Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2010

1. Tutkimus- ja kehittämisrahoitus tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikassa

Suomen tutkimusjärjestelmää luonnehti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella voimakkaan rakenteellisen kehittämisen kausi. Kehittämisen ja tehostamisen taustalla oli valtioneuvoston vuoden 2005 periaatepäätös, joka pohjautui julkisesta tutkimusjärjestelmästä teetettyyn arviointiin ja selvityksiin. Kehittämisen keskeisinä tavoitteina on ollut entistä laadukkaampi tutkimus- ja kehittämistoiminta. Toimenpiteisiin sisältyy mm. korkeakoululaitoksen kehittäminen, yliopistolain uudistaminen, akatemialain muutos, tutkimus- ja innovaationeuvoston perustaminen ja sektoritutkimuksen rakenteiden kehittäminen. Suomen julkisessa tutkimusjärjestelmässä onkin paraikaa meneillään laajoja rakenteellisia muutoksia. 1)

Tutkimus- ja innovaationeuvoston tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa koskevien linjausten mukaan Suomen kansallisena strategiana on kestävä ja tasapainoinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys 2) . Strategian sisällöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan sekä julkisen että yksityisen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen lisäämistä. Hallituksen toimeenpanovaiheessa olevan innovaatiopoliittisen selonteon mukaan hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan voimavaroja lisätään. Kansallisia tutkimusinfrastruktuureja ja Suomen osallistumista Euroopan unionin yhteisiin infrastruktuureihin vahvistetaan. Määrällinen tavoite on hallitusohjelmaan kirjattu t&k-menojen neljän prosentin osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2011. Julkisen rahoituksen osuuden tulisi pysyä noin 30 prosentissa eli olla tavoitetilassa 1,2 prosenttia bkt:sta.

2. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen yleinen kehitys

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrärahojen ja myöntämisvaltuuksien kokonaissumma valtion vuoden 2010 talousarviossa nousee 2 055 miljoonaan euroon. T&k-rahoituksen määrä kasvaa edellisvuodesta 155 miljoonalla eurolla, mikä enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla. Kasvusta runsas 40 prosenttia on kuitenkin laskennallista muutosta. Joka tapauksessa rahoitus kasvaa nimellisesti yli kahdeksan prosenttia ja reaalikasvuakin kertyy runsas kuusi prosenttia. Samaan aikaan valtion kokonaismenojen lisäys on tätäkin suurempi. Näin ollen tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitetun rahoituksen osuus valtion kokonaismenoista ilman valtionvelan hoitokustannuksia laskee hieman ja on 4,3 prosenttia.

Julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on 1990-luvun alusta lähtien pysytellyt yhden prosentin paikkeilla. Bruttokansantuotteen laskiessa osuus nousee vuonna 2010 arviolta 3) 1,17 prosenttiin. Vuonna 2009 osuus oli 1,10 ja vuotta aiemmin 0,98. Suomen julkisen tutkimusrahoituksen suhteellinen taso on kansainvälisesti vertaillen korkea. Suomi oli julkisten t&k-investointien osalta Portugalin ohella EU:n kärkimaita vuonna 2009. Sekä EU27-alueella että Japanissa osuus oli vuonna 2007 noin 0,70 prosenttia, Yhdysvalloissa sen sijaan prosentin pinnassa. EU-maiden keskinäiset erot ovat varsin suuria, sillä useissa tuoreissa jäsenmaissa, kuten Maltalla, Latviassa, Puolassa ja Slovakiassa jäädään 0,30 prosentin tasolle tai sen alle.

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus ja sen osuus valtion menoista vuosina 2009 ja 2010

Milj. € Milj. € Muutos %
2009 2010 Milj. € Nimellinen Reaalinen
Tutkimusrahoitus yhteensä 1 900 2 055 155 8,2 6,2
Valtion menot yhteensä 45 908 50 185 4 277 9,3 7,7
Valtion menot ilman valtionvelan kustannuksia 43 360 48 109 4 749 11,0 9,3
Tutkimusrahoituksen osuus valtionmenoista ilman valtionvelan kustannuksia 4,4 4,3

3. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitus hallinnonaloittain

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta lähes 83 prosenttia kohdistuu opetusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloille. Opetusministeriön osuus kaikesta t&k-rahoituksesta on kasvanut vuosittain miltei keskeytyksettä, niin myös työ- ja elinkeinomisteriön ja sen edeltäjän kauppa- ja teollisuusministeriön, mutta vaihtelevammin. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta kaksi seuraavaksi suurinta ministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö, hallinnoivat kumpikin 5–6 prosenttia t&k-rahoituksesta. Muiden hallinnonalojen osuudet jäävät korkeintaan pariin prosenttiin.

