Sana lemmikki viittaa yhdessäoloon, seuranpitoon ja välittämiseen. Millaisissa kotitalouksissa on lemmikkejä? Sitä voi tarkastella kotitalouksien elinvaiheen mukaisella luokituksella kulutustutkimuksessa, jossa nyt ensi kertaa selvitettiin lemmikkien omistamista. Haastatteluihin vastasi 3 551 kotitaloutta ympäri Suomea.

Vuonna 2012 jokin lemmikkieläin oli 30 prosentilla kotitalouksista. (Vertailun vuoksi, pelikonsoli oli 28 prosentilla kotitalouksista.) Jos kotitaloudessa on useita ihmisiä, erityisesti lapsia, lemmikin hankkineiden osuus kasvaa. Joka toisessa kahden huoltajan lapsiperheessä oli lemmikki vuonna 2012 (Kuvio 1).

Kuvio 1. Lemmikkieläimiä omistavat taloudet 2012, %

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Yksineläjien tai vanhusten seuralaisia lemmikit ovat harvoin. Vanhustalouksista vain 12 prosentilla oli lemmikkieläin, muissa yhden hengen talouksissa vain vähän useammin (16 %). Eläimen jatkuvan huolenpidon yhdistäminen muihin arjen toimiin lienee vaikeaa yhden hengen talouksissa.

Kuten voi olettaa, lemmikkejä on paljon useammin pientaloissa kuin kerrostaloissa asuvilla. Lemmikit ovat myös sitä yleisempiä, mitä maaseutu­maisempi on asuinkunta (Kuvio 2). Useimmin lemmikkieläin oli maatalous­yrittäjien kotitalouksissa. Kahdessa alimmassa tulo­viidenneksessä lemmikin omistavien osuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin muissa tuloryhmissä.

Kuvio 2. Lemmikkejä omistavia talouksia asuinkunnan tyypin mukaan, %

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Yli miljoona koiraa ja kissaa

Kulutustutkimuksen haastatteluista voidaan laskea myös lemmikkien yleisyys. Koira on suomalaisten suosikkieläin, kissa on kakkosena (Taulukko 1). Näiden ylivoimaisten suosikkien takana muita lemmikkejä oli yhteensäkin vain 170 500 taloudessa.

Taulukko 1. Lemmikkien 10 kärjessä

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Haastatteluissa kysyttiin myös lemmikkien lukumääriä. Vuonna 2012 kotitalouksilla oli 630 000 koiraa ja 592 000 kissaa. Sekä koira että kissa oli 86 000 kotitaloudessa. Poneja oli liki 30 000 kotitaloudella (lukuun saattaa sisältyä myös ratsastushevosia).

Ylöspitoon entistä enemmän

Vuonna 2012 ostettujen lemmikkien keskihinta oli 550 euroa ja mediaanihinta 170 euroa. Kalleimmat eläimet olivat maksaneet yli 4 000 euroa, mutta oli lemmikki ostettu neljälläkin eurolla.

Tilastokeskuksessa ei ole aiemmilta vuosilta tietoa kotitalouksien omistamista lemmikeistä, mutta tietoja lemmikkieläinmenoista saadaan sekä aiemmista kulutustutkimuksista että kansantalouden tilinpidon laskemista kotitalouksien kulutusmenoista. Jälkimmäisestä saadaan kotitalouksien yhteenlaskettu kulutus, ja kulutustutkimusten avulla voidaan vertailla kulutuksen muutoksia eri väestöryhmissä.

Vuosina 2006 – 12 kaikkien kulutusmenojen reaalikasvu oli hidasta. Kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan kotitalouksien yhteenlaskettu kulutus kasvoi 8,6 prosenttia. Kulutustutkimuksen kulutusyksikköä kohti laskettu kokonaiskulutus kasvoi vain 3,5 prosenttia. Kulutusyksikköä kohti laskettu muutos on pienempi, koska se ottaa huomioon kotitalouksien ja väestön määrän kasvun sekä ikärakenteen muutokset.

