4. Tuloerojen muutos Suomessa pitkällä aikavälillä

Seuraavassa tarkastellaan tuloerojen muutosta Suomessa pitkällä aikavälillä (1966–2013) kansainvälisesti vertailukelpoisin käsittein. Kansainväliset vertailutiedot perustuvat ensisijaisesti OECD:n tietoihin, sillä Eurostatin vertailukelpoiset aikasarjat ovat huomattavasti lyhyempiä. Suomesta sekä Eurostatin että OECD:n tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tulonjakotilastoon.

4.1 Tuloerojen kasvu Suomessa 1990-luvun lopulla OECD-maiden nopeimpia

Tuloerot kaventuivat Suomessa 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle (kuvio 12, tulonjakotilaston tietokantataulukko 4b ). Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. Tämän jälkeen tuloerot kasvoivat hieman vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen ne ovat lievästi kaventuneet. Vuonna 2013 Gini-kerroin oli noin viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 1994, kun käytetään kansainvälisesti vertailukelpoista tulokäsitettä, joka ei sisällä veronalaisia myyntivoittoja.

Kuvio 12. Tuloerot Suomessa 1966–2013, käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot), Gini-indeksi (%)

Kuvio 12. Tuloerot Suomessa 1966–2013, käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot), Gini-indeksi (%)

Suomessa tuloerojen kasvu 1990-luvulla oli kansainvälisesti verraten nopeaa. OECD-maista vain Ruotsissa Gini-kertoimen muutos on ollut suurempaa tällä ajanjaksolla. Tuloerot ovat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kuitenkin edelleen OECD-maiden alhaisimpia. Tämä ilmenee kuviosta 13, joka kuvaa tuloerojen muutosta 1990-luvun puoliväliin verrattuna OECD:n tietojen perusteella. Ruotsissa tuloerot ( pl. myyntivoito t) ovat kasvaneet myös 2000-luvulla. Eurostatin vertailukelpoiset tiedot eivät ulotu viime vuosituhannelle.

Kuvio 13. Tuloerojen muutos (Gini-kerroin) eräissä OECD-maissa 1990-luvun puoliväliin verrattuna, maat on järjestetty Gini-kertoimen muutoksen (%-yksikköä) mukaan

Kuvio 13. Tuloerojen muutos (Gini-kerroin) eräissä OECD-maissa 1990-luvun puoliväliin verrattuna, maat on järjestetty Gini-kertoimen muutoksen (%-yksikköä) mukaan
Lähde: OECD, tiedot poimittu toukokuussa 2015. Kulutusyksikköasteikko: henkilöluvun neliöjuuri. Tiedot 1995–2012, paitsi Ranska 1996–2012, Israel ja Kanada 1995–2011, Kreikka ja Yhdistynyt kuningaskunta 1994–2012.

Tuloerojen tasosta ja muutoksesta voi saada erilaisen kuvan eri kansainvälisistä tietolähteistä. Tärkeimmät tilastolähteet ovat OECD ja Eurostat ( EU-SILC ). Suomen tiedot molemmissa perustuvat Tilastokeskuksen tulonjakotilastoon ja ne antavat ajallisesti yhtenäisen kuvan, vaikka käsite-erojen vuoksi myös Suomen tietojen tasot näissä kansainvälisissä lähteissä poikkeavat. Esimerkiksi OECD käyttää kulutusyksikköasteikkona henkilöluvun neliöjuurta, kun taas Eurostat käyttää asteikkoa, jossa aikuisten ja lasten painot ovat erilaiset (ns. muunnettu OECD-asteikko, ks. laatuseloste).

Edellä muutosta kuvattiin OECD:n tiedoilla, sillä Eurostatista ei ole saatavissa pitkiä aikasarjoja. OECD kerää tiedot parhaista kansallisista tietolähteistä. Joissakin maissa Eurostatin ja OECD:n tiedot tulonjaon kehityksestä voivat poiketa, sillä tietolähteet eivät ole aina samoja. Esimerkiksi Ruotsissa , Tanskassa , Norjassa ja Saksassa OECD:n ja Eurostatin tiedot perustuvat eri lähteisiin.