Opetusministeriön tutkimus- ja kehittämisrahoitus on kaikkiaan 930 miljoonaa euroa ja työ- ja elinkeinoministeriön runsaat 760 miljoonaa euroa. OPM:n rahoitus kasvaa vuonna 2010 noin 95 miljoonaa euroa ja myös TEM:n kanavoimaan t&k-rahoitukseen tulee 40 miljoonan euron lisäys. OPM:n rahoituksen lisäyksestä neljä viidesosaa on Suomen Akatemian rahoituksen kasvua ja loput kohdistuu pääosin yliopistotutkimukseen. TEM:n rahoituksen kasvusta puolestaan 90 prosenttia on Tekesin määrärahojen ja valtuuksien lisäystä. Puolustusministeriön rahoitus nousee miltei 22 miljoonaa euroa. Hallinnonalan t&k-rahoitus tosin vaihtelee mittavista kertahankinnoista johtuen vuosittain hyvinkin paljon. Esimerkiksi vuotta aiemmin rahoitus laski 16 miljoonaa euroa. Myös sosiaali- ja terveysministeriön t&k-rahoituksen määrä nousee liki kymmenen miljoonaa euroa, tosin eräiden määrärahojen laskentaperusteiden tarkentumisesta johtuen. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa merkittävässä määrin harjoittavista hallinnonaloista maa- ja metsätalousministeriössä t&k-rahoitus vähenee neljällä miljoonalla eurolla.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitusta eniten jakavat ministeriöt, työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetusministeriö, ovat myös t&k-intensiivisimmät ministeriöt. Näiden kahden hallinnonalan menoista 18 ja 15 prosenttia kohdistuu tutkimus- ja kehittämistoimintaan, kun hallinnonalojen keskimääräinen osuus jää runsaaseen neljään prosenttiin. Ympäristöministeriön menoista kuusi prosenttia käytetään tutkimustoiminnan rahoittamiseen, muilla hallinnonaloilla osuudet jäävät muutamiin prosentteihin. T&k-intensiteetti on alhaisin valtiovarainministeriössä.

4. Tutkimus- ja kehittämisrahoitus organisaatioittain

Tekes – teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus hallinnoi 30 prosenttia julkisesta t&k-rahoituksesta. Yliopistojen osuus on neljäsosa, Suomen Akatemian lähes 19 prosenttia ja valtion tutkimuslaitosten noin 14 prosenttia. Yliopistollisten keskussairaaloiden osuus on kaksi prosenttia sekä muun hallinnon jakaman rahoituksen osuus runsas kymmenen prosenttia.

Suomen Akatemia ja Tekes rahoittavat hakijoiden välisen kilpailun perusteella asiantuntija-arvioiden mukaan valittuja parhaita tutkimushankkeita. Painotus kilpaillun rahoituksen osuuden kasvattamiseen näkyy hyvin, sillä etenkin Suomen Akatemian osuus rahoituksen kanavoijana on 2000-luvulla kasvanut.

Suomen Akatemian jakaman tiederahoituksen määrä kasvaa vuonna 2010 noin 75 miljoonaa euroa, johtuen kuitenkin lähinnä myöntämisvaltuuksien budjetointitavan muuttumisesta. Kasvu ylittää joka tapauksessa 20 prosenttia ja samalla Akatemian osuus kaikesta t&k-rahoituksesta nousee parilla prosenttiyksiköllä. Tekesin valtuudet ja määrärahat kasvavat vuonna 2010 kaikkiaan 36 miljoonaa euroa ja Tekesin t&k-rahoitus on yhteensä 611 miljoonaa euroa. Tekesin t&k-rahoituksen lisäys on likipitäen yhtä suuri kuin edustamansa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kokonaisuudessaan. Yliopistojen tutkimusrahoitus ylittää 500 miljoonaa euroa, missä on kasvua edellisvuodesta 16 miljoonaa euroa.

