2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2015

2.1 Työllisyys heikkeni vuonna 2015

Työllisten määrä väheni edellisvuodesta

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 68,1 prosenttia vuonna 2015. Työllisyysaste oli 0,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2014. Miesten työllisyysaste oli 68,5 prosenttia ja naisten 67,7 prosenttia. Sekä miesten että naisten työllisyysaste pieneni 0,2 prosenttiyksikköä vuodesta 2014. (Kuvio 1.)

Työllisyysasteeseen vaikuttavat myös väestön muutokset. 15–64-vuotias väestö on viime vuosina vähentynyt sotien jälkeisten suurien ikäluokkien siirtyessä 65–74-vuotiaiden ikäryhmään.

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1991–2015, 15–64-vuotiaat, %

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1991–2015, 15–64-vuotiaat, %

15–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste on ollut Suomessa pitkällä aikavälillä huomattavasti korkeampi kuin vastaava EU28-maiden keskiarvo. Miesten työllisyysaste on ollut melko lähellä EU28-keskiarvoa. Vuonna 2014 naisten työllisyysasteen keskiarvo EU28-maissa oli 59,5 ja miesten 70,1 prosenttia.

15–74-vuotiaita työllisiä oli 2 437 000 vuonna 2015, mikä oli 10 000 vähemmän kuin vuonna 2014 (kuvio 2). Työllisten määrä väheni vuoden 2015 kaikilla vuosineljänneksillä edellisen vuoden vastaaviin vuosineljänneksiin verrattuna.

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1991–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 2. Työllisten määrä sukupuolen mukaan vuosina 1991–2015, 15–74-vuotiaat

Sekä miesten että naisten työllisyys heikkeni

Sekä naisten että miesten työllisyystilanne heikkeni vuodesta 2014 vuoteen 2015. Molemmissa ryhmissä työllisten määrä väheni 5 000 hengellä vuoteen 2014 verrattuna. Kuviossa 3 on esitetty aikasarja työllisten määrän muutoksista sukupuolen mukaan. Työllisyys parani 55–64-vuotiaiden ja 65–74-vuotiaiden ryhmissä vuodesta 2014 vuoteen 2015. Muissa ikäryhmissä työllisyys heikkeni edellisvuodesta, eniten 15–24-vuotiaiden ryhmässä (kuvio 4).

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 3. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 4. Työllisyysasteet iän mukaan vuosina 1991–2015, %

Kuvio 4. Työllisyysasteet iän mukaan vuosina 1991–2015, %

Työllisten määrä väheni eniten tukkukaupassa ja kasvoi terveyspalveluissa

Vuonna 2015 työllisten määrä laski teollisuudessa (C–E) 7 000 hengellä. Työllisten määrä väheni saman verran tukku- ja vähittäiskaupassa (G), jossa vähennys koski yksinomaan tukkukaupan työllisiä. Työllisten määrä kasvoi 8 000 hengellä liike-elämän palveluissa (M,N) ja 5 000 hengellä informaation ja viestinnän toimialalla (J). Myös terveys ja sosiaalipalvelujen (Q) työllisyys kasvoi hieman. Työllisten määrä kasvoi terveyspalveluiden toimialaryhmässä 11 000 hengellä, sen sijaan sosiaalihuollon palveluissa työllisten määrä väheni.  PX-Web Statfin taulukko 030.

Kuviossa 5 on esitetty työllisten määrän muutos edeltävästä vuodesta toimialoittain vuosina 2014 ja 2015.

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2014–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 5. Työllisten määrän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain vuosina 2014–2015, 15–74-vuotiaat

Toimialaluokat (TOL 2008)

A, B      01–09      Maatalous, metsätalous, kalatalous; kaivostoiminta
C-E 10–39 Teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto yms.
F 41–43 Rakentaminen
G 45–47 Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus
H 49–53 Kuljetus ja varastointi
I 55–56 Majoitus- ja ravitsemistoiminta
J 58–63 Informaatio ja viestintä
K, L 64–68 Rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala
M, N 69–82 Liike-elämän palvelut
O 84 Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus
P 85 Koulutus
Q 86–88 Terveys- ja sosiaalipalvelut
R–U 90–99 Muu palvelutoiminta

Työllisyyden heikkeneminen kohdistui suhteellisen tasaisesti sekä yksityiselle että julkiselle sektorille. Sekä yksityisellä sekä julkisella sektorilla työskenteli 5 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2014.

