Ryöstöistä ja pahoinpitelyistä epäillyt ovat vuodesta 2019 alkaen jälleen lisääntyneet kaikissa alle 21-vuotiaiden ikäryhmissä. Alle 15-vuotiailla vakavien rikosten osuus on kasvanut. Nuorten ryhmissä tekemät väkivaltarikokset ovat olleet jonkin verran yleisempiä pääkaupunkiseudulla, mutta laajemmin nuorten rikosten taustalla ei ole havaittavissa aiempaa suurempia ryhmiä taikka siihen viittaavaa systemaattista muutosta.
Nuorisorikollisuuden kasvusta etenkin ryöstö- ja pahoinpitelyrikoksissa on uutisoitu paljon viime vuosina. Ilmiö näkyy myös Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilaston tuoreissa, vuotta 2022 kuvaavissa luvuissa.
Rikander ja kollegat kirjoittavat, että ikäryhmän kokoon suhteutettuna nuorten rikoksentekijöiden määrä on lisääntynyt pahoinpitely- ja ryöstörikoksissa. Nuorten määrä on myös kasvanut täysi-ikäisiin verrattuna. (Rikander H, Sutela, Rikander S, 2023.)
Esimerkiksi vuonna 2022 selvitetyissä ryöstörikoksissa epäiltyjä alle 15-vuotiaita oli 269. Määrä kasvoi peräti 136 prosenttia edellisvuodesta. Hieman vanhempien eli 15–17-vuotiaiden epäiltyjen määrä kasvoi lähes 58 prosenttia. Tilastossa huomioidaan vain poliisin selvitetyiksi merkitsemistä rikoksista epäillyt. Epäiltyjen määrät eivät myöskään vastaa suoraan henkilömääriä, sillä sama henkilö voi olla epäiltynä useasta eri rikoksesta vuoden aikana.
Pahoinpitelyjen kohdalla kasvuprosentit eivät ole yhtä dramaattisia kuin ryöstöissä: alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrä kasvoi 23 prosenttia ja 15–17–vuotiaiden epäiltyjen määrä 7,5 prosenttia.
Alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrä pahoinpitelyissä on ollut kasvussa vuoden 2015 jälkeen. Tuolloin epäiltyjä oli 950, kun vuonna 2022 epäiltyjä oli 2 700. Myös 15–17–vuotiaiden pahoinpitelyistä epäiltyjen määrä on kasvanut viime vuosina, mutta on edelleen alhaisempi kuin vuonna 2000, jolloin ikäluokassa oli 2 800 epäiltyä. Vuonna 2022 epäiltyjä oli 1 700.
Nuorten niin sanotun katuväkivallan yhteydessä on puhuttu paljon ryhmien tekemistä rikoksista ja jengiytymisestä. Vertaisvaikutteiden merkitys korostuu nuoruudessa, ja nuoret tekevätkin tyypillisesti rikoksia yhdessä muiden kanssa (ks. esim. Goldweber ym., 2011). Yhdessä muiden kanssa tehdyt rikokset ovat myös keskimäärin väkivaltaisempia ja vakavampia (Meneghini & Calderoni, 2022).
Rikoksia tekevät nuorten ryhmät eroavat poliisin viime vuosina tutkimista, lähinnä täysi-ikäisten muodostamista katujengeistä. Rikoksia tekeviin ryhmiin kuuluvat nuoret voivat kuitenkin päätyä mukaan järjestäytyneempiin jengeihin. (Hämäläinen ym., 2023.)
Rikos- ja pakkokeinotilastosta ei ole mahdollista suoraan tarkastella jengiytymisen kaltaisia rikoksen tekijöiden välisiä yhteyksiä. Aineiston pohjalta voidaan kuitenkin tarkastella sitä, miten epäiltyjen tekijöiden määrä rikoksissa kehittyy ajan saatossa. Korkeammat rikoskohtaiset epäiltyjen määrät kertovat isommissa ryhmissä tehdyistä rikoksista.
Tässä artikkelissa keskitymme tarkastelemaan epäiltyjen määrää alaikäisten pahoinpitely- ja ryöstörikoksissa. Tarkastelussa verrataan erikseen pääkaupunkiseutua, muita suuria kaupunkeja ja muuta Suomea. Rikokset tilastoidaan tapahtumakunnan mukaan.
