Vaihtotaseen ylijäämäisyys viime vuoden lopulla herätti keskustelua siitä, onko velkaan­tuminen pysähtynyt. Kysymys vaihtotaseen yli- tai alijäämän tulkinnasta viekin maksutase­kehikon ytimeen, eli kuinka maksutaseen eri osat (vaihtotase, pääomatase ja rahoitustase) kytkeytyvät toisiinsa ja ulkomaiseen varallisuus­asemaan.

Yksinkertaisimmillaan vaihtotaseen ylijäämästä voidaan päätellä velkaantumisen pysähtyneen, sillä vaihtotaseen ollessa ylijäämäinen tulot ylittävät menot, mikä taas heijastuu rahoitus­taseessa saamisten kasvuna tai velan vähentymisenä.

Kun rahoitussaamiset kasvavat tai velka vähenee, Suomi vie enemmän pääomaa ulkomaille kuin tuo. Pääoman vienti tarkoittaa lainanantoa eli ulkomaiset saamiset kasvavat. Pääoman tuonti taas kasvattaa ulkomaista velkaa.

Käytännössä Suomen asemaan nettolainanantajana tai -ottajana vaikuttavat muutkin tekijät kuten varallisuuserien arvonmuutokset ja maksutaseen tilastollinen ero. Tästä syystä velkaantumista ja Suomen ulkoista tasapainoa tulisi vaihtotaseen lisäksi tarkastella myös ulkomaisen varallisuus­aseman näkökulmasta.

Ulkomainen varallisuusasema kertoo talouden ulkomaiset saamiset ja velat tiettynä ajankohtana ja on tavallaan talouden tilinpäätös. Kun saamisista vähennetään velat, puhutaan netto­varallisuus­asemasta. Jos saamiset ylittävät velat, on talous nettolainan­antaja, ja jos saamiset ovat velkoja pienemmät, on talous nettolainan­ottaja.

Viime vuosina Suomi on ollut lähinnä nettolainanottaja, mutta verrattaessa finanssikriisin aikoihin nettovarallisuus­asema on ollut vain lievästi negatiivinen. Tuoreimpien ennakkotietojen mukaan Suomen nettovarallisuus­asema oli -8,0 miljardia euroa vuoden 2015 lopussa eli Suomi oli nettolainan­ottaja.

Kuvio 1. Ulkomainen nettovarallisuusasema

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Nettovarallisuusaseman muutosta tulkittaessa on tärkeää ottaa huomioon, mistä muutos nettolainan­annossa johtuu. Tässä artikkelissa tutkimme nettovarallisuus­asemassa tapahtuvia muutoksia.

Aluksi käymme läpi maksutase­kehikon ja maksutaseen ja ulkomaisen varallisuus­aseman olennaisimmat osat ja käsitteet. Tarkastelemme myös nettovarallisuus­aseman muutoksia kokonaisuudessaan ja erityisesti arvonmuutosten merkitystä. Pureudumme myös tärkeimpiin sijoituslajeihin tarkemmin.

Maksutase kuvaa kansantalouden ja muun maailman väliset liiketoimet tietyltä ajanjaksolta

Maksutasetta laaditaan Kansainvälisen Valuuttarahaston käsikirjan Sixth Edition of Balance of Payments and International Investment Position Manual (BPM6) mukaan. Laadintaa ohjaavat myös Euroopan Komission Maksutase­asetus ja Euroopan keskuspankin suuntaviivat. Maksutase­kehikko pitää sisällään maksutaseen, ulkomaisen varallisuus­aseman, varallisuus­asemassa tapahtuneet muut muutokset ja virhetermin (kuvio 2).

Kuvio 2. Maksutaseen tilastointikehikko

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Ulkomainen varallisuusasema ja rahoitustase jaetaan viiteen luokkaan rahoitusinstrumenttien luonteen tai käyttötarkoituksen mukaan: suorat sijoitukset, arvopaperisijoitukset, johdannaiset, muut sijoitukset ja valuuttavaranto. Suoriin sijoituksiin luetaan sijoitukset kohteisiin, joissa sijoittajalla on yli 10 prosentin osuus päätäntävallasta. Suoria sijoituksia voivat olla sekä oman että vieraan pääoman ehtoiset sijoitukset. Arvopaperisijoituksia ovat osakkeet ja osuudet, joukkovelkakirjalainat ja rahamarkkinapaperit. Muihin sijoituksiin luetaan mm. lainat, talletukset ja kauppaluotot.

