Opetus- ja kulttuuriministeriön visio ”Korkea­koulutus ja tutkimus 2030-luvulle” kehottaa Suomea koulutus­tason nostoon. Tavoite on saada vähintään puolet nuorista aikuisista (25–34-vuotiaat) suorittamaan korkeakoulu­tutkinto. Visiotyöryhmän taustamuistion huolen aiheita ovat Suomen osaamis­pohjan mureneminen, nuorten oppimis­tulosten lasku sekä se, että Suomi olisi menettänyt 1990-luvun kärki­paikan kansain­välisissä koulutustaso­vertailuissa.

Korkeakoulutusta koskeva huoli on Suomen vajoaminen alle OECD-maiden keski­arvon. Yksi sekaannusta synnyttävä tekijä visiotyö­ryhmän muistiossa on se, että tekstissä puhutaan korkeakoulu­tutkinnon suorittamisesta ja vision tavoitteet koskevat sitä, mutta oheen on liitetty kuvio korkea-asteen tutkinnon suorittaneista OECD-maissa.

Sekaannus visiotyöryhmän muistiossa olisi sinänsä vähä­pätöinen, mutta kun se seurannais­vaikutuksineen toistuu koulutus­politiikan uutisoinnissa ja keskeisissä puheen­vuoroissa, asia on syytä selvittää. Vastaava ongelma on ollut esillä jo jonkin aikaa ennen visiota, samoin kuin sen ilmeiset risti­riitaisuudet (ks. Kivinen ja Hedman 2016), mutta näyttää siltä, että korjaaviin toimiin ei ole ryhdytty.  

Erityisen huomion kohteeksi valta­kunnan mediassa nousi talous­tieteen nobelisti Bengt Holmströmin arvo­valtaisilla foorumeilla Suomen eduskunnassa ja kauppakamarien satavuotisjuhlassa Finlandia-talolla esittämä huoli Suomen koulutuksen tasosta. Holmströmiä järkytti erityisesti hänelle välitetty uskomus Suomen korkea­koulutuksen tason ”massiivisesta romahduksesta”, mikä sai hänet esittämään poliitikoille painavan vetoomuksensa välttämättömyydestä ryhtyä tilannetta välittömästi korjaaviin toimiin.

Puhe korkeakoulutuksen ”massiivisesta romahduksesta” juontuu toden­näköisimmin OKM:n vuoden 2014 työ­ikäisen väestön koulutus­tasoa ja -tarpeita koskevan raportti­sarjan tulkinnoista (ks. OKM 2014a; b; c; d; e).

Tuoreessa Suomen talouskasvua käsittelevässä artikkelissaan myös professori Matti Pohjola – niin ikään OKM:n raporttisarjaan viitaten – lähtee siitä, että nuoret ikä­luokat eivät enää olisi vanhempia ikä­luokkia paremmin koulutettuja.

Sekaannus OECD:n raportista

Visiotyöryhmän taustamuistion sekaannusta aiheuttavan kuvion lähteenä on OECD:n Education at a Glance 2017 -raportti. OKM:n siitä julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan Suomen menettäneen 1990-luvun kärki­paikkansa koulutustaso­vertailussa. Järkälemäisestä OECD-raportista ei kuitenkaan löydy tietoa, ei taulukkoa eikä kuviota, josta kävisi ilmi Suomen 1990-luvun kärki­paikan menettäminen.

OKM:n tiedotteen mukaan OECD-raportti osoittaisi myös, että ”monen OECD-maan nuorista aikuisista lähes puolet tai jopa yli ovat korkea­koulutettuja”. Raportin sivulla 74 olevasta taulukosta löytyy kyllä OECD:n laskema odotus­arvo (expected probability), jonka mukaan Suomen nuorista ikä­luokista arviolta 47 prosenttia suorittaisi vähintään kandidaatti­tasoisen korkeakoulu­tutkinnon jossain elämän­vaiheessa.

