Työ- ja elinkeino­ministeriön ja Tilasto­keskuksen tuottamat tilastot avoimista työ­paikoista poikkeavat huomattavasti toisistaan. Taustalla on lähde­aineistojen ja rajauksien eroavaisuuksia, jotka johtuvat tilastojen erilaisista lähtö­kohdista. Molemmille on omat käyttö­tarpeensa työvoiman kysynnän mittareina.

Tilastokeskuksen julkaiseman avoimet työpaikat -tilaston laadinta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (N:o 453/2008) sekä komission asetuksiin (N:o 1062/2008 ja N:o 19/2009). Asetusten tarkoituksena on saada neljännes­vuosittain kattavaa, ajan­tasaista ja vertailu­kelpoista tietoa EU-maiden avoimista työ­paikoista sekä niiden rakenteellisista ominaisuuksista. Näiden säädösten nojalla laadittavia avointen työpaikkojen tilastoja käytetään työ­voiman kysynnän seurantaan ja analysointiin EU:ssa ja jäsenmaissa.

Asetuksissa annetun määritelmän mukaan avoin työ­paikka on uusi tai jo olemassa oleva työ­paikka, jolla ei ole hoitajaa tai joka on vapautumassa. Työn­antajan on pitänyt toimia aktiivisesti avoimen paikan täyttämiseksi, ja tehtävän on oltava avoin muillekin kuin omalle henkilöstölle.

Avoimiin työpaikkoihin lasketaan julkiseen hakuun ilmoitettujen työ­paikkojen lisäksi myös sellaiset tapaukset, joissa työn­antaja esimerkiksi ottaa suoraan yhteyttä mahdolliseen ehdokkaaseen.

Vaaditun kattavuuden ja vertailu­kelpoisuuden saavuttamiseksi Tilasto­keskuksen tuottama avoimet työ­paikat -tilasto perustuu suoraan tiedon­keruuseen työn­antajilta. Tutkimuksen otanta­kehikkona on Tilasto­keskuksen yllä­pitämä yritys- ja toimipaikka­rekisteri, josta poimitaan satunnais­otos eri­kokoisia ja eri toimi­aloja edustavia yksityisen ja julkisen sektorin toimi­paikkoja. Toimipaikalla tarkoitetaan yhdessä paikassa sijaitsevaa ja pää­asiassa yhden­laisia tavaroita tai palveluja tuottavaa yksikköä.

Tutkimuksen piiriin kuuluvat toiminnassa olevat Suomessa sijaitsevat toimi­paikat, joilla on palkan­saajia vähintään yhden henkilö­työvuoden verran. Otokseen valikoituneilta toimi­paikoilta kysytään niiden avoimien työ­paikkojen luku­määrästä sekä laadullisista ominaisuuksista.

Kyselyyn voi vastata verkko­lomakkeella tai puhelin­haastattelussa. Tiedon­keruussa saadut tiedot korotetaan vastaamaan kaikkien otanta­kehikkoon kuuluvien toimi­paikkojen määrää, jolloin saadaan estimaatit koko Suomen avoimien työ­paikkojen luku­määrästä.

Avoimet työpaikat -tilasto ei kuitenkaan sisällä kaikkia avoinna olleita tehtäviä. EU:n asetukset rajaavat tutkimuksen ulko­puolelle koti­talouksien sekä kansain­välisten organisaatioiden ja toimi­elimien tarjoamat työ­paikat. Suomessa tutkimuksen ulko­puolelle on rajattu myös maan­puolustus.

Avoimet työpaikat -tilasto kattaa sekä vakituiset että määrä­aikaiset työ­paikat, mutta alle kuukauden kestävät työ­suhteet on rajattu tilaston ulko­puolelle. Mukaan ei siis lasketa tila­päistä, esimerkiksi lyhyistä sairas­poissaoloista johtuvaa, sijaisten tarvetta.

TEM:n tilastoilla eri lähde ja eri käyttö­tarkoitus

Työ- ja elinkeino­ministeriön työnvälitys­tilasto puolestaan antaa tietoa työ- ja elinkeino­toimistoihin (TE-toimistot) ilmoitetuista avoimista työ­paikoista. Aineisto perustuu työn­antajien TE-toimistoille jättämiin työpaikka­ilmoituksiin, ja sitä kerätään ensi­sijaisesti työn­välityksen tarpeisiin.

