Keskustelussa suomalaisten koti­talouksien varallisuudesta on tapana mainita ainakin kaksi asiaa: Suomalaiset koti­taloudet eivät ole erityisen varakkaita, ja varallisuus on sitoutunut asuntoihin. Lisäksi suomalaisten on sanottu makuuttavan rahojaan pankkitileillä. Muun muassa näitä väitteitä voidaan arvioida Tilasto­keskuksen varallisuus­tilinpidon tietojen pohjalta.

Kokonais­varallisuuden kansain­välinen vertailu on vaikeaa. Reaalivaroista on olemassa hyvin vähän tilastotietoa ja laskenta­menetelmät eroavat maittain. Kansan­talouden tilinpidon kehikko on laajentumassa näiltä osin, mutta EU-maita velvoittava kattava raportointi tekee vasta tuloaan. Tilastotuotannon käynnistäminen ja menetelmien harmonisointi ottaa aikansa.

Rahoitus­varojen osalta kattavat tiedot ovat sen sijaan olleet saatavilla jo pitkään. Tältäkään osin kansainvälistä vertailua ei tosin voi tehdä kovin suora­viivaisesti erityisesti maiden eläkejärjestelmien eroista johtuen. Suomessa työe­läkelaitosten varoja ei lasketa kotitalouksien vaan julkisyhteisöjen säästöksi. Monessa muussa maassa eläkesäästöt on luettu kotitalouksien rahoitus­varoihin.

Tästä järjestelmä­erosta johtuen suomalaisten koti­talouksien rahoitus­varallisuudesta ja sen rakenteesta saa helposti vääristyneen kuvan esimerkiksi EU:n tilasto­viraston Eurostatin (Eurostat) tai OECD:n laatimista maa­vertailuista. Jos työeläke­laitosten netto­rahoitusvarat laskettaisiin suoraan koti­talouksien säästöksi, nousisi suomalaisten koti­talouksien rahoitusvarallisuus merkittävästi, mutta tämäkään ei tekisi suomalaisista varakkaita verrattuna muihin saman tulotason maihin.

Nettovarallisuus on kasvanut

Nykyisestä talous­taantumasta huolimatta suomalaisten koti­talouksien nettovarat, eli varojen ja velkojen erotus, ovat kasvaneet ainakin vuoden 2013 loppuun saakka. Vain finanssi­kriisin alkuvuosina netto­varallisuus laski, kun sekä rahoitus- että asunto­markkinat notkahtivat (kuvio 1).

Kuvio 1. Kotitalouksien varallisuus 2000 – 2013

Lähde: Tilastokeskus, varallisuustilinpito, rahoitustilinpito

Vuonna 2013 kotitalouksien nettovarat olivat 532 miljardia euroa. Suurin yksittäinen varallisuuden erä olivat asunnot, 237 miljardia euroa (kuvio 2).

Kuvio 2. Kotitalouksien varallisuuden rakenne 1995-2013

Lähde: Tilastokeskus, varallisuustilinpito, rahoitustilinpito

Koti­talouksien varallisuuden rakenne on säilynyt ennallaan koko 2000-luvun. Kokonais­varallisuudesta vajaat 40 prosenttia on rahoitus­varallisuutta ja reilut 60 prosenttia reaali­varallisuutta. Asuntojen osuus varallisuudesta on pysynyt runsaassa 35 prosentissa. Toisiksi suurimman reaali­varallisuuden erän, maan, osuus oli 17 prosenttia vuonna 2013.

Rahoitus­varallisuuden rakenne on sen sijaan muuttunut hieman, koska kotitaloudet ovat alkaneet sijoittaa kertynyttä varallisuuttaan sijoitusrahasto-osuuksiin.

Talletusten ja käteisrahan osuus koti­talouksien rahoitus­varoista on pysynyt koko 2000-luvun reilussa 30 prosentissa. Vielä 1990-luvun lopulla yli 50 prosenttia rahoitus­varallisuudesta oli talletuksia. Kokonais­varallisuudesta talletusten osuus oli 13 prosenttia vuoden 2013 lopussa. Määräaikais­talletusten houkuttelevuus on heikentynyt jatkuvasti. 2000-luvun aikana kotitaloudet ovat sijoittaneet netto­määräisesti yli 11 miljardia euroa sijoitusrahasto-osuuksiin, ja niiden osuus kotitalouksien rahoitus­varoista on noussut hiljalleen vajaasta neljästä prosentista seitsemään.

Suomessa pienet rahoitusvarat verrattuna muihin Pohjoismaihin

Suomessa talletusten suhteellinen osuus rahoitusvaroista on pohjoismaisittain korkea, vaikka jättäisi järjestelmä­eroista johtuen eläke­säästöt kokonaan huomioon ottamatta. Talletusten korkeaa suhteellista osuutta selittää kuitenkin ennemmin muun rahoitus­varallisuuden vähyys kuin talletus­varojen suuruus. Esimerkiksi vuoden 2013 lopussa suomalaisilla oli asukasta kohti vajaat 16 000 euroa talletusvaroja, ja 9 000 euroa noteerattuja osakkeita ja rahasto-osuuksia. Vastaavat luvut Ruotsista ovat 17 000 ja 15 000 euroa. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Rahoitusvarat asukasta kohti eräissä Pohjoismaissa 2013

Lähteet: Tilastokeskus, Statistiska centralbyrån, Danmarks Statistik, Statistisk sentralbyrå. Muut rahoitusvarat sisältävät mm. noteeraamattomat osakkeet.