Tarkastelussa huomioidaan vain selvitetyt rikokset, ja tilastointi tehdään selvitysvuoden mukaan. Rikos on siis voinut tapahtua edellisenä vuonna tai aikaisemmin.
Alle 18-vuotiaiden epäiltyjen tekemien ryöstörikosten käsittelyn keston keskiarvo oli vuonna 2022 vajaat 160 päivää ja mediaani 89 päivää. Pahoinpitelyjen käsittelyn keskiarvo oli runsaat 170 päivää ja mediaani 105 päivää. Näin ollen voidaan olettaa, että esimerkiksi vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä ilmoitettujen alaikäisten tekemien pahoinpitelyjen ja ryöstöjen käsittely on vielä kesken poliisilla.
Alle 15-vuotiaiden pahoinpitely- ja ryöstörikoksisten tekijöiden määrässä on jonkin verran eroja pääkaupunkiseudun, joka tässä rajataan tarkoittamaan Helsinkiä, Espoota ja Vantaata (kuvio 1), ja muiden yli 150 000 asukkaan kaupunkien välillä (kuvio 2). Nuorten ryhmissä tekemät rikokset olivat pääkaupunkiseudulla selvästi muuta maata yleisempiä erityisesti vuosina 2019–2020. Korkeampi epäiltyjen määrän keskiarvo viittaa suurempaan tekijäjoukkoon.
Vuosina 2019–2020 pääkaupunkiseudulla tapahtuneissa jutuissa oli keskimäärin 2,1 epäiltyä (kuvio 1), kun kaikissa yli 150 000 asukkaan kunnissa tapahtuneissa oli 1,9–1,8 epäiltyä (kuvio 2). Toisaalta myös vuosina 2006–2010 on ollut keskimäärin yli 2 epäiltyä sekä pääkaupunkiseudulla että muissa isoissa kaupungeissa.
Erot epäiltyjen määrissä ovat pienemmät, kun verrataan isoja, yli 150 000 asukkaan kaupunkeja muuhun Suomeen (kuvio 2). Ilmiö näyttää siis keskittyneen viime vuosina pääkaupunkiseudulle.
Kolmen tai useamman alle 15-vuotiaan epäillyn pahoinpitely- tai ryöstörikosjuttujen osuus oli pääkaupunkiseudulla 29 prosenttia vuonna 2020. Vastaava osuus muualla Suomessa oli vajaat 16 prosenttia. Ero tasoittui kahden seuraavan vuoden aikana. Vuonna 2022 ryhmissä tehtyjen rikosten osuus oli pääkaupunkiseudulla 21 prosenttia ja muualla 18 prosenttia. Kolmen tai useamman tekijän osuuden tarkastelu tuottaa siis hyvin samanlaisen tuloksen kuin kuviossa 1.
Jos sen sijaan verrataan tapauksia, joissa epäillyt ovat 15–17-vuotiaita, huomataan selkeämpi ero pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä vuodesta 2019 lähtien (kuvio 3). Ero hieman tasoittuu, kun verrataan yli 150 000 asukkaan kunnissa (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku) tapahtuneita muualla Suomessa tapahtuneisiin. Yli 150 000 asukkaan kunnissa epäiltyjen määrän keskiarvo ei nouse vuotta 2021 lukuun ottamatta yli 2:en.
Tarkastelun perusteella näyttäisi siltä, että nuorison ryhmissä tehdyt väkivaltarikokset ovat olleet viime vuosina pääkaupunkiseudulla muuta maata yleisempiä. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on ollut viime vuosina hieman yli kaksi epäiltyä tekijää rikostapausta kohden, kun muualla Suomessa epäiltyjä on ollut noin 1,5 rikostapausta kohden.
Vuonna 2020 pääkaupunkiseudulla kolmanneksessa (33 %) 15–17-vuotiaiden pahoinpitelyistä ja ryöstöistä oli kolme tai useampia epäiltyjä. Muulla maassa osuus oli 12 prosenttia. Ero kaventui jonkin verran vuoteen 2022 mennessä (pääkaupunkiseudulla 21 % ja muualla 15 %).
Nuorilla täysi-ikäisillä (18–20-vuotiailla) tekijöiden määrä rikostapausta kohden on hieman pienempi, noin 1,5 tekijää juttua kohden. Tässä ei ole havaittavissa juurikaan eroa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä (kuvio 4).
