Maatalouden tuotantokustannukset ovat kallistuneet EU-jäsenyyden aikana miltei 60 prosenttia, kun vastaavasti tuottajahinnat ovat nousseet vain viidenneksen. Maatalouden rakennemuutokselle ei näy loppua, vaikka viljelijän nykyahdinkoon kuluvana vuonna onkin luvassa pientä helpotusta.

Kuvio 1. Maatalouden tuotantokustannukset ja kuluttajahinnat nousivat selvästi eniten vuosina 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus

”Venäjä asetti tuontirajoitukset maataloustuotteille”, ”Maatilojen velkaongelmat tuplaantuneet vuodessa”, ”Maidosta ja sianlihasta ylituotantoa”, ”Viljojen ennätyssadot maailmalla laskevat tuottajahintoja”, ”Kaupan halpuutus­kampanja kyykyttää viljelijöitä”, ”Traktorimarssi Senaatintorille”.

Tämän kaltaisia otsikoita luemme lehdistä päivittäin. Erityisesti vilja- ja sikatiloilla, mutta viime aikoina myös maitotiloilla on jouduttu pohtimaan tuotannon kannattavuutta vakavasti.

Kuvio 2. Maatilojen kannattavuus 2000–2015

* Ennakkotieto. Lähde: Luonnonvarakeskus

Miltä maatalous­tuotantomme näyttää tuottajan, teollisuuden ja kuluttajan näkökulmasta pidemmän ajanjakson tarkastelussa? Millainen on ollut maanviljelijän tie EU-jäsenyydestä nykyahdinkoon? Kuka on korjannut sadon ja kenen laariin tuotot ovat valuneet?

Maatalouden tuottajahinnat ovat nousseet viidenneksen Suomen EU:hun liittymisen jälkeen. Samanaikaisesti maatalouden tuotanto­kustannukset ovat kallistuneet lähes 60 prosenttia.

Erityisesti energian ja lannoitteiden sekä maatalouden investointeihin käytettyjen tavaroiden ja palveluiden hinnat ovat nousseet.

Seuraavan jalostusvaiheen, elintarviketeollisuuden, tuottaja­hinnat ovat nousseet 10 prosentti­yksikköä viljelijän saamaa hintaa enemmän. Elintarvike­teollisuuden kannattavuutta heikentävät Venäjän viennin tyrehtyminen ja kireä hintakilpailu.

Kauppa halpuuttaa, viljelijän palkkapussi pienenee

Maksamme nyt elintarvikkeista kolmisen prosenttia vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Samalla kun kauppa on laskenut kuluttaja­hintoja näyttävästi, maanviljelijä saa tuotteistaan 14 prosenttia pienemmän hinnan.

Kauppa selittää tilannetta maailman­markkina­hintojen laskulla ja kaupan omista katteista tinkimisellä.

Viimeaikaisesta halpuutuksesta huolimatta elintarvikkeista maksetaan peräti 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Elintarvikkeiden kuluttaja­hintojen nousu on ollut muutaman prosentti­yksikön yleistä inflaatio­kehitystä ja 20 prosentti­yksikköä tuottaja­hintojen nousutahtia suurempi. Erityisesti ovat nousseet sian- ja naudanliha sekä maidon hinta.

Luonnonvarakeskuksen alustavan ennusteen mukaan maatilojen yrittäjä­tulo supistui edellis­vuodesta 40 prosenttia vajaaseen 10 000 euroon tilaa kohti vuonna 2015. Se kattoi enää vain viidenneksen tavoitellusta korvauksesta maanviljelijän työlle ja tilaan sijoitetulle pääomalle.

Tämä tarkoittaa sitä, että maanviljelijän palkka­pussiin kertyi keskimäärin vain reilun 3 euron tuntipalkka ja vajaan prosentin korko sijoitetulle pääomalle.