Työnvälitystilasto on tarkoitettu työ- ja elinkeino­hallinnon toiminnan seurantaan ja kehittämiseen, mutta sitä käytetään myös muihin tutkimus­tarkoituksiin. Kuukausittain tilastosta julkaistaan kuukauden aikana avoinna olleiden työ­paikkojen luku­määrä, ilmoitettujen uusien avoimien työ­paikkojen määrä, täyttyneiden työ­paikkojen määrä sekä kuukauden lopussa edelleen avoinna olleiden työ­paikkojen määrä.

Työnvälitystilastoon lasketaan mukaan kaikki TE-toimistoihin avoimeksi ilmoitetut paikat riippumatta työ­suhteen kestosta tai työn­antajasta. Tilaston kattavuuteen vaikuttaa siis lähinnä se, kuinka aktiivisesti työn­antajat käyttävät TE-toimistojen palveluja avoimia työ­paikkoja täyttääkseen.

Tilastokeskuksen Avoimet työpaikat -tilaston kyselyssä tiedustellaan, onko toimi­paikan avoimet työ­paikat ilmoitettu TE-toimistojen työn­välitykseen. Vuonna 2015 TE-toimistojen palvelua oli käyttänyt keski­määrin 53 prosenttia toimi­paikoista, joilla oli avoimia työ­paikkoja.

Tilastot vertailussa

Avoimet työpaikat -tilaston ja työnvälitys­tilaston aineistojen linkittäminen yksikkö­tasolla ei ole mahdollista. Avoimet työpaikat -tilastossa vastaajana on toimi­paikka, kun taas työnvälitys­tilaston aineistosta tietoja ei saada toimi­paikan tarkkuudella. Tästä syystä tässä keskitytään tilastojen tulosten tarkasteluun.

Tilastokeskus tuottaa avoimet työpaikat -tilastoa neljännes­vuosittain. Kultakin vuosi­neljännekseltä selvitetään neljänneksen viimeisen kuukauden ensimmäisenä päivänä (1. maaliskuuta, 1. kesäkuuta, 1. syyskuuta tai 1. joulukuuta) avoinna olleiden työ­paikkojen luku­määrä.

Työnvälitystilastossa lähin vastaava julkaistava tieto on edellisen kuukauden viimeisenä päivänä avoinna olleiden työ­paikkojen määrä. Esimerkiksi avoimet työpaikat -tilaston ensimmäisen vuosi­neljänneksen lukuja verrataan työnvälitys­tilaston helmikuun viimeisen päivän lukuihin.

Päivän eriävyys voi peri­aatteessa hieman vaikuttaa lukujen suuruuteen, mikäli monien työ­paikkojen avoinna olo päättyy juuri kuukauden vaihteessa. Työn­välitykseen ilmoitetuista avoimista työ­paikoista valta­osalle on etukäteen määritelty haku­aika, jonka päättymiseen saakka paikka on työnvälitys­tilastossa avoin.

Tuloksia tarkastellaan neljännes­vuositason lisäksi vuosi­tasolla, mikä tarkoittaa avoimet työpaikat -tilaston kohdalla neljännes­vuosittaisten lukujen keski­arvoja. Johdon­mukaisuuden vuoksi tässä artikkelissa työnvälitys­tilaston vuosi­keskiarvot on vastaavasti laskettu avoimet työpaikat -tilastolle lähimpien neljän vertailu­ajankohdan eli helmi-, touko-, elo- ja marraskuun lopun lukujen keski­arvoina.

Kumpikaan aineisto ei täysin kattava

TEM:n ja Tilastokeskuksen avoimia työpaikkoja kuvaavien tilastojen erilaisuudesta huolimatta molemmat tilastot antavat saman­kaltaisen kuvan avoimien työpaikkojen kokonais­määrän kehityksestä (kuvio 1). Nousut ja laskut ajoittuvat likimain samoin, ja kummassakin tilastossa näkyy selvä kausi­vaihtelu: alku­vuodesta työntekijöitä haetaan eniten, ja vuoden loppua kohden avoimien työ­paikkojen määrä vähenee.

Kuvio 1. Avoimet työpaikat TEM:n ja Tilasto­keskuksen tilastoissa neljännes­vuosittain

Lähde: Tilastokeskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Koska merkittävää osaa avoimista työpaikoista ei ilmoiteta TE-toimistojen työn­välitykseen, voisi intuitiivisesti olettaa, että avoimien työ­paikkojen määrä olisi työnvälitys­tilastossa selvästi pienempi kuin Tilasto­keskuksen tilastossa. Näin ei kuitenkaan ole. Vuonna 2015 avoimia työpaikkoja oli Tilasto­keskuksen julkaiseman avoimet työpaikat -tilaston mukaan keski­määrin noin 28 900, kun TEM:n työnvälitys­tilastossa vastaavien vertailu­ajankohtien keskiarvo oli noin 38 600.