Palkansaajia oli 2 090 000 henkeä vuonna 2015, mikä oli 14 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Yrittäjien määrä puolestaan lisääntyi hieman vuodesta 2014. Vuonna 2015 yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli yhteensä 346 000 henkeä. Tästä oli yrittäjäperheenjäseniä 11 000. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus työllisistä oli 14 prosenttia vuonna 2015.

Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna työllisyys parani ylemmillä toimihenkilöillä 11 000 hengellä. Työllisyys heikkeni alemmilla toimihenkilöillä 19 000 ja työntekijöillä 5 000 hengellä. Ylempänä toimihenkilönä toimivien määrä kasvoi 11 000 hengellä nimenomaan naisilla, alempien toimihenkilöiden määrä puolestaan väheni 21 000 hengellä. Työntekijäammateissa toimivien naisten määrä kasvoi 4 000 hengellä vuoteen 2014 verrattuna. Miesten määrä pysyi lähes ennallaan ylemmissä sekä alemmissa toimihenkilöammateissa vuodesta 2014 vuoteen 2015. Työntekijäammateissa toimivien miesten määrä sen sijaan väheni 9 000 hengellä.

Tehtyjen työtuntien määrä väheni

Koko kansantaloudessa tehtiin vuonna 2015 yhteensä 3,9 miljardia työtuntia. Työllisten tekemien työtuntien määrä pysyi lähes ennallaan vuoteen 2014 verrattuna. Vuonna 2015 vuosityöaika oli keskimäärin 1 620 työtuntia työllistä kohti, kun vastaava luku vuonna 2014 oli 1 617 tuntia vuodessa.

Vuonna 2015 alityöllisiä oli 137 000 henkeä, mikä oli 10 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2014. Alityöllisiä ovat henkilöt, jotka vasten tahtoaan tekevät esimerkiksi osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa tai joilla ei ole ollut työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen vuoksi.

2.2 Työttömien määrä kasvoi vuonna 2015

Työttömyys kasvoi edelleen vuonna 2015. Työttömänä oli vuonna 2015 keskimäärin 252 000 henkeä, mikä oli 20 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömistä miehiä oli 137 000 ja naisia 115 000. Työttömien miesten lukumäärä kasvoi 8 000 ja naisten 12 000 hengellä.

Työttömyysaste oli vuonna 2015 keskimäärin 9,4 prosenttia, kun se vuonna 2014 oli 8,7 prosenttia. Miesten työttömyysaste oli 9,9 ja naisten 8,8 prosenttia.

Työttömien lisäksi työikäisten 15–74-vuotiaiden joukossa oli 144 000 piilotyöttömäksi luokiteltua henkilöä, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet sitä aktiivisesti etsineet. Piilotyöttömien määrä kasvoi 5 000 hengellä vuodesta 2014. Työttömiä ja piilotyöttömiä oli yhteensä 396 000 henkeä vuonna 2015 (kuvio 6). Piilotyöttömistä lisää kohdassa 4 Työvoiman ulkopuolella olevat.

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 6. Työttömät ja piilotyöttömät vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2015 nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli 22,4 prosenttia, mikä oli 1,9 prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisenä vuonna. Muissa ikäryhmissä työttömyysasteet kasvoivat vähemmän (kuvio 7). 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä oli työttömänä 73 000 henkeä, mikä oli 29 prosenttia kaikista työttömistä.

Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisten koko ikäluokasta oli 11,3 prosenttia vuonna 2015 (kuvio 8). Osuus kasvoi yhdellä prosenttiyksiköllä vuodesta 2014.

