Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus vuonna 2007

Tässä katsauksessa kuvataan tuorein tilasto -tiedotetta laajemmin valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kehitystä vuosien 2006 ja 2007 välillä. T&k-rahoitusta tarkastellaan hallinnonaloittain sekä organisaation ja tutkimuksen yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan. Aineisto on koottu yhteistyössä eri hallinnonalojen asiantuntijoiden kanssa.

Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen asema yhteiskunnassa

Tutkimuksen, teknologian kehittämisen, niiden tulosten hyödyntämisen sekä sosiaalisen ja teknologisen innovaatiotoiminnan vahvistamisella on oleellinen merkitys Suomen kestävän ja tasapainoisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen kannalta. Tiedon ja osaamisen määrätietoinen kehittäminen ja hyödyntäminen ovat tämän kansallisen strategian toteutumisen keskeisiä edellytyksiä. Julkisen t&k-rahoituksen kautta luodaan taloudelliset puitteet tieteen, teknologian ja innovaatiotoiminnan edelleenvahvistamiselle.1

Julkista tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään hallituskauden aikana valtion budjettikehyksen ja talousarvion puitteissa tiede- ja teknologianeuvoston suositusten pohjalta. Hallituksen strategia-asiakirjan2 mukaan tutkimusrahoituksen vuosien 2007-2011 lisäysohjelman kautta tavoitteena on nostaa t&k-menojen bruttokansantuoteosuus neljään prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Kehyspäätösten mukaisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää 100 miljoonan euron vuotuista lisäystä valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen. Sen kokonaissumma nousisi tällöin kaikkiaan kahteen miljardiin euroon.

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen yleinen kehitys

Valtion vuoden 2007 tulo- ja menoarvion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kokonaissumma nousee 1,73 miljardiin euroon. T&k-rahoitus kasvaa edellisvuodesta 60 miljoonaa euroa. Nimelliskasvua kertyy vajaa neljä prosenttia ja reaalikasvua runsas prosenttia. Näin ollen kasvu jää vaatimattomammaksi kuin vuotta aiemmin. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitetun rahoituksen osuus valtion kokonaismenoista ilman valtionvelan hoitokustannuksia pysyy 4,5 prosentissa. Julkisen t&k-rahoituksen osuus bruttokansantuotteesta3 jää niukin naukin alle yhden prosentin vuonna 2007.

Edellisen lisäysohjelman aikana julkisen tutkimusrahoituksen bruttokansantuoteosuus nousi 1,1 prosenttiin vuonna 1997. Rahoituksen reaalikasvu kuitenkin pysähtyi vuonna 1999 ja bkt-osuus on sen jälkeen pysynyt yhden prosentin paikkeilla. Bruttokansantuotteen viime aikojen nopea kasvu toki myös vaikuttaa tähän indikaattoriin. Suomen julkisen tutkimusrahoituksen suhteellinen taso pysyy kuitenkin kansainvälisesti vertaillen korkeana ja Suomi on 1,03 prosentin osuudellaan julkisten t&k-investointien osalta EU:n kärkimaa vuonna 2005. Ranska, Ruotsi ja Espanja ovat seuraavina 0,90 prosentin tuntumassa. EU-alueella kokonaisuudessaan julkisen tutkimusrahoituksen osuus on samalla tasolla (noin 0,70 %) Japanin kanssa, mutta selvästi alhaisempi kuin Yhdysvalloissa (1,07 %). EU-maiden väliset erot ovat kuitenkin suuria: Luxemburgissa bkt-osuus on ainoastaan 0,20 prosenttia. Vertailumaista Islanti on aivan omaa luokkaansa 1,44 prosentin osuudella.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitus hallinnonaloittain

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen pääosa keskittyy kahden ministeriön toimipiiriin, opetusministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonaloille. Niiden osuus kaikesta t&k-rahoituksesta on ollut vuosittain runsas kolme neljäsosaa ja viime aikoina edelleen kasvussa. Neljä suurinta ministeriötä, joihin edellä mainittujen lisäksi lukeutuvat sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö, hallinnoivat yhdessä 90 prosenttia koko tutkimusrahoituksesta. Muiden kymmenen hallinnonalan osuudet jäävät vähäisiksi.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus kasvaa edellisvuosien tavoin nimellisesti eniten, 36 miljoonaa euroa, opetusministeriön hallinnonalalla. Kasvu jakautuu melko tasan yliopistojen toimintamenojen ja Suomen Akatemian kautta jaettavan tutkimusrahoituksen kesken. Kauppa- ja teollisuusministeriön rahoituskin kasvaa liki 33 miljoonaa euroa, mikä on valtaosin (+26 milj. €) Tekesin (Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen) myöntämisvaltuuksien ja teknologiamäärärahojen lisäystä. T&k- rahoitus laskee eniten, 12-14 prosenttia, valtiovarainministeriön ja puolustusministeriön hallinnonaloilla. Näistä jälkimmäisessä vähennystä kertyy liki kuusi miljoonaa euroa.

