Yksityisten sosiaali- ja terveys­palvelujen hintoihin sisältyy piilevää arvonlisä­veroa keski­määrin kahdeksan prosenttia. Alvittomia palveluja tarjoavat palvelun­tuottajat eivät voi vähentää tavara- ja palvelu­ostoihin tai investointi­hyödykkeisiin sisältyviä arvonlisä­veroja omassa verotuksessaan. Vastaava ilmiö koskee myös oppilaitos­ruokailua tarjoavia yksityisiä palvelun­tuottajia.

Arvonlisäverolain yleisten peri­aatteiden mukaan liike­­toiminnan muodossa tapahtuvasta myynnistä on suoritettava arvonlisä­vero.

Eräät toiminnot on jätetty laissa verotuksen ulko­puolelle. Niitä ovat muun muassa yksityiset terveyden- ja sairaan­hoitoon ja sosiaali­huoltoon liittyvien tavaroiden ja palvelujen myynti.

Arvonlisäverottomuuden taustalla on EU:n arvonlisä­verodirektiivi. Sen mukaan jäsen­valtiot voivat kansallisilla päätöksillä rajata määrätyt yksityiset toiminnot vero­vapauden ulko­puolelle, mutta Suomessa vero­vapauden laajuutta ei ole rajoitettu.

Yhteistä yksityisille verottomille sosiaali- ja terveys­palveluille on, että palvelun­tuotanto on luvan­varaista, viran­omaisten valvomaa ja usein ainakin osittain julkisin varoin rahoitettua.

Piilevä alv nostaa hintoja

Yksityisten sosiaali- ja terveys­palvelujen myynnin arvonlisä­verottomuudesta seuraa, että palvelu­tuotantoa varten tehtyihin hankintoihin liittyvää alvia ei voida vähentää verotuksessa. Tämän tuloksena palvelu­­suoritteiden myynti­­hinnoissa on piilevää hankintoihin sisältyvää arvonlisä­­veroa. Sen suuruus riippuu yrityksen toimi­­alasta ja siitä, miten ne ovat järjestelleet toimintojaan.

Piilevä vero nostaa loppu­tuotteiden hintoja kuluttajan silmissä, eikä välttämättä kannusta yksityisiä toimijoita järjestämään palvelu­tuotantoaan aina järkevimmällä ja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Kuluttajien osalta asiaa on pahentanut se, että sairaus­­vakuutuslain mukaiset korvaukset yksityis­lääkärin tai hammas­lääkärin palkkioista ovat pudonneet murto-osaan todellisista kustannuksista.

Varsinkin Suomen hallituksen päätöksillä leikata yksityisen sairaan­hoidon korvauksia vuosina 2015–16 on ollut erittäin suuri merkitys. Leikkausten seurauksena asiakas­käyntien määrä romahti etenkin yksityisessä hammas­hoidossa. Toimen­piteet tehtiin, vaikka mahdollinen siirtyminen uuteen asiakkaan valinta­järjestelmään tapahtuu hammas­hoidon osalta vasta vuoden 2022 alusta lukien.

Vaikuttaa kuntien ulkoistuksiin ja osto­palveluihin

Piilevä arvonlisävero on voinut aiheuttaa kilpai­lun vääristymiä myös kunnallisen ja yksityi­sen palvelun­tuottajan välillä. Kun­ta­yhteisöillä on ollut oikeus vähentää omiin sosiaali- ja terveyden­huollon tuotanto­kustannuksiin sisäl­tyvät arvonlisä­verot täysi­määräisesti. Tämä on voinut pienentää kuntien ulkoistuksia tai halukkuutta hankkia yksityisiä osto­palveluja omaan palvelu­tuotantoonsa.

Tosin kunnat ovat saaneet valtiolta viiden prosentin laskennallisen arvonlisä­veron palautuksen yksityisistä alvittomista sosiaali- ja terveys­palveluista ja niihin kiinteästi liittyvien tuki­palvelujen, kuten ateria­palvelujen ostoista vuodesta 2002 lähtien.

Kilpailuhaitat eivät silti katoa kokonaan, jos laskennallinen palautus ei kata kaikilta osin piilevän arvonlisä­veron aiheuttamia kustannuksia.

Keskimäärin 8 prosenttia liike­vaihdosta

Arvonlisäverolain mukainen viiden prosentin palautus piilevästä sosiaali- ja terveys­palveluihin liittyvästä alvista ei välttämättä vastaa tämän päivän tilannetta. Arvio on 2000-luvun alusta, mutta piilevän arvonlisä­veron todellinen osuus yksityisten palvelun­tuottajien liike­vaihdosta on voinut muuttua arvonlisä­verokantojen noston, toiminnan pääoma­valtaistumisen ja toimitila­kustannusten nousun takia.

