- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Ulkomaisen työvoiman tilastointiin parannusta
Työperäiseen maahanmuuttoon liittyvä tietotarve on laajaa, mutta vertailukelpoisia tietoja on vain vähän saatavissa. Tilapäisen ulkomaisen työvoiman rekisteröintiä ja tilastointia kehitetään parhaillaan.
U. Östlund
Maahanmuuton vilkastuessa maahanmuuttajia koskevien tietojen tarve on lisääntynyt merkittävästi. Pakolaisuudesta tai perhesyistä johtuvan maahanmuuton lisäksi työperustaisen maahanmuuton kysymysten käsittelyyn on kaivattu nykyistä enemmän tilastollista taustatietoa. Ulkomaalaisten työntekijöiden lukumäärää ei tarkkaan tiedetä, sillä maassa vakinaisesti asuva ulkomainen työvoima kattaa vain murto-osan kaikista ulkomaalaisista työntekijöistä. Yhä suurempi osa ulkomaisesta työvoimasta työskentelee Suomessa vain tilapäisesti muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen.
Ulkomaalaisten tekemä tilapäinen työ voidaan organisoida monella tavalla ja ryhmitellä siten muutamaan eriluonteiseen ryhmään: Ensimmäisen ryhmän muodostavat ulkomaalaiset työntekijät, jotka on palkattu suoraan suomalaisen työnantajan palvelukseen. Toisen ryhmän muodostavat Suomeen lähetetyt työntekijät, jotka ovat ulkomaisten työnantajien palveluksessa ja kolmannen Suomessa toimivat ammatin harjoittajat. Näiden lisäksi yhä useampi ulkomaalainen työntekijä työskentelee Suomessa kausiluonteisesti ainoastaan lyhyen ajan, esimerkiksi marjan- tai sientenpoimijoina syksyisin.
Tilapäisen ulkomaisen työvoiman säännöllinen tilastointi on huomattavasti vaikeampaa kuin vakinaisesti Suomessa asuvan ulkomaalaisen väestön. Vaikka käyttökelpoista tietoa on monella viranomaisella, tietojen yhdistäminen eri rekistereistä luotettavaa tilastointia varten ei ole nykyisellään mahdollista. Lisäksi ongelmana on se, että tietojen yhteen kokoaminen ja tilastojen tuottaminen ei ole minkään viranomaisen vastuulla. Tilapäisten ulkomaalaisten työntekijöiden rekisteröitymisestä väestötietojärjestelmään ei ole myöskään olemassa yleissäädöstä.
EU:n sisällä liikkuvat työntekijät ovat tilastoinnin kannalta kaikkein vaikeimmin tavoitettavissa oleva ryhmä, sillä vapaan liikkuvuuden vuoksi näiden työntekijöiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta ei jää rekisterimerkintää. Muiden maiden työntekijöistä sen sijaan kerätään yleisesti tiedot viisumi- tai oleskelulupapäätösten yhteydessä.
Tietoja tarvitaan monella politiikan ja hallinnon alalla
Työperusteiseen maahanmuuttoon liittyvien tietojen tarve on laaja ja ajantasaista tietoa tarvitaan muun muassa talous- ja työllisyyspolitiikassa, alueellisessa kehittämisessä, harmaan talouden vastaisten toimenpiteiden kohdentamisessa ja maahanmuuttajien kotouttamispolitiikassa. Lisäksi tilastoinnille on kysyntää kansainvälisesti, ja Suomen tulisikin raportoida nykyistä paremmin työvoiman muuttoliikkeistä esimerkiksi Euroopan unionin komissiolle ja OECD:lle.
Koska tilapäisen ulkomaisen työvoiman tilastoinnissa on merkittäviä puutteita, tilastoinnin katveet ovat hankaloittaneet myös eri viranomaisten, kuten poliisin tai työsuojeluviranomaisten käytännön toimintaa.
Tilastoinnin puutteiden korjaamiseksi Tilastokeskus asetti valtiovarainministeriön pyynnöstä keväällä 2013 työryhmän selvittämään tilastoinnin kehittämismahdollisuuksia. Työryhmän keskeisenä tavoitteena oli paikantaa olemassa olevat tietolähteet ja löytää edellytykset tehokkaalle ja kattavalle ulkomaisen työvoiman tilastointijärjestelmälle.
Työryhmän huomio laajentui nopeasti työskentelyn käynnistyttyä pelkän tilastoinnin kehittämisestä ulkomaalaisten työntekijöiden rekisteröinnin kehittämiseen, sillä vasta tällöin rakennettava järjestelmä tehostaisi samanaikaisesti useiden eri viranomaisten toimintaa. Työryhmän työskentelyyn osallistui laaja joukko asiantuntijoita eri organisaatioista, ja työryhmä sai työnsä päätökseen kesäkuussa 2014.