Suurista vuosittaisvaihteluista huolimatta puolustusministeriö kuitenkin lukeutuu niiden muutaman hallinnonalan joukkoon, joissa t&k-rahoitus on ajanjaksolla 1999-2007 yli kaksinkertaistunut samalla, kun rahoituksen keskimääräinen kasvu on jäänyt vajaaseen 40 prosenttiin. Muut vahvan kasvun hallinnonalat ovat sisäasiainministeriö, työministeriö ja oikeusministeriö. Toki valtion t&k-rahoituksen kannalta suurten ministeriöiden (OPM, KTM, MMM ja STM) kasvu on vastaavaan aikaan ollut määrältään aivan eri luokkaa.

T&k-intensiteetti on selvästi korkein kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla, jonka menoista 60 prosenttia kohdistuu tutkimus- ja kehittämistoimintaan. KTM:n tutkimusintensiteetti myöskin hieman vahvistuu edellisvuodesta. Opetusministeriön menoista runsas 11 prosenttia käytetään tutkimustoiminnan rahoittamiseen. Muilla hallinnonaloilla osuus jää korkeintaan muutamaan prosenttiin ja alhaisin t&k-intensiteetti on valtiovarainministeriössä, vain 0,1 prosenttia.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus organisaatioittain

Tekes ja yliopistot hallinnoivat yli puolta (55 %) julkisesta tutkimusrahoituksesta. Sekä valtion tutkimuslaitosten että Suomen Akatemian osuudet ovat 16 prosenttia. Yliopistollisten keskussairaaloiden osuus on kolme prosenttia sekä muun hallinnon jakaman rahoituksen osuus kymmenen prosenttia. Osuuksissa ei tapahdu vuosien 2006 ja 2007 välillä juurikaan muutoksia, paitsi että muun, esim. ministeriöissä tehtävän tutkimuksen, rahoituksen osuus laskee prosenttiyksikön verran.

Suomen Akatemia ja Tekes rahoittavat hakijoiden välisen kilpailun perusteella asiantuntija-arvioiden mukaan valittuja parhaita tutkimushankkeita. Painotus kilpaillun rahoituksen osuuden kasvattamiseen näkyy 1990-luvun puolivälistä alkaen etenkin Suomen Akatemian kohdalla. Sen osuus rahoituksen kanavoijana on likimain kaksinkertaistunut runsaassa vuosikymmenessä. Myös Tekesin osuus on jälleen viime vuosina ollut nousussa.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan

Merkittävin pääluokka yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan on yleinen tieteen edistäminen, johon lukeutuu yli 42 prosenttia kaikesta tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta. Luokka sisältää yliopistojen perusrahoituksen. Teollisuuden edistämisen osuus on 27 prosenttia sekä yhteiskuntapolitiikan ja -palveluiden lohkon 15 prosenttia. Suurin lisäys, 36 miljoonaa euroa, kohdistuu vuonna 2006 yleiseen tieteen edistämiseen. Myös teollisuuden edistämiseen tulee 26 miljoonan euron lisäys. Yhteiskuntapolitiikan ja -palveluiden rahoitus pysyy miltei ennallaan, vaikka sen alaluokissa esimerkiksi koulutuksen tutkimukseen tulee runsaan miljoonan euron ja samalla 37 prosentin lisäys. Vastaavasti yhdyskuntasuunnittelun, liikennejärjestelmien ja tietoliikenteen, sekä kulttuurintutkimusta rahoitetaan aiempaa vähemmän.

Vuosituhannen vaihteesta vuoteen 2007 tarkastellen näkyvin muutos tavoiteluokittain on ollut muun yleisen tieteen edistämisen suhteellisen merkityksen tuntuva kasvu. Käytännössä se koostuu miltei kokonaan Suomen Akatemian rahoituksesta. Maanpuolustustutkimuksen resurssit kaksinkertaistuivat vuonna 2003, mutta sittemmin kehitystä ei ole liiemmin tapahtunut. Niinikään panostukset sekä energian- että avaruudentutkimukseen eivät ole lisääntyneet lainkaan kuluvalla vuosituhannella.

