Julkaistu: 28.2.2014

Suomalainen kulutti vuonna 2012 noin 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1985

Kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat aikavälillä 1985–2012 reaalisesti 41 prosenttia kotitaloutta kohden ja 53 prosenttia kotitalouden kulutusyksikköä 1) kohden laskettuna. Kotitalouksien kulutuksen rakenteessa tapahtui 1980- ja 1990-luvuilla suuria muutoksia, sen sijaan 2000-luvulla muutokset ovat olleet vähäisiä. Liikenteen, tietoliikenteen sekä kulttuurin ja vapaa-ajan menot ovat kasvaneet eniten neljännesvuosisadassa. Vain tietoliikenteen reaalimenot ovat kasvaneet kulutustutkimuksesta toiseen.

Kotitalouksien kulutusmenot 1985–2012 (vuoden 2012 hinnoin, EUR/kulutusyksikkö)

Kotitalouksien kulutusmenot 1985–2012 (vuoden 2012 hinnoin, EUR/kulutusyksikkö)

Tässä julkistuksessa kulutusmuutoksia tarkastellaan vakioituina eli kulutusmenot on laskettu kulutusyksikköä kohti ja eri vuosien kulutukset on muunnettu kertoimilla vuoden 2012 rahanarvon mukaisiksi 2) . Näin lasketut kulutusmenojen reaalimuutokset ovat vaihdelleet kulutuskohteittain seuraten joko talouden suhdannevaihteluita tai yleistä yhteiskunnan kehitystä ja tekniikan muutoksia. Sekä 1990-luvun alun lama että viime vuosien hidas talouskasvu näkyvät selvästi joko vähentyneenä tai paikallaan pysyneenä kulutuksena. Asumismenot ovat olleet koko ajan kulutuksen suurin erä, joka on kasvanut lamakausia lukuun ottamatta. Liikenteen ja elintarvikkeiden osuudet ovat säilyneet koko 27 vuoden jakson ajan seuraavaksi suurimpina kulutuserinä. Liikennemenojen kasvu on ollut kuitenkin nopeampaa kuin elintarvikemenojen. Kulttuurin ja vapaa-ajan menojen kasvu on ollut tasaista vuodesta 1995 lähtien. Tietoliikennemenojen osuus kokonaiskulutuksesta on edelleen vähäinen, vaikka kasvu on ollut jatkuvaa ja nopeaa. Hotelli- ja ravintolamenojen muutokset ovat olleet vähäisiä.

Taulukossa kuvataan kulutuksen pääryhmien reaalimuutoksia ajassa. 1980-luvun lopulla kulutuksen kasvu oli nopeaa kaikissa kulutuksen pääryhmissä. 1990-luvun lama leikkasi kotitalouksien kulutusta huomattavasti. Vuosien 1990–1995 välillä kulutusmenot pienenivät kaikissa kulutuksen pääryhmissä lukuun ottamatta elintarvikkeita ja tietoliikennettä. Eniten vähenivät vaate- ja jalkinemenot sekä sisustus- ja kodinkonemenot. Lamasta huolimatta kotitalouksien tietoliikennemenot lisääntyivät 48 prosenttia. Siihen vaikutti muun muassa uusien laitteiden yleistyminen kotitalouksissa. Matkapuhelin ja tietokone kuuluivat joka viidennen kotitalouden laitevarantoon 1990-luvun puolivälissä.

Kulutusmenojen reaalimuutos kulutusyksikköä kohti 1985-1990, 1990-1995, 1995-2001, 2006-2012 ja 1985-2012 (%)

Kulutusmeno 1985-1990 1990-1995 1995-2001 2001-2006 2006-2012 1985 - 2012
  Muutos, % Muutos, % Muutos, % Muutos, % Muutos, % Muutos, %
Kulutusmenot yhteensä                 19 -13 21 18 3 53
01 Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat        7 5 8 9 0 32
02 Alkoholijuomat ja tupakka                  23 -9 7 9 -13 14
03 Vaatteet ja jalkineet 15 -36 3 37 -2 2
04 Asuminen ja energia 35 -16 22 11 0 53
05 Kodin kalusteet, koneet ja tarvikkeet 3 -21 41 16 0 33
06 Terveys 16 -9 7 4 1 20
07 Liikenne 19 -17 42 17 15 88
08 Tietoliikenne 41 48 156 32 21 750
09 Kulttuuri ja vapaa-aika 23 -14 20 32 12 88
10 Koulutus 36 -2 25 14 -20 50
11 Hotellit, kahvilat ja ravintolat 3 -17 24 -4 -3 -2
12 Muut tavarat ja palvelut 19 -9 -4 44 -5 42

