Suomessa yrittäjät ovat melko iäkkäitä ja toimivat perinteisillä aloilla. Nuorten yrittäminen vilkastui 2000-luvun alun tienoilla. Nyt tarvitaan lisää uskoa tulevaisuuteen, jotta tämä kehitys voimistuisi jälleen.

Talouden heikkoina aikoina etsitään keinoja suunnan kääntämisestä parempaan. Keskustelua käydään muun muassa työ­paikkojen lisäämisestä ja yrittäjyyden edistämisestä. Tästä esimerkkinä ovat 2000-luvun hallitusohjelmat, joissa pyrittiin parantamaan yrittämisen edellytyksiä ja lisäämään tietämystä yrittäjänä toimimisesta.

Keskusteluissa huudetaan uusien ideoiden ja uusien yrittäjien perään sekä mietitään konsteja, kuinka nuoret saataisiin innostumaan yrittämisestä.

Tilastojen valossa uusien yrittäjien houkuttelemisessa ei ole kuitenkaan kovin hyvin onnistuttu, sillä yrittäjien lukumäärä on pysynyt suurin piirtein samana jo monta vuotta, yrittäjät ovat melko ikääntyneitä ja he toimivat perinteisillä toimialoilla.

Artikkelissani tarkastelen aluksi Suomessa toimivia yrityksiä ja niiden toimintaa. Päähuomioni kiinnittyy kuitenkin yrittäjyyteen: minkälaisia yrittäjät ovat taustaltaan ja millaisilla toimialoilla he toimivat. Lisäksi tarkastelen nuorten yrittäjien tilannetta tänä päivänä.

Suomalaiset yritykset ovat pieniä

Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilin­päätös­tilaston tietojen (Tilastokeskus a) mukaan Suomessa toimi 363 587 yritystä vuonna 2014. Henkilöstöä näissä yrityksissä työskenteli hieman yli 1,4 miljoonaa henkilötyövuosina mitattuna.

Tilasto­keskuksen työssä­käynti­tilaston (Tilastokeskus b) mukaan vastaavissa yrityksissä työskenteli vuoden 2014 lopussa lähes 1,5 miljoonaa henkilöä, joista palkan­saajia oli 87 prosenttia ja yrittäjiä 13 prosenttia.

Henkilöiden lukumäärän ero tilastoissa johtuu mm. siitä, että työssä­käynti­tilastossa erillisiksi työllisiksi lasketaan myös osa-aikaista työtä tekevät, jotka yritys­tilastojen keski­määräisissä henkilö­työ­laskelmissa summataan yhteen.

Valtaosa rakennetilaston yrityksistä on pieniä, alle 5 henkilö­työ­vuoden yrityksiä (89 prosenttia kaikista yrityksistä). Muutenkin yritys­toimintaa tehdään Suomessa pää­asiassa pienissä yrityksissä, sillä alle 50 henkilötyövuotta työllistäviä yrityksiä oli yli 99 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä vuonna 2014.

Lukumäärällisesti eniten yrityksiä, yli 22 prosenttia, toimi maa-, metsä- ja kala­talouden toimi­aloilla. Seuraavaksi eniten yrityksiä oli tukku- ja vähittäis­kaupassa sekä moottori­ajoneuvojen ja moottori­pyörien korjauksessa (12,2 prosenttia) ja rakentamisessa (11,5 prosenttia) (taulukko 1).

Taulukko 1. Yritysten lukumäärä ja osuus toimialoittain 2014

Lähde: Tilastokeskus, yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto

Pieniä, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa kasvavia, yrittäjyyden toimialoja saattaisivat olla esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelut, informaatio ja viestintä, taiteet, viihde ja virkistys sekä koulutus.

Suurin osa suomalaisista yrityksistä toimi vuonna 2014 joko osake­yhtiö­muotoisesti tai elinkeinonharjoittajina (luonnollinen henkilö). Nämä yritys­toiminnan muodot kattoivat lähes 85 prosenttia kaikista tilastoon kuuluvista yrityksistä.

