Asuntokunnilla velkaa 114,8 miljardia euroa

Viime vuosikymmenellä kotitaloudet velkaantuivat nopeasti ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi. Velkaantuminen jatkui nopeana vuosikymmenen loppupuolelle asti, mutta sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut ja tällä vuosikymmenellä on velkojen reaalikasvu ollut vaatimatonta. Asuntokuntien velat ovat vuodesta 2002 reaalisesti kaksinkertaistuneet. Asuntovelat kasvoivat tänä aikana eniten, 135 prosenttia ja viime vuosikymmenen keskivaiheilla asuntovelat kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Velkakehityksen tarkastelua vaikeuttaa jonkin verran verotuskäytännön muutokset viime vuosina. 1)

Vuonna 2015 oli kaikkiaan 1 398 000 asuntokuntaa, joilla oli velkaa. Velkaa oli siten hieman yli puolella, 53 prosentilla asuntokunnista. Vuodesta 2002 on velallisten asuntokuntien lukumäärä kasvanut yhdeksän prosenttia. Kaikkiaan asuntokunnilla oli vuonna 2015 velkaa 114,8 miljardia euroa. Edellisvuodesta asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti 2,7 prosenttia.

Asuntovelkaa oli vuonna 2015 kolmanneksella kaikista eli 876 900 asuntokunnalla. Asuntovelallisten asuntokuntien lukumäärä kasvoi vuodesta 2002 kolmanneksen eli 216 900 asuntokunnalla. Veloista 83,9 miljardia euroa eli 73 prosenttia oli asuntovelkoja. Asuntovelat kasvoivat edellisvuodesta reaalisesti kaksi prosenttia. Keskimäärin asuntovelallisilla oli asuntovelkaa 95 740 euroa, mikä oli vajaat kaksi prosenttia edellisvuotista enemmän.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 79 800 asuntokunnalla. Vuodesta 2002 sellaisten asuntokuntien määrä on vähentynyt 32 370 asuntokunnalla eli 29 prosenttia. Keskimääräinen elinkeinotoiminnan tai tulolähteen velka oli 87 450 euroa vuonna 2015. Edellisvuodesta ne kasvoivat 3,9 prosenttia. Muuta velkaa oli 991 500 asuntokunnalla 23,9 miljardia euroa. Muihin velkoihin sisältyvät kulutukseen tai suurehkoihin hankintoihin kuten autoa tai loma-asuntoa varten otetut velat ja vuodesta 2015 lähtien myös opintovelat. 2) Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 24 075 euroa. 3)

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2015, vuoden 2015 hinnoin

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2015, vuoden 2015 hinnoin
Korkoja asuntokunnat maksoivat 1,8 miljardia euroa vuonna 2015. Vuoteen 2002 verrattuna asuntokuntien korkomenot olivat reaalisesti kolmanneksen pienemmät, vaikka niiden velat ovat tänä aikana kaksinkertaistuneet. Suurimmillaan korkomenot olivat vuosina 2007–2008.

Kuvio 2. Asuntokuntien korot velkalajeittain vuosina 2002–2015, vuoden 2015 hinnoin

Kuvio 2. Asuntokuntien korot velkalajeittain vuosina 2002–2015, vuoden 2015 hinnoin

Keskimääräiset korkomenot olivat 1 320 euroa velallista asuntokuntaa kohti vuonna 2015, kun ne edellisvuonna olivat 1 430 euroa. Asuntovelalliset asuntokunnat maksoivat asuntoveloistaan korkoja keskimäärin 1 270 euroa. Velallisista asuntokunnista 56 prosenttia eli 779 600 asuntokuntaa maksoi korkoja korkeintaan 1 000 euroa ja 3 prosenttia eli 46 000 asuntokuntaa yli 5 000 euroa.

Lapsiperheillä usein asuntovelkaa

Useimmin asuntovelallisia olivat kahden huoltajan lapsiperheet, eli asuntokunnat, joissa oli vähintään kaksi aikuista sekä lapsia. Sellaisista asuntokunnista oli asuntovelallisia 71 prosenttia vuonna 2015. Kahden huoltajan lapsiperheillä oli muita asuntokuntia useammin muutakin kuin asuntovelkaa. Asuntovelkaa oli suhteellisen harvoin niillä asuntokunnilla, joissa oli vain yksi huoltaja.

Yksinhuoltajaperheistä, eli yhden aikuisen sekä vähintään yhden lapsen muodostamista asuntokunnista asuntovelkaa oli 38 prosentilla. Yhden hengen asuntokunnista harvemmalla kuin joka viidennellä oli asuntovelkaa, mutta lapsettomien asuntokuntien velkaantuneisuus vaihteli huomattavasti iän mukaan. Useimmin asuntovelallisia yksinasuvista olivat 35–44-vuotiaat, joista 37 prosentilla oli asuntovelkaa. Kahden aikuisen lapsettomista asuntokunnista asuntovelkaa oli 30 prosentilla. Niistäkin useimmin velkaa oli 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, joista asuntovelkaisia oli 60 prosenttia (Taulukko 1).