Avointen työpaikkojen suurta määrää työnvälitys­tilastossa selittävät osin avoimet työpaikat -tilaston ulko­puolelle rajatut työpaikat, kuten lyhyet sijaisuudet. Työn­välitykseen lyhyt­aikaisia työvoiman tarpeita ilmoitetaan melko paljon. Työnvälitys­tilastossa vuonna 2015 keskimäärin noin 7 prosenttia kuukauden lopussa avoinna olleista työpaikoista oli korkeintaan yhden kuukauden työsuhteita, ja alku­vuodesta osuus oli keski­määräistä suurempi.

Lisäksi muutama prosentti työnvälitys­tilaston avoimista työpaikoista oli ulkomailla sijaitsevia. Avoimet työpaikat -tilasto puolestaan kuvaa työvoiman kysyntää Suomessa, joten siihen ei lasketa ulko­mailla sijaitsevia työpaikkoja.

Toisaalta työnvälitys­tilaston aineiston perustuessa työn­antajien jättämiin työpaikka­ilmoituksiin saattaa osa työpaikoista näkyä työnvälitys­tilastossa useammin kuin kerran. Työnantaja voi markkinointi­mielessä ilmoittaa työpaikan usean eri TE-toimiston kautta, vaikka työn­välityksen ohjeiden mukaan näin ei tulisi toimia. Moninkertaisen kirjauksen riski on myös silloin, jos usea työnvälitys­toimintaa harjoittava yritys hakee työntekijöitä samaan työpaikkaan (PTT 2016). Ilmiön laajuudesta ei ole tietoa, sillä tupla­ilmoitusten jäljittäminen ja todentaminen on erittäin vaikeaa.

Saksalaisen selvityksen mukaan työvoimaa vuokraavat yritykset poistavat usein viiveellä täytetyt työpaikkansa työn­välityksen rekistereistä. Ne voivat myös julkaista työn­välityksessä ilmoituksia avoimista työpaikoista, vaikka konkreettista avointa tehtävää ei vielä olisikaan tiedossa. Tämä palvelee yritysten tarvetta kerätä sopivia hakijoita tulevan kysynnän varalle, mutta voi tuottaa harhaa työn­välityksen tilastoihin.  (Brenzel ym. 2016, 44 – 48.) Vastaavaa ilmiötä esiintyy todennäköisesti jossain määrin Suomessakin.

Eroja luokittelussa ja kattavuudessa

Toimialoittaisten lukujen eroja tarkastellessa huomataan, että avoimia työpaikkoja on työnvälitys­tilastossa enemmän etenkin toimi­alalla hallinto- ja tukipalvelu­toiminta (kuvio 2). Työnvälitystilastossa enemmistö tämän toimialan avoimista työpaikoista on työllistämis­toiminnan alalta, johon kuuluvat työnvälitys­toiminta, työvoiman vuokraus ja muut henkilöstön hankinta­palvelut.

Kuvio 2. TEM:n ja Tilasto­keskuksen avoimien työpaikkojen määrän vertailu toimi­aloittain, vuosi­keskiarvo

Oikealla toimiala­ryhmät, joissa TEM:n tilastossa avoimia työpaikkoja on enemmän kuin Tilasto­keskuksen tilastossa, vasemmalla toimiala­ryhmät, joissa niitä on vähemmän. Lähde: Tilasto­keskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Myös julkisen hallinnon avoimia työpaikkoja on ollut TEM:n työnvälitys­tilastossa selvästi enemmän kuin Tilasto­keskuksen tilastossa. Useimmissa muissa toimiala­ryhmissä avoimia työpaikkoja on ollut Tilasto­keskuksen tilastossa enemmän.

Toimialakohtaisten lukujen eroavaisuudet johtuvat osittain erilaisista luokittelu­käytännöistä. Tilasto­keskuksen tilastossa toimi­alana on aina toimi­paikan toimiala. TEM:n työnvälitys­tilastossa puolestaan toimiala­tieto perustuu työn­antajan ilmoitukseen. Yritys voi ilmoittaa työn­välitykseen kerralla monien toimi­paikkojensa avoimia työpaikkoja, jolloin ilmoitettu toimiala on usein yrityksen pää­toimiala.

