Naisten työllisyysaste on meillä kansain­välisesti verrattuna korkea ja naisten työssä­käynnillä on pitkät perinteet.

Jo maatalousvaltaisessa Suomessa työtehtävät jakautuivat selvästi naisten ja miesten töihin, ja hyvinvointi­valtiota laajennettaessa jako syveni, kun naiset työllistyivät suurissa määrin julkisen sektorin hoiva- ja kasvatus­aloille. Edelleen 2010-luvun Suomessa monet työ­tehtävät ja alat ovat jakautuneet naisten ja miesten töihin.

Yhdeksän kymmenestä terveys- ja hyvinvointi­alojen koulutuksen ja kasvatus­tieteiden koulutuksen suorittaneista on naisia, kun taas miehet muodostavat lähes vastaavan enemmistön tekniikan ja ICT-alan suorittaneista (SVT: Väestön koulutusrakenne 2017).

Sama jako näkyy luonnollisesti myös työ­markkinoilla. Terveys- ja sosiaali­aloilla työskentelevistä 86 prosenttia on naisia, kun taas rakentamisen alalla työskentelevistä 92 prosenttia on miehiä (SVT: Työvoima­tutkimus 2017).

Vajaa kymmenys tasa-aloilla

Vain 9,3 prosenttia palkan­saajista työskentelee ns. tasa-aloilla, eli aloilla, joilla on tasa­puolisesti (40–60 %) naisia ja miehiä.

Jako on erityisen jyrkkä joissakin ammateissa: Esimerkiksi terveyden­hoitajista tai perhepäivä­hoitajista jopa 99 prosenttia ja lastentarhan­opettajista ja lasten­hoitajista 97 prosenttia on naisia.

Enemmistö asentajista ja korjaajista on puolestaan miehiä. Esimerkiksi maatalous- ja teollisuuskone­asentajista ja -korjaajista 98 prosenttia on miehiä. Putki­asentajista, kirves­miehistä ja rakennus­puusepistä 97 prosenttia on miehiä. (SVT: Työssä­käynti 2016.)

Alojen ja ammattien eriytymisen eli ns. horisontaalisen segregaation lisäksi naiset ja miehet sijoittuvat myös eri­tasoisiin tehtäviin. Ilmiötä kutsutaan vertikaaliseksi segregaatioksi. Johtaja­tason tehtävissä työskentelevistä 29 prosenttia oli naisia vuonna 2016 (SVT: Työssä­käynti 2016). Ylimmässä johdossa naiset toimivat tätäkin harvemmin, esimerkiksi pörssi­yhtiöiden johtajista 8 prosenttia oli naisia vuonna 2017 (Tilasto­keskus 2018).

Jako naisten ja miesten töihin syntyy varhain

Jako naisten ja miesten töihin, tehtäviin ja aloille syntyy jo ennen ura­valintoja. Jo perus­koulussa tyttöjen ja poikien aine­valinnat eroavat. Tytöt valitsevat humanistisia aineita ja taide­aineita useammin kuin pojat. Pojat valitsevat useammin tekniikan alan oppi­aineita.

Puolet 8. ja 9. luokan pojista valitsevat valinnaiseksi aineeksi teknisen työn. Näin tekee vain 5 prosenttia tytöistä. Tytöt puolestaan valitsevat poikia useammin valinnaiseksi aineeksi tekstiili­käsityön ja taide­aineita eli musiikin ja kuva­taiteen. (SVT: Aine­valinnat 2014 & 2016.)

Lukiossa taas lähes viidennes tytöistä (19 %) opiskeli valinnaista kieltä vähintään kuusi kurssia vuonna 2016. Pojilla vastaava osuus oli 10 prosenttia. Sitä vastoin puolet pojista suoritti pitkän matematiikan oppi­määrän. Tytöistä saman oppi­määrän suoritti reilu kolmannes (36 %). (Vipunen 2018.)

Vuoden 2016 Nuoriso­barometrin mukaan nuorten toive­ammatit eriytyivät suku­puolen mukaan samoin kuin alat tämän päivän työ­elämässä. Enemmistö sosiaali- ja terveys­alan toive­ammateista oli nuorten naisten esittämiä, kun taas ICT-alan tai tekniikan alan ammatteja toivoivat enimmäkseen nuoret miehet. (Teräsaho & Keski-Petäjä 2017.)

Sukupuolittuneet alat ja ammatit kertonevat siitä, että valintoja ohjaavat suku­puoleen liitettävät odotukset ja roolit, jotka ympäröivät nuorta hänen elin­piireissään ja ylipäänsä yhteis­kunnassa.