Suomen 47 prosentin lukema on OECD-maiden toiseksi korkein, kun maiden keski­arvo on 36 prosenttia. OKM:n tiedotteen risti­riita sen kanssa, mitä OECD-raportissa tosi­asiassa esitetään, on syntynyt visiotyö­ryhmän muistion kanssa saman­kaltaisesta sekaannuksesta; korkea-asteen koulutusta käsittelevät OECD-raportin tiedot on tulkittu korkea­koulutusta koskeviksi.

Sekaannus on yltänyt aina pääkirjoitus­tason väitteisiin siitä, että Suomessa korkeakoulu­tutkinnon suorittaisi vain 40 prosenttia ikä­luokasta (pitää olla 47 %), kun Etelä-Koreassa luku olisi 70 prosenttia (pitää olla 49 %) ja Kanadassa 60 prosenttia (pitää olla 37 %). (Ks. Asetelma 1.) 

Asetelma 1. Vähintään kandidaatti­tasoisen korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuudet 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet 25–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä 32 OECD-maassa 2016, %

Lähde: OECD:n Education at a Glance –tieto­kannan taulu Educational attainment and labour force status.[1]

Kun Korkeakoulutus 2030-luvulle -vision tavoin ollaan tekemisissä suomalaisen korkea­koulutuksen kansain­välisen tason kanssa, niin vertailuja laadittaessa on varmistettava, että mukaan tulevista maista saadaan tarkat ja luotettavat tutkinto­tiedot (vrt. Haapamäki 2017). Suomen verrokeiksi valituista maista tarvitaan ikä­ryhmittäiset tiedot vähintään kandidaatin­tasoisen korkeakoulu­tutkinnon suorittaneista. Mutta koska OECD-raportti ei sellaisenaan sovellu visiotyö­ryhmän tavoitteleman vertailu­asetelman lähteeksi, sen taustalla olevasta tietokannasta[2] saadaan poimittua tarvittavat tiedot Suomesta ja 31 muusta OECD-maasta (Ks. Asetelma 1).

Vähintään kandidaattitasoisen korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden (ISCED 2011 tasot 6, 7 ja 8) osuudet on optimaalista laskea 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmästä, koska siihen mennessä vertailtavissa maissa käytännöllisesti katsoen kaikki opiskelijat ovat ehtineet tutkintonsa suorittaa. Kuten Pekka Myrskylä toteaa, likimainkaan kaikki kandidaatiksi valmistuvat eivät meillä ehdi suorittaa tutkintoaan 25. ikä­vuoteen mennessä (ks. myös Haapamäki 2017). Siksikin 30–34-vuotiaat ovat optimaalinen ikäryhmä kansain­väliseen vertailuun. Eurooppa 2020-strategiassa Suomi onkin jo linjannut tavoitteekseen nostaa korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuutensa 42 prosenttiin nimen­omaan 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä.

Asetelmaan 1 olemme koonneet OECD:n Education at a Glance - tietokannasta[3] saatavilla olevat korkeakoulu­tutkinnon suorittaneita koskevat vuoden 2016 tiedot 32 OECD-maasta. Asetelmassa vasemmalla maat on järjestetty sen mukaan, kuinka suuri osuus 30–34-vuotiaista on niissä suorittanut korkeakoulu­tutkinnon. Oikealla taas esitetään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet 25–34-vuotiaista visiotyö­ryhmän tausta­muistiossa esitetyllä tavalla.

Kuten asetelma osoittaa, korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista on Suomessa 47 prosenttia, siis hyvin lähellä visiotyö­ryhmän tavoitteeksi asettamaa puolta ikäluokkaa. Suomi ja Luxemburg jakavat 47 prosentilla kolmannen sijan edellään vain Sveitsi (51 %) ja Korea (49 %). Sveitsi on ainoana maana ylittänyt puolen ikä­luokan osuuden.

Jos visiotyöryhmän muistion viitoittamalla tavalla katsotaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneita 25–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä, Suomi jää yhdessä Viron, Kreikan ja Espanjan kanssa sijalle 20.

