Seutukuntien 30-vuotisesta kehityksestä taustaa tulevalle:

Kärjessä Maarianhaminan, Oulun ja Helsingin seudut

Kun Suomen seutukuntia verrataan 30-vuotisjaksolla 1975-2004 BTV-indikaattorin mukaan, selviytyy kehityskisan voittajaksi Maarianhamina. Hopea menee Oulun seudulle ja pronssi Helsingin seudulle. Maaseutumaiset ja harvaan asutut seudut jäävät peränpitäjiksi.

Erkki Niemi

Alueiden menestyminen kiinnostaa. Vaikka tulokset tulevatkin "jälkijunassa", niiden perusteella yritetään päätellä "mihin kiskot vievät tulevaisuudessa?" Soveltuuko seutukunnan historiatieto tulevan ennakointiin? Alueilla on menneisyytensä siitä riippumatta, halutaanko se muistaa tai unohtaa. Voiko menneestä - alueen taloushistoriasta - kenties oppia jotain?

Seutuistuminen koko maan kattavana ilmiönä on verraten tuore ilmiö. Seutukunta aluejakona on vain runsaan vuosikymmenen ikäinen. Se synnytettiin uuden aluekehityspolitiikan tarpeisiin. Taustalla oli ennakoiva sopeutuminen tulevan EU-jäsenyyden rakennerahastoihin ja aluekehitysohjelmiin. Vaikka nykyisten seutukuntien historia onkin verraten lyhyt, niiden varhaisempi menneisyys pystytään kuitenkin jälkikäteen selvittämään vuoteen 1975 asti.

Seutukunnat ovat yhä edelleen melko tuntemattomia ja liiaksi hallinnolta haiskahtavia. Niiden kattamat alueet ovat kuitenkin usein asukkaille läheisiä. Usein niihin samaistutaan kotiseutuna, ei seutukuntana. Alueen kehityksestä ovat ammattialuekehittäjien lisäksi kiinnostuneita alueen nykyiset ja entiset asukkaat. Tiedonjanoa tyydyttävät muun muassa pitäjänlehdistä seudullisiksi muuttuneet paikallislehdet.

BTV-indikaattori = poikkeamien keskiarvo koko maan muutoksesta

Seutukuntien kehitystä tarkastellaan kolmenkymmenen vuoden perspektiivillä. Työkaluna on BTV-indikaattori. Se mittaa alueen (tässä tapauksessa seutukunnan) tuotannon (Bkta), työllisyyden (Työ) ja väestön (Väki) muutosta koko maan muutokseen. BKT-indikaattori on koko maan muutokseen laskettujen poikkeamien keskiarvo. BTV-indikaattori voidaan hajottaa uudelleen komponentteihinsa sen selvittämiseksi, mistä poikkeama aiheutuu. Tarkastelussa vuosittaisista BTV-indikaattoreista ja sen komponenteista on muodostettu viiden vuoden jaksoja. Seudun jakson aikainen menestys on vuosiarvojen keskiarvo.

Artikkelin tekstiosassa esitellään ääripäitä. Vertailukuvioihin on otettu parhaiten ja heikoiten menestynyt viidennes (16 seutukuntaa) sekä seutukuntien keskimääräisen kehityksen kuvaajina mediaaniseutukunnat (2 seutukuntaa). Yhteenveto seutukuntien koko tarkasteluajan 1975-2004 "tilastollisesta menestyksestä" on laskettu vuosipoikkeamien keskiarvona.

Taulukko kaikista seutukunnista ja jaksoittaiset kuviot:

Taulukko BTV-indikaattori komponenteittain ja jaksoittain 1975..2004 (Excel)
Taulukko BTV-indikaattori komponenteittain ja jaksoittain 1975..2004 (pdf, 103 kt, 1 s.)
Jaksoittaiset kuviot (pdf, 87 kt, 7s.)

Tarkastelun tulokset esitellään jaksoittain. Ensisijaisena kohteena on kunkin jakson parhaiten ja heikoiten pärjänneiden viidennesten seutukuntien tulosten esittely ja kommentointi.