Maksutase kertoo taloudessa tarkasteluperiodin aikana tapahtuneet reaali- ja rahoitus­virrat. Reaalivirtoja kuvaavat vaihtotase ja pääomatase, rahoitusvirtoja kuvaa rahoitustase.

Maksutaseen kehikon mukaan vaihtotaseen ja pääomataseen taloustoimet ovat yhtä suuret kuin rahoitustaseen rahoitus­talous­toimet. Muut muutokset sisältävät hinta-, valuuttakurssi- ja muut volyymin muutokset.

Ulkomainen varallisuusasema kertoo, kuinka paljon taloudella on yhteensä ulkomaisia saamisia ja velkoja tiettynä ajankohtana. Yksinkertaistettuna, jos taloudessa ei tapahdu valuuttakurssi- tai hinnan­muutoksia, vaihtotaseen (ja siten rahoitustaseen) muutokset olisivat saman­suuruiset ulkomaisen varallisuus­aseman muutoksen kanssa.

Rahoitustaseen ja ulkomaisen varallisuusaseman yhteys

Rahoitustaseesta ja ulkomaisesta varallisuusasemasta puhuttaessa tärkeä käsite on ns. rekonsiliaatio eli varallisuuskantojen ja virtojen yhteensopivuus:

Periodin (esim. kuukausi tai neljännesvuosi) alun ulkomainen varallisuus­asema on sama kuin edellisen periodin lopun kanta. Periodin aikana tapahtuu rahoitustalous­toimia eli aitoja rahoitus­transaktioita, jotka muodostavat rahoitus­taseen.

Lisäksi periodin aikana tapahtuu varallisuusasemassa muita arvonmuutoksia johtuen esim. hinnan­muutoksista tai valuuttakurssi­muutoksista. Ulkomaisen varallisuus­aseman periodin lopussa muodostavat näin alkukanta, johon lisätään rahoitustalous­toimet ja muut muutokset.

Kuvio 3. Rahoitustase ja ulkomainen varallisuusasema

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Ulkomaisen varallisuusaseman arvoon vaikuttavat siis myös muut arvon­muutokset. Hinnan­muutokset johtuvat sijoituksen kohteena olevan instrumentin arvostuksen muutoksesta, esimerkiksi osakkeiden hintojen muutoksesta.

Julkisesti noteerattujen osakkeiden hinnat muodostuvat pörsseissä, mutta noteeraamattomienkin instrumenttien hinnat voivat muuttua riippuen markkina­tilanteesta.

Myös valuuttakurssit voivat vaihdella huomattavasti ja erityisesti valta­valuuttojen keskinäiset suhteet voivat vaikuttaa sijoitus­kannan arvoon. Muut volyymin muutokset voivat olla esimerkiksi luokitusmuutoksia.

Ulkomaista varallisuusasemaa ja rahoitustasetta tarkastellaan yleensä nettomääräisenä. Nettouttaminen tapahtuu kahdella tasolla.

Ensinnäkin rahoitustaloustoimet periodin aikana kirjataan siten, että saamisten lisäys ja vähennys lasketaan yhteen ja velkojen lisäys ja vähennys lasketaan yhteen. Näin saadaan laskettua saamisten muutos ja velkojen muutos. Toiseksi, saamisista vähennetään velat, jolloin saadaan rahoitus­taloustoimien tapauksessa rahoitustase ja varallisuus­kantojen tapauksessa ulkomainen nettovarallisuus­asema.

Arvopaperisijoitusten muutoksilla ollut suuri vaikutus

Seuraavaksi tarkastelemme ulkomaisen nettovarallisuusaseman muutoksia ja niiden lähteitä neljännes­vuosittain alkaen vuodesta 2013. Kun erittelemme rahoitustalous­toimet (eli rahoitustaseen) ja muut varallisuus­asemaan vaikuttavat muutokset, huomaamme, että usealla vuosi­neljänneksellä muut muutokset ovat vaikuttaneet nettovarallisuus­aseman kehitykseen enemmän kuin rahoitus­talous­toimet.

Kuviosta 4 näemme, että vuosina 2013 – 2015 kahdeksalla vuosi­neljänneksellä kahdestatoista arvostus­muutokset selittävät muutoksia nettovarallisuus­asemassa enemmän kuin rahoitustalous­toimet. Mistä arvostusmuutokset sitten tulevat?