Yhteiskuntapolitiikan ja -palveluiden alaluokka muut yhteiskunnalliset tehtävät näyttäisi olleen 2000-luvun kasvualoja, mutta luokan sisältö on hyvin laaja. Siihen sisältyy yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden yleisen tutkimuksen ohella myös yritysten ja hallinnon tutkimusta, tasa-arvon edistämiseen tähtäävää tutkimusta sekä yhteiskuntarakenteiden muutosten tutkimusta. Asuntoihin ja yhdyskuntiin sekä sosiaaliturvaan kohdistuva tutkimus ovat ilmeisen hiipuvia aloja -ainakin rahoitustietojen valossa.

Sektoritutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimavarat

Valtion sektoritutkimuslaitosten ensisijainen tehtävä on hankkia, tuottaa ja välittää tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Tutkimustehtävän lisäksi tutkimuslaitoksilla on vaihtelevassa määrin valvonta- ja muita viranomaistehtäviä, maksullista ja muuta palvelutoimintaa, näytteenottoa, näytepankkien ja erilaisten muiden kokoelmien ylläpitoa, koulutus- ja neuvontatehtäviä jne. Sektoritutkimuksen ja sen voimavarojen kehittäminen vastaamaan yhteiskunnan muuttuneita tarpeita on viime vuosina ollut ajankohtaista.4

Suurin osa tutkimuslaitoksissa suoritettavasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta rahoitetaan talousarviossa myönnetyillä määrärahoilla. Budjettivarojen lisäksi toimintaa rahoitetaan ulkopuolisella rahoituksella, joka koostuu maksullisen palvelutoiminnan tuloista sekä muualta kuin laitoksen omilta budjettiluvuilta tulevasta rahoituksesta. Ulkopuolisen rahoituksen osuus perustuu laitosten tulostavoitteisiin ja on siten arvioitu.

Sektoritutkimuslaitosten budjettirahoitteiset t&k-menot

Sektoritutkimuslaitokset saavat vuodelle 2007 omien hallinnonalojensa budjeteista rahoitusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan kaikkiaan lähes 282 miljoonaa euroa. Kasvua edellisvuodesta tulee runsas yhdeksän miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa prosentin reaalikasvua. Sektoritutkimus on rahoituksellisesti keskittynyttä. Kolme suurinta laitosta (VTT, METLA ja MTT), jotka vastaavat teknologian sekä maa- ja metsätalouden tutkimuksesta käyttävät 52 prosenttia laitoksille myönnetystä budjettirahoituksesta. Näiden sekä kolmen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivan suuren tutkimuslaitoksen (KTL, TTL ja STAKES) yhteinen osuus kaikesta tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta on 72 prosenttia. T&k-rahoituksen kannalta suurimpien tutkimuslaitosten yhteenlasketut osuudet pysyvät samoina kuin vuotta aiemmin.

Puolet eli lähes viisi miljoonaa euroa tutkimuslaitosten t&k-rahoituksen kasvusta vuonna 2007 on Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen budjettirahoitteisten menojen lisäystä. Reaalikasvua kertyy yli neljä prosenttia. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen kasvuprosentit ovat tätäkin suurempia, vaikkakin euromääriltään huomattavasti vähäisemmät.

Tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenot ja EU-rahoitus

Sektoritutkimuslaitokset saavat ulkopuolista tutkimusrahoitusta vuonna 2007 noin 220 miljoonaa euroa mikä on 44 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Ulkopuolinen rahoitus kasvaa edellisvuodesta vajaalla kuudella miljoonalla eurolla. Laitosten kokonaistutkimusmenot nousevat näin ollen 15 miljoonalla eurolla yli puoleen miljardiin euroon (502 milj. €). Valtion teknillinen tutkimuskeskus arvioi ulkopuolisen rahoituksensa kasvavan liki viisi miljoonaa euroa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ulkopuolinen rahoitus sen sijaan laskee vajaalla kahdella miljoonalla eurolla.