Tasa-arvobarometri 2017 osoitti, että yli kolmannes (36 %) opiskelija­tytöistä tai -naisista ja neljännes opiskelija­pojista tai -miehistä ajatteli, että oppi­materiaaleissa esiintyy sukupuoli­stereotypioita eli oletuksia siitä, että naisten tai tyttöjen ja miesten tai poikien tulisi olla tietyn­laisia. Vähemmistö opiskelijoista myös koki, että oppi­laitosten henkilö­kunta oli kannustanut heitä tutustumaan vastakkaisen suku­puolen hallitsemiin aloihin ja ammatteihin. (Attila ym. 2018.)

Miksi segregaation tutkiminen ja purkaminen on tärkeää?

Alojen ja ammattien sukupuolen mukainen segregaatio on ongelmallista useasta syystä. Sen lisäksi että se rajoittaa yksilöiden ala- ja ammatti­valintoja ja yllä­pitää näin sukupuoli­rooleja ja –stereo­typioita, eriytyminen vaikuttaa myös laajemmin työ­markkinoihin ja naisten ja miesten työ­markkina-asemaan.

Naisten ja miesten hakeutuminen eri aloille (horisontaalinen segregaatio) jäykistää työ­markkinoita. Vertikaalinen segregaatio taas tarkoittaa sitä, että taloudellinen valta ja kannustimet jakautuvat naisten ja miesten kesken epätasa-arvoisesti.

Segregaatio ylläpitää suku­puolten välistä palkka- ja eläke-eroa. Lisäksi työ­elämän rakenteelliset muutokset kohdistuvat naisiin ja miehiin eri tavoin. Naisten ja miesten jakautuminen eri aloille ei ole myöskään omiaan edistämään alojen tai työ­paikkojen moni­muotoisuutta.

Usein segregaatio­tarkasteluissa keskeiseksi nousevat jyrkästi segregoituneet alat, kuten sosiaali- ja terveys­ala tai tekniikan ala. Koulutus­alojen sisällä on kuitenkin hyvin erilaisia koulutus­ohjelmia, tutkintoja ja pää­aineita. Tässä artikkelissa tutkimme sitä, miten opinnot jakautuvat naisten ja miesten kesken, kun niitä katsotaan karkeampia ala­jakoja tarkemmalla tasolla.

Selvitämme myös, miltä osin alojen suku­puolen mukaista segregaatiota on onnistuttu purkamaan viime vuosi­kymmenien aikana.

Lopuksi tarkastelemme, miltä koulutus­alojen suku­puolen mukainen eriytyminen Suomessa näyttää kansain­välisesti vertailtuna.

Artikkelin pääasiallisena aineistona on käytetty Tilasto­keskuksen tutkinto- ja opiskelija­rekisteriä. Koulutus­aloja on tarkasteltu kansallisen koulutus­luokituksen[1] 2- ja 4-numero­tasojen pohjalta.

Vahvasti eriytyneet alat ovat aloista suurimpia

Kun katsotaan nais- ja mies­opiskelijoiden jakautumista eri koulutus­aloille, nähdään, että segregoituneimmat alat ovat vahvasti nais­enemmistöiset terveys- ja hyvinvointi­alat ja kasvatus­alat sekä mies­enemmistöiset tekniikan alat ja tietojen­käsittely ja tieto­liikenne (ICT).

Miesten osuus jää terveys- ja hyvinvointi­aloilla 18 prosenttiin ja kasvatus­aloilla 22 prosenttiin. Naisten osuus ICT-alan opiskelijoista on puolestaan 15 prosenttia ja tekniikan alan opiskelijoista 19 prosenttia. (Kuvio 1.)

Voimakkaasti segregoituneiden koulutus­alojen lisäksi osa aloista jakautuu karkean koulutusala­luokituksen valossa tasaisemmin nais- ja mies­opiskelijoiden kesken. Tasa-aloiksi määrittelemme sellaiset koulutus­alat, joiden opiskelijoista naisia on 40–60 prosenttia. Tällaisia aloja ovat luonnon­tieteet, maa- ja metsätalous­alat, palvelu­alat sekä kauppa, hallinto ja oikeus­tieteet.

Sukupuolen mukaan vahvasti eriytyneet alat ovat myös opiskelija­määrältään aloista suurimpia (kuvio 2). Yleisin koulutus­ala Suomessa on mies­enemmistöinen tekniikan ala, jolla opiskeli 127 000 opiskelijaa vuonna 2016. Sitten tulevat puolestaan nais­enemmistöiset terveys- ja hyvin­vointialat, joiden opiskelija­määrä vuonna 2016 oli 107 000.

Seuraavaksi yleisimmät koulutus­alat ovat kauppa, hallinto ja oikeus­tieteet (104 000 opiskelijaa) ja palvelu­alat (65 000 opiskelijaa) sekä humanistiset ja taide­alat (48 000 opiskelijaa).

Naisenemmistöinen kasvatus­ala oli 16 000 opiskelijalla koulutus­alojen pienempiä. Vahvasti eriytynyt mies­enemmistöinen ICT-ala jäi myös 36 000 opiskelijalla suurimpia aloja selvästi pienemmäksi. Ala on kuitenkin verrattain uusi, ja sen opiskelija­määrät kasvanevat tulevaisuudessa.