Hyvä- ja huono-osaisuus kasautuvat

BTV-indikaattori ottaa siis huomioon vain tuotannon, työllisyyden ja väestön kehityksen ja vertaa sitä koko maan vastaavaan. Muilla muuttujavalinnoilla seutukuntien kehitystä kuvaavat tulokset voisivat olla toisenlaisia. BTV-indikaattorin vertailuja tarkasteltaessa on muistettava myös se, että se kuvaa vain muutosta suhteessa koko maan muutokseen. Se ei kerro mitään ajankohdan tuotannon tasosta (esim. bkt per asukas), työllisyysasteesta tai taloudellisesta huoltosuhteesta. Talouden perusrakenteiden kuvaaminen edellyttää muita mittareita.

Vaikka mittarit ja niiden avulla tehdyt vertailut ovatkin aina joidenkin tekijöiden osalta puutteellisia, ne tuovat kärkisijoille toistuvasti samoja seutuja. Menestystä ei voi piilotella. Samoin näyttää alueellinen huono-osaisuus kasautuvan. Vuosikymmeniä jatkunut tuotannon supistuminen, työllisyyden väheneminen ja väestökato rapauttaa alueen taloudelliset toimintamahdollisuudet.

Jakso 1975-1980:
Öljykriisi, hätätilahallitus, suurten kaupunkien ahdinko

Kuvio 1. BTV-komponenteittain 1975-1980

+ + Sekalaiset seutukunnat menestyivät 1975-1980

Vuosina 1975-80 parhaiten menestyvät seutukunnat muodostavat varsin sekalaisen joukon. Kärjessä on Sydösterbottens kustregion alueella jakson aikana käynnistetyn suuren sellutehtaan aiheuttaman tuotanto- ja työllisyysvaikutuksen vuoksi. Tilanne on samankaltainen Porvoon seutukunnassa, vain teollisuuden ala poikkeaa. Ålands landsbygd on aluetaloutena pieni ja Maarianhaminan työssäkäyntialueeseen kuuluva alue. Yhden vuoden poikkeuksellisen suuret tuotannon ja työllisyyden kasvut riittävät nostamaan sen kolmannelle sijalle. Myös Pohjois-Lapissa ja Tunturi-Lapissa tuotannon ja työllisyyden vuosittaiset vaihtelut ovat rajuja vaikka positiiviseen tulokseen päädytäänkin.

Raahen, Jämsän, Lappeenrannan, Pietarsaaren ja Vaasan teollisuuspainotteisilla seuduilla tuotannon ja työllisyyden kehitys jää huolimatta vuosittaisista vaihteluista ja energianhinnan rajusta noususta selvästi plussalle. Maakuntakeskuksista ovat jo mainittujen lisäksi menestyneet Kuopion ja Seinäjoen seudut. Maaseutumaisista ylimpään viidennekseen ovat yltäneet Suupohjan, Siikalatvan ja Luoteis-Pirkanmaan seutukunnat. Outokummun seutukunnan menestys ei perustu maaseutumaisuuteen, vaikkakin perustellusti alkutuotantoon luettavaan toimintaan.

- - Yllätyksiä myös alimmassa viidenneksessä

Alimman viidenneksen seutukunnat ovat vähintään yhtä yllättäviä kuin ylimmänkin. Suomen suurista, monipuolisista kaupunkiseuduista alimpaan viidennekseen ovat pudonneet Turun, Oulun ja Tampereen seutukunnat. Turussa ja Tampereella tuotannon ja työllisyyden kehitys on ollut kehnoa. Oulussa työllisyys on plussan puolella, mutta tuotannon poikkeama koko maan tasosta toiseksi suurin.

Keskisuurista kaupunkiseuduista alimpaan viidennekseen kuului Salon seutu ja teollisuusseuduista Varkauden seutu. Loviisan seudun jakson aikainen tuotannon ja työllisyyden kehitys on ollut poukkoilevaa - lopputulos jää pahasti miinukselle.

Maaseutumaisia ja harvaanasuttuja seutuja alimmassa viidenneksessä on yksitoista edellä mainittu Loviisa mukaan lukien (kuvio 1).