Suomalaisten koti­talouksien riskit painottuvat selvästi asunto­markkinoille. Asunto­kannan arvon osalta vertailua esimerkiksi Ruotsiin hankaloittavat laskenta­menetelmien eroavaisuudet. Sen uskaltaa kuitenkin sanoa, että naapuri­maassa asunnot muodostavat selvästi pienemmän osan koti­talouksien kokonais­varallisuudesta. Osa erosta selittyy yksinkertaisesti korkeammalla kokonais­varallisuuden tasolla. Lisäksi omistus­asuminen on Ruotsissa hieman vähemmän suosittua kuin Suomessa.

Suomen koti­talouksien velkaantumis­aste EU-maiden keskitasoa

Kotitalouksien velat ja velkaantumis­aste ovat läheisesti kytköksissä asunto­markkinoihin. Pitkään jatkunut matala korkotaso on osaltaan mahdollistanut koti­talouksien velkaantumis­asteen nousun, joka on tosin viime vuosina hidastunut merkittävästi. Koti­talouksien lainavelka­kanta kasvoi vuonna 2013 vain reilut 3 prosenttia, kun vielä 2000-luvun puolivälissä vuotuiset kasvu­prosentit olivat kaksi­numeroisia.

Koti­talouksien velkaantumis­aste, eli laina­velkojen määrä suhteessa käytettävissä olevaan tuloon, oli vuoden 2013 lopussa 119 prosenttia, mikä on melko lähellä EU-maiden keskiarvoa ja Pohjoismaiden matalin. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku oli yli 150 ja Tanskassa peräti yli 260 prosenttia. Velkojen suhteuttaminen käytettävissä olevaan tuloon on perusteltua, koska velat maksetaan yleensä tuloilla. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös suhteuttamalla velat tulojen sijaan rahoitusvaroihin.

Vuodesta 2006 lähtien suomalaisilla koti­talouksilla on ollut rahoitus­varoihin nähden enemmän velkaa kuin ruotsalaisilla (kuvio 4).

Kuvio 4. Kotitalouksien lainavelkojen suhde rahoitusvaroihin Suomessa ja Ruotsissa 1995-2013

Lähteet: Tilastokeskus, Statistiska centralbyrån. Järjestelmien eroavuuksista johtuen rahoitusvaroissa ei ole tässä otettu huomioon vakuutus- tai eläkesaamisia (rahoitustilinpidon varaluokka F6).

Suomalaisten koti­talouksien velkaantumisasteen kehitys jää nähtäväksi. Velkaantumisesta puhuttaessa on syytä muistaa, että kotitaloudet ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa. Varallisuuden jakautumisen, velkaantuneisuuden ja sosio­ekonomisten ryhmien tarkastelun mahdollistaa parhaiten Tilasto­keskuksen huhtikuun alussa julkaisema varallisuus­tutkimus, joka perustuu mikrotason otosaineistoon (Tilastokeskus 2015).

Mikrotason otosaineiston ja kansantalouden tilinpidon kehikkoon kuuluvan makroaineiston lähtökohtaisista eroavaisuuksista on kuitenkin hyvä olla tietoinen. Mikroaineiston tiedot koostetaan Suomessa eri lähteistä. Esimerkiksi pörssiosakkeet ja suorat rahasto­sijoitukset perustuvat rekisteritietoon, mutta talletukset haastattelu­tietoon. Tyypillisesti koti­talouksien rahoitus­varallisuus on mikrotason varallisuus­tutkimuksissa selvästi pienempi kuin rahoitustilinpidossa. Myös käsite- ja arvotuserot vaikeuttavat varallisuus­tutkimuksen tietojen käyttöä makrotason tarkastelussa.

Varallisuustaseiden tilastointia kehitetään edelleen

Tilastokeskus julkaisi sektorikohtaiset varallisuus­taseet ensimmäisen kerran syyskuussa 2014. Reaalivarojen osalta varallisuus­taseiden tilastoinnissa on edelleen puutteita ja kehitettävää. Kiinteän pääoman tiedot perustuvat pääoma­kantamallin mukaiseen nimellis­hintaiseen nettokantaan, joka arvotetaan vuoden keskihinnoin. Periaatteessa kaikki varat tulisi arvottaa taseajankohdan markkinahintaan, mikä ei kuitenkaan kiinteälle pääomalle ole kovin yksinkertaista.

Nettokanta koostuu investointien kumuloituneesta arvosta vähennettynä kumuloituneella kiinteän pääoman kulumisella. Maan arvo on laskettu maankäyttö­lajeittain alueellisesti kiinteistöjen kauppahintarekisterin tietojen pohjalta. Menetelmä on laadittu yhteistyössä Maanmittaus­laitoksen kanssa. Tarkastelun ulkopuolella on edelleen tärkeitä varallisuuseriä kuten mineraali- ja malmivarat, joilla ei kuitenkaan kotitalouksien osalta ole juuri merkitystä.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.

Lähteet:

Danmarks Statistik. Financial accounts.

Eurostat. Household financial assets and liabilities.

Statistisk sentralbyrå. Financial accounts.

Statistiska centralbyrån. Financial accounts.

Tilastokeskus. Varallisuus- ja rahoitustilinpito.

Tilastokeskus 2015. Kotitalouksien varallisuus 2013. Tulot ja kulutus 2015.