Toimiala ei välttämättä kerrokaan paljoa siitä, millaisesta työpaikasta on kyse, vaan tämä selviää paremmin ammatista. Esimerkiksi kuntien avoimista työpaikoista valtaosa on työnvälitys­tilastossa kirjattu julkiseen hallintoon, mikä selittää kyseisen toimialan työ­paikkojen runsauden TEM:n tilastossa. Tilasto­keskuksen aineistosta ilmenee, että toimipaikka­tasolla tarkasteltuna valtaosa kunta­sektorin avoimista paikoista on ollut terveys- ja sosiaali­palvelujen sekä koulutuksen toimi­aloilla.

Tilastokeskuksen tuottamassa avoimet työpaikat -tilastossa myös vuokra­työvoimalla tai yksityisen rekrytointi­yrityksen avulla täytettävä avoin työpaikka lasketaan kuuluvaksi sille toimi­paikalle, jossa työ tehdään. Tämä estää saman työpaikan tupla­kirjaukset, ja samalla työpaikat saadaan kohdennettua tilastossa toimi­alalle, jolta työntekijän tarve on lähtöisin.

Toisaalta jos vuokra­työntekijää tarvitaan varsinaisessa työskentely­paikassa alle kuukaudeksi, työpaikka jää kokonaan avoimet työpaikat -tilaston ulko­puolelle.

Työnvälitystilaston aineistossa puolestaan vuokra­työvoimalla täytettävät paikat lasketaan työpaikka­ilmoituksen jättäneen työvoiman­vuokraus­yrityksen avoimiksi työpaikoiksi. Eriävä luokittelu­käytäntö selittääkin pitkälti sen, että vuonna 2015 työnvälitys­tilastossa keskimäärin noin viidennes avoimista työpaikoista oli työllistämis­toiminnan toimi­alalla, kun taas Tilasto­keskuksen tilastossa työllistämis­toiminnan osuus on marginaalinen.

Luokitteluerojen lisäksi toimiala­kohtaiset erot tilastojen välillä johtuvat paljolti työn­antajien vaihtelevasta aktiivisuudesta TE-toimistojen palvelujen käytössä. Työnvälitys­tilastossa ovatkin ali­edustettuina ne toimialat, joilla käytetään pääasiassa muita työvoiman hankinta­kanavia kuin TE-toimistoa (taulukko 1).

Taulukko 1. Toimialaryhmien osuudet kaikista avoimista työpaikoista Tilasto­keskuksen ja TEM:n tilastoissa, vuosi­keskiarvo 2015

Lähde: Tilastokeskus, avoimet työpaikat -tilasto; Työ- ja elinkeino­ministeriö, työnvälitys­tilasto.

Esimerkiksi rakennusalan sekä informaatio- ja viestintä­alan toimi­paikat ilmoittivat vuonna 2015 avoimista työpaikoistaan selvästi keski­määräistä harvemmin TE-toimistoon. Näiden toimi­alojen osuus avoimista työpaikoista onkin työnvälitys­tilastossa selvästi pienempi kuin Tilasto­keskuksen tilastossa.

Ilmoitusaktiivisuus oli hieman keski­määräistä alhaisempi myös toimiala­ryhmissä teollisuus, kaivos­toiminta, muu teollinen toiminta sekä kauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus ja ravitsemis­toiminta. (Vrt. Maunu 2016, 17.)

TE-toimistojen työnvälitys­palvelujen käytössä on eroja myös työnantaja­sektorin ja toimi­paikan koon mukaan. Yksityisen sektorin työn­antajat ovat käyttäneet TE-toimistojen palvelua rekrytoinnissa suhteellisesti harvemmin kuin julkinen sektori ja järjestöt. Lisäksi henkilöstö­määrältään suurimmat toimipaikat ovat pieniä aktiivisempia TE-toimistojen käyttäjiä. (Ks. myös Maunu 2016, 17.)

Otostutkimukselle tyypillisiä puutteita

Otospohjainen avoimet työpaikat -tilasto antaa työnvälitys­tilastoa kattavamman kuvan siitä, millä toimi­aloilla työvoiman kysyntää on.

Otantaan perustuvien tilastojen tuloksissa on kuitenkin aina satunnais­vaihtelua. Tilasto­keskuksen tilaston pohjalta ei olekaan mahdollista arvioida luotettavasti avoimien työpaikkojen määrän kehitystä pienissä ryhmissä, kuten yksittäisissä ammateissa tai tarkalla toimiala- tai alue­jaottelulla. Esimerkiksi yksittäisen kunnan alueella sijaitsevia toimi­paikkoja on otoksessa niin vähän, ettei aineistosta voi tehdä johto­päätöksiä työvoiman kysynnän muutoksista kyseisessä kunnassa.

