira Kajantie on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

Tulotaso vaikuttaa tuntuvasti lääkäripalveluiden käyttöön Suomessa. Eniten lääkäripalveluita käyttävät hyvätuloiset, vähiten pienituloiset. Lääkäripalvelun tuottaja vaihtelee sekin kotitalouden tulotason ja iän mukaan. Mitä suuremmat tulot sitä enemmän käyntejä työterveys- ja yksityislääkärillä ja vähemmän terveyskeskuslääkärillä. Eniten lääkärissä käydään kuitenkin terveyskeskuksessa.

Suomen avoterveydenhuollon palvelujärjestelmä on kolmikanavainen. Perusterveydenhuollon palveluita tarjoavat terveyskeskukset, työterveyshuolto ja yksityiset lääkäriasemat. Kymmenessä vuodessa terveyskeskustoiminnan kustannukset kasvoivat euromääräisesti 53 prosenttia, yksityisten palveluntuottajien 50 prosenttia, mutta työterveyshuollon peräti 107 prosenttia (Matveinen & Knape 2014). Työssäkäyvien sairaanhoidosta yhä suurempi osa tapahtuukin työterveyshuollossa (Virtanen & Mattila 2011). Muutos ei ole kuitenkaan ollut terveyspoliittisesti linjattua tai suunnitelmallista.

Kolmikanavainen malli, sen tarkoituksenmukaisuus, toimivuus ja rahoitus ovat keskeisiä asioita, kun suunnitellaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Asiantuntijoiden näkemykset eroavat esimerkiksi siinä, tuleeko yksityisten terveyspalvelujen käyttöä tukea Kela-korvauksin tai miten työterveyshuollon kasvavaan rooliin ja eriarvostavaan vaikutukseen tulisi suhtautua (Pekurinen ym. 2011).

Järjestelmää on vaikea arvioida kokonaisuutena sen monikanavaisuuden vuoksi. Palveluntuottajat toimivat rinnakkain, mutta eivät yhteistyössä, joten millään taholla ei ole selkeää kokonaiskuvaa perusterveydenhuollon asiakkaista, kustannuksista tai palvelujen käytöstä (Pikkujämsä ym. 2014). Terveyspalvelujen ja julkisen tuen kohdentumista eri väestöryhmille kolmen palvelukanavan kautta olisi kuitenkin pystyttävä seuraamaan systemaattisesti, jotta järjestelmää voidaan kehittää suunnitellusti ja oikeudenmukaisesti.

Järjestelmän oikeudenmukaisuutta ja palvelujen kohdentumista on selvitetty useissa tutkimushankkeissa. Saadun tutkimustiedon mukaan nykyinen järjestelmä suosii selvästi parempiosaisia (Keskimäki 2010; Häkkinen & Alha 2006; Ahlqvist 2011). Kymmenen vuoden takaisessa kansainvälisessä vertailussa, jossa tutkittiin terveyspalvelujen oikeudenmukaista kohdentumista, Suomi sijoittui häkellyttävän huonosti (van Doorslaer ym. 2004). Koska perusterveydenhuolto on sen jälkeen painottunut yhä enemmän työterveyshuoltoon, Suomen sijoitus on tässä suhteessa tuskin parantunut.

Artikkelissani selvitän lääkäripalvelujen kokonaisuutta ja kohdentumista Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen vuoden 2012 aineiston avulla (ks. tietolaatikko 1). Kulutustutkimuksen haastattelussa on kysymyksiä työterveyshuollon palvelujen käytöstä. Yhdistämällä Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteritietoja kulutustutkimuksen haastatteluaineistoon saadaan kokonaiskuva käytetyistä palveluista. Tavoite on kuvata miten ikä ja tulotaso ovat yhteydessä käytettyyn palvelukanavaan. Lisäksi tarkastelen palvelujen kustannusten jakautumista julkisen rahan, kotitalouksien ja työnantajien välillä.

Jotta vertailu olisi tarkoituksenmukainen, rajaan tarkastelun lääkärien avohoidon vastaanottokäynteihin. Hammashoito, sairaalan poliklinikkakäynnit sekä neuvola- ja kouluterveydenhoito on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Lisäksi tarkastelusta puuttuvat korkeakouluopiskelijoiden käynnit Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) lääkärillä.

Terveyskeskus on yleisin väylä lääkärin vastaanotolle

Kulutustutkimuksen haastattelussa kysytään palvelujen käyttöä kolmen haastattelua edeltäneen kuukauden ajalta (ks. tietolaatikko 1). Aineiston mukaan tällä ajanjaksolla vajaat 40 prosenttia suomalaisista oli käynyt lääkärillä. Heistä puolet oli käynyt terveyskeskuslääkärillä, kolmannes työterveyslääkärillä ja lähes yhtä suuri osa yksityislääkärillä. Noin 15 prosenttia lääkärillä käyneistä oli käyttänyt useampaa palvelukanavaa.

Kulutustutkimuksen aineiston mukaan avohoidon lääkärikäyntien kokonaismäärä oli vajaat 13 miljoonaa käyntiä vuonna 2012. Eniten käyntejä oli terveyskeskuslääkärille (42 % kaikista käynneistä), toiseksi eniten työterveyskäyntejä (33 %) ja kolmanneksi yksityislääkärikäyntejä (25 %). (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Lääkärikäynnit palvelukanavittain vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Keskimäärin suomalaiset kävivät lääkärissä 2,4 kertaa vuodessa, yksin asuvat useammin lääkärissä kuin muissa kotitalouksissa asuvat. He asioivat puolison kanssa asuvia useammin etenkin työterveyslääkärillä. Myös yksinhuoltajatalouksissa käytiin useammin lääkärillä kuin kahden huoltajan lapsiperheissä. Työikäisten pariskuntien talouksissa käytiin lääkärillä yhtä paljon kuin vanhustalouksissa, mutta he kävivät useimmiten työterveyslääkärillä vanhukset puolestaan terveyskeskuslääkärillä. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Lääkärikäynnit henkeä kohti kotitalouden tyypin mukaan vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.12.2014