Vuonna 2016 työllisistä vähän alle 150 000:lla eli noin 6 prosentilla oli useampi kuin yksi työ. Useampaa työtä tekevien määrä on kasvanut vuodesta 2007 selvästi (kuvio 1). Samana aikana kaikkien työllisten määrä on vähentynyt.

Kuvio 1. Useampaa kuin yhtä työtä tekevien työllisten määrä vuodessa keski­määrin 2007 – 2016

Lähde: Tilastokeskus, Työvoima­tutkimus

Sivutyön tekeminen on lisääntynyt sekä palkan­saajilla että yrittäjillä. Viimeksi mainituilla on yleistynyt lähinnä yrittäjä­sivutöiden tekeminen, kun taas pää­työssään palkan­saajilla on kasvua sekä palkan­saaja- että yrittäjä­sivutöiden määrässä.

Sivutyötä tekevistä suurimmalla osalla on yksi lisätyö päätyön lisäksi. Pieni osa työllisistä ilmoittaa tekevänsä useampaa sivu­työtä. Vuonna 2016 kolmea työtä tekeviä oli työvoima­tutkimuksen mukaan 12 000.

Yrittäjä useimmiten yrittäjä sivu­työssäänkin

Vuonna 2016 palkan­saajista sivutyötä teki 122 000 henkeä ja yrittäjistä 27 000. Prosentti­osuuksina kaikista palkan­saajista sivutyötä teki 5,6 ja yrittäjistä 7,9 prosenttia.

Useimmiten palkan­saajat ovat sivu­työssäänkin palkan­saajia ja yrittäjät yrittäjiä (taulukko 1). Yrittäjä­sivutyötä on palkan­saajillakin kuitenkin huomattava osuus.

Taulukko 1. Sivutyön ammattiasema päätyön ammattiaseman mukaan 2016

Lähde: Tilastokeskus, Työvoima­tutkimus

Päätyössään yrittäjiä ja yrittäjä­perheen­jäseniä oli vuonna 2016 vain 14 prosenttia työllisistä, kun sivu­töistä yrittäjä- ja yrittäjä­perheen­jäsen­työtä teki 44 prosenttia.

Osa-aikatyötä tekevillä enemmän

Päätyössään osa-aika­työtä tekevillä on enemmän sivutöitä kuin kokoaika­työtä tekevillä. Lyhempi työaika päätyössä luonnollisesti mahdollistaa – tai pakottaa – tekemään sivu­töitä. Pää­työssään osa-aika­työtä tekevistä kahta tai useampaa työtä vuonna 2016 teki 11,3 prosenttia.

Myös ”pienen työn” eli pää­työssään alle 10 tuntia viikossa säännöllisesti työtä tekevien osuus kaikista työllisistä on kasvanut jonkin verran. Kun vuonna 2007 alle kymmenen tuntia pää­työssään työskentelevien osuus kaikista työllisistä oli 2,5 prosenttia, niin vuonna 2016 se oli 3,4 prosenttia. Tällä ryhmällä sivu­työn tekeminen ei kuitenkaan ole sen yleisempää kuin muillakaan osa-aikatyötä tekevillä. Useimmiten ”pientä työtä” tekeville osa-aikatyö on tarkoituksen­mukainen.

Itsensä pääasialliselta toiminnaltaan opiskelijaksi luokittelevat ovat selvästi suurin joukko alle kymmenen tuntia säännöllisesti työskentelevissä, heidän osuutensa oli 44 prosenttia vuonna 2016.

Toinen merkittävä ryhmä alle kymmenen tuntia säännöllisesti työskentelevissä ovat eläkkeellä olevat.

Työaika kokoaika­työssä ennallaan, osa-aikatyössä laskussa

Halukkuus lisätä työaikaa voi liittyä viikko­työajan muuttumiseen.

Kokoaikatyötä tekevien normaali työaika on ollut melko vakaa huolimatta talouden vaihteluista. Se on alentunut hienoisesti 40,3 tunnista (vuonna 2007) 40,1 tuntiin (vuonna 2016).

