2 Muita pienituloisuusmittareita

2.1 40, 50 ja 70 prosentin pienituloisuusraja

Pienituloisuuden mittarina on käytetty EU:n suosittelemaa tulorajaa, jossa pienituloisia ovat ne joiden tulot alittavat 60 prosenttia mediaanituloista. Useamman vaihtoehtoisen mittarin rinnakkainen tarkastelu antaa lisäinformaatiota pienituloisuuden kehityksestä ja sisäisestä rakenteesta. Seuraavassa tarkastellaan sitä, muuttuuko kuva pienituloisuudesta, jos käytämme rajana 50 tai 40 prosenttia mediaanitulosta tai käytämme jotakin aikaisempien vuosien rajaa. Esimerkiksi OECD käyttää analyyseissään rajana 50 prosenttia mediaanista.

Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot jäivät alle 40 prosenttiin mediaanituloista, on pysynyt melko tasaisena koko tarkastelujakson ajan; vuoden 2005 jälkeen osuudessa on ollut hienoista nousua. Alle 50 prosenttiin mediaanituloista jäävien osuus on kasvanut tarkastelujaksolla parin prosenttiyksikön verran. Kummankin pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden henkilömäärä on kuitenkin kasvanut selvästi, 50 prosentin rajan alle jääneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut. (Kuvio 2.1.)

Kuvio 2.1 Pienituloisuusaste 1995–2011 mitattuna 40, 50, 60 ja 70 prosenttina mediaanituloista, % väestöstä

Kuvio 2.1 Pienituloisuusaste 1995–2011 mitattuna 40, 50, 60 ja 70 prosenttina mediaanituloista, % väestöstä

2.2 Pienituloisuus kiinteällä rajalla

Käyttämällä kiinteitä tulorajoja pienituloisuuden määrittämiseksi saadaan tulojakauman muutosten lisäksi kuvattua myös sitä, miten pienituloisimpien tulot ovat muuttuneet. Rajat voidaan määritellä esimerkiksi jonkin tarkasteluvuotta lähellä olevan vuoden pienituloisuusrajana.

Kuviossa 2.2 on kaksi eri tavalla määriteltyä pienituloisuusastetta vuosille 2005–2011. Kun pienituloisuutta tarkastellaan kuten edellä eli vuosittain muuttuvalla pienituloisuusrajalla, pienituloisten osuus väestöstä näyttää pysyneen melko tasaisena vuoden 2005 jälkeen.

Kiinteä pienituloisuusraja kuvaa sitä, miten pienituloisten osuus väestöstä kehittyisi, jos pienituloisuusraja pidettäisiin vuodesta toiseen euromääräisesti samana. Tällöin pienituloisuusrajaa ei lasketa joka vuosi uudestaan, vaan ainoastaan deflatoidaan elinkustannusten muutosta vastaavasti. Kiinteän pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden osuus laski vuosina 2005–2008, mutta tämän jälkeen lasku pysähtyi. Tämän tulorajan alapuolelle jäi noin puoli miljoonaa henkilöä, joiden reaalinen tulotaso ei parantunut, vaan pysyi ennallaan.

Kuvio 2.2 Pienituloisuusaste muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 2005 pienituloisuusrajalla vuosina 2005–2011, % väestöstä

Kuvio 2.2 Pienituloisuusaste muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 2005 pienituloisuusrajalla vuosina 2005–2011, % väestöstä

Lähde: Tulonjakotilasto 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli 09 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen 09 1734 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.3.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Pienituloisuus 2011, 2 Muita pienituloisuusmittareita . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2011/02/tjt_2011_02_2013-03-20_kat_002_fi.html