2. Tuloerot vuonna 2008

2.1 Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo keskimäärin 37 660 euroa

Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kokonaismäärä oli tulonjakotilaston mukaan noin 94,7 miljardia euroa vuonna 2008. Reaalisesti tämä oli 0,4 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vastaava tulosumman kasvu oli vuonna 2007 vielä 3,8 prosenttia. Kotitalouksia oli yhteensä 2 513 500, mikä on 30 000 kotitaloutta enemmän kuin vuonna 2007.

Käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat keskimäärin 37 660 euroa, mikä oli reaalisesti 1,6 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani oli 31 190 euroa, mikä oli reaalisesti 0,2 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007.

Mediaanitulo on keskimmäiseksi tulojakaumassa sijoittuneen kotitalouden tulo silloin, kun kotitaloudet on järjestetty suuruusjärjestykseen pienituloisimmasta suurituloisempaan. Siten mediaanilla mitattuna kotitalouksien tulojen vähentyminen oli keskiarvotuloon verrattuna jonkin verran vähäisempää. Tämä johtuu siitä, että tulojen alentuminen oli vuonna 2008 tulojakauman yläpäässä voimakkaampaa kuin keskituloisilla.

Kuvio 2.1 Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehitys vuosina 1987–2008, tulot vuoden 2008 rahanarvossa.

Kuvio 2.1 Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehitys vuosina 1987–2008, tulot vuoden 2008 rahanarvossa.

Kotitalouksien pitkän aikavälin tulokehitystä kuvataan kuviossa 2.1. Tulot on muunnettu vuoden 2008 rahanarvoon elinkustannusindeksillä. Kuviossa on käytetty kahta tulokäsitettä: kotitaloutta kohti laskettuja käytettävissä olevia tuloja ja ns. ekvivalentteja eli kotitalouden kulutusyksikköä 1) kohti laskettuja käytettävissä olevia tuloja. Jälkimmäistä tulokäsitettä käytetään siksi, että se ottaa huomioon kotitalouksien koko- ja rakenne-erot sekä niissä tapahtuneet muutokset. Tarkasteluajanjakson aikana on erityisesti yhden ja kahden hengen kotitalouksien lukumäärä lisääntynyt ja suurempien kotitalouksien lukumäärä vähentynyt. Ilman ekvivalenttia tuloa eivät erikokoisten ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulojen vertailut ja tulonjakoanalyysit olisi mielekkäitä.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot alenivat reaalisesti selvästi 1990-luvun alun taloudellisen taantuman aikana (kuvio 2.1). Voimakkainta tulojen alentuminen oli vuonna 1992, jolloin kotitalouksien käytettävissä oleva tulo oli tulokäsitteestä riippuen reaalisesti noin 4–5 prosenttia alhaisempi kuin vuotta aikaisemmin. Yhtäjaksoisesti kotitalouksien tulot alenivat vuosina 1992–1994 kolme vuotta.

Kotitalouksien tulot kääntyivät kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Voimakkainta tulojen kasvu oli vuosina 1997–1999, jolloin se oli etenkin tulojakauman yläpäässä voimakasta. Sen sijaan 2000-luvulla on keskituloisten tulokehitys ollut jonkin verran suotuisampaa kuin hyvätuloisilla, mikä ilmenee mediaanitulojen nopeampana tulokehityksenä.

Tuotannontekijätuloja (=palkka- yrittäjä- ja omaisuustulot) kotitaloudet saivat vuonna 2008 keskimäärin 37 590 euroa vuodessa (kuvio 2.2), mikä oli reaalisesti 2,3 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Palkkatuloja kotitaloudet saivat vuonna 2008 keskimäärin 28 740 euroa, missä edellisvuoteen verrattuna lisäystä oli 1,4 prosenttia. Yrittäjätuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 2 560 euroa, mikä oli reaalisesti 6,7 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Omaisuustuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 6 290 euron edestä, mikä oli reaalisesti 14,6 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007.

Tulonsiirtoja kotitaloudet saivat vuonna 2008 keskimäärin 11 250 euroa, mikä oli reaalisesti 1,1 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Kotitalouksien bruttotulot olivat keskimäärin 48 840 euroa, mikä oli reaalisesti 2,0 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007. Välittömiä veroja ja veronluonteisia maksuja kotitaloudet maksoivat keskimäärin 11 180 euron edestä, mikä oli reaalisesti 3,3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007.