Lapsiperheiden asuntovelat olivat suurempia kuin lapsettomien asuntokuntien. Kahden huoltajan lapsiperheillä oli asuntovelkaa keskimäärin 128 210 ja yksinhuoltajilla 87 110 euroa vuonna 2015. Kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 82 340 ja yhden hengen asuntokunnilla 65 190 euroa.

Taulukko 1. Velallisten asuntokuntien luku, velat yhteensä ja asuntovelat vuonna 2015

  Velallisia asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Velat keskimäärin, € Asuntovelallisia asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Asuntovelat keskimäärin, €
Yhteensä 1 398 043 53 82 113 876 874 33 95 735
1 hengen talous 400 993 36 45 426 205 822 19 65 193
- 24 49 230 46 15 536 6 095 6 81 511
25 - 34 91 386 58 48 344 41 084 26 87 033
35 - 44 57 371 54 69 244 39 812 37 81 821
45 - 54 65 516 46 60 160 44 198 31 66 526
55 - 64 71 785 37 44 081 42 671 22 48 135
65 - 65 705 16 29 740 31 962 8 34 230
2 aikuista, ei lapsia 438 891 54 69 156 245 239 30 82 336
- 24 35 023 67 26 210 5 724 11 105 099
25 - 34 82 442 82 87 152 45 643 45 130 349
35 - 44 38 770 79 112 840 29 703 60 120 005
45 - 54 74 622 72 84 038 52 445 50 80 613
55 - 64 119 812 57 62 281 69 186 33 57 226
65 - 88 222 29 46 938 42 538 14 44 417
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 62 726 61 65 311 39 581 38 87 106
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 389 870 86 134 308 323 157 71 128 208
Muu asuntokunta 105 563 72 92 557 63 075 43 86 541

Asuntokunnista lähes puolet, 47 prosenttia, oli velattomia. Velallisista asuntokunnista neljänneksellä, 352 000 asuntokunnalla oli velkaa alle 10 000 euroa. Yli 100 000 euroa velkaa oli 432 100 ja yli 200 000 euroa 135 700 asuntokunnalla. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli viisi prosenttia kaikista ja kymmenen prosenttia velallisista asuntokunnista. Vuonna 2002 yhtä paljon velkaa oli alle prosentilla kaikista ja 1,7 prosentilla velallisista asuntokunnista, kun vuoden 2002 velat mitataan vuoden 2015 rahassa.

Suuret velat olivat yleisimpiä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Eniten asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli niiden asuntokuntien joukossa, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias. Sen ikäisistä velallisista asuntokunnista 18 prosentilla eli 53 060 asuntokunnalla oli velkaa vähintään 200 000 euroa (Taulukko 2). Alle 25-vuotiailla ja eläkeikäisillä niin suuria velkoja oli harvoin.

Taulukko 2. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa vuonna 2015

Viitehenkilön ikä Asuntokuntia Velallisia asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Velat vähintään 100 000 € Osuus velallisista asuntokunnista, % Velat vähintään 200 000 € Osuus velallisista asuntokunnista, %
Ikäluokat yhteensä 2 634 339 1 398 043 53 432 126 31 135 681 10
-24 181 527 97 619 54 7 680 8 1 140 1
25 - 34 403 873 291 215 72 113 332 39 32 400 11
35 - 44 399 383 301 594 76 152 466 51 53 063 18
45 - 54 454 199 302 604 67 99 712 33 31 413 10
55 - 64 469 473 239 826 51 43 057 18 12 880 5
65 - 725 884 165 185 23 15 879 10 4 785 3

Suuret asuntovelat olivat tavallisia silloin, kun asuntokunnassa oli kaksi aikuista. Useimmin suuria asuntovelkoja oli niillä kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Sellaisista asuntovelallisista asuntokunnista oli 57 prosentilla vähintään 100 000 ja 17 prosentilla vähintään 200 000 euroa asuntovelkaa (Liitetaulukko 1). Suuria asuntovelkoja oli usein myös nuorehkoilla kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla.

Alueittain suuret asuntovelat olivat yleisimpiä Etelä-Suomen asuntokunnilla. Joka toisella pääkaupunkiseudun, muun Helsinki-Uusimaan sekä Ahvenanmaan asuntovelallisista asuntokunnista oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa. Yli 200 000 euron asuntovelat oli 20 prosentilla pääkaupunkiseudun, 17 prosentilla Ahvenanmaan ja 14 prosentilla muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallista. Muualla maassa yli 100 000 euroa asuntovelkaa oli noin kolmanneksella ja yli 200 000 euroa 5–7 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista.