Samassa rikosjutussa voi olla useita eri ikäisiä tekijöitä ja eri rikoksia. Lisäksi tutkinta voi koostua useammasta rikostapauksesta. Alaikäiset voivat olla myös osallisina aikuisten tekemissä rikoksissa.
Jos katsotaan kaikkia sellaisia juttuja, joissa joku tekijöistä on ollut alaikäinen, on tekijöiden määrä hieman korkeampi kuin ikäluokittaisessa tarkastelussa (kuvio 5). Tästä voi päätellä, että useamman tekijän ryhmissä on tyypillisesti mukana sekä alaikäisiä että täysi-ikäisiä tekijöitä.
Toisaalta epäiltyjen määrän keskiarvo on pienentynyt hieman yli kolmesta hieman alle kolmeen tekijään tapausta kohden. Helsinki, Espoo ja Vantaa erottuvat vertailussa muusta Suomesta vuosien 2019–2021 aikana.
Kun alaikäisiä epäiltyjä tarkastellaan syntyperän mukaan, havaitaan ulkomaalaistaustaisia olevan hieman enemmän tapausta kohden kuin suomalaistaustaisia (kuvio 6).
Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella ero oli suurimmillaan vuosina 2019–2020, mutta kaventui sen jälkeen. Vuonna 2022 ero suomalaistaustaisiin nähden oli vähäinen.
Pahoinpitelyrikoksen tutkinnan yhteydessä voidaan tutkia myös muita siihen ajallisesti tai sijainnin perusteella liittyviä rikoksia. Tällöin puhutaan niin sanotusta liitännäisrikollisuudesta.
Liitännäisrikollisuuden kokonaismäärä on kasvanut huomattavasti alle 15-vuotiailla. Vuonna 2006 pahoinpitelyrikosten yhteydessä tutkittiin yhteensä vajaata 600 muuta rikosta ja vuonna 2022 määrä oli jo 2 200.
Alle 15-vuotiailla epäillyillä pahoinpitelyjen yhteydessä tutkinnassa on ollut viime vuosina noin sata näpistystä tai varkautta. Ryöstöjä on vuosina 2020–2022 ollut noin 60–100 vuodessa. Eli vuosittainen vaihtelu on ollut verrattain suurta.
Eniten alle 15-vuotiaiden pahoinpitelytutkinnan yhteydessä ovat kasvaneet kuitenkin laittoman uhkauksen, pakottamisen, identiteettivarkauden ja vapaudenriiston tyyppisten rikosten tutkintojen määrä: vuonna 2022 näitä oli 950, kun kymmenen vuotta sitten niitä oli noin parisataa. Myös yksityisyyden, rauhan ja kunnialoukkauksien sekä vahingontekojen määrä on kasvanut.
Liitännäisrikollisuuden kokonaismäärä ei ole kasvanut samalla tavalla 15–17–vuotiailla vuosiin 2006–2010 verrattuna. Vuonna 2006 tutkinnassa oli 2 500 muuta rikosta ja vuonna 2022 muita rikoksia oli 3 100. Liitännäisrikollisuuden määrä oli alimmillaan vuonna 2017, jolloin tutkinnassa oli 1 800 muuta rikosnimikettä.
Tässä ikäluokassa pahoinpitelyiden yhteydessä epäiltyjen varkauksien, näpistyksien ja ryöstöjen määrä on kasvanut muutaman viime vuoden aikana. Toisaalta näiden rikosten määrä on nyt lähellä vuosien 2006–2010 tasoa.
Nuoremmista ikäluokista poiketen 18–20–vuotiaiden liitännäisrikollisuus on vähentynyt vuoden 2006 vajaasta 3 500 rikoksesta 2 800 rikokseen. Tosin suunta on ollut viime vuosina nouseva, sillä vuonna 2019 oli ainoastaan 2 100 muuta rikostutkintaa.
Tutkittavien rikosten määrä juttua kohden on suurin 15–17-vuotiailla (kuvio 7). Alle 15-vuotiailla ja 15–17-vuotialla rikosten määrä on viime vuosina kasvanut, kun 18–20-vuotiailla se on pysynyt lähes samana.