Alojen eriytymistä tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että eri koulutus­alat painottuvat eri koulutus­asteille. Vahvasti segregoituneet ja opiskelija­määrältään suuret koulutus­alat, kuten nais­enemmistöinen terveys- ja hyvin­vointiala sekä mies­enemmistöinen tekniikan ala, painottuvat toiseen asteen opintoihin. Näin ollen alojen suku­puolen mukainen eriytyminen on huomattava haaste erityisesti ammatillisessa koulutuksessa.

Vain muutamia tasa-aloja eriytyneiden koulutus­alojen sisällä…

Naisenemmistöisen terveys- ja hyvin­vointialaan (naisia 82 %) lukeutuvat opinto­alat[2] ovat myös kaikki nais­enemmistöisiä (kuvio 3). Vuonna 2016 miesten osuus oli kuitenkin koko koulutus­alan miesten osuutta selvästi suurempi lääke­tieteen koulutuksessa (44 %), joka olikin ainoa terveys- ja hyvinvointi­alojen ns. tasa-aloista.

Lääkärin koulutus on esimerkki korkeakoulutus­alasta, joka on vuosien saatossa muuttunut mies­enemmistöisestä alasta nais­enemmistöiseksi, kun naisten korkea­koulutus on yleistynyt.

Seuraavaksi eniten miehiä oli kuntoutuksen (27 %), suun terveyden­huollon (26 %) ja farmasian (25 %) opiskelijoissa.

Vanhus- ja vammaistyö on terveys- ja hyvinvointi­aloista erityisen jyrkästi suku­puolen mukaan eriytynyt. Tämän alan opiskelijoista 94 prosenttia oli naisia vuonna 2016. Sosiaali­työn ja -ohjauksen sekä hoito­työn opiskelijoista puolestaan noin 85 prosenttia oli naisia.

Toiseksi naisenemmistöisimmällä koulutus­alalla eli kasvatus­alalla, jossa naisten osuus opiskelijoista oli kaikkiaan 78 prosenttia, naisten osuus oli suurin varhais­kasvatuksen opettajan­koulutuksessa (92 %). Yleisissä kasvatus­tieteissä naisia oli 85 prosenttia ja luokan­opettajien koulutuksessa 77 prosenttia opiskelijoista.

Miesenemmistöisimmän alan, tietotojen käsittelyn ja tieto­liikenteen (miehiä 85 %) koulutukset ovat laaja-alaisia koulutuksia, joiden jakaminen tarkempiin opinto­aloihin ei ole mahdollista.

Tekniikan alalla, jossa miesten osuus opiskelijoista oli kokonaisuudessaan 81 prosenttia, nais- ja mies­opiskelijoiden osuudet vaihtelevat suuresti opinto­suunnittain (kuvio 4).

Naisia oli vähiten elektroniikan ja automatiikan alalla, vain 4 prosenttia opiskelijoista, ja mekaniikassa ja metalli­alalla, 6 prosenttia opiskelijoista. Naisten osuus jäi noin kymmenykseen myös moottori­ajoneuvo-, laiva- ja lentokone­tekniikassa (8 %), sähkö ja energia-alalla (10 %), kaivos- ja rikastus­tekniikassa (11 %) sekä rakentamisessa ja rakennus­suunnittelussa (11 %).

Tekniikan opintoaloissa on kuitenkin myös kaksi naisenemmistöistä alaa. Vuonna 2016 tekstiili­tekniikan opiskelijoista 90 prosenttia ja elintarvike­alan opiskelijoista 80 prosenttia oli naisia.

Tekniikan aloista ns. tasa-aloja olivat kemian tekniikka ja prosessit (naisia 45 %), arkki­tehtuuri ja kaupunki­suunnittelu (47 %) ja ympäristön­suojelu­teknologia (47 %).

…tasaisempien koulutus­alojen sisällä eriytymistä opinto­aloittain

Tasaisimmin jakautuneet koulutus­alat näyttäytyvät yhtä lailla suku­puolen mukaan eriytyneiltä, kun tarkastellaan koulutusala­luokituksen tarkempia tasoja.

