Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Työaika – helpommin tehty kuin sanottu

12.10.2016
Twitterissä: @TaskinenP

Kuinka paljon suomalaisten palkansaajien viikkotyöaika eroaa Saksasta tai EU-maista keskimäärin? Vastausta on etsittävä lukujen lisäksi niiden taustalta. On myös oltava varovainen johtopäätösten tekemisessä.

Kun työvoimatutkimuksessa kerätään tietoja työajoista, vastaajaa pyydetään arvioimaan, mikä on hänen säännöllinen tai tavanomainen viikko­työaikansa. Siihen otetaan mukaan säännöllisesti tehty ylityö, mutta ei poissaoloja. Vastaajan pitää myös ilmoittaa, kuinka monta tuntia hän työskenteli päätyössään jollain tietyllä viikolla (jos oli töissä).

Taulukossa 1 on esitetty eri maiden kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset viikko­työajat, sekä säännöllinen että todellisuudessa tehty työaika, ja niiden erotus. Viikko­työaikoihin on laskettu mukaan myös ne, jotka ovat olleet poissa töistä koko työviikon.

Taulukko 1. Kokoaikaisten palkansaajien säännöllinen ja tehty viikkotyöaika 2014, tuntia

Taulukko 1. Kokoaikaisten palkansaajien säännöllinen ja tehty viikkotyöaika 2014, tuntia   Lähde: Eurostat 2016

Lähde: Eurostat 2016

Taulukosta käy ilmi, että EU-maissa keskimäärin tehty viikko­työaika oli 4,8 tuntia eli lähes 12 prosenttia lyhempi kuin normaali viikko­työaika. Syy tähän on se, että lomat, sairas­poissaolot, arkipyhät sekä vähäisemmässä määrin muut syyt alentavat tehtyä viikkotyöaikaa. Epäsäännölliset ylityöt taas nostavat sitä.

Maiden välillä on suuria eroja. Kun Romaniassa tehty työaika oli keskimäärin vain 0,7 tuntia alempi kuin säännöllinen viikko­työaika, niin Ranskassa, Ruotsissa, Suomessa ja Islannissa ero oli yli 7 tuntia.

Epäilemättä töistä poissaolojen määrissä ja vastaavasti epäsäännöllisissä ylitöissä on eroja maiden välillä. Pienimmät erot normaalien ja tehtyjen työtuntien määrissä vaikuttavat silti yksinkertaisesti liian pieniltä.

Vuosilomaoikeus on kaikissa maissa vähimmilläänkin 20 päivää, ja myös muita pyhiä vietetään vähän alle tai yli 10 päivää vuodessa (Eurofound 2015). Jos vuodessa on 30 arkipäivää vapaata, se alentaa tehtyä viikkotyöaikaa karkeasti arvioiden keskimäärin 5 tuntia. Sen lisäksi tulevat sairas­poissaolot. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2014 työllistä kohti ilmoitettiin keskimäärin yhdeksän kokonaista työpäivää poissaoloa sairauden vuoksi.

Viikkotyöaikojen ymmärtäminen ei ole yksiselitteistä

Useimmille kokoaikaisille työntekijöille tavanomaisen viikkotyöajan pitäisi olla melko helppo määritellä, mutta näin ei aina ole. On vuosityöaikaa, jaksotyötä, työaika­pankkeja, on kotona työskentelyä. Mitä enemmän palkansaajilla on ”joustoa” työehdoissaan ja työtavoissaan, sitä enemmän myös normaalin työajan käsite voi hämärtyä verrattuna tilanteeseen, jossa tehdään perinteistä kahdeksasta neljään -työaikaa. Tästä työ­markkinoiden kehityksestä ei kuitenkaan ole suoraa vertailutietoa työvoima­tutkimuksen pohjalta.