Kuvio 7. Työttömyysasteet iän mukaan vuosina 1991–2015, %

Kuvio 7. Työttömyysasteet iän mukaan vuosina 1991–2015, %

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2015,%

Kuvio 8. Työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ikäluokasta vuonna 2015,%

2.3 Työvoiman määrä kasvoi edelleen

Vuonna 2015 Suomen väestöstä oli 15–74-vuotiaita 4 102 000 henkeä. Työikäisen 15–74-vuotiaan väestön määrä kasvoi 7 000 hengellä vuodesta 2014. Samanaikaisesti kuitenkin 15–64-vuotiaan väestön määrä väheni, sillä kasvu kohdistui enimmäkseen 65–74-vuotiaiden ikäryhmään, joka kasvoi 22 000 hengellä edellisvuodesta. 55–64-vuotiaiden ikäryhmä pieneni 8 000 hengellä, mutta säilyi edelleen työikäisten suurimpana ikäryhmänä (kuvio 9).

Työvoimaan eli työllisiin ja työttömiin kuuluvien 15–74-vuotiaiden osuus kasvoi edellisen vuoden 65,4 prosentista 65,6 prosenttiin vuonna 2015. Työvoimaan kuuluvien määrä lisääntyi 10 000 hengellä.

Työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli 1 413 000 henkeä vuonna 2015, mikä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2014. Työvoimaan kuulumattomista lisää kohdassa 4.

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima iän mukaan vuonna 2015

Kuvio 9. Työikäinen väestö ja työvoima iän mukaan vuonna 2015

2.4 Palkansaajien uusien, alle vuoden kestäneiden työsuhteiden määrä väheni vuonna 2015

Määräaikaisuus yleisempää naisilla kuin miehillä

Suomessa oli vuonna 2015 keskimäärin 2 090 000 palkansaajaa, mikä oli 14 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Palkansaajista määräaikaisia oli 322 000, joista naisia 194 000 ja miehiä 128 000 (kuvio 10).

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Vuonna 2015 palkansaajien kaikista työsuhteista 85 prosenttia oli jatkuvia ja 15 prosenttia määräaikaisia. Osuudet säilyivät lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisille kuin miehille. Vuonna 2015 naispalkansaajista 18 prosenttia työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa ja miespalkansaajista noin 13 prosenttia. Viime vuosina määräaikaisten naispalkansaajien määrä on pysynyt miltei ennallaan. Miehillä määräaikaisten palkansaajien osuus oli vuonna 2015 edelleen korkeampi kuin vuosina 2008 ja 2009. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat, %

Kaksi kolmesta määräaikaisesta palkansaajasta haluaisi pysyvää työtä

Määräaikainen työ voi olla palkansaajalle elämäntilanteeseen sopiva, toivottu vaihtoehto tai se voi johtua siitä, ettei pysyvää työtä löydy. Vuonna 2015 noin 24 prosenttia määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Heistä noin puolet oli 15–24-vuotiaita. Kesätyöntekijät ovat tyypillinen vapaaehtoisesti määräaikaista työtä tekevä ryhmä.

Noin 40 prosenttia 15–24-vuotiaista määräaikaista työtä tekevistä nuorista ei halunnut pysyvää työtä. Vastaavasti 65–74-vuotiaiden ikäryhmästä noin 80 prosenttia ei halunnut pysyvää työtä.

Tavallisempaa kuitenkin on, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään siksi, että pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2015 määräaikaisista noin 68 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus määräaikaisista palkansaajista säilyi lähes ennallaan vuoteen 2014 verrattuna.

Vuonna 2015 työmarkkinoilla oli 220 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 136 000 oli naisia ja 83 000 miehiä. Vastentahtoinen määräaikaisuus yleistyy iän myötä.