Karkealla tasolla kauppa, hallinto ja oikeus­tieteet on määriteltävissä tasa-alaksi, sillä alan opiskelijoista naisia oli 58 prosenttia ja miehiä 42 prosenttia vuonna 2016. Tämän koulutus­alan sisällä voimakkaasti segregoituneita opinto­aloja ovat kuitenkin kirjan­pito ja verotus (naisia 91 %), markkinointi ja mainonta (naisia 88 %) sekä sihteeri ja toimisto­työ (naisia 86 %). Tasaisimmin jakautunut oli johtamisen ja hallinnon opinto­ala, jonka opiskelijoista naisia oli 53 prosenttia. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Kaupan, hallinnon ja oikeus­tieteen opiskelijat suku­puolen mukaan 2016, %

 

Lähde: Tilastokeskus, koulutus­tilastot

Naiset ovat selkeänä enemmistönä hiusten- ja kauneuden­hoitopalveluissa, joissa 98 prosenttia opiskelijoista oli naisia, sekä kotitalous­palveluissa, jossa naisia oli 86 prosenttia. Miehet puolestaan kouluttautuvat perinteisesti miesten aloiksi mielletyille opinto­aloille. Vain 4 prosenttia sotilas- ja puolustus­alalla opiskelijoista oli naisia. Kuljetus­palvelun opiskelijoista naisia oli 12 prosenttia ja suojelu­alan opiskelijoista 27 prosenttia. (Kuvio 6.)

Karkealla tasolla luonnon­tieteet näyttäisi jakautuvan koulutus­aloista tasaisimmin naisten ja miesten kesken, sillä alan opiskelijoista puolet oli naisia ja puolet miehiä vuonna 2016.

Luonnontieteen opintoaloista tasa-aloiksi on määriteltävissä kuitenkin vain kemia, geotieteet, elin­ympäristöt ja luonto sekä niin kutsutut yleiset koulutus­­ohjelmat[3]. Voimakkainta segregaatio on fysiikassa, jossa kolme neljästä opiskelijasta (76 %) oli miehiä, sekä biologiassa, jossa vastaavasti yli kolmannes (69 %) oli naisia.

Myös maa- ja metsätalous näyttäytyy karkealla tasolla tasa-alalta, sillä alalla opiskelevista 56 prosenttia on naisia ja 44 on miehiä. Alan sisältä löytyy kuitenkin jyrkästi suku­puolen mukaan segregoituneita aloja kuten nais­enemmistöinen eläin­lääketiede (naisia 90 % opiskelijoista) sekä mies­enemmistöiset kala­talous (miehiä 91 %) ja metsä­talous (miehiä 84 %).

Tasa-alojen sekä voimakkaimmin segregoituneiden alojen lisäksi tarkasteluun on syytä nostaa sekä humanistiset ja taide­alat että korkea­koulutukseen painottuvat yhteis­kunnalliset alat. Näitä aloja voi luonnehtia karkealla tasolla nais­enemmistöisiksi naisten osuuden ollessa kummallakin alalla 68 prosenttia.

Humanistisella alalla naisia oli 82 prosenttia muodin, sisustuksen ja teollisen muotoilun opiskelijoista, 81 prosenttia kirjallisuuden ja kieli­tieteen ja 79 prosenttia kielten opiskelijoista. Humanistisista opinto­aloista naiset olivat vähemmistönä ainoastaan filosofiassa ja etiikassa, jossa nais­opiskelijoiden osuus oli 35 prosenttia.

Myös yhteiskunnallisten alojen koulutuksissa naiset muodostavatkin enemmistön lähes kaikilla opinto­aloilla. Naisten osuus oli suurin psykologian (80 %), sosiaali­tieteiden (79 %) ja kirjasto- ja informaatio­tieteiden (77 %) opiskelijoista.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että naiset ovat selkeästi vähemmistönä kansantalous­tieteessä, jonka opiskelijoista kolmannes (34 %) oli naisia.

Eriytyminen lieventynyt viime vuosi­kymmeninä vain vähän

Kolmen vuosikymmenen aikana alojen suku­puolen mukainen eriytyminen on lieventynyt suhteellisen vähän.

Naisten osuus on hieman pienentynyt terveys- ja hyvinvointi­alojen tutkinnon suorittaneista. Vuonna 2017 naiset suorittivat 84 prosenttia terveys- ja hyvinvointi­alojen tutkinnoista. Vielä vuonna 1987 naisten osuus saman alan tutkinnoista oli 89 prosenttia. (Kuvio 7) Segregaation lieventymiseen koko alalla on vaikuttanut eniten se, että miehet ovat kasvattaneet osuuttaan sellaisilla opinto­aloilla, joissa opiskelija­määrät ovat suuria.

Hoitotyön tutkinnon suorittaneista 87 prosenttia oli naisia vuonna 2017. Vielä vuonna 1987 naisten osuus oli 97 prosenttia. Lasten­hoidon ja nuoriso­työn opintoalan tutkinnon suorittaneista naisia oli 85 prosenttia vuonna 2017, kun vuonna 1987 naisten osuus oli 97 prosenttia.

Kasvatusaloilla sukupuolen mukainen eriytyminen on 30 vuodessa sitä vastoin hieman voimistunut. Vuonna 2017 naiset suorittivat 82 prosenttia kasvatus­alan tutkinnoista, kun vuonna 1987 naisten osuus tutkinnoista oli 77 prosenttia. Kasvatus­alojen tutkinnot ovat pää­asiassa korkeakoulu­tutkintoja, ja naisten koulutus­tason nousu näkyy naisten osuuden kasvuna kasvatus­aloilla.