Tavanomaisen viikkotyöajan lähtökohta on usein työsopimuksessa mainittu työaika. Se voi olla myös eri maissa kirjattu yleiseen työehto­sopimukseen ennemmin kuin henkilö­kohtaiseen sopimukseen. Kaikki vastaajat eivät muista tai tiedä, mitä työsopimuksessa tai työehdoissa lukee, ja tällöin normaalin viikkotyöajan arvioimiseen ei ole apua sopimusten tuntimääristä.

Joidenkin maiden, kuten Suomen, työlainsäädäntö mahdollistaa työsopimukset ilman tiettyä tuntimäärää. Ns. nolla­sopimuksella työskentelevä saattaa tehdä kokoaikatyötä, mutta tällöin säännöllisen työtunti­määrän arviointi perustuu viime aikoina vallinneeseen tilanteeseen, ei työsopimukseen. Suomessa nollatunti­sopimuksella työskentelevistä 27 000 teki kokopäivätyötä vuonna 2014 (Tilastokeskus 2015).

Säännöllistä viikkotyöaikaa on usein pidetty helpompana ja varmemmin mitattavana käsitteenä kuin tehtyä viikkotyöaikaa. Toisaalta tehty viikkotyöaika on yksinkertaisempi asia kuin tavanomainen työaika, koska siinä mitataan työtunteja vain yhdeltä viikolta. Säännöllinen työaika puolestaan viittaa pidempään, vähintään kuukauden mittaiseen työskentely­jaksoon. Siihen ei lasketa satunnaisia poissaoloja eikä satunnaisia ylitöitä.

Työaikaan kuuluvaksi luetaan luonnollisestikin samat työhön liittyvät toimet molemmissa: esimerkiksi lounastauko ei ole työtä, kun taas työpaikalla päivystäminen luetaan työksi.

Työaikaan liittyy kaikkiaan yksitoista eri määritelmää (ILO 2013), jotka antavat pohjan työaikojen vertailulle. Käytännössä työajan ymmärtäminen riippuu viime kädessä siitä kontekstista, jossa kussakin maassa eletään ja tulkitaan työaikoja.

Kysyttäessä tehtyä viikkotyöaikaa säännöllisen viikko­työajan jälkeen vastaaja saattaa muistella, poikkesiko kyseisellä viikolla tehty työn määrä säännöllisestä suuntaan tai toiseen. Toisaalta hän saattaa antaa arvion tehdystä työn määrästä riippumatta siitä, miten hän yleensä työskentelee. Joka tapauksessa vastaamiseen vaikuttaa se, kuinka hyvin vastaaja onnistuu palauttamaan mieliin menneen ajanjakson tapahtumat, tässä siis tutkimusviikolla tehdyn työajan.

Tiedonkeruu vaikuttaa työajoista ilmoittamiseen

Työaikojen mittaamiseen liittyvää analyysitietoa ei ole saatavilla monistakaan Euroopan maista. Saksassa ja Ranskassa on tehty keskinäistä vertailua siitä, kuinka työaikojen tiedonkeruu toteutuu (esim. Körner & Wolff 2016).

Saksassa työvoimatutkimus on osa väestön­laskentaa, johon osallistuminen on pakollista. Se antaa vankan pohjan työvoima­tutkimuksen tiedon­keruulle. Samalla se kuitenkin merkitsee sitä, että mukana on paljon sijaisvastaajia, eli esimerkiksi puoliso vastaa valitun otoshenkilön puolesta. On todettu, että sijaisvastaajilla on kohdehenkilöä karkeampi tieto työajoista. Tiedon­keruussa on myös joitakin teknisiä seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa työajoista ilmoittamiseen, kuten että Saksassa haastatteluja ei tehdä välttämättä heti lomaviikon jälkeen.

Ruotsissa ja Suomessa työvoimatutkimuksen lomake muistuttaa vastaajia monia muita maita paremmin ottamaan huomioon työviikon poissaolot, eikä sijais­vastaaminen ole yleistä. Taulukossa 2 on eritelty, mitkä tiedonkeruun piirteet vaikuttavat erityisesti työaika­tietoon mainituissa maissa.