Osa-aikatyössä keski­määräinen normaali viikko­työaika on vaihdellut kokoaika­työtä enemmän ja laskenut. Kun vielä vuonna 2011 se oli 19,9 tuntia, niin vastaava luku oli 18,9 tuntia vuonna 2015 ja oli sama edelleen vuonna 2016.

Kun työtä on ollut tarjolla vähemmän, on uskottavaa, että moni osa-aika­työtä tekevä on hakenut sen vuoksi lisä­ansioita sivu­töistä.

Yli 250 000 työllistä haluaisi tehdä enemmän töitä

Kuinka paljon suomalaiset ylipäänsä haluaisivat tehdä ansio­työtä? Haluaisivatko he tehdä pidempää työaikaa, ja miten?

Vuoden 2016 työvoima­tutkimuksen tietojen mukaan 258 000 työllistä haluaisi tehdä enemmän töitä kuin mihin heillä on tällä hetkellä mahdollisuus, sillä oletuksella, että pidempi työaika merkitsee suurempaa palkkaa tai ansiota. Viimeisen kymmenen vuoden aikana luku­määrä on ollut selvässä kasvussa (kuvio 2).

Kuvio 2. Enemmän työtunteja haluavien työllisten määrä 2007 – 2016

Lähde: Tilastokeskus, Työvoima­tutkimus

Lisää töitä haluavia on nyt enemmän niin yrittäjissä kuin palkan­saajissakin, sekä naisissa ja miehissä. Tämä käy yhteen sen kehityksen kanssa, että myös ali­työllisten määrä on kasvanut.

Työvoima­tutkimuksessa vastaajalta kysytään myös, millä lailla hän haluaisi lisätä työaikaa. Tulos on, että selvästi suosituin keino olisi lisätä työaikaa nykyisessä työssä.

Toisaalta yli kolmannekselle sopii vuoden 2016 tietojen mukaan myös vaihtaa työtä ja lähes kolmannekselle ottaa sivutyö (taulukko 2).

Taulukko 2. Millä tavalla työlliset haluaisivat lisätä työaikaansa, %

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus

Toivetyöajoissa eroa

Suomalaisten työllisten toive­työaika on edelleen yleisimmin 38 tuntia tai 40 tuntia viikossa. Vuoden 2016 työvoima­tutkimuksen mukaan 29 prosenttia kaikista työllisistä ilmaisi toivetyö­ajakseen 38 tuntia, 26,7 prosentille se oli 40 tuntia.

Muut tuntimäärät saivat huomattavasti vähemmän kannatusta, lukuun ottamatta 30 tunnin viikkotyö­aikaa, joka oli suosikki osa-aikatyötä tekevien työ­ajaksi.

Työaikatoiveissa on eroja: paljon työskentelevät toivoisivat keski­määrin lyhempää työaikaa ja vähemmän työskentelevät keski­määrin pidempää työ­aikaa. Tämä ei ole sinänsä yllätys, mutta työvoima­tutkimuksen tiedot siis vahvistavat näkemyksen, että pitkää työ­aikaa tehdään osittain vastoin tahtoa.

Keskimäärin työlliset (sekä koko- että osa-aika­työssä) haluaisivat tehdä suunnilleen saman verran töitä kuin mitä he säännöllisesti tekevät. Näin ollen aiemmin mainitut kasvanut halukkuus lisätä työaikaa ja sivu­töiden lisääntyminen eivät näytä liittyvän siihen, että työlliset olisivat keski­määrin valmiita lisäämään työ­aikaa, vaan siihen että työtuntien määrä ei ole riittävä kaikille.

Toivetyöajan perusteella lisä­ansiotkaan eivät keski­määrin saisi työllisiä herkästi lisäämään työn­tekoa. Vaikka työpanos ei kokonaisuudessa kasvaisikaan, niin oletettavasti kuitenkin työ­tyytyväisyys lisääntyisi, jos ali­työlliset voisivat tehdä enemmän töitä ja paljon työskentelevät voisivat halutessaan keventää työ­taakkaansa.

Kirjoittaja työskentelee yli­aktuaarina Tilasto­keskuksen työelämä-vastuu­alueella.