Lähde: Tilastokeskus, rikos- ja pakkokeinotilasto
Viime vuosina rikostilastoissa on ollut viitteitä nuorten rikosten törkeysasteen noususta (esim. Haapakangas, 2020).
Henkilön vuoden törkeimmän selvitetyn rikoksen mukaan tarkasteltuna alle 15-vuotiailla epäillyillä omaisuusrikosten (varkaus, näpistys) osuus on vähentynyt. Vuonna 2022 vajaalla 35 prosentilla alle 15-vuotiaista epäillyistä varkausrikos oli törkein selvitetty rikos. Vuonna 2006 näin oli 54 prosentilla. Ryöstörikoksen osuus törkeimpänä rikoksena on puolestaan kasvanut 0,7 prosentista 2,3 prosenttiin.
Omaisuusrikosten osuuden laskiessa henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten osuus on noussut vuoden 2006 kymmenesosasta neljännekseen vuonna 2022. Pääosa näistä on perusmuotoisia pahoinpitelyjä. Pahoinpitelyissä etenkin yleisellä paikalla tapahtuneiden osuus on lisääntynyt.
15–17–vuotiailla henkeen ja terveyteen kohdistuneiden tekojen osuus on jopa pienentynyt noin prosenttiyksikön verran vajaaseen 8 prosenttiin. Ryöstöjen osuus on kasvanut yhdestä prosentista kahteen prosenttiin.
Liikennerikosten osuus on kasvanut, mikä saattaa selittyä 17-vuotiaiden ajokortin poikkeusluvalla. Toisaalta 15–17–vuotiaiden liikennerikosten määrä on pari viime vuotta ollut ainoastaan hieman korkeampi kuin vuosina 2006–2011.
Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden muutokset eivät välttämättä suoraan kerro rikollisuuden tasosta, sillä iso osa rikoksista jää piilorikollisuudeksi. Onkin mahdollista, että kasvaneet tilastoidut rikosmäärät kertovat osin siitä, että rikokset tulevat aikaisempaa paremmin poliisin tietoon.
Suomessa lastensuojelulaki (1302/2014) muuttui vuoden 2015 huhtikuussa. Lainmuutoksen myötä ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin tilanteissa, joissa on syytä epäillä lapsen henkeen tai terveyteen kohdistunutta rikosta.
Kuviossa 8 näkyy vuodesta 2015 eteenpäin selkeää kasvua kaikkien alle 15-vuotiaiden ikäryhmien, ja etenkin 10–12–vuotiaiden, epäiltyjen kohdalla. Koulujen tekemien rikosilmoitusten kasvusta on uutisoinut esimerkiksi YLE. Koulut ilmoittavat entistä herkemmin oppilaiden rikosepäilyistä, ja siksi poliisi voi saada ilmoituksia, vaikka kuminpalojen heittelystä (yle.fi). Mielenkiintoinen huomio on 10–12-vuotiaiden epäiltyjen osuuden pienentyminen koulujen koronasulun aikana 2020. Toisaalta 13–14–vuotiaiden kohdalla osuus kasvoi samaan aikaan.
Aikaisempien selvitysten perusteella lastensuojelulain muutoksen yhteys alle 15-vuotiaiden kasvaneisiin väkivaltarikosepäilyihin ei kuitenkaan ole selkeä (ks. esim. Danielsson, 2022).
Nuorisorikollisuuden kehityskulkujen taustalla olevista syistä tarvitaan Suomessa tutkimusta. Kansainvälisten tutkimusten perusteella viime vuosikymmenininä länsimaissa havaitun nuorten rikollisuuden vähentymisen taustalla vaikuttaa olevan nuorten elämäntapoihin liittyviä muutoksia kuten vähentyneet alkoholin käyttö ja riskirutiinit (ks. esim. Kaakinen & Näsi 2021).
Suomessa poliisin tilastoimien 15–17-vuotiaiden ja 18–20-vuotiaiden pahoinpitelyistä epäiltyjen määrä lähti kasvuun 1990-luvun alkupuolella ja kääntyi taas laskusuuntaan vuoden 2011 jälkeen (kuvio 9). Vuodesta 2019 alkaen epäilyt ovat kuitenkin lisääntyneet kaikissa alle 21-vuotiaiden ikäryhmissä.