Miesenemmistöisellä tekniikan aloilla naisten osuus on noussut kolmessa­kymmenessä vuodessa hieman, 16 prosentista 20 prosenttiin. Naisten osuus on kasvanut erityisen selvästi elintarvike­alalla ja materiaali­tekniikassa.

Naisten osuutta tekniikan alalla nostaa myös se, että naiset ovat hakeutuneet aktiivisemmin uusien teknologia-alojen koulutukseen ja suorittivat enemmistön ympäristönsuojelu­teknologian tutkinnoista vuonna 2017.

Näyttää siltä, että ICT-alan koulutus on segregoitunut 30 vuodessa suhteellisen vahvasti. Vuonna 1987 ICT-alan koulutuksen suorittaneista 37 oli prosenttia naisia, mutta vuonna 2017 enää 16 prosenttia.

ICT-alan koulutus on tosin muuttanut 30 vuodessa muotoaan: alalla suoritettujen tutkintojen määrä on kaksin­kertaistunut, ja ala painottuu nykyään ylempiin ja alempiin korkeakoulu­tutkintoihin aiempien alimman korkea-asteen koulutusten sijaan.

Segregaatio näyttäisi lieventyneen hieman kaupan, hallinnon ja oikeus­tieteiden aloilla, palvelu­aloilla ja maa- ja metsätalous­aloilla. Naiset suorittivat 63 prosenttia kaupan, hallinnon ja oikeus­tieteiden tutkinnoista vuonna 2017. Suurin osa kaupan ja hallinnon alan tutkinnoista luokitellaan niin sanottuun moni­alaiseen koulutukseen. Näissä koulutuksissa naisten osuus on vuosi­kymmenten myötä laskenut.

Naisten osuus on puolestaan 30 vuodessa noussut oikeus­tieteen tutkinnoissa 39 prosentista 65 prosenttiin. Oikeus­tieteen koulutus on hyvä esimerkki akateemisesta koulutuksesta, joka on muuttunut mies­enemmistöisestä alasta nais­enemmistöiseksi. Opinto­ala on opiskelija­määrältään kuitenkin niin pieni, ettei naisten osuuden kasvu vaikuta koko koulutus­alan segregaatioon kovinkaan lieventävästi.

Palvelualoilla naisten osuus tutkinnoista on laskenut 73 prosentista 58 prosenttiin. Merkittävä selittäjä tälle on se, että miehet ovat hakeutuneet enenevissä määrin hotelli- ja ravintola-alan koulutukseen. Tässä koulutuksessa naisten osuus on laskenut 85 prosenttiin 68 prosenttiin.

Myös kotitalouspalveluissa naisten osuus on laskenut 98 prosentista 88 prosenttiin. Sitä vastoin naiset ovat osallistuneet enemmässä määrin suojelu­alan koulutuksiin, jossa naisten osuus on noussut 8 prosentista 26 prosenttiin.

Maa- ja metsätalousaloilla naisten osuus tutkinnoista on noussut 30 vuodessa 35 prosentista 57 prosenttiin. Naisten osuus on kasvanut erityisesti viljan- ja karjan­tuotannossa ja eläinlääke­tieteessä.

Sekä luonnontieteiden että yhteis­kunnallisten alojen tutkinnot koostuvat pääasiassa korkeakoulu­tutkinnoista, ja molemmilla aloilla naisten osuus on kasvanut naisten koulutus­tason nousun myötä. Luonnon­tieteiden tutkinnoista naiset suorittivat 55 prosenttia vuonna 2017. Naisten osuus on kasvanut erityisesti geotieteissä, ympäristö­tieteissä ja biologiassa.

Yhteiskunnallisilla aloilla naiset suorittivat aiempaa enemmän tutkintoja tasaisesti kaikilla opinto­aloilla, ja ala on kokonaisuudessaan muuttunut yhä vahvemmin nais­enemmistöiseksi alaksi. Vuonna 2017 naiset suorittivat kaikkiaan 71 prosenttia yhteis­kunnallisten alojen tutkinnoista, kun vastaava osuus vuonna 1987 oli 57 prosenttia.

Opiskelijoista kaikkiaan 17 prosenttia tasa-aloilla

Koulutusalojen sukupuolen mukaiseen segregaatioon liittyvät tarkastelut keskittyvät usein naisten ja miesten osuuksien vertaamiseen, mikä antaakin hyvän yleis­kuvan jakaumista.

Yksi vaihtoehto segregaation tutkimiseksi on katsoa, kuinka paljon eri koulutus­aloilla opiskelee ihmisiä sellaisissa tutkinnoissa[4], jotka ovat määriteltävissä tasa-aloiksi (naisia ja miehiä 40–60 %) tai nais- tai mies­enemmistöisiksi aloiksi. Näin nähdään, miten eri tutkinnot eriytyvät koulutus­alojen sisällä. Samalla voidaan tarkastella sitä, miten nais- tai mies­enemmistöisissä opinnoissa opiskelijat eri tutkintoja suorittavat.

