Pixhill.com

Euroopan Unionin tulostaulu (UIS) mittaa jäsenmaiden innovaatio­toiminnan suorituskykyä 25 indikaattorilla, joista koostettavalla kokonais­indeksillä maat jaetaan neljälle innovaatio­toiminnan tasolle.

Ylimmällä tasolla ovat ns. johtavat innovaatio­maat, jotka vuoden 2015 UIS-raportissa olivat Ruotsi, Tanska, Saksa ja Suomi.

Merkille pantavaa Suomen kohdalla on sijoittuminen lähelle ryhmän alarajaa ja vuodesta 2008 alkanut indeksiluvun lasku. Suomi on siis ilmeisessä vaarassa pudota innovaatio­rankingin eurooppalaiseen kakkoskoriin hyvinkin pian, ehkä jo tulostaulun seuraavassa päivityksessä.

Yhdistelmäindikaattoreita voidaan toki rakentaa lähes mielivaltaisesti, eri osa­tekijöiden painoarvot ovat lähinnä arvovalintoja eikä kaikista maista ole saatavilla kaikkia vaadittuja tilastotietoja, kuten UIS-raportissakin todetaan.

Joka tapauksessa näillä laskelmilla on suuri poliittinen painoarvo EU:n päätöksenteossa.

EU-indeksin sanomaa tukee kuitenkin myös suora tilastotieto Suomen huolestuttavasta kehityksestä. Seuraavassa on tiivis katsaus perinteisten teknologia­tilastojen tarjoamasta evidenssistä.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta supistuu

Uutta tietoa, uusia sovelluksia ja tuotteita luovan tutkimus- ja kehittämis­toiminnan menot on keskeinen indikaattori tarkasteltaessa kansakunnan tieteellistä ja teknologista osaamista sekä potentiaalia tuottaa uusia innovaatioita.

Suomi nousi 1990-luvulla yhdeksi t&k-intensiivisimmäksi maaksi. Huippu­lukemaksi kirjattiin 3,75 prosentin t&k-menojen bkt-osuus vuonna 2009.

Tähän tosin vaikutti se, että alkanut talouslama supisti bruttokansatuotetta samalla kun t&k-menot vielä jatkoivat kasvuaan.

T&k-panostuksen jyrkkä supistuminen alkoi vuorostaan vuonna 2012 yleistä talous­kehitystä nopeampana ja bkt-osuus putosi nopeasti päätyen 3,17 prosenttiin vuonna 2014.

Kuvio 1. Bruttokansantuotteen ja t&k-menojen reaalikehitys 2004 – 2014

Lähde: Tilastokeskus

Yritysten t&k-menot laskivat 450 miljoonaa vuosina 2010 – 2014. Yllätys ei ole, että viestintä­välineissä menot romahtivat 2,4 miljardista reiluun 1,5 miljardiin euroon.

Samaan aikaan nousevia tuoteryhmiä ovat olleet televiestintä, t&k-palvelut ja ohjelmistoihin liittyvä t&k. Mutta ’luovan tuhon’ prosessi on pelastanut vain noin puolet matkapuhelin- ja viestintälaite­teollisuudessa menetetystä tutkimus- ja kehittämis­toiminnasta.

Julkiset tutkimuslaitokset ovat viime vuosina olleet rakennemuutoksen ja säästö­toimenpiteiden kohteena ja tutkimusmenojen aleneva kehitys on ollut hyvin saman­suuntainen yritysten kanssa.

Ainoastaan korkeakoulut ovat kyenneet suurin piirtein säilyttämään tutkimus­menojen tason 2010 – 2014, mutta vuoden 2016 budjettisäästöt tuovat myös niille haasteita.

Kuvio 2. T&k-menojen reaalikehitys sektoreittain 2004 – 2014

Lähde: Tilastokeskus

Korkean teknologian tuotteiden vienti romahtanut

Pelkän tiedon ja sivistyksen lisäämisen ohella tutkimus- ja kehittämis­toiminnalta odotetaan vaikuttavuutta talouskasvuun ja vientiin.

Yksi indikaattori taloudellisille vaikutuksille on korkean teknologian ulkomaankauppa. Trendi on tässäkin hyvin saman­suuntainen kuin t&k-menojen kohdalla, tosin korkean teknologian kauppa reagoi talous­taantumaan vuonna 2009 paljon nopeammin.

Korkean teknologian vienti oli 11,5 miljardia vuonna 2008, ja kuusi vuotta myöhemmin tästä oli jäljellä enää 3,8 miljardia.