Kuvio 4. Muutokset ulkomaisessa nettovarallisuusasemassa, rahoitustase ja muut muutokset

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Vuoden 2015 kahden viimeisen neljänneksen aikana arvopaperi­sijoitusten muutokset ovat vaikuttaneet eniten Suomen ulkomaisen netto­varallisuuden muutokseen. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna myös suorien sijoitusten ja muiden sijoitusten muutokset ovat vaikuttaneet suuresti nettovarallisuus­aseman kehitykseen.

Kuviossa 5 on esitettynä sijoituslajien osuus ulkomaisen nettovarallisuus­aseman muutoksessa. Kuviosta näemme, että arvopaperi­sijoitusten merkitys on suuri.

Kuvio 5. Sijoituslajien osuus ulkomaisen nettovarallisuusaseman muutoksessa

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Koska arvopaperisijoitukset ja muut sijoitukset ovat luonteeltaan kovin erilaisia, voidaan olettaa, että niiden virtoihin ja muihin muutoksiin vaikuttavat eri asiat.

Muissa sijoituksissa ei niiden luonteen vuoksi ole kovin paljon muita muutoksia kuin rahoitustalous­toimia, kun taas arvopaperi­sijoituksiin hinta- ja valuuttakurssi­muutoksilla voi olla huomattava vaikutus.

Johdannaisten ja valuuttavarannon muutokset eivät ole olleet kovin merkittäviä, joten jätämme ne tarkastelun ulkopuolelle. Suorissa sijoituksissa on sekä oman että vieraan pääoman ehtoisia sijoituksia, joten rajaamme myös ne tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Katsotaan seuraavaksi tarkemmin Suomen ulkomaiseen arvopaperi­varallisuuteen vaikuttavia asioita. Julkisesti noteerattujen arvopapereiden hinnat muodostuvat markkinoilla ja saattavat vaihdella rajustikin, joten oletettavasti hinnan­muutoksilla on huomattava vaikutus arvopaperi­varallisuuden arvoon.

Arvopapereita lasketaan liikkeelle eri valuutoissa ja erityisesti suurten valuuttojen vaihtokurssien muutokset voivat vaikuttaa arvopaperi­saamisten ja -velkojen kantaan.

Kun tarkastellaan arvopaperivarallisuuden muutosta neljännes­vuosittain, havaitaan, että useilla vuosineljänneksillä muilla kuin rahoitustalous­toimilla on ollut suurempi vaikutus varallisuus­asemaan (kuvio 6).

Kuvio 6. Arvopaperisijoitusten nettomuutokset

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Joillain periodeilla kokonaismuutos ei ole sama kuin rahoitustalous­toimet ja hinta- ja valuuttakurssi­muutokset yhteensä, mikä voi johtua luokitus­muutoksista.

Muiden sijoitusten muutoksissa rahoitustalous­toimet selittävät varallisuus­aseman muutoksen lähes kokonaan. Valuuttakurssi- ja arvonmuutoksia ei ole käytännössä lainkaan, vaan muut muutokset johtuvat ainoastaan luokitus­muutosten tapaisista satunnaisista eristä (kuvio 7).

Kuvio 7. Muiden sijoitusten muutokset

Lähde: Tilastokeskus, maksutasetilasto

Velkaantumista tulee tutkia kokonaisuutena

Vaihtotaseen ohella Suomen ulkomaista velkaantumista on siis syytä tarkastella myös muilla mittareilla. Ulkomainen varallisuus­asema kertoo talouden ulkomaisesta varallisuudesta ja sen muutoksesta. Ulkomaisen saamisen ja velan määrä voi riippua rahoitustalous­toimien lisäksi myös muista tekijöistä, joista merkittävimpiä ovat arvopaperi­sijoitusten arvonmuutokset.

Ulkomaista nettovarallisuusasemaa tulisi katsoa myös sijoituslajeittain. Varallisuuteen eri sijoituslajeissa vaikuttavat erilaiset tekijät; arvopaperi­sijoituksiin osakkeiden ja valuuttojen arvostukset vaikuttavat huomattavasti, kun taas muissa sijoituksissa varallisuuden määrä on käytännössä sidottu aitojen transaktioiden määrään.

Neljännesvuosittainen maksutasejulkaisu sisältää vaihtotaseen lisäksi rahoitus­taseen ja ulkomaisen varallisuus­aseman tiedot arvostus­muutoksineen. Näitä kaikkia indikaattoreita kannattaa katsoa kokonaisuutena Suomen velkaantumista analysoitaessa.

Kirjoittajat ovat yliaktuaareja Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.