Kaiken kaikkiaan 17 prosenttia opiskelijoista opiskeli vuonna 2016 sellaisessa tutkinto­tavoitteisessa koulutuksessa, jossa naisia ja miehiä oli tasaisesti (40–60 % opiskelijoista). (Kuvio 8)

Kaupan, hallinnon ja oikeus­tieteen aloilla opiskeltiin yleisimmin opinnoissa, joissa naisia ja miehiä oli tasaisesti. Tällaisiin tutkintoihin opiskeli 39 prosenttia opiskelijoista.

Seuraavaksi yleisimmin nais- ja mies­jakaumalta tasaisissa opinnoissa opiskeltiin luonnon­tieteissä (33 %), humanistisilla ja taide­aloilla (32 %) sekä maa- ja metsätalous­aloilla (29 %).

Neljää edellä mainittua koulutus­alaa lukuun ottamatta muilla koulutus­aloilla sukupuoli­jakaumaltaan tasaisissa opinnoissa opiskelevien osuus jäi noin kymmenes­osaan tai alle.

ICT-aloilla vain prosentti opiskelijoista opiskeli jakaumaltaan tasaisissa tutkinnoissa ja loput 99 prosenttia opiskelivat opinnoissa, joissa miesten osuus oli yli 60 prosenttia.

Kasvatusalalla ei ollut lainkaan opiskelijoita, jotka olisivat opiskelleet sellaisessa tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa, joissa naisia ja miehiä olisi ollut tasaisesti 40–60 prosenttia.

Kaikista opiskelijoista reilu viidennes (21 %) opiskeli koulutuksessa, joissa naisia tai miehiä oli yli 90 prosenttia. Yleisimmin vahvasti eriytyneissä opinnoissa opiskeltiin tekniikan alalla: 56 prosenttia opiskelijoista opiskeli sellaisissa tekniikan alan koulutuksissa, joissa yli 90 prosenttia opiskelijoista oli miehiä.

Kasvatusalojen opiskelijoista puolestaan lähes viidennes (19 %) opiskeli koulutuksissa, joissa nais­opiskelijoiden osuus oli yli 90 prosenttia.

Korkea-aste voimakkaasti segregoitunut kaikissa OECD-maissa

Korkea-asteen koulutus on lähes kaikissa OECD-maissa nais­emmistöistä. Naisia oli enemmistö sekä tutkinnon suorittaneista että ensi kertaa korkea-asteen koulutuksen aloittaneista.[5] Euroopan maista ainoastaan Saksassa miehet muodostivat enemmistön uusista korkea-asteen opiskelijoista. (Kuvio 9)

Naisten osuus ensi kertaa korkea-asteen koulutuksen aloittaneista oli suurin Islannissa, 63 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa seuraavaksi eniten naisia oli aloittaneista Ruotsissa, 57 prosenttia.

Suomessa ja Norjassa korkea-asteen koulutuksen aloittaneista naisia oli 55 prosenttia. Koska naiset läpäisevät korkea-asteen koulutuksen miehiä useammin, naisten osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneista tulee kasvamaan kaikissa Pohjois­maissa. (Education at a Glance 2016.)

Naisten suurempi määrä korkea-asteen koulutuksessa ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri koulutus­aloille, vaan koulutus­alat ovat voimakkaasti segregoituneita kaikissa OECD-maissa.

Naisten osuus sosiaali- ja terveys­alan korkea-asteen koulutuksen aloittaneista oli suurin Virossa, jossa 87 prosenttia aloittaneista oli naisia. Myös muissa Baltian maissa naisten osuus oli suuri: Latviassa ja Liettuassa naisia oli 83 prosenttia kyseisen koulutuksen aloittaneista. Pohjois­maista naisten osuus oli suurin Islannissa, jossa naisia oli 83 aloittaneista. Suomessa naisten osuus oli 82, Norjassa 81 ja Ruotsissa 79 prosenttia. Tanskassa segregaatio oli Pohjois­maiden vähäisintä ja sosiaali- ja terveys­alan koulutuksen aloittaneista naisia oli 76 prosenttia.

Naisten osuus tekniikan alan koulutuksen aloittaneista opiskelijoista yltää 30 prosenttiin vain kuudessa vertailu­maassa. Islannissa naisten osuus oli vertailu­maiden korkein, 36 prosenttia.

Suomessa naisten osuus tekniikan alan koulutuksen aloittaneista on OECD-maiden pienimpiä. Ainoastaan Japanissa, Chilessä ja Sveitsissä on suhteessa vähemmän tekniikan alan koulutuksen aloittavia naisia.