Kuvio 2.2 Kotitalouksien tulot keskimäärin vuosina 2007 ja 2008, tulot vuoden 2008 rahanarvossa

Kuvio 2.2 Kotitalouksien tulot keskimäärin vuosina 2007 ja 2008, tulot vuoden 2008 rahanarvossa

Selvästi suurin osa kotitalouksien kokonaistuloista on palkkatuloja (kuvio 2.3). Vuonna 2008 palkkatulojen osuus kotitalouksien kokonaistuloista oli 59 prosenttia. Pari vuosikymmentä aikaisemmin osuus oli lähes 10 prosenttiyksikköä suurempi, mutta 1990-luvun alussa laman seurauksena palkkojen merkitys näkyvästi aleni. Alimmillaan palkkatulojen osuus oli vuonna 1994, jolloin palkkojen osuus kokonaistulosta oli 53 prosenttia. Näin ollen palkkatulojen osuus ei ole palautunut pitkästä talouskasvusta huolimatta lähellekään sitä tasoa, millä se oli ennen 1990-luvun alun taloudellista taantumaa.

Saatujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli noin 23 prosenttia vuonna 2008, mikä on 0,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Korkeimmillaan tämä osuus on ollut parin viimeisimmän vuosikymmenen aikana vuonna 1994, jolloin se oli 32 prosenttia.

Omaisuustulojen tulo-osuus on kasvanut tasaisesti parin vuosikymmenen aikana. Vuonna 2008 omaisuustulot muodostivat noin 13 prosenttia kotitalouksien kaikista tuloista. Kaksi vuosikymmentä aikaisemmin vastaava osuus oli 5 prosentin luokkaa. Omaisuustulojen merkityksen kasvu on ollut erityisen voimakasta 1990-luvun lopulta lähtien, jolloin myös tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti.

Yrittäjätulojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli 5,2 prosenttia vuonna 2008. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana osuus on pysynyt tasaisena vaihdellen 5 ja 8 prosentin välillä. Yrittäjätulojen osuuden pysyminen varsin alhaisena pitkän talouskasvun aikana selittyy pitkälti sillä, että yrittäjät ovat viime vuosina ottaneet enenevässä määrin tulonsa omistamistaan yrityksistä omaisuustulojen muodossa, mikä näkyy omaisuustulojen merkityksen kasvuna.

Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli keskimäärin 22,9 prosenttia vuonna 2008. Tämä on 0,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Korkeimmillaan maksettujen tulonsiirtojen tulo-osuus on ollut viimeisen parin vuosikymmenen aikana 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun puolivälissä, jolloin osuus oli lähes 27 prosenttia.

Kuvio 2.3 Kotitalouksien tulojen rakenne ja rakenteen muutos vuosina 1987–2008, tuloerän osuus bruttotuloista, %

Kuvio 2.3 Kotitalouksien tulojen rakenne ja rakenteen muutos vuosina 1987–2008, tuloerän osuus bruttotuloista, %

2.2 Kotitalouksien tuloerot supistuivat selvästi vuonna 2008

Kotitalouksien väliset tuloerot supistuivat selvästi vuonna 2008 edellisvuodesta. Tuloerojen supistuminen näkyy muun muassa kotitalousväestön tulokymmenysten eli desiiliryhmien tulo-osuuksissa ja niiden muutoksissa (kuvio 2.4). Suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli 22,8 prosenttia vuonna 2008, kun se vuotta aikaisemmin oli 1,1 prosenttiyksikköä enemmän. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus ollut matalimmillaan vuonna 1987, jolloin se oli 17,6 prosenttia, mikä on 5,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2008.

Pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli 3,9 prosenttia vuonna 2008, mikä on sama kuin vuotta aikaisemmin. Vielä 1990-luvun alkupuolella oli pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus noin prosenttiyksikön suurempi kuin vuonna 2008.

Kuvio 2.4 Pienituloisimman ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys vuosina 1987–2008, tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta

Kuvio 2.4 Pienituloisimman ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys vuosina 1987–2008, tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta

Tuloerojen supistuminen vuonna 2008 on nähtävissä myös Gini-kertoimissa 2) , joiden tasoja ja muutoksia kuvataan kuvioissa 2.5 ja 2.6. Tuloerojen kannalta merkittävimmän tulokäsitteen, käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimen arvo oli 26,8 vuonna 2008. Vuotta aikaisemmin Gini-kertoimen arvo oli 1,2 yksikköä suurempi (kuvio 2.5).