Piilevän arvonlisäveron määrä ja merkitys vaihtelee luonnollisesti sosiaali- ja terveys­palvelujen eri toimi­aloilla. Asiaan vaikuttaa se, missä ja millaisissa toimi­tiloissa yritykset toimivat ja miten ne ovat ulkoistaneet tuki­toimintojaan. Vuotuisiin kuluihin voi sisältyä verottomia hankintoja. Osassa hankintoja vero­kanta on myös yleistä 24 prosentin arvonlisä­verokantaa alhaisempi (Taulukko 1).

Taulukko 1: Laskennallinen piilevä arvonlisä­vero kulu­erittäin sosiaali- ja terveys­palvelualan yrityksissä 2015, prosenttia liike­vaihdosta

Lähteet: Yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilasto, Tilasto­keskus; Lith Consulting Group

Elinkeinoelämän keskusliiton teettämien selvitysten mukaan piilevä arvonlisä­vero asettui keski­määrin kahdeksaan prosenttiin sosiaali- ja terveys­palvelualan yritysten liike­vaihdosta vuonna 2015.

Keskimääräistä enemmän piilevää arvonlisä­veroa on paljon aineita ja tarvikkeita sekä investointi­hyödykkeitä vaativilla toimi­aloilla, kuten lääkäri­asema- ja hammaslääkäri­toiminnassa (Kuvio 1).

Kuvio 1: Piilevän arvonlisäveron laskennallinen osuus sosiaali- ja terveys­palvelualan yritysten liike­vaihdosta toim­ialoittain 2015, prosenttia

Lähteet: Yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilasto, Tilasto­keskus; Lith Consulting Group

Sosiaalipalveluissa piilevän arvonlisä­veron merkitys on pienempi kuin terveys­palveluissa. Arvonlisä­verolaissa sosiaali­palveluihin rinnastetaan myös varhais­kasvatus eli lasten päivä­hoito.

Piilevän arvonlisäveron merkitys on keski­määrin pienempi sosiaali- ja terveys­alan järjestöissä kuin yrityksissä, sillä järjestöjen toiminta painottuu asumisen sisältäviin ja avo­huollon sosiaali­palveluihin.

Piilevän alv:n merkitys kasvussa

Rahamääräisesti sosiaali- ja terveys­alan yritysten tuotantoon sisältyvä piilevä arvonlisä­vero oli arviolta 460 miljoonaa euroa vuonna 2015.

Jos järjestöjen laskennallinen osuus yksityisten sosiaali- ja terveys­palvelujen piilevästä arvonlisä­verosta lasketaan mukaan, nousee koko yksityisen toiminnan laskennallisen piilevän arvonlisä­veron määrä arviolta 580 miljoonaan euroon.

Piilevän arvonlisäveron määrä ja liike­vaihto-osuus ovat kohonneet vuosina 2009–15 etenkin yksityisissä terveys­palvelualan yrityksissä. Määrällinen lisäys on osin tulosta yksityisen toiminnan nopeasta kasvusta, joka ei pysähtynyt edes taloudellisen taantuman aikana.

Järjestöjen puolella piilevän arvonlisä­veron merkitys on vähentynyt järjestö­pohjaisen toiminnan supistumisen myötä.

Piilevän alv:n kohtelu epäselvää sotessa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on jäänyt toistaiseksi avoimeksi asiaksi se, miten maa­kunnallisille palvelun­tuottajille korvataan niiden palvelu­tuotantoon liittyvien hankintojen arvonlisä­verot ja kuinka kilpailu­neutraliteetti turvataan lähtö­kohtaisesti arvonlisä­verottomissa sote-palveluissa yksityisten ja maa­kunnallisten palvelun­tuottajien välillä.

Kilpailu­neutraliteettia koskevat kaikki ongelmat voitaisiin ratkaista helposti, jos kaikilla yksityisillä julkisesti valvotuilla sosiaali- ja terveyden­hoitopalvelujen tuottajilla olisi vastaava ostojen sisältämien arvonlisä­verojen palautus­oikeus kuin kunnilla on tällä hetkellä. Tällainen menettely olisi kuitenkin EU:n arvonlisä­direktiivien vastaista. Siksi on löydettävä muita vaihtoehtoja.

Asiantuntijalausuntojen mukaan maa­kuntien hankintoihin liittyvät arvonlisä­verot voitaisiin ottaa huomioon jo niille annettavien valtion­osuuksien kustannus­pohjissa. Tosin tämä malli ei kerro suoraan sitä, miten maa­kuntien liike­laitosten ja yksityisten yritysten kilpailu­neutraliteetti taataan varsinkin, jos maa­kunnallisten palvelun­tuottajien ei tarvitse yhtiöittää tuotantoaan.