VTT:n t&k-rahoituksesta 67 prosenttia on ulkopuolista ja VTT:n osuus kaikesta tutkimuslaitosten ulkopuolisesta rahoituksesta on hieman suurempi. VTT:n lisäksi vain Suomen ympäristökeskuksessa ulkopuolisen rahoituksen osuus (51 %) kokonaistutkimusmenoista on keskimääräistä tasoa korkeampi. Ulkopuolista tutkimusrahoitusta käyttävät merkittävässä määrin kuitenkin myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kansanterveyslaitos sekä Työterveyslaitos.

Tutkimuslaitokset arvioivat saavansa EU:lta tutkimusrahoitusta vuonna 2007 yhteensä 26 miljoonaa euroa, mikä on seitsemän miljoonaa euroa ja samalla yli viidenneksen edellisvuotta vähemmän. VTT:n osuus on kaksi kolmasosaa.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kokonaisrahoitus on 225 miljoonaa euroa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen kokonaisvolyymi on 92 miljoonaa euroa. Kansanterveyslaitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteenlaskettu rahoitus on 60 miljoonaa euroa. Yhdessä nämä viisi suurinta vastaavat kolmesta neljäsosasta kaikesta tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta.

Tutkimuslaitosten menot hallinnonaloittain

Hallinnonalojen tutkimusintensiivisyyttä voidaan varsinaisen t&k-toiminnan rahoitusosuuden ohella arvioida myös sillä, kuinka merkittävä rooli sektoritutkimuslaitoksilla on kunkin hallinnonalan toiminnassa. Yliopistojen ja opetusministeriön hallinnonalan yhteiskunnallinen rooli tieteen ja tutkimuksen kentällä on laadullisesti erilainen eivätkä ne siten ole mukana vertailussa.

Tutkimustoiminnan kannalta keskeisten hallinnonalojen t&k-varoista keskimäärin 36 prosenttia käytetään näiden hallinnonalojen tutkimuslaitoksissa. Hallinnonalojen toiminnallinen tutkimusintensiteetti poikkeaa selvästi niiden yleisestä tutkimusintensiivisyydestä. Sekä maa- ja metsätalousministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön t&k-rahoituksesta noin 90 prosenttia käytetään niiden tutkimuslaitoksissa. Yleiseltä tutkimusintensiteetiltään selvästi muita suuremman kauppa- ja teollisuusministeriön alalla vain alle 15 prosenttia käytetään tutkimuslaitosten suorana budjettirahoituksena. Huomattava osa KTM:n hallinnonalalla toimivan VTT:n ulkopuolisesta rahoituksesta tulee Tekesiltä ja tämä huomioiden ministeriön tutkimuslaitosten rahoitusosuus on noin 20 prosenttia.

Tilaston laadinnasta

Tilaston kattavuutta on edelliseen vuoteen verrattuna laajennettu ottamalla tiedonkeruussa mukaan kaksi uutta yksikköä. Valtion budjettitalouden piirissä toimii vuoden 2007 alusta lukien eduskunnan alainen Kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos, jonka perustana on entinen Ulkopoliittinen instituutti. Euroopan unionin tutkimusohjelmien rahoituksen määrää on tarkistettu kauppa- ja teollisuusministeriön osalta. Venäjän velkakonversiosopimukseen liittyvää tutkimusrahoitusta (tutkimusvälineet ja -palvelut) ei ole huomioitu laskelmissa. Lähinnä liitetaulukoissa esitetyt vuotta 2005 koskevat tiedot on päivitetty lisäbudjettien mukaisesti vastaamaan lopullisia lukuja.

Menojen reaalimuutosten laskennassa on indeksinä käytetty Tilastokeskuksen julkisten menojen hintaindeksiä (2000=100). Valtion kokonaismenot ja menot ilman valtion velkaa on deflatoitu kokonaismenojen indeksillä. Tutkimusmenojen deflaattorina on käytetty valtion kulutusmenojen indeksiä. Vuoden 2006 hintaindeksitiedot ovat ennakollisia. Arvio kustannusten nousutasosta vuonna 2007 on saatu valtiovarainministeriön kansantalousosastolta.

_________

1 Tiede, teknologia, innovaatiot. Tiede- ja teknologianeuvosto 2006.
1 Hallituksen strategia-asiakirja 2006. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2006.
3 Bkt 2007 valtiovarainministeriön ennuste
4 Sektoritutkimustyöryhmän mietintö. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2006.


Päivitetty 8.2.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa [verkkojulkaisu].
ISSN=1459-9074. 2007, Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus vuonna 2007 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.1.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tkker/2007/tkker_2007_2007-02-08_kat_001.html