Lähinnä ministeriöissä tehtävän muun tutkimuksen rahoitus kasvaa runsaat 30 miljoonaa euroa ollen yhteensä 218 miljoonaa euroa. Ministeriöt tilaavat tähän sisältyvillä ns. sitomattomilla tutkimusvaroilla tutkimushankkeita joko omilta (sektori)tutkimuslaitoksiltaan tai muilta tutkimuslaitoksilta tai yliopistoilta. Sitomattomia varoja käytetään myös hallinnonalakohtaisten tai valtakunnallisten kehittämisohjelmien rahoitukseen.

Yliopistosairaaloissa tehtävän tutkimustoiminnan rahoitus pysyy ennallaan, sillä valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan on vuoden 2009 tavoin 40 miljoonaa euroa. Valtion tutkimuslaitoksille budjetoitu t&k-rahoitus sen sijaan laskee kolme miljoonaa euroa.

5. Tutkimus- ja kehittämisrahoitus yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta 44 prosenttia kohdistuu yleiseen tieteen edistämiseen. Tämän yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan suurimman pääluokan 909 miljoonaan euroon kohoavasta summasta 56 prosenttia on yliopistoissa tehtävän tutkimuksen rahoitusta ja loput valtaosin Suomen Akatemian jakamaa tiederahoitusta. Teollisuuden edistäminen on runsaan 490 miljoonan euron rahoituksellaan toiseksi suurin pääluokka. Sen osuus kaikesta t&k-rahoituksesta on 24 prosenttia. Yhteiskuntapolitiikan ja –palveluiden luokan tutkimukseen suuntautuu 284 miljoonaa euroa vastaten noin 14 prosentin osuutta. Energiantutkimusta rahoitetaan 166 miljoonalla eurolla.

Energiantutkimuksessa on ilmastonmuutoskeskustelun myötä käynnistynyt viime vuosina uusia ohjelmia ja suuria yksittäisiä projekteja. Tämä näkyy tavoiteluokan t&k-rahoituksessa, sillä sen määrä on muutamassa vuodessa yli kaksinkertaistunut. Yleisen tieteen edistämisen resurssien kehitys jatkuu vahvana, tosin vuoden 2010 kasvu on pääosin laskennallista, Suomen Akatemian valtuuksien budjetointitapaan liittyvää lisäystä. Maanpuolustustutkimuksen kannalta vuosi 2010 on jälleen voimakkaan kasvun aikaa rahoituksen reaalikasvun noustessa liki 60 prosenttiin.

Yhteiskuntapolitiikan ja –palvelujen eri lohkoilla kehitys on viime vuosina ollut vaihtelevaa, eikä rahoituksen määrien muutoksen suhteen vuodesta 2009 vuoteen 2010 ilmene mitään erityistä, mikä antaisi viitteitä lähiaikojen painotuksista. Kuitenkin sekä koulutuksen että kansainvälisten suhteiden tutkimus vähenee kuluvana vuonna melko lailla, mutta toisaalta näille aloille on muutamana viime vuonna suunnattu tavallista enemmän varoja.

Vuosituhannen alun tilanteeseen verrattuna työelämän tutkimus, ympäristönsuojelu sekä yhdyskuntasuunnittelua, rakentamista ja asumista palveleva tutkimus ja kehittäminen eivät ole valtion budjettitalouden piirissä saaneet lisäresursseja, vaan pikemminkin päinvastoin. Kuljetus ja tietoliikenne näyttäisi ainakin pääasiallisesti olleen viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan ala, johon tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta on enenevässä määrin kohdennettu.

Muiden yhteiskunnallisten tehtävien luokkaan lukeutuu lukematon määrä eri tyyppistä yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden ja prosessien ja niiden muutosten tutkimusta. Tämän, mm. talouspoliittista tutkimusta, kaikenlaista tasa-arvotutkimusta, alueiden ja elinympäristöjen kehittämistä, konfliktien tutkimusta, kuluttajatutkimusta, hyvinvointipalvelujen kehittämiseen liittyviä hankkeita, kestävää (yhteiskunta-)kehitystä ja tulevaisuudentutkimusta sisältävän luokan resurssit ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa.

6. Valtion tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimavarat

Valtion tutkimuslaitosten, jotka ovat sektoritutkimuksen tärkeimpiä toimijoita, ensisijainen tehtävä on hankkia, tuottaa ja välittää tietoa poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Tutkimustehtävien lisäksi laitoksilla on vaihtelevassa määrin erilaisia asiantuntija-, valvonta-, koulutus-, neuvonta- ja muita viranomaistehtäviä, maksullista ja muuta palvelutoimintaa jne. Tutkimuslaitokset tuottavat palveluita horisontaalisesti useille eri hallinnonaloille sekä muulle julkiselle sektorille. Ne tuottavat palveluita myös sekä yrityksille että kolmannen sektorin toimijoille.