Taloudellinen tilanne kohentui jälleen 1990-luvun loppua kohden, mikä näkyi myös kotitalouksien kulutuksessa. Kulutusmenot kasvoivat 21 prosenttia ajanjaksolla 1995–2001. Informaatioteknologian lisääntyminen yli kaksinkertaisti kotitalouksien tietoliikennemenot. Vähintään yksi matkapuhelin oli vuonna 2001 jo kolmessa taloudessa neljästä ja tietokone joka toisessa. Tietoliikennemenojen osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta oli kuitenkin edelleen pieni, noin kaksi prosenttia. Yleinen vuokratason kohoaminen vuokrasäännöstelystä luopumisen myötä kasvatti asumismenoja 1990-luvun puolivälin jälkeen omistusasumisen lisääntymisen ohella. Kotitaloudet panostivat myös sisustukseen ja kodinkoneisiin, joiden ostot kasvoivat 41 prosenttia. Liikennemenoja kasvattivat erityisesti autojen ostot. Kun vuonna 1985 noin 60 prosentilla talouksista oli auto, vastaava osuus oli runsaat 70 prosenttia vuonna 2006, jonka jälkeen autoistuminen on ollut hidasta. Kotitalouksien kohentunut taloudellinen tilanne näkyi myös majoitus- ja ravintolamenojen kasvuna.

Kotitalouksien kulutusmahdollisuudet paranivat edelleen uuden vuosituhannen puolella. Tämä näkyi muun muassa ei-välttämättömyyskulutukseen laskettavien menoerien kasvuna: kotitalouksien kulttuuri- ja vapaa-ajan menot kasvoivat ajanjaksolla 2001–2006 reaalisesti noin kolmanneksen. Vapaa-ajan menoja kasvattivat erityisesti tietokoneiden ja audiovisuaalisten laitteiden hankinta. Harrastaminen näyttäisi muuttuneen tuolloin aiempaa kaupallisemmaksi. Siihen viittaa urheilu- ja vapaa-ajan palveluiden menojen suuri kasvu. Myös vaate- ja jalkinemenot kasvoivat huomattavasti 2000-luvun alkupuolella. Ravintola- ja majoitusmenot vähenivät jonkin verran.

Vuoden 2006 jälkeen kulutuksen muutokset ovat olleet vähäisiä. Hidas talouskasvu on heijastunut myös kulutukseen, vaikka periaatteessa kulutuksella olisi ollut kasvuvaraa. Kulutuksen osuus käytettävissä olevista tuloista oli keskiarvotaloudessa vuonna 1985 peräti 96 prosenttia. Tällä vuosikymmenellä osuus on ollut 86 prosenttia. Kulutuksen sijasta kotitaloudet ovat arvostaneet viime vuosina vaurauden kasvattamista tai säästämistä. Vain liikenteeseen, tietoliikenteeseen ja kulttuuripalveluihin on käytetty reaalisesti enemmän rahaa vuonna 2012 kuin 2006. Alkoholin ja tupakan kulutusmenot ovat supistuneet selvästi. Kummankin hintoja on korotettu ja tupakan kulutus on vähentynyt.

Neljännesvuosisadan kulutusmuutosten vertailun perusteella voi todeta, että Suomen siirtyminen kotityötä korvaavaan palveluyhteiskuntaan on ollut hidasta, sillä sekä hotelli- ja ravintolamenojen että muut tavarat ja palvelut -ryhmän kulutuksen kasvu on ollut hidasta. Vain liikenteen, kulttuurin ja vapaa-ajan sekä tietoliikenteen kulutusmenojen kasvu on ollut selvästi nopeampaa kuin kokonaiskulutuksen kasvu keskimäärin. Ne ovat sidoksissa pikemminkin itse tekemiseen kuin oman työn korvaamiseen.


1) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden ensimmäinen aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä. Kulutusyksiköiden avulla laskettu kulutus huomioi kotitalouksien kokoerot ja mahdollistaa niiden vertailemisen keskenään.
2) Tietokantataulukoista voi vastaavat tiedot hakea myös kotitaloutta kohden laskettuina ja käyvin hinnoin (kunkin vuoden rahassa). Näin voi tarkastella, miten kulutuksen rakenne on muuttunut ajassa.

Lähde: Kotitalouksien kulutus 2012. Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Nurmela 09 1734 2548, Tarja Hatakka 09 1734 3553, kulutus.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

Julkaisu pdf-muodossa (277,7 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Laatuselosteet

Päivitetty 28.2.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien kulutus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-3533. 2012. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.8.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-02-28_tie_001_fi.html