Tuloerojen voimakas ja yhtäjaksoinen kasvu alkoi 1990-luvun alussa (ks. kuvioiden 2.5 ja 2.6 keltaiset käyrät). Tuloerot supistuivat jonkin verran 1990-luvun taantuman aikoina, alimmillaan käytettävissä olevan tulon Gini-kerroin oli vuonna 1992, jolloin sen arvo oli 19,9. Tästä alkoi tuloerojen yhtäjaksoinen ja varsin voimakas kasvu. Kasvua kesti aina vuoteen 2000 saakka, jolloin käytettävissä olevan tulon Gini-kertoimen arvo oli 26,7. Tämän jälkeen tuloeroissa ei tapahtunut muutamaan vuoteen merkittäviä muutoksia, kunnes vuonna 2003 tuloerot alkoivat uudelleen kasvaa. Suurimmillaan tuloerot ovat toistaiseksi olleet vuonna 2007, jolloin käytettävissä olevan tulon Gini-kertoimen arvo oli 28. Tämä on korkein taso, jolla tuloerot ovat olleet sitten vuoden 1966 3) .

Kuvio 2.5 Tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet 1987–2008

Kuvio 2.5 Tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet 1987–2008

Kuvio 2.6 Kotitalouksien tuloerojen muutokset tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna 1987–2008, 1987=100

Kuvio 2.6 Kotitalouksien tuloerojen muutokset tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna 1987–2008, 1987=100

Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin kuvaa kotitalouksien tuloeroja markkinoilta saatujen tulojen pohjalta. Tällöin tuloeroihin ei ole vielä päässyt vaikuttamaan julkisen vallan tekemät välittömät tulojen tasaukseen liittyvät toimenpiteet – tulonsiirrot – muuten kuin kotitalouksien taloudellisten päätösten taustalla olevien mahdollisten käyttäytymismuutosten kautta.

Kuviosta 2.6 voidaan hyvin havaita, että tuloerot markkinatuloilla mitattuna hyppäsivät nopeasti selvästi korkeammalle tasolle 1990-luvun alussa muutaman vuoden kuluessa. Samaan aikaan tapahtui myös työllisyydessä suuria ja nopeita muutoksia huonompaan suuntaan. Myös henkilöverotukseen tehtiin samoihin aikoihin merkittäviä uudistuksia. Vuodesta 1993 lähtien ovat tuotannontekijätuloilla mitatut tuloerot pysyneet käytännöllisesti katsoen ennallaan huolimatta siitä, että työllisyys ja muu taloudellinen toimeliaisuus on pitkän talouskasvun aikana kohentunut merkittävästi.

Bruttotulot koostuvat kotitalouksien saamista tuotannontekijätuloista ja saaduista tulonsiirroista. Siten bruttotuloihin sisältyy merkittävä määrä julkisen vallan tekemiä tuloerojen tasaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tämän vuoksi tuloerot bruttotuloilla mitattuna ovat selvästi alhaisemmalla tasolla kuin tuotannontekijätulojen jälkeiset tuloerot (kuvio 2.5).

Täydellisimpinä julkisen vallan tulonjakoa tasoittavat toimenpiteet näkyvät käytettävissä olevissa tuloissa, sillä ne sisältävät sekä saadut että maksetut tulonsiirrot. Tämän vuoksi on käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin alhaisin verrattuna kahden muun päätuloerän Gini-kertoimiin (kuvio 2.5).

Markkinoilla syntyneitä tuloeroja tasataan julkisen vallan tulonsiirtojärjestelmillä. Tulonsiirrot muodostuvat sekä saaduista tulonsiirroista että maksetuista tulonsiirroista eli välittömistä veroista ja veronluonteisista maksuista. Saadut tulonsiirrot koostuvat ansio- ja kansaneläkkeistä ja muista sosiaaliturvaetuuksista, sosiaaliavustuksista sekä muista saaduista tulonsiirroista. Saatuihin tulonsiirtoihin sisältyvät myös haastatteluin kerätyt kotitalouksien väliset tulonsiirrot, kuten elatusavut.