Taulukko 2. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruun piirteitä Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa

Taulukko 2. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruun piirteitä Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa  Lähde: Eurostat 2016

Lähde: Eurostat 2016

Pyöristämistä 40 tuntiin?

Ihmiset pyöristävät mielellään vastauksiaan tasalukuihin. Tämä ei koske vain työaikoja, vaan yleensä survey-tietoa, jota mitataan niin sanotulla jatkuvalla muuttujalla. Ei esimerkiksi ole mielekästä odottaa vastauksia euron tarkkuudella kysyttäessä rahan kulutuksesta matkalla, vaan arvio on riittävä luotettavan tiedon perustaksi.

Viikkotyöajoissa pienelläkin systemaattisella ”pyöristys­ilmiöllä” on merkitystä, koska erot maiden välillä ovat suhteellisen pieniä. Lukujen pyöristäminen 40 tuntiin lienee tavallista, koskapa sitä lähellä täysaikaisen palkansaajan työviikko useimmiten on kautta Euroopan. Ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka ihmiset pyöristävät työaika­tietojaan. Työaikatiedot raportoidaan tunnin tarkkuudella, joten pyöristyksellä ylös- tai alaspäin on joka tapauksessa merkitystä.

Suomessa kokoaikaisten palkansaajien säännöllinen työaika on yleensä 38 tai 40 tuntia (kuvio 1). Tällainen vastaus­jakauma, jossa on kaksi huippua, on luotettavan tuntuinen verrattuna siihen, että työtunneissa olisi vain yksi (esimerkiksi 40 tunnin) huippu.

Kuviossa 1 on myös tehtyjen työtuntien jakauma. Kuten pitääkin, ne jakaantuvat hiukan enemmän kuin säännölliset tunnit. Tehdyissä työtunneissa on nähtävissä pienet huiput 30 ja 32 tunnin kohdalla. Ne kertovat siitä, että osa työtuntien raportoijista on tehnyt työviikolla yhden päivän vähemmän töitä kuin normaalisti. Näiden poissaolojen muistaminen on tärkeää, jotta tehdyt työtunnit tulevat kirjattua oikein.

Kuvio 1. Kokoaikaisten palkansaajien säännöllisten ja tehtyjen viikkotyötuntien jakauma Suomessa 2014

Kuvio 1. Kokoaikaisten palkansaajien säännöllisten ja tehtyjen viikkotyötuntien jakauma Suomessa 2014  Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Varminta vertailla Suomea Ruotsiin

Palataan vielä viikkotyöaikoihin. Taulukossa 1 keskimääräiseen tehtyyn viikko­työaikaan oli otettu mukaan työviikolla poissaolleet kokoaikaiset palkansaajat, joilla työaika on tietenkin nolla. Mikäli keskimääräinen tehty viikkotyöaika lasketaan niiltä, jotka olivat töissä viikolla vähintään yhden tunnin, tehty viikkotyöaika luonnollisesti kasvaa ja samalla maiden väliset erot hiukan muuttuvat. Eurostatin taulukko­kannasta saa tiedon, jossa tehdyssä työajassa on tapaukset, jotka ovat tehneet päätyötä tutkimus­viikolla vähintään yhden tunnin.

Otetaan yksinkertaisuuden vuoksi vain muutama maa vertailuun, jossa käytetään kaikkia kolmea tapaa raportoida viikkotyöaika (taulukko 3). Suomen ja Ruotsin tehtyjen työtuntien ero säännölliseen työtunti­määrään on molemmilla tavoilla (pois lukien ja mukaan lukien koko viikon poissaolleet) isompi kuin Saksassa ja EU-maissa keskimäärin.