Uusista työsuhteista noin puolet määräaikaisia

Vuonna 2015 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 396 000 eli noin 10 000 vähemmän kuin vuonna 2014. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 12. Palkansaajat, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 55 prosenttia oli määräaikaisia. Naisten ja miesten välillä on ollut selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva. Vuonna 2015 naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 62 prosenttia ja miesten 48 prosenttia, mikä oli lähes saman verran kuin vuonna 2014.

Vuokratyötä teki reilu prosentti palkansaajista

Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Työvoimatutkimuksessa tietoa vuokratyötä tekevistä on kerätty vuodesta 2008 lähtien. Tiedot vuokratyötä tekevistä kuvaavat tilannetta tutkimusvuoden ”keskimääräisellä” viikolla. Vuonna 2015 vuokratyötä teki keskimäärin 31 000 henkeä eli hieman enemmän kuin vuonna 2014. Vuokratyöntekijöissä oli lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia.

Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli vain noin reilun prosentin verran vuonna 2015. Vuokratyön tekeminen on siten varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla.

Vuokratyö jakaantuu monille toimialoille. Yleisintä vuokratyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa (G), majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I) sekä teollisuudessa (C-E). Kaikilla näillä toimialoilla vuokratyöntekijöitä oli muutama tuhat.

2.5 Osa-aikatyöntekijöiden määrä ennallaan

Osa-aikaisia palkansaajia eniten naisvaltaisilla toimialoilla

Vuonna 2015 osa-aikatyötä teki 378 000 henkeä eli 15 prosenttia kaikista työllisistä. Heistä 306 000 oli palkansaajia. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa käsitellään vain osa-aikaisia palkansaajia.

Vuonna 2015 osa-aikaisten palkansaajien määrä pysyi edellisen vuoden tasolla. Osa-aikainen työ on yleisempää naisilla kuin miehillä. Vuonna 2015 naispalkansaajista osa-aikaisia oli 19 prosenttia ja miespalkansaajista 10 prosenttia. Osa-aikatyötä tekevien miespalkansaajien lukumäärä kasvoi lähes 6 000 hengellä ja naispalkansaajien määrä väheni lähes saman verran edellisvuoteen verrattuna. (Kuviot 13 ja 14.)

Osa-aikatyön tekeminen on yleistä varsinkin 15–24-vuotiailla palkansaajilla, joista 42 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2015, pääosin opiskelun takia. Vastaavasti 65–74-vuotiaista palkansaajista 60 prosenttia teki osa-aikatyötä.

Lähes kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyötä tekevien määrä oli suurin tukku- ja vähittäiskaupan (G) sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla. Osa-aikatyötä tekevien osuus toimialan kaikista palkansaajista oli suurin, 30 prosenttia, vähittäiskaupassa (pl. moottoriajoneuvojen kauppa).

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 2001–2015, 15–74-vuotiaat, %

Kokoaikatyön puute yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Sen sijaan osa-aikaisuutta voi pitää alityöllisyyden yhtenä muotona silloin, kun palkansaaja ei ole onnistunut saamaan kokoaikaista työtä, vaikka olisi halunnut.

Vuonna 2015 kokoaikatyön puute oli palkansaajien yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti. Tämän syyn ilmoitti joka kolmas osa-aikaisista. Aiempina vuosina yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen on ollut opiskelu. Vuonna 2015 vastentahtoisesti osa-aikaista työtä tekeviä palkansaajia oli 99 000 henkeä, joista 68 000 oli naisia ja 31 000 miehiä.

Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoittaneista lähes kaikki olivat naisia. Lähes kolmella kymmenestä osa-aikaisista palkansaajista osa-aikaisuuden syy oli opiskelu.

55–64-vuotiaista palkansaajista oli osa-aikaisia 50 000 henkeä, mikä oli 14 prosenttia tämän ikäryhmän palkansaajista.


Lähde: Työvoimatutkimus 2015. Tilastokeskus

Lisätietoja: Joanna Viinikka 029 551 3796, Arto Miettinen 029 551 2963, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 12.4.2016

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. työllisyys ja työttömyys 2015, 2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2015 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2015/13/tyti_2015_13_2016-04-12_kat_002_fi.html