Kuviossa 2.7 kuvataan näiden tulonsiirtojen vaikutuksia kotitalouksien välisiin tuloeroihin 4) . Kuviosta voidaan hyvin havaita se, miten saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on lähtenyt selvään laskuun 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 2000 tasaava vaikutus aleni tasolle, jossa se oli edellisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Tämän jälkeenkin on saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus alentunut, muttei niin voimakkaana kuin 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Saatujen tulonsiirtojen tasausvaikutuksen väheneminen on johtunut lähinnä siitä, että niiden merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on vähentynyt markkinoilta saatujen tulojen – palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot – voimakkaan lisääntymisen vuoksi.

Kuvio 2.7 Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2008

Kuvio 2.7 Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2008

Myös maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasoittava vaikutus on vähentynyt tasaisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Tämä saattaa johtua ansiotuloja lievemmin verotettujen pääomatulojen määrän kasvusta ja sitä kautta tuloverotuksen progressiivisuuden vähentymisestä. Vuosina 2005 ja 2006 maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus kasvoi jonkin verran, minkä ainakin osittain selittänee vuoden 2005 verouudistus.

2.3 Reaalitulot alenivat suurituloisimmassa tulokymmenyksessä

Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä keskimääräiset ekvivalentit käytettävissä olevat tulot alenivat reaalisesti vuonna 2008 edellisvuodesta 5,5 prosentilla 5) . Myös kahdessa seuraavaksi ylimmässä tulokymmenyksessä (8. ja 9. desiili) tulot alenivat vuonna 2008. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä tulojen alentuminen oli 0,5 prosenttia. Muissa tulokymmenyksissä tulot sen sijaan vielä kasvoivat, tulojen reaalikasvu tosin vaihteli vain muutaman prosentin kymmenyksen ja puolentoista prosentin välillä.

Sen sijaan pitemmällä aikavälillä on tulojen reaalikasvu ollut suurituloisimmassa tulokymmenyksessä selvästi parasta. Aikavälillä 1987–2008 tulojen reaalikasvu oli suurituloisimmassa tulokymmenyksessä runsaat 100 prosenttia. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vastaava tulojen kasvu on ollut vajaat 30 prosenttia.

Ekvivalentti käytettävissä oleva tulo oli vuonna 2008 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä 10 150 euroa, mikä oli reaalisesti 2 270 euroa enemmän kuin vuonna 1987. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä tulo vuonna 2008 oli 58 710 euroa. Reaalisesti tämä oli 29 710 euroa enemmän kuin vuonna 1987.

Kuvio 2.8 Tulojen reaalikehitys tulokymmenyksittäin vuosina 1987–2008, keskiarvot, tulokymmenykset muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohden laskettujen käytettävissä olevien tulojen perusteella

Kuvio 2.8 Tulojen reaalikehitys tulokymmenyksittäin vuosina 1987–2008, keskiarvot, tulokymmenykset muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohden laskettujen käytettävissä olevien tulojen perusteella

1) Kulutusyksikköasteikko: kotitalouden 1. aikuinen saa painon 1,0, muut 14 vuotta täyttäneet painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat painon 0,3.
2) Gini-kerroin on yleisesti käytetty tulonjakoa kuvaava mittari, jossa tulojen hajonnan laajuus on kiteytetty yhteen lukuarvoon. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Tässä julkaisussa Gini-kertoimet on kerrottu sadalla. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot olisivat yhtä suuret.
3) Vuosi 1966 on varhaisin ajankohta, jolta vertailukelpoista tietoa tuloeroista on saatavissa.
4) Saadut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista bruttotuloihin. Maksetut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä bruttotuloista käytettävissä oleviin tuloihin. Tulonsiirtojen yhteisvaikutus: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista käytettävissä oleviin tuloihin.
5) Tulokymmenysten eli desiilien tulomuutokset on laskettu henkilöaineistosta, missä kotitalouden jokainen henkilö saa tulokseen kotitalouden ekvivalentin käytettävissä olevan tulon. Luvussa 2.1 esitetyt ekvivalentin tulon muutokset on laskettu kotitalousaineistosta, missä kutakin kotitaloutta edustaa aineistossa vain yksi havainto.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Honkkila (09) 1734 3651, Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.5.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2008, 2. Tuloerot vuonna 2008 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2008/tjt_2008_2010-05-20_kat_002_fi.html