Kansantalouden tilinpidon luokituksissa lemmikkieläimet ja niiden tarvikkeet kuuluvat pääryhmään ”virkistys ja kulttuuri” ja sen alaryhmään ”muut tavarat ja laitteet virkistykseen; puutarhatarvikkeet ja lemmikkieläimet”.

Kulutustutkimuksesta käytetään lähes samoja luokituksia. Lemmikkieläimiin käytetty rahasumma kansantalouden tilinpidossa ja kulutustutkimuksesta lasketut kotitalouksien yhteenlasketut lemmikkimenot ovat varsin lähellä toisiaan, joten rinnakkainen tarkastelu on mahdollinen.

Lemmikkieläinten menot ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin useimmat muut vapaa-ajan menot vuosina 2006 – 12. Vain reaalimenot av-laitteisiin lisääntyivät selvästi enemmän (Taulukko 2). Lemmikkimenoista ovat kasvaneet eniten eläinten ostoon ja niiden varusteisiin liittyvät menot.

Taulukko 2. Virkistys- ja kulttuurimenojen reaalikasvu 2006–12 kansantalouden tilinpidon yksityisten kulutusmenojen mukaan, %

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus

Kansantalouden tilinpidon tiedoilla voidaan tarkastella myös vuotuista muutosta. Taulukosta 3 näkyy, että lemmikit ja niihin liittyvät tuotteet ja palvelut ovat satojen miljoonien eurojen bisnes.

Taulukko 3. Lemmikkieläinmenojen reaalikasvu 2006 –12 kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen mukaan

Lähde: Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus

Lemmikkien merkitys kotitalouksille näyttäisi olevan kasvussa. Lamasta huolimatta lemmikkien hankintaan ja varusteisiin sekä niiden lääkintään ja muihin palveluihin käytetty rahamäärä on kasvanut tai säilynyt vähintäänkin reaalisesti ennallaan.

Kulutustutkimuksen tietojen avulla voidaan tarkastella, miten lemmikeistä johtuvat menot ovat kasvaneet erilaisissa kotitalouksissa. Eläinmenot ovat kasvaneet huomattavasti kaikissa kotitaloustyypeissä (Taulukko 4).

Lapsiperheissä kasvu oli suurinta, mutta myös yksin asuvien työikäisten sekä vanhustalouksien lemmikkieläinmenot kasvoivat huomattavasti. Tämä viittaa siihen, että lemmikkieläimiä on hankittu lisää kaiken tyyppisiin kotitalouksiin ehkä lapsettomia pareja lukuun ottamatta.

Taulukko 4. Lemmikkieläinmenot kotitaloutta kohti vuoden 2012 hinnoin ja muutos 2006–12

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Siitä, kuinka monella kotitaloudella oli lemmikkieläinmenoja vuosina 2006 ja 2012, voidaan arvioida välillisesti lemmikkien määrän lisääntymistä. Lemmikkieläinmenoja oli vuonna 2012 useammalla kotitaloudella kuin vuonna 2006. Osuus kasvoi 34:sta 36 prosenttiin, ja lemmikkien ostomenoja ilmoittaneiden osuus kasvoi neljästä prosentista kuuteen prosenttiin. Vuonna 2006 jonkin lemmikin oli ostanut 100 000 kotitaloutta, vuonna 2012 jo 155 000 taloutta.

Lemmikeistä on tullut entistä useammalle taloudelle osa kotielämää. Ehkä lemmikit ovat ns. nouseva kulutustrendi ja ovat innovaatioiden leviämisteoriaa noudattaen leviämässä lapsiperheistä sekä yhden hengen työikäisten talouksiin että vanhustalouksiin – tosin hitaasti verrattuna vaikkapa tietotekniikkaan.

Juha Nurmela on Kulutustutkimus 2012 -tiimin vetäjä.