Vertailun vuoksi yksityisen sektorin keski­määräinen tuntipalkka oli reilut 16 euroa vuonna 2014. Ei ihme, että EU:n maatalous­tukien maksatuksen myöhästyminen tänä keväänä sai traktorit liikkeelle.

Kannattavuuskerroin kuvaa maatalousyrittäjän saaman palkkatulon ja sijoitetun pääoman korkotuoton suhdetta asetettuun tavoite­tasoon. Tavoite on 14,9 euron tuntiansio ja 4,7 prosentin tuotto pääomalle.

Viljan tuottajahinnat alamaissa

Maataloustuotteiden tiukka markkinatilanne ei toki kurita kaikkia tiloja yhtä kovalla kädellä. Kasvituotteiden hinnat ovat nousseet neljänneksen vuodesta 1995, liha- ja maito­tuotteiden tuottaja­hinnat vastaavasti vain 15 prosenttia.

Kasvituotteista lähinnä perunan ja vihannesten hinnat ovat kallistuneet. Viljan tuottajahinta oli vain 8 prosenttia suurempi kuin 20 vuotta sitten. Hintapiikit vuonna 2008 ja 2011 – 2013 johtuivat maailman­laajuisesta viljapulasta, jolloin sato ja varasto­määrät alittivat reilusti viljan kysynnän.

Korkea tuottajahinta ei kuitenkaan aina paranna kannattavuutta, koska myytävää on usein normaali­sato­vuotta vähemmän. Viljatilojen kannattavuus onkin ollut useana vuonna reilusti alle puolet tavoitetasosta, painunut negatiiviseksi vuonna 2009 ja lähelle nollaa vuosina 2014 – 2015.

Kotimaisen viljan tuottajahinta seuraa melko tarkasti maailman­markkina­hintojen kehitystä. Ennätysvuosina viljavarastot täyttyvät ja hinta kallistuu, huonoina vuosina käy päinvastoin. Tuotanto­kustannuksiin vaikuttavat erityisesti energian ja lannoitteiden hinnat.

Kuviosta 3 nähdään, kuinka kuluttajahinnat kipuavat tuottaja­hintojen vanavedessä, mutta tuottaja­hintojen aleneminen ei näyttäisi siirtyvän kuluttajalle samassa tahdissa. Viljatilojen vuosia jatkuneesta kompastelusta huolimatta viljelijöillä näyttäisi olevan uskoa tulevaan.

Kuvio 3. Viljan tuottaja- ja kuluttajahinnat sekä ja viljelyyn käytetty peltopinta-ala 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus

Vaikka viljan viljelyala on hieman supistunut 2000-luvun alun huippu­vuosista, on se kuitenkin 16 prosenttia suurempi kuin vuonna 1995. Useat viljelijät kompensoivat viljelyn heikkoa kannattavuutta metsä­talouden tuotoilla.

Venäjän tuontirajoitukset kurittavat lypsytilallisia

Maidon tuottajahinta on tänä päivänä vain seitsemän prosenttia korkeampi kuin vuonna 1995. Maidon­tuotannon kannattavuus oli hyvällä tasolla vielä vuonna 2014.

Kuvio 4. Maidon tuottaja- ja kuluttajahinnat sekä tuotanto 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus

Luonnonvara­keskuksen laskelmien mukaan maitotilallinen sai silloin yhdeksän euron tuntipalkkaa ja tuottoa sijoitetulle pääomalle lähes kolme prosenttia. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti. Ennakkotietojen mukaan maitotilojen kannattavuus putosi viime vuoden aikana 60 prosentista 20 prosenttiin.

Maidon ylituotanto alentaa tuottajahintaa. Maitokiintiöiden vapautumiseen varauduttiin investoinnein ja lehmämääriä lisäämällä, mutta saman aikaan talouden taantuma ja Venäjän tuonti­rajoitukset laskivat kysyntää. Tuotantoa pitäisi nyt rajoittaa, mutta onkin käynyt päinvastoin.