Asuntokuntien velkaantumisen nopein kasvu taittunut

Velkojen rasittavuutta voidaan mitata suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste. Verohallinto muutti vuonna 2012 ohjeistustaan rahoituslaitosten ilmoituksista ns. muiden velkojen osalta, joten velkaantumisasteet vuodesta 2012 lähtien eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa.

Asuntokuntien velkaantumisvauhti oli viime vuosikymmenellä nopea, mutta viime vuosina velkaantuminen on selvästi hidastunut. Vuodesta 2002 vuoteen 2015 asuntokuntien velat reaalisesti kaksinkertaistuivat, kun niiden käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat samana aikana 30 prosenttia. Vuosina 2002–2010 velat kasvoivat reaalisesti 97 prosenttia, mutta vuosina 2010–2015 enää viisi prosenttia. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin, oli 112 prosenttia vuonna 2015, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia. Vuodesta 2010 velkaantumisaste on kasvanut huomattavasti aiempaa hitaammin, vain kaksi prosenttiyksikköä. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste kasvoi vuonna 2015 prosenttiyksikön 111 prosentista 112 prosenttiin (Taulukko 3). Asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti 2,7 ja käytettävissä olevat rahatulot 1,7 prosenttia.

Taulukko 3. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002–2015, %

Viitehenkilön ikä 2002 2007 2010 2011 2012 1) 2013 2014 2015
Yhteensä 70 101 110 111 111 110 111 112
-24 58 91 80 79 76 71 68 65
25 - 34 125 189 195 195 192 187 182 180
35 - 44 104 155 175 178 181 181 185 187
45 - 54 64 94 110 112 115 117 120 124
55 - 64 38 54 63 65 67 68 70 72
65 - 12 18 23 26 27 28 30 32
1) Velkaantumisasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa.

Velkaisimpia olivat nuorten tai keski-ikäisten asuntokunnat. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli velkojen osuus vuosituloista 187 prosenttia ja 180 prosenttia, kun viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Eläkeikäisten asuntokuntien velkaantumisasteet olivat selvästi muita pienempiä. Yli 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli velkaa 32 prosenttia vuosituloista. Viime vuosina velkaantumisasteet ovat kasvaneet vain yli 35-vuotiaiden asuntokunnilla. Vuodesta 2010 ovat nuorten, alle 35-vuotiaiden asuntokuntien velkaantumisasteet pienentyneet 15 prosenttiyksiköllä.

Nuorilla asuntovelallisilla usein paljon velkaa suhteessa tuloihin

Lähes viidenneksellä velallisista asuntokunnista eli 270 050 asuntokunnalla oli velkaa vähintään kolme kertaa käytettävissä olevat vuositulot. Asuntokuntien kaikista veloista heillä oli puolet. Vuonna 2002 niin paljon velkaa oli 97 380 asuntokunnalla eli kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään viisi kertaa vuositulojen verran, oli 65 830 vuonna 2015. Velallisista asuntokunnista heidän osuutensa oli viisi prosenttia ja asuntokuntien veloista 17 prosenttia (Liitetaulukko 2).

Useimmiten paljon velkaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia, ja joiden viitehenkilö oli alle 45-vuotias. Yleisiä suuret velat olivat myös saman ikäisillä lapsettomilla yhden tai kahden aikuisen asuntokunnilla sekä yksinhuoltajilla.

Kuvio 3. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan vuonna 2015

Kuvio 3. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan vuonna 2015

Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli sitä korkeampi, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Kaikkien asuntovelallisten asuntokuntien velat suhteessa vuosituloihin olivat yli kaksinkertaiset ja nuorimmilla reilusti yli kolminkertaiset. Vielä eläkeikäisilläkin asuntovelallisilla oli velkaa selvästi yli vuositulojen verran. Edellisvuoteen verrattuna nuorimpien asuntovelallisten velkaantumisaste pieneni, mutta kasvoi, kun viitehenkilö oli yli 24-vuotias (Taulukko 4).

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 253 040. Niin paljon velkaa oli siten 29 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli puolet (Liitetaulukko 3). Yksinasuvista asuntovelallisista 35 prosentilla, yksinhuoltajista 42 prosentilla ja kahden huoltajan lapsiperheistä 32 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot. Kaikista perhetyypeistä niin velkaisten osuus oli sitä suurempi, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli. Alle 35-vuotiaiden asuntovelallisten asuntokunnista joka toisella oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran. Kaksi kolmesta niin velkaisesta asuntovelallisesta asuntokunnasta oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Viisi kertaa vuositulojen verran velkaa oli 58 400 asuntovelallisella asuntokunnalla eli seisemällä prosentilla asuntovelallisista. Heidän osuutensa asuntokuntien kaikista asuntoveloista oli 14 prosenttia.

