4 Pienituloisuus ikäryhmittäin

Pienituloisuus on yleisintä nuorten aikuisten ja vanhimpien keskuudessa. Nuorten aikuisten eli 18–24-vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusriskit ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä (taulukko 1). Seuraavassa kuvataan lähemmin alle 18-vuotiaiden lasten, 18–24-vuotiaiden nuorten ja 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuutta.

Vuosina 2008–2011 pienituloisuusaste pysytteli 13 prosentin yläpuolella, mutta vuonna 2012 pienituloisuus väheni selvästi. Pienituloisiin talouksiin kuuluvien henkilöiden määrä väheni kaikissa ikäryhmissä, mutta lasten ja 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuuden lasku oli suhteellisesti kaikkein suurinta (taulukko 1; ks. myös tietokantataulukko 5a ).

Taulukko 1. Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1995–2012, prosenttia

  1995 2000 2005 2008 2009 2010 2011 2012 Pienituloisia
henkilöitä
vuonna 2012
Henkilömäärän muutos 2011-2012, % Henkilömäärän muutos 2008-2012, %
Alle 18 v 4,4 8,8 9,7 12,1 11,5 11,8 11,1 9,4 102 000 -15,7 -22,9
18–24 v 21,0 20,1 24,2 26,3 26,7 26,5 24,8 22,6 101 000 -6,9 -11,7
25–44 v 5,3 7,7 8,8 10,0 10,5 10,3 10,3 9,3 123 000 -9,3 -7,4
45–64 v 6,6 8,3 9,6 10,2 9,8 11,2 10,7 9,8 147 000 -8,7 -5,0
65–74 v 9,4 11,4 16,5 14,5 13,5 12,9 11,2 10,3 57 000 -3,2 -15,6
Yli 74 v 15,6 23,0 29,0 31,3 24,7 26,9 27,6 23,9 104 000 -11,5 -16,7
Koko väestö 7,6 10,5 12,7 13,9 13,2 13,7 13,2 11,9 635 000 -9,8 -12,8

4.1 Lasten pienituloisuusaste oli 9,4 prosenttia vuonna 2012

Lapsiköyhyyteen eli pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden henkilöiden osuuteen väestöstä alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun laman jälkeen, kun siihen asti vähäinen lapsiköyhyys nousi nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa rahatulojen perusteella laskettu lapsiköyhyys lähestyi koko väestön pienituloisuusastetta. 2000-luvulla lasten ja koko väestön pienituloisuusasteet ovat kehittyneet samalla tavoin. Vuoden 2008 jälkeen alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on laskenut lähes kolme prosenttiyksikköä ollen 9,4 prosenttia vuonna 2012 (taulukko 1).

Ikäryhmittäin katsoen erityisesti alle kouluikäisten lasten pienituloisuus väheni vuoden 2008 huippuluvusta, mutta 0–2-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste on kuitenkin edelleen korkein (kuvio 9). Teini-ikäisten köyhyysriski on 1990-luvun puoliväliin verrattuna noussut korkealle – lapsen täytettyä 14 vuotta kulutusyksikköpaino nousee aikuisen tasolle, mikä pienentää selvästi kotitalouden ekvivalenttituloja.

Kuvio 9. Lasten pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Kuvio 9. Lasten pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Köyhyysriski liittyy myös perhetyyppiin, sillä se on suurempi yhden huoltajan talouksiin kuuluvilla lapsilla kuin kahden (tai useamman) aikuisen talouteen kuuluvilla lapsilla (kuvio 10). Yhden huoltajan talouksia koskevia havaintoja on tulonjakotilaston aineistossa melko vähän, joten suuret vuosivaihtelut voivat jossain määrin johtua satunnaisvaihtelusta. Trendi näyttää kuitenkin olleen vuoden 2008 jälkeen aleneva.

Vuodesta 2010 alkaen elatustuet – yksinhuoltajille merkittävä tuloerä – on poimittu rekistereistä, kun aiemmin elatustukea koskevat tiedot kerättiin haastattelemalla. Verrattaessa haastattelulla ja rekisteristä saatuja tietoja on havaittu, että elatustukitietojen tarkentuminen muuttaa jonkin verran väestön keskinäistä järjestystä erityisesti köyhyysrajan tuntumassa. Rekisteriperustainen elatustukitieto nostaa köyhyysrajaa aavistuksen ja samalla yksinhuoltajia tulojakaumalla ylöspäin. (Menetelmämuutoksesta ks. laatuseloste.)

Kuvio 10. Lasten pienituloisuusasteet kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2012, prosenttia

Kuvio 10. Lasten pienituloisuusasteet kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2012, prosenttia

Myös suurempi lapsiluku lisää lasten pienituloisuusriskiä (kuvio 11). Lapset, joilla on kaksi tai useampia sisaruksia, kuuluivat kaksi kertaa todennäköisemmin pienituloiseen talouteen kuin yksi- tai kaksilapsisten perheiden lapset (11,9 % vs. 6,1 %) vuonna 2012. Ainoiden lasten pienituloisuusaste (9,0 % vuonna 2012) on myös usein korkeampi kuin kaksilapsisissa perheissä asuvien lasten.

Kuvio 11. Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Kuvio 11. Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

4.2 Nuorten pienituloisuusaste oli 22,6 prosenttia vuonna 2012

18–24-vuotiaiden nuorten pienituloisuusaste on korkea muihin ikäryhmiin verrattuna (taulukko 1). Vuonna 2012 useampi kuin joka viides nuori kuului pienituloiseen talouteen. Nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koostumuksesta ja siitä, millaista toimintaa nuorella on. Nuorten pienituloisuuden suurin selitys löytyy opiskelijoiden määrästä: yli 40 prosenttia 18–24-vuotiaista nuorista on opiskelijoita, ja valtaosa pienituloisista nuorista on opiskelijoita.