Jakso 1980-1985:
Aluekehityksen "vallankumous"

Kuvio 2. BTV-komponenteittain 1980-1985

+ + Merenkulku nosti Maarianhaminan 1980-1985

Maarianhaminan ykkössija perustuu merenkulkuun ja siinä jakson aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Helsingin seutukunta on kohentanut edellisen jakson heikkoa lähtöasemaansa (49. sija) nousemalla kakkoseksi. Helsingin seudun lisäksi yksi metropolialueen satelliittikaupungeista (Lohjan seutu) sijoittui ylimpään viidennekseen.

Varsinainen yllätys on kuitenkin se, että kaikki seitsemän suurta kaupunkiseutua (Turku, Joensuu, Oulu, Kuopio, Tampere, Jyväskylä ja Vaasa) sijoittuivat ylimpään viidennekseen. Näistä Turku, Oulu ja Tampere nousivat parhaaseen ykkösryhmään alimmasta viidenneksestä.

Suurista kaupungeista Kuopion ja Vaasan seudut säilyttivät asemansa kärkiryhmässä. Keskisuurista kaupunkiseuduista Seinäjoen seutu säilytti asemansa ja Salon seutu nousi suurten kaupunkiseutujen tapaan suoraan alimmasta viidenneksestä ylimpään. Teollisista kaupunkiseuduista Äänekoski kiilasi ripeän tuotannon ja työllisyyden kasvun ansiosta kolmanneksi.

Maaseutumaisia ja harvaan asuttuja seutuja ylimmässä viidenneksessä on kaksi, yksi kumpaakin. Loviisan seutu ja Koillismaa olivat edellisen jakson aikana alimmassa viidenneksessä.

- - Tuotanto ja työllisyys heikkoa alimmassa viidenneksessä

Alimmassa viidenneksessä on kolme kaupunkiseutua: yksi keskisuuri kaupunkiseutu (Kotka-Haminan seutu) ja kaksi teollista kaupunkiseutua (Pietarsaaren seutu ja Etelä-Pirkanmaa). Lopuista kolmetoista yhdeksän on maaseutumaisia ja neljä harvaan asuttuja.

Alimman viidenneksen seutukuntien yhteisenä piirteenä on tuotannon ja työllisyyden heikko kehitys. Kahta seutukuntaa (Kyrönmaa ja Ålands landsbygd) lukuun ottamatta seutukuntia vaivaa myös väestön väheneminen (kuvio 2).

Jakso 1985-1990:
Kulutusjuhla, mutta kenen?

Kuvio 3. BTV-komponenteittain 1985-1990

+ + Oulu kärkeen 1985-1990

Oulun seutukunta on kohonnut kärkipaikalle. Sen työllisyyden ja väestön kasvu on maan nopeinta. Tuotannon kasvu on toiseksi parasta. Ykkössijan Oulu häviää Pieksämäen seutukunnalle kuljetus ja tietoliikenne -toimialalle sattuneen poikkeuksellisen suuren kasvun vuoksi. Helsingin seudun lisäksi metropolialueen kaupunkiseuduista ylimmässä viidenneksessä jatkaa Lohjan seutu, ja sinne on kohonnut Porvoon seutu.

Suurten kaupunkiseutujen joukko on harventunut. Jäljellä on neljä: Oulun lisäksi Jyväskylän, Kuopion ja Tampereen seutukunnat. Turun seutu on pudonnut toiseen ja Joensuu ja Vaasa kolmanteen viidennekseen. Keskisuurista kaupungeista ylimmässä ryhmässä jatkavat Seinäjoen ja Rovaniemen kaupunkiseudut. Salon seutu on pudonnut toiseen viidennekseen. Kärkiryhmään ovat nousseet Kouvolan ja Varkauden kaupunkiseudut.

"Levottomasti" käyttäytyvien Ahvenanmaan seutukuntien lisäksi kärkiryhmään ovat nousseet Kyrönmaan ja Ylivieskan maaseutumaiset seutukunnat.