Alle 15-vuotiaiden pahoinpitelyihin ja ryöstöihin epäiltyjen määrä on kasvanut vähitellen käytännössä koko 2000-luvun ajan. Luvut lähtivät laskuun 2010-luvun alussa, mutta kääntyivät taas nousuun vuodesta 2015 eteenpäin.
Alaikäisten epäiltyjen määrässä väkivaltarikosta kohden ei havaita systemaattista kasvua 2000-luvulla. Näyttää siis siltä, ettei rikosten taustalla ole ainakaan isossa mittakaavassa aiempaa suurempia ryhmiä. Tämän asian selvittäminen ei valitettavasti onnistu kovin tarkasti käytetyn aineiston avulla. Ryhmissä tehdyt rikokset näyttävät kuitenkin lisääntyneen pääkaupunkiseudulla vuosina 2019–2020. Osuus pieneni ja lähestyi muuta Suomea vuosina 2021–2022.
Tämän tarkastelun perusteella ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä nuorten rikoksia tekevistä ryhmistä tai ”jengiytymisestä”. Vaikuttaakin siltä, että nuorten väkivaltarikoksista iso osa on tehty vuodesta toiseen yhdessä toisten kanssa, vaikka osuudessa on jonkin verran vaihtelua. Tämä on linjassa aikaisemman kriminologisen tutkimuksen kanssa (Goldweber ym., 2011; Meneghini & Calderoni, 2022).
Tarkastelussamme havaittiin jonkin verran viitteitä siitä, että alle 15-vuotiaiden kohdalla vakavien rikosten osuus on lisääntynyt. Tarkempi teon piirteiden analyysi vaatisi kuitenkin toisenlaisen aineiston.
Rikostilastoista saa kohtalaisen yleiskuvan nuorisorikollisuudesta, mutta tilastoissa käsitellään tapauksia massana ja yksityiskohdat jäävät helposti piiloon. Teon piirteistä tarvitaankin tarkempaa kriminologista tutkimusta. On myös hyvä kuunnella poliisin sekä nuorisotyöntekijöiden, opettajien ja muiden lasten kanssa työskentelevien huomioita tilanteesta.
Alaikäisten epäiltyjen väkivaltarikosten seuranta hyötyisi myös tarkemmasta tilastoinnista. Poliisin nykyinen tietojärjestelmä alkaa olla jo melkoisen vanha, eikä sitä ole tarkoitettu tilastointiin. Onkin ymmärrettävää, ettei tietojärjestelmä täysin vastaa nykypäivän tarpeita.
Valitettavasti poliisin tietojärjestelmään perustuvasta rikos- ja pakkokeinotilaston aineistosta ei selviä, onko rikosilmoituksen tehnyt esimerkiksi opettaja tai koulun rehtori. Todennäköisesti tieto olisi saatavissa nykyisistä esitutkintamateriaaleista tekstimuodossa, mutta ei tilastoinnin kannalta helposti käytettävässä muodossa.
Myöskään tekopaikan määrittely ei ole kovin tarkkaa. Tilastointi onnistuu tällä hetkellä lähinnä jaottelulla yksityinen tai yleinen paikka. YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastainen toimisto UNODC suosittaakin muun muassa koulun tai oppilaitoksen lisäämistä tapahtumapaikaksi.
Myös esimerkiksi poliisin tunnistamien katujengiyhteyksien lisääminen rikoksen luokittelutekijöihin parantaisi tilastointia. Tämä toki edellyttäisi sitä, että katujengin määritelmä ja tilastointi sekä ero esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiin olisi selkeä.
Yllä kuvattuja tietoja on lupailtu poliisin uuteen tietojärjestelmään. Valitettavasti sen valmistuminen on jälleen kerran lykkääntynyt. Nykyistä järjestelmää tuskin tullaan suuremmin kehittämään.
Kimmo Haapakangas työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksessa ja vastaa rikos- ja pakkokeinotilastosta.
Markus Kaakinen toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa (Krimo). Hänen tutkimustyönsä liittyy pääasiassa nuorten rikoskäyttäytymiseen ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn.
