Yksityiseen varhaiskasvatukseen osallistui yhteensä reilut 41 000 lasta vuonna 2016. Kuntien rahoittamasta varhais­kasvatuksen palvelu­kysynnästä yksityisen toiminnan osuus oli jo yli 300 miljoonaa euroa.

Varhaiskasvatuksen markkinat olivat esi­opetus mukaan lukien 2,8 miljardia euroa vuonna 2016. Laskelmien lähtö­kohtana on kuntien palvelu­kysyntä, sillä nyky­järjestelmässä kunnat vastaavat alle koulu­ikäisten varhais­kasvatuksen järjestämisestä ja rahoituksesta. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä muilta julkis­yhteisöiltä tai yksityisiltä palvelun­tuottajilta.  

Kuntien palvelukysynnästä 88 prosenttia oli niiden omaa palvelu­­tuotantoa vuonna 2016. Yksityisen palvelu­tuotannon osuus oli 11 prosenttia ja muilta julkis­yhteisöiltä ostettujen palvelujen yhden prosentin verran (Kuvio 1).  

Yksityisten palveluntuottajien merkitys on suurin Pohjois-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa. Pienin se on Etelä-Karjalassa, Keski-Pohjan­maalla ja Ahvenan­maalla.

Rahamääräisesti yksityisen kunta­rahoitteisen palvelu­tuotannon arvo oli runsaat 300 miljoonaa euroa vuonna 2016. Siitä varhais­kasvatuksen palvelu­setelit muodostivat noin 119 miljoonaa euroa, yksityisen hoidon tuki 101 miljoonaa euroa ja kuntien kilpailuttamat yksityiset osto­palvelut noin 83 miljoonaa euroa. Yksityisen hoidon tuki jakaantui laki­sääteiseen osuuteen ja kunta­lisään.

 Joka kuudes lapsi yksityisessä hoidossa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tilastojen mukaan julkis­rahoitteista varhais­kasvatusta sai 243 900 lasta, joista yksityisen päivä­hoidon piirissä oli 41 200 lasta vuonna 2016. Yksityinen palvelu­­tuotanto jakaantui siten, että palveluseteli­paikoilla oli 18 380 lasta ja kuntien yksityisillä ostopalvelu­paikoilla oli 6 470 lasta. Yksityisen hoidon tuella hoidettiin 16 340 lasta. (Kuvio 2).

Keskimäärin 17 prosenttia lapsista oli yksityisen toiminnan piirissä. Osuus oli suurin Pohjois-Pohjan­maalla, Keski-Suomessa ja Varsinais-Suomessa, joissa yksityisesti hoidettuja lapsia oli yli 20 prosenttia varhais­­kasvatuksen piirissä olevista 1–6-vuotiaista lapsista (Kuviot 3).

Parissakymmenessä kunnassa, kuten Turussa, Oulussa ja Kajaanissa yksityisesti hoidettiin jo yli 30 prosenttia lapsista.

 Yksityisellä palvelutuotannolla on yleensä vahvempi asema asukas­luvultaan suuremmissa kunnissa. Vähintään 30 000 asukkaan kunnista 92 prosenttia kuului kuntiin, joissa yksityisen varhais­kasvatuksen piirissä oli vähintään kymmenen prosenttia lapsista. Vastaavasti 5 000–9 999 asukkaan kunnista tähän joukkoon kuului vain 30 prosenttia ja alle 5 000 asukkaan kunnista 12 prosenttia.

 Yksityinen toiminta alentaa kustannuksia?

 Lasta kohden lasketut varhais­kasvatuksen käyttö­kustannukset olivat vuonna 2016 pienimmät Pohjois-Pohjan­maalla, Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa, joissa yksityisen toiminnan piirissä oli suhteellisesti eniten lapsia.

 Vastaavasti käyttökustannukset olivat korkeimmat Pohjan­maalla, Pohjois-Karjalassa ja Ahvenan­maalla, joissa yksityisen toiminnan piirissä oli vähiten lapsia vuonna 2016.