Lähes kaikki Suomessa toimivat yritykset ovat kotimaisessa omistajuudessa, sillä ainoastaan 1,2 prosenttia yrityksistä luokiteltiin omistaja­tyypin mukaan ulkomaalaisomisteisiksi.

Suhdanteet vaikuttavat yrittäjyyteen

Koska valtaosa suomalaisista yrityksistä on pieniä yrittäjävetoisia yhtiöitä, tarkastelen seuraavaksi yrittäjiä hieman tarkemmin. Lisäksi vertaan yrittäjiä palkansaajiin, jotta yrittäjyyden ominais­piirteet tulevat esille.

Käyttämäni tiedot perustuvat Tilasto­keskuksen työssä­käynti­tilastoon, jonka mukaan Suomessa oli noin 240 000 yrittäjää vuonna 2014.

Yrittäjien lukumäärä on vaihdellut vuosien saatossa ollen korkeimmillaan juuri ennen 1990-luvun lamaa vuonna 1989 (kuvio 1).

Kuvio 1. Yrittäjien lukumäärä 1987 – 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Kun 1990-luvun alku­puoliskolla Suomen työ­markkinoilta väheni yli 450 000 työpaikkaa, katse käännettiin yrittäjiin. Nuoria ja työttömiä kehotettiin työllistämään itsensä, koska olemassa olleet yritykset ja julkis­hallinto eivät siihen kyenneet. Samaan aikaan monet vanhemmat yrittäjät ajautuivat talous­kriisin takia vararikkoon tai pysyvään velkaantumiseen. Vuosien 1989–1993 välisenä aikana monta yritystä haettiin konkurssiin ja yrittäjien luku­määrä väheni 11 prosentilla.

Vuoden 2000 jälkeen yrittäjien luku­määrä on ollut suurin vuonna 2011, jolloin yrittäjiä oli lähes 250 000. Matalimmillaan yrittäjien lukumäärä oli tarkastelu­jaksolla vuonna 2004, jolloin yrittäjiä oli noin 236 000.

Lukumäärän muutoksiin vaikuttavat talouden suhdanteiden lisäksi muutokset lain­säädännössä ja työssäkäyntitilaston määrittelyissä. Esimerkiksi apu­rahan­saajat on vuoden 2009 alusta lähtien vakuutettu maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaisen laki­sääteisen työ­eläke­turvan piiriin, minkä seurauksena heidät määritellään nykyisin työssä­käynti­tilastossa yrittäjiksi.

Lisäksi vuodesta 2010 lähtien yrittäjien määrittelyssä on otettu huomioon yrittäjä­tulojen lisäksi henkilöverotuksessa palkka­tuloihin kuuluva yrittäjä­palkka, jota yrittäjänä toimiva voi saada esimerkiksi avoimen yhtiön yhtiö­miehenä, kommandiitti­yhtiön vastuun­alaisena yhtiö­miehenä sekä osake­yhtiön johtavassa asemassa toimivana osakkaana.

Mikäli henkilö työskentelee vuoden viimeisellä viikolla sekä yrittäjänä että palkan­saajana, henkilö määritellään tilastossa yrittäjäksi, jos hänen yhteen­lasketut yrittäjä­tulonsa ja -palkkansa ovat suuremmat kuin muut palkkatulot, ja päinvastoin. Yrittäjä­palkan ottaminen huomioon määrittelyssä lisäsi yrittäjien määrää reilulla 3 000 henkilöllä vuoden 2010 tilastossa.

Vuonna 2011 yrittäjien määrä puolestaan nousi koko maassa vajaalla 10 000:lla, sillä yrittäjän ja maatalousyrittäjän eläkelain yrittäjä­määritelmä laajeni vuoden 2011 alusta. Yrittäjäksi määritellään nykyisin osake­yhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia yrityksen osakkeista tai, jolla on yksin yli 30 prosenttia osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai, jolla on muussa yhteisössä vastaava määräämis­valta. Ennen vuotta 2011 rajana oli 50 prosenttia.