Toinen asiantuntijoiden keskuudessa esiin tullut toiminta­malli pohjautuu maa­kuntien hankintojen sisältyvien arvonlisä­verojen palautus­järjestelmään. Tämä vastaisi nykyisin voimassa olevaa kunnallisten arvonlisä­verojen palautus­järjestelmää, jossa otetaan huomioon myös lähtö­kohtaisesti alvittomiin yksityisiin sote-palveluihin sisältyvä piilevä vero. 

Oppilaitosruokailun piilevä alv

Piilevään arvonlisäveroon liittyvät ongelmat koskettavat myös kunnallista koulu- ja opiskelija­ruokailua.

Verosäännösten mukaan laki­sääteisestä ja lain nojalla julkisesta koulutuksesta ei suoriteta arvonlisä­veroa. Myöskään oppi­laitoksessa oppilaille tarjottavista aterioista ei suoriteta veroa, kun ateria­palvelu tapahtuu koulutuksen yhteydessä ja liittyy tavan­omaiseen koulutukseen.

Kunnat voivat kyllä käsitellä laki­sääteiseen opetukseensa sisältyvien hankintojen arvonlisä­verot palautettavina veroina. Oppi­laitosten ruoka­huollossa näitä ovat raaka-aineisiin, muihin aine-, tarvike- ja tavara­kuluihin ja käyttö­omaisuuteen sisältyvät arvonlisä­verot (Taulukko 2). Kunnat eivät voi kuitenkaan vähentää ulko­puolisen yrityksen myymää ateria­palveluun liittyvää piilevää arvonlisä­veroa.

Taulukko 2: Laskennallinen piilevä arvonlisä­vero kulu­erittäin henkilöstö- ja laitos­ruokailun sekä ateria­palvelun yrityksissä 2015, prosenttia

Lähteet: Yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilasto, Tilasto­keskus; Lith Consulting Group

Piilevä arvonlisävero korottaa siis täysi­määräisesti opetuksen yhteydessä tarjottavien yksityisten ateria­palvelujen hintoja. Siten kilpailu­tilanne on pahempi kuin sote-palveluissa, jossa kunnat saavat laskennallisen viiden prosentin palautuksen palvelu­laitosten ruoka­huollon, kotiin vietävien yksityisten ateria­palvelujen piilevästä arvonlisä­verosta.

EK:n teettämien selvitysten mukaan oppilaitos­ruokailun piilevä arvonlisä­vero oli arviolta 8,8 prosenttia catering-alan yritysten liike­vaihdosta vuonna 2015. Kunnallisen ruoka­huollon markkinoilla syntyvä kilpailun vääristymä on catering-alalla suurta, sillä oppilaitos­ruokailu muodostaa valmistettujen aterioiden määrällä mitattuna yli 50 prosenttia julkisten palvelu­laitosten ruoka­huollosta (Kuvio 2).

Kuvio 2: Julkisten keittiöiden annos­määrät eri­tyyppisissä palvelu­laitoksissa 2015, miljoonaa annosta

Lähde: Taloustutkimuksen Horeca-rekisteri

Kunnissa alv-kikkailua

Kunta voi ohjata oppilaitosten ruoka­huoltoa omistamalleen osake­yhtiölle ja pienentää kustannuksia myös siten, että yhtiö veloittavat vain ateria­palvelujen tuottamiseen tarvittavat aterioiden valmistus- ja tarjoilu­palvelut. Raaka-­aineet ja kuljetukset osake­yhtiö tilaa sen sijaan kunnan laskuun, koska kunnalla on oikeus näihin hankintoihin sisältyvien arvonlisä­verojen palautukseen valtiolta.

Kilpailuneutraliteetin takaamiseksi koulujen oppilas­ruokailun yksityisiin os­to­palveihin liittyvä piilevä arvonlisä­vero olisikin saatava kunnissa palautus­järjestel­mään piiriin. Menettely olisi sama kuin yksityisissä sosiaali- ja tervey­den­huollon osto­palveluissa, joissa kun­nat saavat valtiolta laskennallisen viiden prosentin palautuksen osto­palveluihin liittyvästä piilevästä arvonlisä­verosta.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith

Lähteet:

Lith, Pekka: Julkisyhteisöjen ruoka­huolto ja osto­palvelut, Katsaus julkis­yhteisöjen ateria­palvelujen markkinoista, ulkoistuksista sekä majoitus- ja ravitsemis­palvelujen julkisista hankinnoista ja oppi­laitosten piilevästä arvonlisä­verosta, Lith Consulting Group, Helsinki 2017.

Lith, Pekka: Sosiaali- ja terveys­palvelujen markkinat, Raportti yksityisiin sosiaali- ja terveys­palveluihin liittyvästä piilevästä arvonlisä­verosta, Lith Consulting Group, Helsinki 2017.