Sille että suomalainen korkea­koulutus löytyy Kreikan, Espanjan ja Viron kanssa samalta tasolta, selitystä ei voi löytää Suomen korkea­koulutuksesta vaan epä­kelvosta vertailu­asetelmasta. Muistion – joka harhaan­johtavasti puhuu korkea-asteen tutkinnoista korkeakoulu­tutkintoina – mukaan ”Nuorissa ikä­ryhmissä Suomi on merkittävästi jäljessä maailman kärjestä; sijoitumme 25–34-vuotiaiden korkea­koulutettujen osuudessa alle OECD-maiden keski­arvon 41 % korkea­koulutettujen osuudellamme.” Mutta, kuten Asetelma 1 osoittaa, korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista on meillä 47 prosenttia, millä Suomi sijoittuu kolmannelle sijalle reilusti yli OECD-maiden keski­arvon, 38 prosenttia.

Suomi vertailujen kärjessä

Artikkelimme ”Suomalaisen korkea­koulutuksen kansain­välinen taso on väitettyä parempi” (Kivinen ja Hedman 2016) teki – ehkä kiusallisiakin – havaintoja siitä tavasta, jolla OKM:n vuoden 2014 raportti­sarja (OKM 2014a; b; c; d; e) löi alku­tahdit Suomen koulutus-, oppimis- ja osaamis­tasoa vähättelevälle puheelle, vaikka kansain­välisessä keskustelussa Suomen menestys niin nuorten oppimis­tuloksissa (PISA) kuin aikuisten kognitiivisessa osaamisessakin (PIAAC) noteerataan korkealla.

Tieto&trendit-sivustolla äskettäin julkaistun kirjoituksen mukaan alle­kirjoittaneiden ”…tuloksia on hämännyt virheellinen koulutus­luokituksen käyttö”.  Niin ikään paikkansa­pitämätön on samojen kirjoittajien lausuma: ”Suomessa 1990-luvulla toteutetun ammatti­korkeakoulu-uudistuksen seurauksena korkea­koulutus ei luokituksena sovellu ajalliseen, kansain­väliseen tai ikä­ryhmien väliseen vertailuun toisin kuin kansain­välisestikin käytetty korkea-aste”.

1990-luvulla toteutetun ammatti­korkeakoulu-uudistuksen vuoksi aiemmat ”opisto­tutkinnot” poistuivat, ja niiden sijaan on tullut ammatti­korkeakoulun kandidaatti­tason tutkinnot. Väestön vanhemmista ikäryhmistä opisto­tutkintoja löytyy, mutta puheena oleva 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmä ei niitä enää ole suorittanut. Tämä seikka ei millään muotoa estä suomalaisen korkea­koulutuksen kansain­välistä vertailua, kunhan vain varmistetaan, että vertailussa käytetään optimaalista ikä­ryhmää (30–34-vuotiaat), laskentaan saadaan tarkat ja luotettavat lähde­tiedot (Education at a Glance – tietokanta)[4] ja korkeakoulu­tutkinnon suorittaneet määritellään asian­mukaisesti (vähintään kandidaatti­tasoisiksi).

Väite, että suomalainen korkea­koulutus ei sovellu kansain­väliseen vertailuun on vailla perää. Perehtyminen korkea­koulutusta koskevaan kansain­väliseen tutkimus­kirjallisuuteen vakuuttaa, että suomalaiset korkeakoulu­tutkinnot soveltuvat ongelmitta kansain­välisiin vertailuihin. Voimme lisäksi todeta, että Tilasto­keskuksen kokoamalta Suomi maailman kärjessä -listalta löytyy peräti yhdeksän vertailua, joissa suomalainen koulutus ja osaaminen sijoittuvat maailman kärkeen.

Kirjoittajat professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman ovat Turun yliopiston Koulutus­sosiologian tutkimus­keskus, RUSEsta.

[1] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

[2] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

[3] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

[4] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).