- - Harvaan asutuilla seuduilla synkkää

Vuosikymmenen loppupuolisko oli harvaan asuttujen seutujen kehityksen kannalta synkkää aikaa. Kuudestatoista harvaan asutusta seudusta kuusi oli heikoimmin kehittyvässä viidenneksessä. Maaseutumaisista alimpaan ryhmään kuului joka neljäs eli seitsemän seutukuntaa.

Kaupunkimaisista seutukunnista kolme joutui tyytymään alimpaan viidennekseen. Imatra, Rauma ja Raahe ovat kaikki teollisia kaupunkiseutuja (kuvio 3).

Vuodet 1990-1995:
Lama, pankkikriisi, ...

Kuvio 4. BTV-komponenteittain 1990-1995

+ + Salo nousi 1990-1995

Lama muutti seutukuntien järjestyksen lähes täysin. Edellisen kauden ylimmässä viidenneksessä olleista seutukunnista vain kolme pystyi säilyttämään asemansa. Helsingin, Tampereen ja Oulun kaupunkiseudut olivat riittävän suuria ja monipuolisia selviytyäkseen lamasta suhteellisen vähäisin vaurioin. Lama puolestaan "nosti" uudelleen Turun ja Salon seudut ylimpään viidennekseen.

Salon seutu on lama-ajan kiistaton voittaja. Sen työllisyyskehitys oli ylivoimaisesti maan parasta. Tosin Salon seudullakin työllisyys muun maan tapaan heikkeni, mutta vain hieman (-0,3 %), kun koko maassa jakson lopun työllisyyden paranemisesta huolimatta jäätiin Saloon verrattuna yli kymmenkertaiseen (-3,7 %) työllisyyden heikkenemiseen. Tuotannon kasvu oli maan neljänneksi nopeinta. Edelle kiilasivat raskaan sarjan teolliset keskittymät: Raahe, Jämsä ja Kemi-Tornio.

Lamasta vain vähäisin vaurioin selviytyneet ja nopeasti toipuneet teolliset kaupunkiseudut ryntäsivät joukolla ylimpään viidennekseen. Edellä mainittujen kolmen lisäksi kärki viidennekseen nousivat Äänekosken, Etelä-Pirkanmaan ja Pietarsaaren teolliset kaupunkiseudut. "Teollisilla" ansioilla sinne kohosivat myös maaseutumaisiksi luokitellut Loviisan seutu ja Sydösterbottens kustregion. Vientiteollisuuden kasvun imussa nousi myös suomalainen merenkulku ja Maarianhaminan seutu.

- - Erityisesti harvaan asutut seudut häviäjiä

Jos harvat suuret ja ennen kaikkea teolliset kaupunkiseudut olivat lamajakson voittajia, niin maaseutumaiset ja erityisesti harvaan asutut seudut olivat laman suurimmat häviäjät. Maaseutumaisista seutukunnista joka neljäs ja harvaan asutuista puolet on alimmassa viidenneksessä. Näiden lisäksi alimpaan ryhmään kuuluu yksi teollinen kaupunkiseutu. Vakka-Suomen "tilaaja-tuottaja"-perusteinen teollisuus poikkeaa perinteelliselle suomalaiselle teollisuusseudulle tyypillisistä tuotevalikoimasta ja toimintatavasta (kuvio 4).

Vuodet 1995-2000:
Laman jälkeinen kiritaival

Kuvio 5. BTV-komponenteittain 1995-2000

+ + Oulu vireessä myös laman jälkeen

Lamajakson aikaisista menestyjistä puolet pystyi säilyttämään kehitysvireensä myös lamaa seuranneen nopean kasvun aikana. Oulun seutu on jälleen ykkönen, kuten vuosikymmentä aikaisemminkin. Työllisyyden ja väestön kasvu on maan nopeinta. Tuotanto kasvaa nopeammin vain Salon, Lohjan ja Helsingin seuduilla.

Ylimmässä viidenneksessä on kaksi Helsingin metropolialueen seutua (Helsinki ja Lohja) ja viisi suuriin kaupunkiseutuihin kuuluvaa (Oulu, Tampere, Joensuu, Jyväskylä ja Turku). Keskisuuria kaupunkiseutuja ylimmässä viidenneksessä on kolme (Salo, Seinäjoki ja Maarianhamina). Teollisten kaupunkiseutujen määrä puolittui. Edelliseltä jaksolta paikkansa säilyttivät Pietarsaaren ja Äänekosken seutukunnat ja uutena nousi Kokkolan seutu.

