Perinteinen kurssimuotoinen koulutus oli edelleen yleisin henkilöstökoulutuksen toteutusmuoto. Vuonna 2015 kurssimuotoista koulutusta järjesti 84,2 prosenttia EU-28 -maiden (jatkossa EU-maat) yrityksistä. Muuta kuin kurssimuotoista koulutusta järjestettiin selvästi vähemmän.

EU-maissa keskimäärin 60,9 prosenttia yrityksistä oli mahdollistanut henkilöstölleen opiskelun työn ohessa ja hieman pienempi osuus yrityksistä, 54,2 prosenttia, oli mahdollistanut erilaisiin konferensseihin ja seminaareihin osallistumisen.

Itse- ja etäopiskeluun sekä verkko-opiskeluun on mahdollisuus 26,9 prosentissa yrityksistä. Työkiertoa ja työkomennuksia sekä oppimisryhmiä ja laatupiirejä toteuttivat noin 17 prosenttia yrityksistä.

Koulutusta järjestäneiden yritysten osuus kaikista yrityksistä ei kuitenkaan kerro mitään järjestetyn koulutuksen volyymista. Jos yritys on esimerkiksi järjestänyt yhdenkin kurssimuotoisen koulutuksen, niin se lasketaan mukaan koulutusyritykseksi. Yritysten koulutusaktiivisuutta kuvaakin paremmin useampi eri tunnusluku yhdessä, mm. koulutukseen osallistuneiden osuus yrityksen henkilökunnasta, saatujen koulutustuntien määrä ja koulutuksen kustannukset sekä koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista.

Tässä esitettävät tulokset koskevat pääsääntöisesti kurssimuotoista henkilöstökoulutusta, josta pystytään keräämään tarkempia tietoja, esimerkiksi koulutuspäivien määrästä ja koulutuksen kustannuksista.

Neljä kymmenestä työntekijästä mukana henkilöstökoulutuksissa – Tšekissä peräti 85 prosenttia

Kurssimuotoiseen koulutukseen osallistui vuonna 2015 EU-maissa keskimäärin 40,8 prosenttia yritysten henkilöstöstä. Selvästi eniten osallistuneita kaikista työntekijöistä oli Tšekissä, jossa lähes 85 prosenttia yritysten palkansaajista osallistui koulutukseen. Luxemburgissa, Sloveniassa ja Slovakiassa osallistujia oli noin kuusi kymmenestä (Kuvio 1.).

Vähiten koulutukseen osallistuttiin Kreikassa, Unkarissa, Romaniassa ja Makedoniassa, jossa noin joka viides yritysten henkilöstöstä osallistui koulutukseen.

Suomessa koulutukseen osallistui 43,8 prosenttia, kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Pohjoismaista eniten osallistujia oli Norjassa (54,3 %) ja Ruotsissa (52,2 %) ja vähiten vuorostaan Tanskassa (34,6 %).

Miehet osallistuivat henkilöstökoulutuksiin naisia useammin

Miespalkansaajat osallistuivat naispalkansaajia enemmän henkilöstökoulutukseen suurimmassa osassa maita: koko EU:n tasolla miehistä osallistui 42 prosenttia ja naisista runsas kolme prosenttiyksikköä vähemmän. Henkilöstökoulutukseen osallistuneiden naisten osuus oli suurempi vain Luxemburgissa, Sloveniassa, Maltalla, Virossa, Kroatiassa ja Makedoniassa.

Yrityksen koolla on yhteys henkilöstökoulutukseen osallistumiseen: mitä pienempi yritys on, sitä vähemmän sen henkilöstö osallistuu koulutukseen. Pienimpien, 10–49 hengen yritysten työntekijöistä osallistui 30 prosenttia, keskisuurissa yrityksissä (50–249 henkeä) osallistui 37,2 prosenttia ja vähintään 250+ palkansaajan yrityksissä osallistui 47,7 prosenttia yrityksen henkilökunnasta.