Tilat joutuvat lisäämään tuotantoa kattaakseen kasvavat tuotanto- ja investointi­kustannukset. Suurimmat ongelmat ovat tiloilla, jotka ovat viime aikoina tehneet velkarahalla huomattavia investointeja.

Siipikarjanlihan tuotanto lähes kolminkertaistunut

Naudan- ja sianliha on tänä päivänä reilut 40 prosenttia kalliimpaa kuin vuonna 1995. Naudanlihan tuottaja­hinta on noussut viidenneksen ja sianlihan vain kymmenyksen samassa ajassa. Erityisesti sianlihan­tuottajat ovat kärsineet Venäjän tuontikiellon ja ylituotannon vaikutuksista.

Kuvio 5. Naudanlihan tuottaja- ja kuluttajahinnat sekä tuotanto 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus

Kuvio 6. Sianlihan tuottaja- ja kuluttajahinnat sekä tuotanto 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus

Siipikarjan­lihan kuluttajahinta puolestaan on laskenut 18 prosentilla, vaikka tuottajan saama hinta on reilun kolmanneksen suurempi. Tuotanto­kustannusten nousu on kuitenkin heikentänyt myös siipikarja­tilojen kannattavuutta.

Siipikarjatilat tuottavat lihaa lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna 1995. Sikatiloilla keskimääräisen ruhopainon kasvu on lisännyt tuotantoa 15 prosenttia. Myös nautojen ruhopaino on kasvanut, mutta tuotanto on kuitenkin supistunut kymmenyksen.

Kuvio 7. Siipikarjanlihan tuottaja- ja kuluttajahinnat sekä tuotanto 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus

Maataloustuotanto sopeuttaa, tiloja kuolee ja tilakoko kasvaa

Luonnonvarakeskuksen mukaan maatiloja oli 100 000 vuonna 1995. Nyt niitä on jäljellä enää puolet siitä. Samalla keski­määräinen tilakoko on tuplaantunut.

Tiloista luovutaan lähinnä sukupolven­vaihdoksen yhteydessä tai maanviljelijän eläköityessä. Jos tilalle ei löydy jatkajaa, pellot usein vuokrataan tai myydään ja viljelytoiminta jatkuu. Tästä syystä viljelyala on pysynyt jotakuinkin ennallaan.

Kuvio 8. Maatilojen lukumäärä, keskimääräinen tilakoko, viljelyala ja maatilarakennusten rakentamisen volyymi 1995 – 2015

Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus

Maatilojen konkurssit ovat harvinaisia. Tilastokeskuksen konkurssi­tilastojen mukaan vain muutama kymmenen tilaa ajautuu konkurssiin vuosittain.

Maatilarakennusten rakentaminen lisääntyi voimakkaasti EU-jäsenyyden myötä. Sen jälkeen rakentaminen on ollut volyymiltään melko vakaata vuoden 2015 romahdukseen saakka. Epävarmat ajat eivät todennäköisesti houkuttele investointeihin lähivuosinakaan.

Maatalouden rakennemuutokselle ei näy loppua. Tilojen määrä todennäköisimmin vähenee luopumisen myötä ja tilakoko kasvaa edelleen.

Luottamusta maanviljelyn tulevaisuuteen tuo kuluttajan halu tukea suomalaista työtä ja ostaa kotimaassa tuotettuja puhtaita elintarvikkeita. Lisäksi kotimaisen elintarvike­tuotannon turvaaminen on tärkeää kansallisen huolto­varmuuden näkökulmasta.

Erikoistumisesta, suoramyynnistä, lähiruoka- ja luomu­tuotannosta sekä maatila­matkailusta haetaan lisätuloja maatiloille.

Pellervon taloustutkimuksen (PTT) ennuste vuodelle 2016 lupailee pientä helpotusta viljelijälle. Maatalous­tuotteiden hintojen laskun ennakoidaan pysähtyvän ja tuotanto­kustannusten pienenevän. Tämä kääntää maatalouden yrittäjätulon nousuun.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.