Ylimpään viidennekseen ylsi lisäksi kaksi maaseutumaista ja yksi harvaan asuttu seutukunta. Näistä Härmänmaan nousua voidaan pitää "aitona".

- - Kajaani ja Raahe putosivat korkealta

Heikoimman kehityksen viidenneksessä on kaksi kaupunkimaista seutua. Molemmat ovat pudonneet korkealta: keskisuuriin kaupunkiseutuihin kuuluva Kajaani sijalta 17 ja teollisten kaupunkiseutujen raskaaseen sarjaan kuuluva Raahe kakkossijalta.

Maaseutumaisista seutukunnista heikoimmassa viidenneksessä on neljännes. Harvaan asutuista seuduista hieman alle puolet on alimmassa ryhmässä. Kaikille yhteinen piirre on tuotannon, työllisyyden ja väestön erittäin heikko kehitys suhteessa koko maan ripeätahtiseen menoon (kuvio 5).

Vuodet 2000-2004:
Uusi vuosituhat - kasvun taittuminen vai normalisoituminen?

Kuvio 6. BTV-komponenteittain 2000-2004

+ + Poikkeuksista normaaliin 2000-2004

Uuden vuosituhannen alkua on pidetty merkittävänä muutos- ja murroskohtana. Näkyvästi noteeratuista muutoksista huolimatta kehitys jatkui varsin tasaisena: puolet 1990-luvun lopun ylimmän viidenneksen seutukunnista jatkoi ylimmässä viidenneksessä vielä 2000-luvullakin. Lisäksi neljä ylimpään viidennekseen kohonnutta seutukuntaa oli toiseksi korkeimmassa viidenneksessä edellisellä kaudella.

Ehkä Helsingin ja Salon seutujen miltei kolmenkymmenen ja Lohjan seudun viidenkymmenen sijan pudotus sekä Äänekosken ja Itä-Lapin seutukuntien joutuminen globalisaation suomalaisiksi "esimerkkiseuduiksi" on luonut laajalti omaksutun käsityksen suuresta muutoksesta. Kyseessä on pikemminkin 1990-luvun poikkeuksellisten aikojen normalisoitumisesta.

Vuosituhannen alussa Helsingin metropolialueen menestys on ollut Porvoon ja Riihimäen varassa. Suuret kaupungit ovat pärjänneet hyvin. Seitsemästä suuresta kaupunkiseudusta kuusi on ylimmässä viidenneksessä. Vain Vaasan seudun on tyytyminen toiseksi ylimpään viidennekseen.

Keskisuurten kaupunkienkin kehitys on ollut suotuisaa. Seinäjoki säilyttää paikkansa. Pudonneiden Salon ja Maarianhaminan tilalle ovat nousseet Hämeenlinnan, Savonlinnan ja Lahden kaupunkiseudut. Teollisten kaupunkiseutujen määrä on romahtanut. Teollisena kaupunkiseuduista on mukana vain Etelä-Pirkanmaa.

Maaseutumaisia seutuja ylimmässä viidenneksessä on kaksi (Åboland- Turunmaa ja Ålands landsbygd) ja harvaanasuttuja yksi (Ålands skärgård) (kuvio 6).

- - Heikointa teollisuus- ja maaseuduilla

Heikointa kehitys on ollut teollisilla kaupunkiseuduilla ja maaseutumaisissa seutukunnissa. Viisi teollisesta kaupunkiseutua (Äänekoski, Vakka-Suomi, Varkaus, Jämsä ja Imatra) rämpii alimmassa viidenneksessä. Niitä on enemmän kuin minkään muun jakson aikana. Maaseutumaisista seuduista liki kolmannes on kokenut saman kohtalon. Saman verran maaseutumaisia oli alimmassa viidenneksessä ensimmäisen jakson 1975- 80 aikana. Yllättävää sen sijaan on se, että harvaan asuttuja seutuja on alimmassa viidenneksessä vain kolme. Yhtä vähän on ollut vain ensimmäisen jakson aikana.

