4 Kotitalouden elinvaihe ja pienituloisuus

Pienituloisuus on kytköksissä kotitalouden kokoon, lasten lukumäärään ja tulonsaajina toimivien määrään. Tulotaso on tavallisesti parempi, kun kotitaloudessa on enemmän kuin yksi tulonsaaja. Kulutusyksikkökohtaiseen tuloon vaikuttaa kuitenkin myös kotitalousrakenne. Yksinasuvien pienituloisuus on yleisempää kuin kahden aikuisen talouksien, samoin yhden huoltajan talouksissa asuvien aikuisten ja lasten köyhyysriski on suurempi kuin kahden aikuisen lapsiperheisiin kuuluvien. Vuonna 2017 pienituloisten osuus pienentyi muissa elinvaiheryhmissä paitsi lapsiperheissä (taulukko 5). Lapsiperheissä asuvia pienituloisia oli 18 000 edellisvuotta enemmän.

Taulukko 5. Pienituloisuusasteet henkilön kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1995–2017, prosenttia, sekä pienituloisten lukumäärä vuonna 2017

  1995 2000 2007 2010 2016 2017 Pienituloisia vuonna 2007 Pienituloisia vuonna 2017
Yhden hengen taloudet 23,0 27,4 33,7 32,8 28,3 29,1 328 000 340 000
Lapsettomat parit 4,9 5,4 7,2 7,2 5,3 5,0 106 000 82 000
Kotitaloudet, joissa lapsia 4,2 7,7 10,6 10,5 8,7 9,5 236 000 208 000
— Parit, joilla lapsia 4,0 6,6 8,6 9,1 7,0 7,4 171 000 142 000
— Yhden huoltajan taloudet 6,2 15,6 26,4 22,2 22,0 25,0 65 000 66 000
Muut 5,3 6,5 9,4 9,6 6,5 5,5 50 000 24 000
Kaikki henkilöt 7,6 10,5 13,8 13,7 11,5 12,1 721 000 654 000

Reilu viidesosa kotitalousväestöstä, noin 1,167 miljoonaa henkilöä, asui vuonna 2017 yhden hengen talouksissa , ja heistä 29,1 prosenttia oli pienituloisia. Pienituloisuus on erityisen yleistä nuorimmissa, alle 35-vuotiaiden yhden hengen talouksissa, joista noin 42 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2017. Väestön keskiarvoon verrattuna pienituloisuus on yleistä myös 35–64-vuotiailla (21,4 %) sekä 65 vuotta täyttäneillä yksinasujilla (28,5 %). Pienituloisuus on kasvanut kaikissa yksin asuvien ikäryhmissä 1990-luvun puolenvälin jälkeen, mutta vanhimman ikäryhmän pienituloisuusasteet ovat laskeneet trendinomaisesti etenkin vuoden 2008 jälkeen. Nuorimman ikäryhmän pienituloisuusaste taas on jatkanut trendinomaisesti kasvuaan.

Lapsettomien parien pienituloisuus on koko väestön keskiarvoa vähäisempää (5,0 %). Ikäryhmien välillä on kuitenkin eroa niin, että nuorten, alle 35-vuotiaiden parien pienituloisuus on selvästi yleisempää (11,1 %) kuin vanhempien pariskuntien (3,4 %).

Yhden huoltajan talouksissa (joissa on huollettavia alaikäisiä) asuvien henkilöiden pienituloisuusaste on edelleen korkea (25,0 %) huolimatta siitä, että vuoden 2007 jälkeen se on laskenut. Yhden huoltajan talouksissa asuvien pienituloisuus kasvoi 3 prosenttiyksikköä vuonna 2017. Yhden huoltajan talouksiin verrattuna kahden huoltajan lapsiperheissä asuvien henkilöiden pienituloisuusasteet ovat keskimääräistä alempia (7,4 %).

Koko väestöstä viidennes on yksinasuvia, mutta pienituloisista jopa puolet. Heidän osuutensa onkin suuri kaikissa pienituloisten tulojakauman kohdissa. Lapsettomiin pariskuntiin lukeutuvien henkilöiden osuus pienituloisista on puolestaan pienempi kuin heidän osuutensa väestöstä: koko väestöstä kahden aikuisen talouksiin kuuluu 30 prosenttia henkilöistä, mutta pienituloisista vain noin 13 prosenttia. Lapsiperheisiin kuuluvien osuus pienituloisista on pienempi kuin heidän osuutensa koko väestöstä. Lapsitalouksien joukosta erottuvat kuitenkin yksinhuoltajien talouksissa asuvat henkilöt, joita on koko väestöstä alle 5 prosenttia, mutta pienituloisista 10 prosenttia. (Kuvio 14.)

Kuvio 14. Pienituloisen väestön ja koko väestön rakenne vuonna 2017, prosenttia

Kuvio 14. Pienituloisen väestön ja koko väestön rakenne vuonna 2017, prosenttia

Yksinasuvien henkilöiden pienituloisuutta tarkasteltaessa huomataan iän mukaisia eroja. 70 prosenttia ikääntyvistä, yksinasuvista pienituloisista on juuri pienituloisuusrajan alapuolella (tulot 50–59 % mediaanista) kun alle 35-vuotiaista noin 40 prosenttia on kaikkein kireimmän pienituloisuusrajan alapuolella (tulot alle 40 % mediaanista). Kaikkein pienituloisimpien joukosta 42 prosenttia kuuluukin nuoriin yksinasujiin (kuvio 15). Pienituloisten yksinasuvien nuorten pienituloisuuden syvyys näkyy myös tuloissa, sillä heidän mediaanitulonsa ovat muita ryhmiä pienemmät: etäisyys pienituloisuusrajasta on nuorimmilla yksinasujilla noin 25 prosenttia, kun 65 vuotta täyttäneillä se on noin 11 prosenttia.

Kuvio 15. Yksinasuvan ja muun pienituloisen väestön osuus pienituloisista henkilön iän mukaan vuonna 2017, prosenttia

Kuvio 15. Yksinasuvan ja muun pienituloisen väestön osuus pienituloisista henkilön iän mukaan vuonna 2017, prosenttia

Taulukko 6. Pienituloisten mediaanitulo ja sen etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyyskuilu) kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2017

  Pienituloisten mediaanitulo, €/kulutusyksikkö Köyhyyskuilu, %
Kaikki kotitaloudet 12 650 14,2
Yhden hengen taloudet 12 360 16,2
Lapsettomat parit 13 230 10,3
Parit, joilla lapsia 12 900 12,6
Yksinhuoltajataloudet 13 210 10,4
Kotitaloudet, joissa lapsia 12 970 12,0
Muut taloudet 11 600 21,4

Lähde: Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 01.03.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2017, 4 Kotitalouden elinvaihe ja pienituloisuus . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.6.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2017/01/tjt_2017_01_2019-03-01_kat_004_fi.html