Kuviossa 1 näkyvä yrittäjien luku­määrän nousu vuoden 2009 jälkeen johtuu ennen kaikkea määritelmämuutoksista, ei niinkään talouden kehittymisestä parempaan suuntaan. Useista määritelmämuutoksista huolimatta yrittäjien ja palkansaajien välinen osuus kaikista työllisistä on kuitenkin pysynyt suurin piirtein samana viimeisten vuosien aikana.

Yrittäjät toimivat perinteisillä aloilla

Yrittäjät toimivat useimmiten maa-, metsä- ja kala­talouden toimi­aloilla. He työskentelevät pää­asiassa maanviljelijöinä tai ovat kotitiloilla töissä yrittäjien perheen­jäseninä.

Maa-, metsä- ja kala­taloudessa työskentelevien yrittäjien osuus kaikista alan työllisistä oli 66 prosenttia ja kaikista yrittäjistä yli 20 prosenttia vuonna 2014 (kuvio 2).

Kuvio 2. Yrittäjien ja palkansaajien osuus (%) toimialoittain 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Seuraavaksi eniten yrittäjiä työskenteli rakentamisen toimi­alalla sekä tukku- ja vähittäis­kaupassa. Rakentamisessa työskentelevien yrittäjien osuus kaikista alan työllisistä oli noin 21 prosenttia ja kaikista yrittäjistä noin 13 prosenttia.

Koska yrittäjät määritellään työssä­käynti­tilastossa osittain myös pelkkien tulo­tietojen perusteella, eikä tilastossa ole tarkempaa tietoa työ­suhteesta tai yrityksen toiminnasta, jää toimiala tuntemattomaksi vajaalle 9 prosentille kaikista yrittäjistä.

Pohjanmaa ja Etelä-Savo yrittäjien maakuntia

Suomen yrittäjien (2016) tekemän elinkeino­poliittinen mittaristo -kyselyn mukaan yrittäjien kannalta parasta elinkeino­politiikkaa tehdään Pohjois-Savon kunnissa.

Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan näy suoraan yrittäjien luku­määrissä ja osuuksissa, sillä eniten yrittäjiä suhteessa alueella asuviin työllisiin on Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla (kuvio 3).

Kuvio 3. Yrittäjien osuus (%) työllisistä maakunnittain 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Nämä alueet ovat perinteistä maatalous­valtaista seutua, joissa on runsaasti myös muita pienehköjä yrityksiä. Maa­kunnissa, joissa on lukuisia suuria tehtaita tai paljon hallintoon ja muuhun palkansaajatyöhön perustuvia työ­paikkoja, yrittäjien osuudet ovat selvästi edellä mainittuja maakuntia pienempiä.

Yrittäjät ovat usein iäkkäitä miehiä

Yrittäjistä oli vuonna 2014 miehiä 66,5 prosenttia ja naisia ainoastaan joka kolmas (33,5 prosenttia). Palkansaajien sukupuoli­jakauma oli selvästi yrittäjiä tasaisempi, sillä naisia oli kaikista palkan­saajista hieman yli puolet (52,6 prosenttia). (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Työllisten lukumäärä ja osuus ammattiaseman ja sukupuolen mukaan 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Ero sukupuoli­jakaumassa johtuu siitä, että naiset ja miehet työskentelevät hyvin eri­tyyppisissä tehtävissä. Yrittäjät työskentelevät pääasiassa mies­valtaisilla aloilla maan­viljelijöinä ja rakentamisessa, kun taas iso osa palkan­saajista sijoittuu nais­valtaisille aloille terveys- ja sosiaali­palveluihin.

Yrittäjät ovat tyypillisesti palkan­saajia vanhempia ja kaikkein nuorimpia yrittäjiä on saman ikäisiin palkansaajiin verrattuna ainoastaan vähän (kuvio 4). Alle 30-vuotiaita yrittäjiä oli vuonna 2014 ainoastaan 7,5 prosenttia kaikista yrittäjistä, kun alle 30-vuotiaita palkan­saajia oli kaikista palkan­saajista reilu viidesosa (21 prosenttia).

