XXXXXXXXXXXXXXXXXX

Ajankäyttötutkimus

Tiedonkeruun kuvaus

Ajankäyttötutkimus on otostutkimus, jonka avulla kerätään tietoa suomalaisten ajankäytön rakenteesta. Sen tavoitteena on selvittää, paljonko aikaa kuluu ansiotyöhön, kotitöihin, opiskeluun, erilaisiin vapaa-ajan harrastuksiin ja muihin toimintoihin. Eri toimintoihin käytetyn ajan lisäksi selvitetään ajankäytön päivä- ja viikkorytmejä sekä yhdessäoloa.

Tilastokeskus on tehnyt ajankäyttötutkimuksia vuodesta 1979 lähtien noin kymmenen vuoden välein. Edellisen ajankäyttötutkimuksen tiedot kerättiin vuosina 2009–2010. Vuosista 1999–2000 lähtien tiedot on kerätty EU:n harmonisoimana.

Tutkimukseen osallistuvat pitävät kahden vuorokauden ajan kirjanpitoa ajankäytöstään. Haastattelut tehdään käynti- ja puhelinhaastatteluina. Tiedonkeruu kestää 12 kuukautta.

Keneltä tietoja kerätään?

Ajankäyttötutkimuksessa käytetään kotitalousotosta, jossa tutkimusyksikköinä ovat kotitaloudet ja niiden 10 vuotta täyttäneet jäsenet. Tutkimusalueena on koko maa.

Ajankäyttötutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Tutkimuksen onnistumiseksi on kuitenkin tärkeää saada mukaan mahdollisimman moni otokseen valituista edustamaan kaikkia suomalaisia kotitalouksia.

Tietojen käsittely

Tilastolaki (280/2004) velvoittaa Tilastokeskuksen käsittelemään annetut tiedot luottamuksellisina. Julkaistavista tilastoista ei voi tunnistaa yksittäisen henkilön vastauksia.

Mihin tietoja käytetään?

Ajankäyttötutkimuksen tulokset kuvaavat väestön ansiotyöhön, kotitöihin, opiskeluun ja vapaa-ajan harrastuksiin käyttämää aikaa ja niissä tapahtuneita muutoksia. Ajankäyttötutkimuksen tietoja käytetään myös kotitaloustuotannon arvon mittaamiseen ja kansainvälisiin vertailuihin. Tietoja voidaan käyttää esimerkiksi tasa-arvo-, perhe-, sosiaali-, liikenne- ja kulttuuripolitiikan tueksi.

Tiedonkeruun aineistoa käytetään seuraavissa tilastoissa:

Muutos

Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat on kehittänyt yhteistyössä kansallisten tilastovirastojen kanssa suositukset ajankäyttötutkimusten harmonisoimiseksi. Harmonisointia koskevat suositukset vaikuttavat luokituksiin ja keruumenetelmään. Vertailukelpoisuuden säilyttäminen maiden aikaisempiin tutkimuksiin varmistetaan kuitenkin monin tavoin.
Eurostatin ohjeisto sallii kansallisten haastattelukysymysten käyttämisen ja omien ajankäyttöluokkien lisäämisen perusrunkoon. Päiväkirjan muoto on sen sijaan täysin harmonisoitu.

Suomessa ensimmäinen harmonisoitu tutkimus tehtiin vuosina 1999-2000. Suurin muutos oli tiedonkeruun tekeminen kotitalouksittain, kun aikaisemmin oli käytetty yksilöotoksia. Päiväkirjamuutokset koskevat lähinnä yhdessäolon kirjaamista.

Kuinka usein tietoja kerätään?

Muu epäsäännöllinen