Työnvälitystilastosta tietoja voidaan tuottaa hyvinkin tarkalla alue- tai ammatti­jaottelulla, sillä siinä vastaavaa satunnais­vaihtelua ei ole. Luvut tosin kuvaavat ainoastaan TE-toimistoihin ilmoitettuja avoimia työpaikkoja, mikä on syytä muistaa tarkasteltaessa sellaisia aloja ja ammatteja, joiden avoimia työpaikkoja ei usein ilmoiteta TE-toimistoihin.

Satunnaisvaihtelun ohella myös otanta­kehikon puutteet voivat tuottaa harhaa otos­pohjaiseen tilastoon. Avoimet työpaikat -tilaston otanta­kehikkona toimivan yritys- ja toimipaikka­rekisterin tiedot päivittyvät viiveellä. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät siksi uudet työn­antajat, joista ei ole rekisterissä otos­poiminnan toteuttamiseen ja vastaus­aineiston painottamiseen tarvittavia tietoja.

Uudet toimipaikat voisivat olla työvoiman kysynnän tutkimisen kannalta erityisen kiinnostavia, vaikka uuden toimipaikan perustaminen ei välttämättä tarkoita uusien työn­tekijöiden palkkaamista.

Tilasto valittava tietotarpeen mukaan

Molempien avoimia työpaikkoja kuvaavien tilastojen tiedoille on omat käyttö­tarpeensa. Tilasto­keskuksen laatima avoimet työpaikat -tilasto kuvaa työnvälitys­tilastoa paremmin työvoiman kysynnän kehitystä suomalaisilla työ­markkinoilla. Tilaston tiedot eivät ole riippuvaisia siitä, mitä rekrytointi­kanavia työn­antajat suosivat, ja otos­tutkimuksessa avoimet työpaikat on mahdollista kohdentaa johdon­mukaisesti sille toimi­paikalle, joka työn­tekijää tarvitsee. Tämän vuoksi Tilasto­keskuksen tilasto antaa työnvälitys­tilastoa täsmällisemmän kokonais­kuvan siitä, millaisilla työn­antajilla on työvoiman tarvetta.

Työnvälitystilastoa puolestaan voi otos­pohjaista avoimet työpaikat -tilastoa paremmin käyttää avoimien työpaikkojen tarkasteluun pienissäkin ammatti­ryhmissä ja tarkkaan rajatuilla alueilla, kuten yksittäisissä kunnissa. Lisäksi työnvälitys­tilastosta saadaan tietoa Tilasto­keskuksen tilaston ulko­puolelle rajatuista työpaikoista.

Näitä kahta erilaista tilastoa onkin tarkasteltava toisiaan täydentävinä työvoiman kysynnän mittareina.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilasto­keskuksen väestö- ja elinolo­tilastot -yksikössä.

Artikkelin tiedot tilastojen välisistä eroista pohjautuvat Tilasto­keskuksen sisäiseen selvitykseen, jonka Lasse Winter on tehnyt vuonna 2014 avoimet työpaikat -tilaston käyttöön. Selvityksen tietoja on täydennetty tuoreempien lukujen vertailulla. Työnvälitys­tilaston aineistosta ja tilastointi­käytännöistä on saatu artikkelia varten tietoja Petri Syväseltä työ- ja elinkeino­ministeriöstä.

Lähteet:

Brenzel, Hanna ym. 2016. Revision of the IAB job vacancy survey: backgrounds, methods and results. Institut für Arbeitsmarkt- und Berufsforschung (IAB), Nürnberg.

Eurostat, Statistics explained. Job vacancy statistics.

Maunu, Tallamaria 2016. Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2015. TEM-analyyseja 73/2016. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Pellervon taloustutkimus PTT 2016. Kansantalous 2016–syksy.

Tilastokeskus 2016. Avoimet työpaikat, 2. vuosineljännes. Laatuseloste. Helsinki: Tilastokeskus.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2016a. Työnvälitys­tilasto. Laatuseloste, maaliskuu 2016.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2016b. Työnvälitystilasto / ToimialaOnline.

Winter Lasse, 2014. Tilastokeskuksen sisäinen selvitys avoimet työpaikat -tilaston käyttöön.