Lähteet:
Danielsson, P. 2022. Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. Keskusrikospoliisi. Tiedusteluosasto, strateginen analyysi. https://poliisi.fi/documents/25235045/0/raportti-nuorten-vakivaltarikollisuus-poliisi.pdf/5707ff63-fce5-b1a3-83ed-6ae62808adfa/raportti-nuorten-vakivaltarikollisuus-poliisi.pdf/raportti-nuorten-vakivaltarikollisuus-poliisi.pdf?t=1646715994222
Goldweber, A., Dmitrieva, J., Cauffman, E., Piquero, A.R. & Steinberg, L. (2011). The Development of Criminal Style in Adolescence and Young Adulthood: Separating the Lemmings from the Loners. Journal of Youth and Adolescence, 40(3), 332–346.
Haapakangas, K. Nuorten rikollisuus on laskussa – mutta pieni joukko nuorista tekee yhä enemmän ja vakavampia rikoksia | Tieto&trendit Tilastokeskus
Hämäläinen, E., Sambou, S., Pirttijärvi, A., Huhta, K. (2023). Alaikäisten katuväkivalta – ehkäisy, puuttuminen ja seuraukset. Teoksessa: Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma Väliarviointi 2020 - alkuvuosi 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:17. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164848/STM_2023_17_rap.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kaakinen, M. & Näsi, M. (2021). Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995–2020. Kriminologia, 1(1). doi: 10.54332/krim.109017
Meneghini, C. & Calderoni, F. (2022). Co‐offending and Criminal Careers in Organized Crime. Journal of Developmental and Life-Course Criminology, 8, 337–364.
Rikander, H., Sutela M., Rikander, S. (2023) Alaikäisten rikollisuudesta ja katujengeistä (Rik... | EDILEX
Ulkomaalaistaustaisten osuus alle 18-vuotiaiden nuorten tekemistä ryöstöistä ja pahoinpitelyistä on noussut isoissa kaupungeissa, niin myös osuus nuorista. Määrällisesti pienen joukon tekemiset pilaavat enemmistön maineen.
15–24-vuotiaat nuoret elävät jo megatrendien maailmassa ja näkevät kriisienkin keskellä vaikutusmahdollisuuksia, kertoi Sitran Tulevaisuusbarometri maaliskuussa. Alle 30-vuotiaiden vaikutus ei kansanedustajien määrällä mitattuna kuitenkaan vahvistunut huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Suomessa on kansainvälisessä vertailussa hyvin koulutettu väestö, mutta silti koulutustason pysähtyminen – tai suorastaan lasku – huolestuttaa. Mitä tilanteelle on tehtävissä, ja miltä se näyttää tilastojen valossa?
Digitaalisen teknologian harppoen edennyt kehitys on vaikuttanut olennaisesti suomalaislasten ja -nuorten elämään. Älylaitteet, pikaviestimet ja moninaiset sosiaalisen median palvelut tavoittavat päivittäin likipitäen kaikki nuoret. Erityisesti suosiotaan on kasvattanut digitaalinen pelaaminen. Samalla osa lapsista ja nuorista on kuitenkin altistunut mediayhteiskunnan ikäville lieveilmiöille.
Perhetaustan merkitys korostuu jo toisen asteen opintoihin hakeutumisessa ja läpäisyssä. Välivuosien pitäminen peruskoulun jälkeen sisältää riskin, ettei opintoja jatketa myöhemminkään. Nuorten oppivelvollisuus pidentyy ja laajenee tänä vuonna kattamaan ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen.
Kuinka monta tuomiota Suomessa annettiin taskuvarkaudesta vuonna 2019? Entä myymälävarkaudesta? Tietoja on aiemmin ollut saatavilla vain joiltain osin rikosilmoitusten ja syylliseksi epäiltyjen osalta. Nyt Tilastokeskuksessa on kokeiltu koneoppimista varkausrikosten luokittelemisessa. Tuloksissa yllättää ainakin polttoainevarkauksien suuri määrä.
Meillä lapsuudenkodista lähdetään pohjoismaiseen tyyliin melko varhain, keskimäärin 21,8-vuotiaina, kun Euroopassa nuoret muuttavat omilleen keskimäärin nelisen vuotta vanhempana. Suomessa naiset muuttavat kotoa pois selvästi aiemmin kuin miehet.
Nuorten tekemät rikokset ovat olleet paljon esillä mediassa viime aikoina. Tilastojen mukaan alle 21-vuotiaiden osuudet kaikista tuomituista ovat vähentyneet. Mistä rikoksista ja millaisia rangaistuksia heille tuomitaan?