Taulukko 3. Säännöllinen viikkotyöaika kokoaikaisilla palkansaajilla verrattuna tehtyyn viikkotyöaikaan 2014

Taulukko 3. Säännöllinen viikkotyöaika kokoaikaisilla palkansaajilla verrattuna tehtyyn viikkotyöaikaan 2014  Lähde: Eurostat 2016

Lähde: Eurostat 2016

Suomessa ja Ruotsissa tehdyn työajan ero säännölliseen viikko­työaikaan oli 1,6 tuntia. Tämän verran vähemmän siis kokoaikaiset palkansaajat, jotka eivät olleet koko viikkoa poissa, tekivät töitä verrattuna tavan­omaiseen työaikaan, johtuen alle viikon kestävistä lomista tai arkipyhistä, lyhyistä sairaus­poissaoloista ja vähemmässä määrin muistakin syistä.

Suomi ja Ruotsi ovat monessa mielessä samankaltaisia maita, joten sama luku (1,6 tuntia) herättää luottamusta työaikojen mittaamiseen näissä maissa.

Yleensä säännöllinen viikkotyöaika eri maissa ylittää tehdyn viikko­työajan, mutta taulukossa on mukana Tanska esimerkkinä maasta, jossa työviikon tehdyt tunnit ylittävät tilastollisesti normaalin työajan. Tanskassa on etsitty syitä, miksi tilastot kertovat näin.

Yksiselitteistä vastausta ei ole löydetty mutta on arveltu, että ainakin osa vastaajista – osa-aikaiset, vähän työskentelevät – aliarvioivat säännöllistä työaikaansa ajattelemalla ”tuskin teen töitä juurikaan”. Tämän tuloksena Tanskassa koko­aikaisilla palkansaajilla olisi tilastojen mukaan Euroopan alhaisin säännöllinen viikkotyöaika. On kuitenkin myös mahdollista, että tehdyt työtunnit on yliarvoitu, koska ne ovat selvästi Tanskan kansan­talouden tilinpidon laskentaa korkeammat (Eurostat 2016).

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen tilastoituja viikko­työaikoja on turvallisinta verrata Ruotsiin. Mittaaminen kuitenkin tarkentuu Eurostatin ja Euroopan maiden välisen kehitystyön tuloksena. Työvoima­tutkimuksessa työajan käsitteet ovat jo yhtenevät, ja lisäksi tulevaisuudessa Euroopan maat käyttävät harmonisoitua lomaketta työaikojen tietoa kerätessä.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen työelämä-vastuualueella.

--------------------------------------------------------------------------------------

Tässä kirjoituksessa käsitellään, ellei toisin mainita, palkansaajien työaikoja, mikä tarkoittaa, että yrittäjät ja yrittäjä­perheen jäsenet rajataan pois. Lisäksi puhutaan kokoaikatyötä tekevien työajoista. Suomessa 15 – 64-vuotiaista palkansaajista vuonna 2015 osa-aikatyötä teki 14,1 prosenttia, kun EU-keskiarvo oli 19,6 prosenttia. Eri maiden välillä on kuitenkin hyvin suuria eroja. Sama koskee miesten ja naisten välisiä eroja työllisten osuudessa väestöstä.

 

Lähteet:

Eurofound 2015: Developments in collectively agreed working time 2014

Eurostat 2016: Quality issues regarding the measurement of working time with the LFS – Findings from the Task Force on Measurement of Absences and Working Time. Working paper.

Eurostat http://ec.europa.eu/eurostat/web/lfs/data/database

ILO 2013: Resolution concerning statistics of work, employment and labour underutilization.

Körner, T. & Wolff, L. 2016: ”Do the Germans Really Work Six Weeks More than the French?” – Measuring Working Time with the Labour Force Survey in France and Germany. Journal of Official Statistics, Vol. 32, No. 2, 2016, pp. 405 – 431.

Tilastokeskus 2015. Noin 83 000 palkansaajalla on nollatuntisopimus

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
25.8.2023
Pertti Taskinen

Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.

Artikkeli
10.8.2023
Tuomo Heikura, Pertti Taskinen

Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.

Artikkeli
30.6.2023
Tarja Baumgartner, Meri Raijas

Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoima­tutkimuksen sisältö- ja menetelmä­muutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä. 

Blogi
30.5.2023
Elina Pelkonen, Meri Raijas

Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.

tk-icons