Työnantajille ilmoitusvelvollisuus, työntekijöille rekisteröitymisvelvollisuus
Työryhmä esitti loppuraportissaan kolme vaihtoehtoa tilapäisen ulkomaisen työvoiman rekisteröinnin ja tilastoinnin kehittämiseksi:
Ensimmäinen vaihtoehto perustui ulkomaalaislain velvoitteeseen, jonka mukaan työnantajan tulee säilyttää tiedot ulkomaalaisista työntekijöistään ja näiden työnteko-oikeuksien perusteista. Ryhmä esitti, että tämä velvoite muutetaan aktiiviseksi ilmoitusvelvollisuudeksi.
Toinen vaihtoehto liittyi veronumerokäytännön laajentamiseen rakentamisen lisäksi myös muille toimialoille.
Kolmantena vaihtoehtona tarkasteltiin eläketurvajärjestelmään liittyvien rekisteröintikäytäntöjen edelleen kehittämistä.
Näistä kolmesta vaihtoehdosta työryhmä päätyi loppuraportissaan esittämään rekisteröinti- ja tilastointipuutteiden korjaamiseksi ensisijaisesti ensimmäistä vaihtoehtoa, eli ulkomaalaisia työntekijöitä koskevaa ilmoittamisvelvollisuutta. Työryhmän ehdotuksen mukaan työnantajan (tai aliurakointia käytettäessä työn päätoimeksiantajan) tulee lain velvoittamana ilmoittaa erikseen sovittavalle viranomaiselle kaikki ulkomaalaiset työntekijänsä henkilötunnuksin.
Työnantajalle asetettu velvoite edellyttää, että jokainen työntekijä hankkii itse henkilötunnuksen työnantajalle toimitettavaksi. Ilmoittamisvelvollisuus ja siihen kytkeytyvä ulkomaalaisten työntekijöiden rekisteröityminen väestötietojärjestelmään esitetään sidottavaksi kaikkia toimialoja ja kaikkia ulkomaalaisia työntekijöitä koskevaan yleissäädökseen. Työryhmän selvityksessä esitetään, että rekisteröinti perustuisi muutettavaan ulkomaalaislakiin.
Samanaikaisesti Tilastokeskuksen asettaman työryhmän kanssa ulkomaisen työvoiman rekisteröinnin kehittämiseksi on ollut käynnissä myös muita hankkeita, keskeisimpinä Verohallinnon veronumerojärjestelmän laajentaminen ja valtiovarainministeriön käynnistämä kansallisen tulorekisterin kehittäminen. Ongelmana näissä kehittämisvaihtoehdoissa on se, että tulorekisterin kehitystyö on vasta alkumetreillä ja laajennettunakin veronumerojärjestelmä kattaisi vain osan toimialoista ja ainoastaan osan ulkomaalaisista työntekijöistä.
Tilastokeskuksen työryhmän esittämä malli saataisiin nopeammin käyttöön, ja ilmoitusvelvollisuudella voitaisiin merkittävästi parantaa tilastointia ja saada suuri määrä tilapäisesti Suomessa työskenteleviä ulkomaalaisia väestötietojärjestelmään ja siten viranomaisvalvonnan piirin.
Suurimpana haittana ilmoitusvelvollisuudessa on yritysten hallinnollisen taakan kasvu. On kuitenkin muistettava, että ulkomaalaislaki velvoittaa työnantajia jo nykyisellään säilyttämään tiedot ulkomaalaisista työntekijöistään. Nykyinen säädös on kuitenkin käytännössä toimimaton, sillä tietojen tarkistus jää työsuojeluviranomaisten satunnaisten kontrollikäyntien varaan, jolloin työryhmän esittämä sähköinen ilmoituskäytäntö mahdollistaisi myös säädöksen noudattamisen tehokkaamman valvonnan.
Työntekijät hyötyisivät uudesta menettelystä siten, että kaikilla työntekijöillä olisi jatkossa kansalaisuudesta tai syntymämaasta riippumatta lain mukaiset työehdot, työajat ja palkat.
Työnantajien hyödyt tulisivat näkyviin erityisesti harmaan talouden hillinnän ja puhtaamman kilpailun kautta, mutta myös siten, että sähköinen ilmoitusvelvollisuus vapauttaisi työnantajat ulkomaalaisia työntekijöitä koskevien tietojen säilyttämisvelvollisuudesta. Vaikka ilmoitusvelvollisuus ja toimivan mallin rakentaminen aiheuttaa kustannuksia, kunnollisen rekisteröinti- ja tilastojärjestelmän kautta saavutettavat hyödyt tulevat olemaan kaiken kaikkiaan kustannuksia merkittävästi suuremmat.
Aihealueen tilastoinnin parantaminen on nyt saatu käyntiin ja jatkotyössä tulee keskittyä tarkentamaan lainsäädäntöön liittyviä muutostarpeita sekä pyrkiä löytämään järjestelmälle ja tilastoinnille vastuutahot sekä riittävät resurssit. Päätökset kehittämistyön tulevaisuudesta tehdään valtiovarainministeriössä.
Kirjoittaja on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Lähde:
Tilastokeskus. Esitys ulkomaisen työvoiman rekisteröinti- ja seurantajärjestelmäksi. Tilapäisen ulkomaisen työvoiman tilastointia kehittävän työryhmän (TUTKA) loppuraportti 6/2014.