Suomessa naisten osuus tekniikan alan koulutuksen aloittaneista on Pohjois­maiden matalin ollen 18 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 29 prosenttia, Tanskassa 30 prosenttia. Norjassa puolestaan tekniikan alan koulutuksen aloittaneista naisia oli 24 prosenttia.

Tekniikan alan ollessa mies­enemmistöistä on sosiaali- ja terveys­alan koulutus yhtä selkeästi nais­enemmistöistä: ainoastaan kahdeksassa OECD-maassa naisten osuus aloittaneista on alle 70 prosenttia.

Suomessa eriytyminen Pohjois­maiden jyrkintä

Kaikissa Pohjoismaissa koulutus­alat olivat voimakkaasti suku­puolen mukaan segregoituneita korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta sekä vuonna 2000 että 2016. Vuonna 2016 segregaatio oli kuitenkin jyrkintä Suomessa.

Naisten osuus tekniikan alan tutkinnon suorittaneista oli Suomessa 22 prosenttia ja miesten osuus terveys- ja hyvinvointi­alojen tutkinnon suorittaneista 15 prosenttia ja kasvatus­alojen 17 prosenttia. Ainoastaan Islannissa oli kasvatus­alalla miehiä vähemmän kuin Suomessa, 14 prosenttia. (Kuvio 9)

Kuvio 10. Naisten osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneista Pohjois­maissa koulutus­aloittain 2000 ja 2016, %

Segregaation lieventyminen on pää­sääntöisesti ollut vähäistä, etenkin Suomessa.

Jonkinlaista tasoittumista on kuitenkin tapahtunut osassa Pohjois­maita. Naisten osuus tekniikan alan tutkinnon suorittaneissa on noussut eniten Islannissa, 12 prosentti­yksikköä, sekä Ruotsissa, jossa naisten osuus on kasvanut 7 prosentti­yksikköä.

Islannin osalta tarkastelua tosin vaikeuttaa maan pieni koko ja tutkinnon suorittaneiden vähäinen määrä[6]. Ruotsissa muutos on merkittävämpi, joskin Ruotsissa naisten osuus on kasvanut hieman myös perinteisillä nais­enemmistöisillä koulutus­aloilla.

Tulevaisuuden ammatit sukupuolen mukaan eriytyneitä?

Edellä esitetyn datan valossa on selvää, että alojen suku­puolen mukainen eriytyminen ei lievenny itsestään. Naisten osuus on kasvanut joillakin yliopisto­koulutuksen aloilla, kuten lääke­tieteessä ja oikeus­tieteessä. Kuitenkin kokonaisuudessaan segregaatio on lieventynyt hyvin vähän 30 vuodessa.

Segregaation purkamiseksi keskeisiä aloja ovat luku­määrällisesti suurimmat ja vahvimmin suku­puolen mukaan eriytyneet tekniikka sekä sosiaali- ja terveys­alat. Nähtävissä on, että joissakin tekniikan opinnoissa naisten osuus on kasvanut. Miehet kouluttautuvat myös hieman aiempaa useammin sosiaali- ja terveys­aloille. On kuitenkin myös aloja, kuten ICT, joilla segregaatio on vuosien saatossa jopa vahvistunut.

Tekniikan alan osaamisella on vankka sija Suomessa, osin toimiala­rakenteesta ja laajasta koulutus­tarjonnasta johtuen. Esimerkiksi muihin Pohjois­maihin verrattuna tekniikan alan koulutusta tarjotaan Suomessa verrattain paljon. Koska tekniikan alan opiskelu on niin yleistä, alan suku­puolen mukaiseen eriytymiseen tulisi kiinnittää erityis­huomiota.

Sukupuolen mukaan eriytyneet alat ovat eriytyneitä kaikilla koulutus­asteilla, mutta erityisen jyrkkää eriytyminen on alemmilla koulutus­tasoilla, kuten ammatillisessa koulutuksessa.

Naisten koulutustason myötä naisten osuus joillakin korkea­koulutuksen aloilla on kasvanut ja entisistä mies­enemmistöisistä ammateista on tullut nais­enemmistöisiä. Miehet eivät kuitenkaan ole yhtä lailla kouluttautuneet nais­enemmistöisille aloille. Voikin kysyä, onko naisten jostain syystä helpompi lähteä opiskelemaan tyypillisesti miehiseksi miellettyihin ammatteihin kuin miesten vastaavasti nais­enemmistöisiä ammatteihin?

Vaikka koulutusalat ovat eriytyneet suku­puolen mukaan kaikissa OECD-maissa, Suomessa eriytyminen on kansain­välisestikin verrattuna voimakasta ja Suomi on jäänyt segregaation lieventämisessä hieman jälkeen muista Pohjois­maista.

On huomionarvoista, että juuri Pohjois­maissa, joissa tasa-arvoa on pyritty edistämään pisimpään, koulutus­alat ovat erityisen voimakkaasti segregoituneita.