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain vuosina 2002–2015, %

Viitehenkilön ikä 2002 2007 2010 2011 2012 1) 2013 2014 2015
Yhteensä 152 203 216 216 216 215 217 219
-24 236 321 323 330 322 317 317 314
25-34 213 287 300 300 300 299 299 302
35-44 157 216 236 237 240 239 245 248
45-54 116 159 177 178 180 182 185 188
55-64 104 132 144 147 148 149 151 152
65- 95 124 134 136 137 138 139 142
1) Velkaantumisasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa.

Asuntovelallisten asuntokuntien, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, lukumäärä on kolminkertaistunut vuoteen 2002 verrattuna. Viime vuosikymmenellä kasvoi kaikenikäisten asuntokuntien lukumäärä, joilla oli niin paljon velkaa suhteessa tuloihin, mutta vuodesta 2010 lähtien on nuorimpien, alle 35-vuotiaiden lukumäärä pienentynyt (Kuvio 4).

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot viitehenkilön iän mukaan vuosina 2002–2015

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot viitehenkilön iän mukaan vuosina 2002–2015

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkaupunkiseudun ja muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisilla asuntokunnilla. Ahvenanmaalla asuntovelallisista asuntokunnista 40 prosentilla, pääkaupunkiseudulla 36 prosentilla ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 35 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä asuntovelallisista neljänneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran.

Taulukko 5. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet suuralueittain vuosina 2002–2015, %

Suuralue 2002 2007 2010 2011 2012 1) 2013 2014 2015
Koko maa 152 203 216 216 216 215 217 219
Pääkaupunkiseutu 153 209 227 227 231 225 233 233
Muu Helsinki-Uusimaa 157 222 233 233 232 231 230 231
Etelä-Suomi 150 202 213 213 210 211 211 212
Länsi-Suomi 152 198 211 211 211 212 213 216
Pohjois- ja Itä-Suomi 148 194 203 204 203 204 205 205
Ahvenanmaa-Åland 151 208 226 228 234 237 246 246
1) Velkaantumisasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa

Asuntovelallisten asuntokuntien tulot olivat kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla. Asuntovelallisista asuntokunnista 29 prosenttia kuului ylimpään tuloviidennekseen ja vain kahdeksan prosenttia pienituloisimpaan viidennekseen. Tulojen kasvaessa myös asuntovelallisten velat kasvoivat. Alimpaan tuloviidennekseen kuluvilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 65 100 euroa ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla 121 670 euroa. Tuloihin suhteutettuna velat olivat silti sitä suuremmat, mitä pienituloisempi asuntokunta oli: alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista 45 prosentilla velat olivat tuloihin verrattuna vähintään kolminkertaiset, kun ylimpään viidennekseen kuuluvista 23 prosenttia oli niin paljon velkaa.

Taulukko 6. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin vuosina 2002–2015, %

Tuloviidennes 2002 2007 2010 2011 2012 1) 2013 2014 2015
Kvintiilit yhteensä 152 203 216 216 216 215 217 219
1. Kvintiili 238 348 372 369 361 359 352 352
2. Kvintiili 180 244 258 258 254 253 252 253
3. Kvintiili 162 220 231 232 229 231 230 233
4. Kvintiili 151 205 214 215 214 214 216 218
5. Kvintiili 134 177 190 190 193 191 195 196
1) Velkaantumiasteet eivät ole vuodesta 2012 lähtien vertailukelpoisia edellisten vuosien kanssa

1) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luottokantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.
2) Tuloverotuksessa ei vuonna 2015 enää voi vähentää opintolainan korkoja, eikä verottaja enää kerää rahoituslaitoksilta niistä tietoja eritellysti. Tilastossa opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin ja opintovelkojen korot muihin korkoihin.
3) Vuonna 2014 asuntokunnilla oli vastaavaa velkaa, joka siis sisältää sekä opinto- että muut velat, vajaat kaksi prosenttia vähemmän, 23 650 euroa. Opintovelallisilla asuntokunnilla oli silloin opintovelkaa keskimäärin 6 070 euroa, mikä oli reaalisesti seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Opintovelallisten ja keskimääräisten opintovelkojen määrän kehitys on ollut hyvin tasaista viime vuosikymmenen alusta lähtien. Muiden velkojen tiedot vuodesta 2012 lähtien taas eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien tietojen kanssa, sillä uusimmilta vuosilta puuttuvat ns. jatkuvat luotot, jotka ovat määrältään pienehköjä, mutta joita on usealla asuntokunnalla.

Lähde: Velkaantumistilasto 2015. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 25.1.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2015, Asuntokunnilla velkaa 114,8 miljardia euroa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.10.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/velk/2015/velk_2015_2017-01-25_kat_001_fi.html