Kuvio 4. Palkansaajat ja yrittäjät iän mukaan (%) 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

60 vuotta täyttäneitä yrittäjiä oli noin 11 prosenttia kaikista yrittäjistä, kun taas palkan­saajista vastaavan iän oli ylittänyt ainoastaan 8 prosenttia. Eniten yrittäjiä sijoittui ikä­ryhmään 50–59-vuotiaat, jonka osuus kaikista yrittäjistä oli noin kolmasosa (32,7 prosenttia).

Mistä yrittäjien ja varsinkin nuorten yrittäjien vähäinen määrä sitten johtuu?

Opiskelu on luonnollisesti yksi syy nuorten vähäisempään yrittäjyyteen ja kenties suurempaan halukkuuteen tehdä palkka­töitä opintojen ohessa. Monta kertaa yrittäjäksi ryhtymistä myös harkitaan pitkään ja hartaasti.

Tutkimusten mukaan yrittäjäksi ryhtymistä ja yrittäjänä toimimista hankaloittaa Suomessa myös neuvonnan ja rahoituksen puute sekä korkea verotus ja liika byrokratia (Hannus 2010).

Yrittäjien koulutustaso hieman matalampi kuin palkansaajilla

Yrittäjien korkea ikä ja töiden toimi­ala­rakenne ilmenevät jossain määrin myös yrittäjien koulutus­tasossa. Suuri osa yrittäjistä on suorittanut keski­asteen tutkinnon, mutta vain harva on suorittanut korkea­koulu- tai tutkija­koulutus­asteen koulutuksen (kuvio 5).

Kuvio 5. Palkansaajat ja yrittäjät koulutusasteen mukaan (%) 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto ja väestön koulutusrakenne

Iso osa yrittäjistä ei ole myöskään suorittanut perus- tai kansa­koulun jälkeistä tutkintoa ollenkaan tai sitä ei ole Tilastokes­kuksen tutkinto­rekisterissä tiedossa. Yrittäjistä tutkinto puuttuu noin 18 prosentilla, kun palkan­saajilla tieto on tuntematon noin 12 prosentilla.

Yrittäjän puoliso on usein yrittäjä

Millaista yrittäjän arki sitten on? Kaaosta ja kaaoksen hallintaa, sanoo eräs yrittäjä. Ainaista työtä sanoo toinen. Pitkien työpäivien ja yrittäjyyden ainaisen läsnäolon vuoksi tasa­painon löytäminen työn ja muun perhe-elämän välille on yleisen mieli­piteen mukaan yrittämisen haastavimpia asioita.

Huolimatta yhteen­sovittamisen vaikeudesta yrittäjät ovat palkan­saajia useammin perheellisiä ja heillä on useampia lapsia. Yrittäjistä noin 60 prosenttia on avio­liitossa, kun palkan­saajilla avio­liitossa olevien osuus on noin 48 prosenttia.

Eronneiden ja leskenä olevien osuudet ovat sekä yrittäjillä että palkan­saajilla lähes samanlaiset, mutta palkan­saajat ovat selvästi yrittäjiä useammin naimattomia.

Yrittäjistä 77 prosentilla on lapsia, ja lähes joka kolmannella yrittäjällä on enemmän kuin kaksi lasta. Myös suurempia, yli viiden lapsen perheitä on yrittäjillä palkan­saajia useammin. Palkan­saajilla lapsien lukumäärä on tyypillisesti alle kolme tai lapsia ei ole ollenkaan. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Palkansaajien ja yrittäjien lasten lukumäärän jakauma (%) 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto ja perheet

Työpäivien venyminen normaalin työajan ulkopuolelle ja talouden romahtamisen vaara aiheuttavat paineita, ja selvitysten mukaan stressin sietokyky on yksi yrittäjän tärkeimmistä ominaisuuksista. Yrittäjien jaksaminen on monta kertaa koetuksella, sillä harva yrittäjä pitää tai voi pitää kunnollisen loman (Karasti 2011).