4.2 Tuloerojen muutos Suomessa 1987–2013

Suomessa tuloerojen kasvun taustalla 1990-luvun lopussa oli vuosikymmenen alun syvä lama ja sitä seurannut nousukausi. Viime vuosien talouskriisin tulonjakovaikutukset ovat niihin verrattuna pieniä Suomessa. Tätä havainnollistaa kuvio 14, jossa on esitetty tuotannontekijätulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1987 alkaen.

Kuvio 14. Tuotannontekijätulojen (pl. myyntivoitot), käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevien tulojen (ml. myyntivoitot ja asuntotulo) Gini-indeksit (%) 1987–2013

Kuvio 14. Tuotannontekijätulojen (pl. myyntivoitot), käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevien tulojen (ml. myyntivoitot ja asuntotulo) Gini-indeksit (%) 1987–2013

Tuotannontekijätuloja ovat tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot. Laman aikana tuotannontekijätulojen erot kasvoivat huomattavasti vuodesta 1990 vuoteen 1994 työttömyyden ja konkurssien myötä. Tulonsiirrot pitivät kuitenkin käytettävissä olevien tulojen erot lähes ennallaan. Laman jälkeen tuotannontekijätulojen erot eivät pienentyneet. Hyvä työllisyyskehitys toisaalta tasasi hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan vaikutti suurituloisille kohdentunut omaisuustulojen (mm. osinkotulojen) voimakas kasvu.

Kun tulonsiirrot ja verotus tasasivat kasvaneita tuotannontekijätulojen eroja aiempaa vähemmän, kasvoivat käytettävissä olevien tulojen erot nopeasti 1990-luvun puolivälistä alkaen vuoteen 2001 asti. Vuonna 2013 käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) erot olivat likimain samalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa. Sen sijaan tuotannontekijätulojen erot ovat alkaneet viime vuosina jälleen hieman kasvaa. Tähän vaikuttaa muun muassa työelämän ulkopuolella olevien osuuden kasvu (eläköityminen, työttömyys).

Edellä käytetty kansainvälisesti vertailukelpoinen tulokäsite ei sisällä ns. laskennallista asuntotuloa eikä veronalaisia myyntivoittoja (ks. Canberra Group , 2011; OECD , 2013), eivätkä ne ole mukana Eurostatin ja OECD:n tilastotiedoissa. Ennen tilastovuotta 2011 tulonjakotilastossa käytettiin tulokäsitettä, jossa sekä veronalaiset myyntivoitot että laskennallinen asuntotulo laskettiin omaisuustulona osaksi käytettävissä olevia tuloja.

Kuviossa on esitetty tuloerojen kehitys myös myyntivoitot ja asuntotulon sisältävällä vanhalla tulokäsitteellä. Kun veronalaiset myyntivoitot lasketaan tuloihin mukaan, nousee tuloerojen taso, ja niiden muutoksessa on enemmän suhdanneluonteista vaihtelua. Erityisesti 1990-luvun lopussa ja vuosina 2004–2007 kehitys poikkeaa. Myyntivoittojen vaikutus on suurin suhdannehuipussa (2000, 2007) ja ne voivat vaikuttaa merkittävästi tuloerojen vuosimuutokseen. Laskennallisen asuntotulon huomioiminen taas yleensä kaventaa tuloeroja, mutta ajallinen kehitys ei olennaisesti muutu. Tarkemmin vaihtoehtoisia tulokäsitteitä on tarkasteltu vuoden 2012 tulonjakotilaston katsauksessa 4 .

Tässä käytetyt vuosien 1987–2013 tiedot perustuvat tulonjakotilastoon, johon EU:n tulo- ja elinolotutkimus (EU-SILC) on sisältynyt vuodesta 2003 alkaen. Vuosien 1966–1981 tiedot perustuvat kulutustutkimuksen tietoihin. Suomen tiedot ulottuvat yhtä vuotta pidemmälle kuin kansainväliset vertailutiedot tuloista eli vuoteen 2013. Tulonjakotilaston käytettävissä olevat rahatulot -käsite vastaa EU:n tulo-ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitettä sillä poikkeuksella, että tulonjakotilastossa palkkatuloihin luetaan rahapalkan lisäksi kaikki palkkatulojen luontoisetuudet, EU:n tulomääritelmässä ainoastaan autoetu.


Lähde: Tulonjakotilasto 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 25.5.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tulot, asuminen ja asumismenot 2013, 4. Tuloerojen muutos Suomessa pitkällä aikavälillä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2013/04/tjt_2013_04_2015-05-25_kat_004_fi.html