Myös Pohjoismaissa yrityskoon vaikutus on vastaava lukuun ottamatta Norjaa, jossa eri kokoluokan yrityksissä osallistuttiin yhtä paljon koulutukseen.

Koulutuksen kestossa suurta vaihtelua – eniten tunteja Irlannissa ja Luxemburgissa, vähiten Liettuassa

Koulutustunteja oli EU-maissa yrityksen työntekijää kohden laskettuna keskimäärin 12,1 tuntia. Eniten koulutustunteja oli Irlannissa ja Luxemburgissa, joissa niitä oli noin 24 tuntia työntekijää kohti. Maltalla ja Belgiassa koulutustunteja oli noin 20 yrityksen työntekijää kohti. Vähiten koulutustunteja työntekijää kohti oli Liettuassa (7,2 tuntia) ja Unkarissa (8 tuntia).

Pohjoismaista eniten koulutustunteja oli Tanskassa, 14,2 yrityksen työntekijää kohti laskettuna. Ruotsissa ja Norjassa koulutustunteja oli noin 11,0 ja Suomessa vähiten, 9,1 tuntia työntekijää kohti laskettuna.

Mitä suurempi yritys, sitä enemmän koulutusta

Yli puolella EU-maista saatujen henkilöstökoulutustuntien määrä kasvoi yrityskoon suuretessa. Päinvastainen tilanne oli Irlannissa, Britanniassa, Kroatiassa ja Makedoniassa, joissa pienimmissä yrityksissä työskentelevät saivat eniten koulutustunteja. Muissa maissa koulutustuntien määrissä ei juurikaan ollut eroja yrityskoon mukaan.

Pohjoismaista ainoastaan Tanskalla oli selvä trendi koulutustuntien määrän ja yrityksen koon välillä siten, että suurimpien yritysten palkansaajat saivat enemmän koulutusta kuin pienimpien. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tämä yhteys ei ollut niin ilmeinen.

Henkilöstökoulutukseen osallistuminen suhteessa koulutuspäiviin

Kuviossa 4. on esitetty henkilöstökoulutukseen osallistuneiden osuus ja saatujen henkilöstökoulutuspäivien määrä eri maissa. Kuvion lineaarinen trendiviiva kertoo osallistumisasteen ja koulutustuntien määrän samansuuntaisesta riippuvuudesta.

EU-maista löytyy hyvin erilaisia koulutusprofiileja. Tšekeissä osallistuttiin kaikista eniten henkilöstökoulutukseen, mutta saatu koulutus oli kestoltaan EU-keskiarvon tasoa. Samoin osallistuneita oli keskimääräistä enemmän Slovakiassa, Espanjassa, Norjassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Italiassa sekä Itävallassa, ja koulutuspäivien määrä näissäkin maissa pysytteli lähellä EU-keskiarvoa.

Kuvion oikeassa yläkulmasta löytyvät maat, joissa sekä osallistuttiin eniten koulutukseen ja joissa koulutuspäivien määrä oli selvästi yli EU-maiden keskiarvon. Näitä maita ovat Irlanti, Luxemburg, Belgia, Portugali ja Slovenia.

Yhtenä ryhmänä erottuvat maat, joissa osallistuttiin keskimääräistä vähemmän henkilöstökoulutukseen, mutta joissa koulutuksen kesto oli yli EU-keskiarvon. Näin on esimerkiksi Maltalla, Virossa, Tanskassa, Bulgariassa ja Romaniassa.

Tanskassa suurimmat koulutuskustannukset – Suomessa alle EU-keskiarvon

EU-maissa henkilöstökoulutuksen kustannukset laskettuna yrityksen yhtä työntekijää kohden olivat 585 euroa vuonna 2015. Koulutuksen kustannukset vaihtelivat suuresti EU-maissa. Suurimmat kustannukset olivat Tanskassa, 1 625 euroa työntekijää kohden. Belgiassa kustannukset olivat parisataa euroa pienemmät, 1 405 euroa työntekijää kohden. Ranskassa, Luxemburgissa ja Norjassa kustannukset olivat yli 1 000 euroa työntekijää kohden.