Monesti yrittäjyys kulkee suvussa ja yrittäjän elämää helpottaa, mikäli yrittäjän arkea ja ajatusten juoksua on jakamassa toinen yrittäjyyttä ymmärtävä henkilö. Työssä­käynti­tilaston mukaan yrittäjänä toimivien puolisot ovat töissä hieman useammin kuin palkan­saajien puolisot (kuvio 7).

Kuvio 7. Palkansaajien ja yrittäjien puolisoiden pääasiallinen toiminta 2014 (%)

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Palkansaajien töissä olevista puolisoista toimii yrittäjinä noin 9 prosenttia, kun yrittäjien puolisoista yrittäjänä toimii jopa 32 prosenttia työllisistä. Tilaston perusteella yrittäjien puolisoiden työttömyys tai eläkkeellä olo on vastaavasti palkan­saajien puolisoita selvästi vähäisempää.

Mistä tulevaisuuden yrittäjät?

Huolimatta siitä, että yrittämiseen kannustetaan ja yrittäjyys­opinnot ovat osa liike­taloudellisia tutkintoja Suomessa, suomalaiset perustavat edelleen varsin varovaisesti uusia yrityksiä ja yrittäjien lukumäärä ei ole tilastojen valossa viime vuosina merkittävästi lisääntynyt.

Vaikka tutkimusten mukaan nuoret suhtautuvat kaikkein positiivisimmin yrittäjyyteen, niin silti nuorten yrittäjien lukumäärä on edelleen varsin pieni nuoriin palkan­saajiin verrattuna. Nuorten yrittäjien lukumäärä on toki noussut 2000-luvun alkupuolelta tieto­tekniikka-alojen nopeasta kasvusta ja osin myös määritelmämuutoksista johtuen, mutta kääntynyt jälleen laskuun viimeisten kahden vuoden aikana (kuvio 8).

Kuvio 8. Alle 30-vuotiaiden yrittäjien lukumäärä 1987 – 2014

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Mistä sitten johtuu, että uusia yrityksiä ja nuoria yrittäjiä ei ole juuri tullut lisää työ­markkinoille. Olemmeko me suomalaiset liian mukavuuden­haluisia ja arkoja vai löytyykö syyt liiasta byrokratiasta ja yrittäjyyden aloittamisen kalleudesta. Kuka keksisi keinot, joilla saisimme ilmapiirin positiivisemmaksi ja yrittäjyyden sekä Suomen talouden nousuun.

-------------------------------------------------------------------

Yritys muodostuu yhdestä oikeudellisesta yksiköstä (y-tunnus). Yrityksiä ovat:

• ammatin- ja liikkeenharjoittajat, jotka toimivat omalla nimellään tai rekisteröidyllä toiminimellä,
• oikeushenkilöt (esim. osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö, avoin yhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja taloudellinen yhdistys),
• kuntien liikelaitokset.

Ammattiasema kuvaa työllisten asemaa työelämässä. Käytetty luokitus on seuraava: palkansaajat ja yrittäjät.

Yrittäjät-luokka sisältää yrittäjän lisäksi myös ne perheen­jäsenet, jotka muina kuin palkan­saajina työskentelevät yrityksessä. Perheen­jäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso (myös avopuoliso) ja henkilö, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa.

Tieto ammattiasemasta perustuu henkilön eläke­vakuutus­tietoihin sekä palkka- ja yrittäjätulon määrään.

----------------------------------------------------------------

Kirjoittaja on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. 

Lähteet:

Hannus, Veikko 2010. Aloittavien yritysten käynnistysongelmat. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. 

Karasti, Sari 2011. Pienyrittäjänaisten kokemuksia yrittäjyydestä ja toimeentulosta. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. 

Tilastokeskus a. Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto. 

Tilastokeskus b. Työssäkäyntitilasto.  

Yrittäjät 2016. Elinkeinopoliittinen mittaristo 2016.