Ikäluokasta, johon kuuluu noin 450 000 nuorta, noin 40 prosenttia kuuluu vielä vanhempiensa talouteen, 60 prosenttia on jo irtaantunut vanhempiensa perheestä. Itsenäistyneistä kolmasosa asuu yksin. Itsenäisesti asuvien nuorten todennäköisyys olla pienituloinen oli vuonna 2012 nelinkertainen (33,1 %) verrattuna vanhempiensa kanssa asuvien nuorten vastaavaan todennäköisyyteen (7,4 %) (kuvio 12).

Kuvio 12. Itsenäisesti ja vanhempiensa kanssa asuvien nuorten pienituloisuusaste 1987–2012, prosenttia

Kuvio 12. Itsenäisesti ja vanhempiensa kanssa asuvien nuorten pienituloisuusaste 1987–2012, prosenttia

Itsenäisesti asuvien nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koosta: yksinasuvat ja yksinhuoltajat ovat selvästi useammin pienituloisia kuin pariskuntina asuvat. Itsenäisesti asuvista nuorista puolet asuu puolison kanssa, kolmannes yksin ja hieman yli 10 prosenttia asuu taloudessa, jossa on puolison lisäksi lapsia. Itsenäisesti asuvista nuorista korkein pienituloisuusaste on työttömillä, joista yli 70 prosenttia on ollut viime vuosina pienituloisuusrajan alla. Myös itsenäisesti asuvien nuorten opiskelijoiden pienituloisuusaste on korkea. Itsenäisesti asuvat työssäkäyvät nuoret ovat harvemmin pienituloisuusrajan alapuolella.

Nuorilla voi olla merkittäviä tulolajeja, jotka eivät kuvaudu tilastossa täysimääräisesti. Kotitalouksien väliset tulonsiirrot – rahan antaminen toiselle kotitaloudelle elämiseen tai opiskeluun ja laskujen maksaminen toisen kotitalouden puolesta – kerätään tulonjakotilastossa haastattelemalla, mutta niiden ilmoittamisessa haastattelutilanteessa voi olla alipeittoa. Tulokäsitteestä myös puuttuvat opintolainat, mutta opintoraha ja opiskelijan asumistuki huomioidaan tulona.

4.3 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste oli 23,9 prosenttia vuonna 2012

75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut voimakkaasti tarkastelujaksolla. Tulonjakotilaston tarkastelun kohteena on niin sanottu kotitalousväestö, eli yksityisasunnoissa asuvat. Vuoden 1995 jälkeen ikäryhmä on kasvanut 160 000 henkilöllä. Kotitalousväestöön kuului 435 000 75 vuotta täyttänyttä vuonna 2012. Heistä 23,9 prosenttia eli 104 000 henkilöä oli pienituloisia. (Taulukko 1 ja kuvio 13.)

Kuvio 13. Pienituloisten ja muiden 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä vuosina 1987–2012

Kuvio 13. Pienituloisten ja muiden 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä vuosina 1987–2012

Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä myös ikääntyvillä: ikääntyneistä yksin asuvista 40 prosenttia oli vuonna 2012 rahatuloon perustuvan pienituloisuusrajan alla. Hieman yli puolet 75-vuotiaista ikäryhmästä asuu yhden hengen talouksissa. Puolisonsa kanssa asuvien ikääntyvien pienituloisuus alittaa väestön yleisen pienituloisuusasteen: 75 vuotta täyttäneiden puolison kanssa asuvien pienituloisuusaste oli 8,0 prosenttia vuonna 2011. Yli 40 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu kahden hengen talouksissa. Loput vajaat 10 prosenttia asuu muissa talouksissa, esimerkiksi aikuisten lasten ja muiden sukulaisten kanssa. Yksin asuvien pienituloisuus on kaksin asuviin verrattuna viisi kertaa yleisempää. (Kuvio 14.)

Kuvio 14. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Kuvio 14. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Kaksi kolmesta 75 vuotta täyttäneestä on naisia ja kolmannes miehiä. Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten (kuvio 15). Keskimäärin 75 vuotta täyttäneiden miesten pienituloisuusaste oli 15,2 prosenttia ja naisten kaksi kertaa korkeampi, 29,0 prosenttia vuonna 2012. Yksin asuvien naisten ja miesten välinen ero oli myös suuri: vuonna 2012 miesten pienituloisuusaste oli 34,0 prosenttia ja naisten 40,9 prosenttia.

Kuvio 15. 75 vuotta täyttäneiden yksin asuvien ja kaikkien henkilöiden pienituloisuusasteet sukupuolen mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Kuvio 15. 75 vuotta täyttäneiden yksin asuvien ja kaikkien henkilöiden pienituloisuusasteet sukupuolen mukaan vuosina 1987–2012, prosenttia

Ikääntyneiden miesten ja naisten pienituloisuusasteen erot ovat olleet huomattavat koko tarkastelujakson ajan, mutta kuitenkin kaventuneet. Molempien sukupuolten pienituloisuus on kasvanut, mutta miehillä nopeammin kuin naisilla. Miesten lähtötason mataluudesta johtuen ero on tasoittumisesta huolimatta edelleen suuri. Naisten pienituloisuusaste miehiin verrattuna oli vuonna 1995 lähes viisinkertainen, vuonna 2012 enää hieman alle kaksinkertainen.


Lähde: Tulonjakotilasto 2012, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.3.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2012, 4 Pienituloisuus ikäryhmittäin . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_kat_004_fi.html