Pohjoismaisissa hyvinvointi­valtioissa julkinen sektori on suuri ja hoiva-alan työ on perinteisesti järjestetty julkisen sektorin tehtäviksi. Kun naisten koulutus­taso on Suomessa noussut ja työhön osallistuminen yleistynyt, osin perhe­poliittisten toimien johdosta, naiset ovat työllistyneet suuressa määrin nimenomaan julkisen sektorin palvelu­ammatteihin. Tämä on vahvistanut ammattien ja alojen segregaatiota.

On selvää, että segregaatio ei lievene tasa-arvoa korostavissa hyvinvointi­valtioissa itsestään, vaan nimenomaan Pohjois­maissa sitä pitäisi aktiivisesti purkaa.

Segregaation purku on tärkeää, koska tulevaisuuden työ­elämä vaatii toden­näköisesti yhä enemmän joustoa ammattien ja alojen muuttuessa.

Tulevina vuosikymmeninä joidenkin alojen merkitys tulee kasvamaan entisestään. Esimerkiksi ICT-ala on ala, jolle tällä hetkellä kouluttautuu pää­sääntöisesti miehiä. Tulevaisuudessa erilaiset algoritmit ohjaavat entistä enemmän ihmisten työ­elämää, arkea ja valintoja, joten ei ole yhden­tekevää, kenen vastuulla tehtävät ovat.

Kaikkiaan olisi toivottavaa, että erilaiset ja eri taustoista tulevat ihmiset pääsisivät mukaan sellaisille aloille, jotka muokkaavat yhteis­kunnan kehitystä.

Sukupuolen mukaisen eriytymisen lisäksi olisi hyvä tarkastella jatkossa myös laajemmin risteäviä eroja. Muutkin tausta­tekijät kuten sosio­ekonominen asema, ikä, etnisyys tai kieli vaikuttanevat siihen, minkä alan ja tason koulutukseen opiskelijat hakeutuvat tai mihin heitä ohjataan.

Lähteet

Attila Henna, Pietiläinen Marjut, Keski-Petäjä Miina, Hokka Päivi ja Nieminen Markku. Tasa-arvobarometri 2017. STM:n julkaisuja 8/2018. Helsinki.

OECD 2016. Education at a Glance 2016: OECD Indicators. Paris: OECD Publishing. http://www.oecd.org/education/education-at-a-glance/ [Viitattu 19.11.2018.]

OECD database. OECD.Stat. https://stats.oecd.org [Viitattu 20.11.2018.]

Vipunen - opetushallinnon tilastopalvelu. Kieli- ja muut ainevalinnat. [Viitattu 7.11.2018.]

Teräsaho Mia & Keski-Petäjä Miina: Nuorten toiveammatit sukupuolen mukaan eriytyneitä. Teoksessa: Myllyniemi Sami (toim.) 2017. Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusverkosto: Helsinki.

Tilastokeskus, Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2018. 

Tilastokeskus. Koulutustilastot. Opiskelijarekisteri. 

Suomen virallinen tilasto (SVT): Ainevalinnat.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäynti.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön koulutusrakenne.

[1] Kansallinen koulutusluokitus 2016. Ks, Tilastokeskus, luokitukset: Kansallinen koulutusluokitus 2016. http://www.stat.fi/meta/luokitukset/koulutus/001-2016/index.html [Viitatttu 7.11.2018.]

[2] Kansallinen koulutusalaluokitus, ns. 4-numerotaso

[3] Luonnontieteissä on yleistä, että opiskelijat hakevat kandivaiheessa laajoihin kokonaisuuksiin, jotka pitävät sisällään elementtejä kaikista luonnontieteistä. Opintoala tarkentuu opintojen myöhemmässä vaiheessa, minkä takia moni opintojen alkuvaiheessa oleva opiskelija sijoittuu yleisten koulutusohjelmien alle.

[4] Tilastokeskuksen tutkintokoodi on tarkin tilastoinnissa käytettävä tieto, jonka avulla tarkastelua voidaan tietyissä tapauksissa ulottaa pääainetasolle asti.

[5] Kansainvälisiin koulutustilastovertailuihin oman haasteensa tuo eri maiden toisistaan poikkeavat koulutusjärjestelmät sekä erot tilastointimenetelmissä. Rekisteripohjaiset tilastot tuottavat yleisesti otospohjaisia tilastoja tarkemman kuvan. Pohjoismaat muodostavat tässä suhteessa suhteellisen yhtenäisen kokonaisuuden sekä koulutusjärjestelmien että tilastointimenetelmien osalta, jolloin tarkemman tason koulutusvertailuiden tekeminen on mielekästä ja luotettavaa.

[6] Vuonna 2000 korkea-asteen tekniikan alan tutkinnon suoritti Islannissa 110 henkilöä ja vuonna 2016 puolestaan 435 henkilöä.