Suurin osa tutkimuslaitoksissa tehtävästä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta rahoitetaan talousarviossa myönnetyillä määrärahoilla, vaikkakin hallinnonalojen suoran tutkimuslaitoksille suunnatun budjettirahoituksen osuus on laskemassa. Budjettivarojen lisäksi toimintaa rahoitetaan yhä enemmän ulkopuolisella rahoituksella, joka koostuu maksullisen palvelutoiminnan tuloista sekä muualta kuin laitoksen omilta budjettiluvuilta tulevasta rahoituksesta. Ulkopuolinen rahoitus tulee pääosin kilpailtuna useista lähteistä sekä kotimaiselta julkiselta että yksityiseltä sektorilta ja kansainvälisistä lähteistä. Ulkopuolisen rahoituksen osuus perustuu laitosten tulostavoitteisiin ja on siten arvioitu. Kilpaillun rahoituksen kasvun nähdään vaikuttavan positiivisesti valtion tutkimuslaitosten toimintaan vahvistamalla mm. tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta sekä parantamalla yhteistyötä tiedon tuottajien ja hyödyntäjien välillä. Osaamisen jatkuvuuden ja kehittymisen kannalta ulkopuolisen rahoituksen osuus ei kuitenkaan saisi nousta liian korkeaksi 4) .

Tutkimusjärjestelmän muuttuessa valtion tutkimuslaitosten tehtäväkenttä yliopistojen ja yritysten välimaastossa on hämärtynyt ja niiden roolin täsmentämistä varten on perustettu Sektoritutkimuksen neuvottelukunta, joka koordinoi valtion sektoritutkimuksen kokonaisohjausta. Valtioneuvoston vuonna 2007 tekemän periaatepäätöksen mukaan valtion sektoritutkimusjärjestelmää kehitetään vastaamaan yhteiskunnan uusia tarpeita. Toiminnan tavoitteena on paitsi valmistella ehdotuksia sektoritutkimuksen rakenteellisesta uudistamisesta, myös mm. tehostaa sektoritutkimuksen suuntaamista ja lisätä tutkimuksen hyödyntämistä yli hallinnonalarajojen. Valtion tutkimuslaitoskentässä toteutettiinkin joitakin yhdistämisiä vuonna 2009.

Valtion tutkimuslaitosten budjettirahoitteiset t&k-menot

Valtion tutkimuslaitosten omien hallinnonalojensa budjeteista saama t&k-rahoitus vuodelle 2010 on noin 296 miljoonaa euroa. Määrärahat laskevat edellisvuodesta runsaat kolme miljoonaa euroa ja vähennystä kertyy reaalisestikin prosenteissa saman verran. Sektoritutkimus on rahoituksellisesti keskittynyttä. Neljä suurinta laitosta (Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT, Metsäntutkimuslaitos METLA, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, jotka vastaavat teknologian t&k:sta, terveyden edistämisestä sekä maa- ja metsätalouden tutkimuksesta käyttävät yhdessä lähes 200 miljoonaa euroa eli kaksi kolmasosaa kaikesta laitoksille myönnetystä budjettirahoituksesta.

Suurimman yksittäisen toimijan VTT:n rahoitus säilyy edellisvuoden tasolla ja on 86 miljoonaa euroa. Useimpien muiden tutkimuslaitosten t&k:n budjettirahoitus pysyy vuoteen 2009 verrattuna ennallaan tai laskee. KTL:n ja STAKES:in yhdistyttyä perustetun THL:n rahoitus vähenee eniten, miltei kolme miljoonaa euroa. Elintarviketurvallisuusvirastossa muutos on kuitenkin suurin, sillä laitoksen toimintamenomomentilta tutkimukseen ja kehittämiseen osoitetut määrärahat puolittuvat. Ainoastaan Ilmatieteen laitoksen budjettirahoitus kasvaa selvästi, yli kaksi miljoonaa euroa.

Tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenot ja EU-rahoitus

Vaikka tutkimuslaitosten t&k-toiminnan budjettirahoitus laskee hieman vuonna 2010, nousevat kokonaistutkimusmenot kuitenkin runsaat 11 miljoonaa euroa. Lisäys perustuu laitosten saaman ulkopuolisen rahoituksen kasvuun. Tutkimuslaitosten kokonaismenot ovat yhteensä 552 miljoonaa euroa. Neljä suurinta laitosta (VTT, THL, MTT ja METLA) vastaavat yhdessä kolmesta neljäsosasta kaikesta tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta. Yksinomaan Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kokonaisrahoitus on 254 miljoonaa euroa, mikä on 46 prosenttia tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenoista.

Tutkimuslaitosten valtion budjetin ulkopuolisen tutkimusrahoituksen määrä nousee 256 miljoonaan euroon, mikä vastaa runsaan 46 prosentin osuutta laitosten kokonaisrahoituksesta. Ulkopuolisen rahoituksen lisäys, lähes 15 miljoonaa euroa, on samaa luokkaa kuin vuotta aiemmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi ulkopuolisen rahoituksensa kasvavan kahdeksan miljoonaa euroa, VTT ja MTT noin kaksi miljoonaa euroa. Muissa laitoksissa muutokset suuntaan tai toiseen jäävät melko vähäisiksi.

Ulkopuolisen t&k-rahoituksen osuus vaihtelee suuresti laitoksesta toiseen, sen osuus on 7–66 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Osuus on korkein Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja VTT:n osuus kaikesta tutkimuslaitosten ulkopuolisesta rahoituksesta on prosentteina sama 66. Ulkopuolista tutkimusrahoitusta käyttävät merkittävässä määrin myös mm. THL, Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA ja Suomen ympäristökeskus SYKE. Ulkopoliittinen instituutti UPI ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus KOTUS arvioivat ulkopuolisen t&k-rahoituksensa jäävän alle kymmeneen prosenttiin kokonaistutkimusmenoista.

Tutkimuslaitokset arvioivat saavansa EU:lta tutkimusrahoitusta vuonna 2010 yhteensä 36 miljoonaa euroa. VTT:n osuus on 69 prosenttia. EU-rahoitus kasvaa edellisvuodesta kaksi miljoonaa euroa.

Tutkimuslaitosten t&k-rahoitus hallinnonaloittain

Hallinnonalojen tutkimusintensiivisyyttä voidaan varsinaisen t&k-toiminnan rahoitusosuuden ohella arvioida myös sillä, kuinka merkittävä rooli tutkimuslaitoksilla on kunkin hallinnonalan toiminnassa. Yliopistojen ja opetusministeriön hallinnonalan yhteiskunnallinen rooli tieteen ja tutkimuksen kentällä on laadullisesti erilainen eivätkä ne siten ole mukana vertailussa.

Tutkimustoiminnan kannalta keskeisten hallinnonalojen t&k-varoista keskimäärin vajaa kolmannes käytetään näiden hallinnonalojen tutkimuslaitoksissa. Hallinnonalojen toiminnallinen tutkimusintensiteetti poikkeaa selvästi niiden yleisestä tutkimusintensiivisyydestä. Maa- ja metsätalousministeriössä tutkimuslaitosten osuus kaikesta t&k-rahoituksesta on 94 prosenttia ja sosiaali- ja terveysministeriössäkin 77 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa yleinen tutkimusintensiteetti on hallinnonaloittain korkein, ainoastaan 13 prosenttia käytetään tutkimuslaitosten suorana budjettirahoituksena. Huomattava osa TEM:n hallinnonalalla toimivan VTT:n ulkopuolisesta rahoituksesta tulee Tekesiltä ja tämä huomioiden ministeriön tutkimuslaitosten rahoitusosuus nousisi 20 prosenttiin.


1) Suomen tieteen tila ja taso 2009. Suomen Akatemian julkaisuja 9/2009.
2) Linjaus2008. Tiede- ja teknologianeuvosto 9.12.2008.
3) Bkt 2009 ja 2010 valtiovarainminsteriön ennuste.
4) Hyytinen, Kirsi, Torsti Loikkanen, Jari Konttinen ja Mika Nieminen: Valtion tutkimuslaitosten muutokset ja muutosten haasteet. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisuja 3:2009.

Lähde: Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2010, Tilastokeskus

Lisätietoja: Tero Luhtala (09) 1734 3327, Raili Kouvalainen (09) 1734 3513, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 25.2.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa [verkkojulkaisu].
ISSN=1459-9074. 2010, Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.1.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tkker/2010/tkker_2010_2010-02-25_kat_001_fi.html