Tullin tiedotteen mukaan matkapuhelinten lähes 7 miljardin vienti oli käytännössä kadonnut, vuoden 2014 luvun oltua 76 miljoonaa euroa. Vienti tosin kääntyi hienoiseen nousuun 2014 verkko­laitteiden ansiosta.

Kuvio 3. Korkean teknologian tuotteiden tuonti ja vienti 2004 –2014

Lähde: Tulli

Patentteja entistä vähemmän

Vaikka kehitys patentoinnissa ei ole ollut yhtä dramaattista kuin korkean teknologian kaupassa, niin sekä suomalaisten tekemät kansainväliset PCT-hakemukset että Patentti- ja rekisteri­hallitukseen jätetyt kansalliset hakemukset ovat vähentyneet etenkin vuoden 2012 jälkeen.

Kehitys on varsin luonteva koska patentoinnin voidaan olettaa heijastavan t&k-menojen kehitystä muutaman vuoden viipeellä.

Kuvio 4. Suomalaisten kansalliset ja kansainväliset patenttihakemukset 2004–2014

Lähde: Patentti- ja rekisterihallitus

Aasian tiikerit näyttäneet kyntensä

Suomi ja Ruotsi ovat pitkään olleet Euroopan t&k-intensiivisimpiä maita ja ovat sitä toki edelleenkin 3,2 prosentin bkt-osuudella. Kärkipaikka ei kuitenkaan ole enää yhtä selvä kuin 2000-luvun puolivälissä.

Siinä missä Suomi ja Ruotsi ovat taantuneet, Tanska on ollut viime vuosien pohjoismainen menestyjä mitattuna sekä t&k-menojen bkt-osuudella että suorituksellaan EU:n innovaatioiden tulostaulussa.

Maailmanlaajuisesti huomio kiinnittyy Aasian nousevaan tähteen Etelä-Koreaan. Tutut tuotemerkit kuten Samsung, LG tai Kia ovat vallanneet markkinoita ja onnistuneet luomaan vahvan teknologisen brändin. Esimerkkiyhtiöt toimivatkin aloilla, joille tunnusomaista on korkea t&k-intensiteetti.

Etelä-Korean ilmiömäisestä kehityksestä kertoo t&k-menojen bkt-osuuden nousu 2,5 prosentista 4,3 prosenttiin kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Myös Kiina on onnistunut nostamaan taloutensa t&k-intensiteettiä saavuttaen EU:n keskitason kaksi prosenttia brutto­kansantuotteesta.

Tieteen ja teknologian perinteiset keskukset Yhdysvallat ja Japani ovat edelleen merkittävässä asemassa 2,7 ja 3,6 prosentin bkt-osuuksillaan.

Kuvio 5. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen bkt-osuus eräissä maissa 2004–2014

Lähde: OECD

Kilpailukykyvertailuissa Suomen ranking pudonnee myös

Mikäli edellä todettu kehityskulku jatkuu, Suomi menettänee asemiaan paitsi mainituissa tilasto­vertailuissa, aikaa myöten myös laajemmissa kilpailukyky­arvioissa (WEF, IMD), joissa tieteellinen ja teknologinen infrastruktuuri on kansakunnan kilpailukyvyn peruspilareita.

Esimerkiksi WEF:n vuoden 2014 rankingissa Suomi sijoittui neljänneksi vahvuuksinaan korkea koulutustaso, yritysten t&k-panostus ja innovaatio­potentiaali yleensä.

Voi toki myös ajatella, että Suomi palaa kärkipaikoilta realistisemmalle tasolle elektroniikka­teollisuuden vetämän – ehkäpä satunnaisen – kahdenkymmenen vuoden kukoistuksen jälkeen.

Mutta keskustelua varmasti syntyy, jos Suomi myönteisen kehityksen tai edes asemien säilyttämisen sijaan alittaa EU 2020 -strategian tavoitteen kolmen prosentin t&k-menojen brutto­kansantuote­osuudesta.

 

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen yritystilastot -yksikössä

 

Lähteet:

European Commission 2015. Innovation Union Scoreboard 2015.

OECD 2015. Main Science and Technology Indicators.

Pajarinen, Mika ja Rouvinen, Petri (2014). Kilpailukyky à la IMD ja WEF. Helsinki: Taloustieto (ETLA B263).

Patentti- ja rekisterihallitus 2015. Patenttitilastoja.

Tilastokeskus 2015. Tutkimus ja kehittämistoiminta.

Tulli 2015. Korkean teknologian ulkomaankauppa vuonna 2014.