Yhteenveto 1975-2004

Kuvio 7. BTV-komponenteittain 1975-2004

+ + Maarianhamina jyrää huippuvuosien tuotannolla ja työllisyydellä

Koko ajanjakson 1975-2004 kattava vertailu on tehty laskemalla seutukuntien komponenteittain vuosittaisten poikkeamien keskiarvot. Tilastollisen keskiarvokisan voittaja on Maarianhamina. Se lyö kilpailijansa muutamien huippuvuosien korkeiden tuotanto- ja työllisyyskasvujensa ansiosta. Hopea menee kahdesti jakson paalupaikan ja kerran toisen sijan saavuttaneelle Oulun seudulle. Kolmantena keskiarvokisassa on Helsingin seutu.

Seuraavina tasaisessa kisassa ovat Porvoon ja Seinäjoen seudut sekä kuudentena Salon seutu. Tampere on keskiarvovertailun seitsemäs ja Kuopio kahdeksas. Myös muut suuret kaupungit sijoittuvat ylimpään viidennekseen: Jyväskylä yhdeksäs, Joensuu kahdestoista, Turku kolmastoista ja Vaasa viidestoista.

Keskisuurista kaupunkiseuduista Seinäjoen lisäksi kärkiryhmään sijoittuvat Rovaniemen ja Lappeenrannan seudut. Teollisia kaupunkiseutuja ei ylimpään viidennekseen yllä yhtään. Muista kaupunkiseuduista mukaan mahtuu Helsingin metropolialueen satelliitti Lohjan seutu. Maaseutumaisista ainoana on hieman ongelmallinen Ålands landsbygd.

- - Maaseutumaiset ja harvaan asutut seudut alimpana

Tilastollinen keskiarvovertailu on maaseutumaisten ja harvaan asuttujen seutujen osalta murheellista luettavaa. Alimpaan viidennekseen sijoittuu kymmenen maaseutumaista ja kuusi harvaan asuttua seutua, ei muita. Jos seutukunnat sijoittuisivat tasaisesti viidenneksiin, kunkin seututyypin esiintymisen "odotusarvo" olisi yksi viidestä. Koko kauden yhteenvedon mukaan maaseutumaisia ja harvaan asuttuja seutuja on alimmassa viidenneksessä miltei tuplasti enemmän kuin tasaisen vauhdin taulukon perusteella odottaisi.

Kaikkien alimpaan viidennekseen kuuluvien seutukuntien tuotannon kasvu jää jälkeen koko maan keskimääräisestä, työllisyys putoaa ja väki vähenee. Heikointa kehitys on ollut nyt jo seutukuntakartalta poistuneen Kärkikuntien alueella. Myös Kehys-Kainuun ja Itä-Lapin kehitys on jäänyt kolmen vuosikymmenen ajan keskimäärin runsaat kaksi prosenttiyksikköä koko maan kehityksestä. Kehitys on ollut heikkoa myös Pielisen Karjalassa ja Ilomantsin seutukunnassa. Jälkimmäinen on nyttemmin myös poistunut seutukuntien joukosta, kuten alimpaan viidennekseen sijoittuva Outokummun seutukuntakin.

Alimmassa viidenneksessä on seutukuntia Itä- ja Pohjois-Suomen lisäksi myös muilta suuralueilta. Kärkikunnat itäisestä sijainnistaan huolimatta on kuulunut Etelä-Suomeen, kuten myös Loviisan seutu. Länsi-Suomen seutukuntia on alimmassa viidenneksessä viisi: Joutsan seutukunta Keski-Suomesta, Ylä- ja Lounais-Pirkanmaan seutukunnat Pirkanmaalta, Pohjois-Satakunta Satakunnasta ja Eteläiset seinänaapurit Etelä-Pohjanmaalta (kuvio 7). q

Lähde: Aluetilinpito. Tilastokeskus

Erkki Niemi on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä. Hän työskentelee aluetilinpidon ja alueindikaattorien kehittäjänä.

Päivitetty 2.11.2006