Pienimmät koulutuskustannukset olivat Romaniassa ja Bulgariassa, joissa ne jäivät alle 100 euroon yrityksen yhtä työntekijää kohden laskettuna.

Suomessa koulutuksen kustannukset työntekijää kohden olivat muutama kymmenen euroa alle EU-maiden keskiarvon. Muissa Pohjoismaissa kustannukset olivat selvästi yli EU-maiden keskiarvon. Ruotsin koulutuskustannukset olivat 888 euroa työntekijää kohden, mikä oli yli 300 euroa enemmän kuin Suomessa.

Koulutukseen osallistuminen suhteessa koulutuskustannuksiin vaihteli suuresti

EU-maissa on hyvin erilaisia koulutusprofiileja koulutukseen osallistumisen ja koulutuskustannusten suhteen, kuten kuvio 6 osoittaa. Noin kymmenellä maalla sekä koulutukseen osallistuneiden osuus että koulutuskustannukset työntekijää kohden jäivät selvästi alle EU-keskiarvon. Nämä maat – mm. Makedonia, Romania, Bulgaria, Latvia, Kreikka ja Unkari – löytyvät kuvion 6. vasemmasta alalaidasta.

Vastaavasti osassa maita molemmat tekijät olivat selvästi yli EU-keskiarvon. Nämä maat – eli Belgia, Luxemburg, Ranska, Norja, Irlanti ja Ruotsi – löytyvät oikealta yläreunasta.

”Poikkeavia” maita olivat Tanska, jossa koulutuskustannukset olivat suurimmat, mutta osallistuneiden osuus jäi hieman alle EU-keskiarvon. Slovakiassa ja Tšekissä puolestaan osallistuneiden osuus oli reilusti yli EU-keskiarvon, mutta koulutuskustannukset työntekijää kohden olivat alhaiset (kuvan oikea alalaita).

Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista suurin Tanskassa ja pienin Makedoniassa

Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista oli EU-maissa keskimäärin 1,7 prosenttia. Suurin osuus oli Tanskassa, 2,7 prosenttia, ja seuraavaksi suurimmat osuudet Ranskassa ja Sloveniassa, 2,5 prosenttia työvoimakustannuksista.

Maavertailun toisesta ääripäästä löytyvät Makedonia, jossa koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista oli 0,5 prosenttia, ja Latvia, 0,8 prosentin osuudellaan.

Pohjoismaista työvoimakustannusten osuus työvoimakustannuksista oli hieman yli EU-keskiarvon Norjassa, 1,8 prosenttia, ja hieman alle Ruotsissa, 1,6 prosenttia. Suomessa osuus oli Pohjoismaiden alhaisin, 1,1 prosenttia työvoimakustannuksista.

Vanhat EU-maat useimmiten henkilöstökoulutuksen kärjessä

Artikkelissa tarkastellut henkilöstökoulutuksen tunnusluvut muodostavat yhdessä kuvan yrityksen järjestämästä henkilöstökoulutuksesta, sen volyymista ja kustannuksista. Tunnuslukujen perusteella Euroopan maat profiloituvat hyvin eri tavoin henkilöstökoulutuksen järjestämisessä.

Seitsemällä EU-maalla (Luxemburg, Slovenia, Espanja, Belgia, Irlanti, Ranska ja Alankomaat) kaikki henkilöstökoulutuksen tunnusluvut olivat yli EU-keskiarvon ja kolme tunnusluvuista oli yli EU-keskiarvon Norjalla ja Tanskalla. Sloveniaa lukuun ottamatta kaikki nämä maat ovat ns. vanhoja EU-maita. Vastaavasti enemmistö henkilöstökoulutuksen tunnusluvuissa alle EU-keskiarvon jäävistä maista oli vuonna 2004 tai sen jälkeen EU:hun liittyneitä, valtaosin entisiä Itä-Euroopan maita (pl. Slovenia).

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä.

Lähteet:

CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus http://tilastokeskus.fi/til/cvts/index.html

Eurostatin database https://ec.europa.eu/eurostat/web/education-and-training/data/database