 Myös kuntakohtainen tarkastelu osoittaa, että yksityisen varhais­kasvatuksen laajuudella on lievästi myönteinen vaikutus varhais­kasvatuksen kustannuksiin.

 Esimerkiksi enemmistössä niitä kuntia, joissa yksityisen varhais­kasvatuksen piirissä on vähintään kymmenen prosenttia lapsista, varhais­kasvatuksen lapsi­kohtaiset käyttö­kustannukset olivat maan keski­arvoa alhaisemmat.

 Yritystoiminta keskittymässä

 Varhaiskasvatusalan yksityinen tarjonta koostuu yritysten ja järjestöjen palveluista. Myös yksityiset perhe­päivähoitajat luetaan yrityksiin.

 Yksityinen toiminta työllisti runsaat 6 500 henkilöä ja synnytti arviolta 320 miljoonan euron liike­vaihdon vuonna 2016. Työllisyydestä ja liike­vaihdosta yritys­toiminta oli noin 73 prosenttia ja järjestö­muotoinen toiminta noin 27 prosenttia.

 Toimipaikkoja yksityisen toiminnan piirissä oli lähes tuhat vuonna 2016. Niistä järjestöjen toimi­paikkoja oli noin 240 ja yritys­toimipaikkoja noin 760.

 Yrityksiä toimialalla oli noin 446, eli yhtä yritystä kohden oli 1,7 yritys­toimipaikkaa. Yritysten määrä on ollut laskussa 2010-luvulla. Tämä johtuu alan keskittymisestä, sillä yritys­toimipaikkojen määrä on jatkanut kasvuaan.

 Palvelusetelit kasvun moottorina

 Yksityisen varhaiskasvatuksen työllisyyden ja liike­vaihdon kasvu on ollut varsin nopeaa kymmenen viime vuoden aikana. Päivähoito­alan yritysten työllisyys on yli kaksin­kertaistunut vuosina 2007–16 ja liikevaihdon määrä kolmin­kertaistunut.

 Kasvu on ollut reipasta etenkin vuodesta 2014 lukien (Kuvio 4). Nopea kasvu on syönyt kuitenkin toimi­alan yritysten kannattavuutta. 

2000-luvun alussa yksityisen toiminnan laajentuminen pohjautui yksityisen hoidon tukeen ja kuntien maksamiin kunta­lisiin, joilla kunnat halusivat vähentää omaan palvelu­tuotantoonsa kohdistuneita paineita.

 2010-luvun kasvu on keskittynyt varhais­kasvatuksen palvelu­seteleihin. Sitä vastoin yksityisen hoidon tuella hoidettujen lasten määrä on kääntynyt jo selvään laskuun.

 Kiinteistösijoittajat apajalla

 Yksityisen toiminnan kasvu voi kertoa muutto­liikkeestä johtuvasta palvelu­tarpeen kasvusta ja siitä, että kasvu­keskusten kunnat eivät halua välttämättä investoida omaan päiväkoti­toimintaan ja -kiinteistöihin.  

Muutto­voittoisissa kasvukeskuksissa yksityiset päiväkodit ovat nopeita ja joustavia toimijoita kuntiin verrattuna, sillä yksityinen yritys voi pystyttää päivä­kodin alle vuodessa.

 Markkinoille on tullut nyttemmin koti- ja ulkomaisia kiinteistö­sijoitusyhtiöitä, jotka ovat erikoistuneet päiväkoti- ja muiden hoiva­kiinteistöjen tai kokonaisten palvelu­kortteleiden tuottamiseen, omistamiseen ja vuokraamiseen. Avaimet käteen -ratkaisu voi kattaa koko hoivapalvelu­paketin, joka sisältää myös palvelun­tuottajan. Suomen Hoivatilat Oyj on esimerkki tällaisesta yrityksestä.

 Valmiiden, käyttäjien toiveet ja tarpeet täyttävien päiväkoti­rakennusten vuokraamisesta onkin tulossa muutto­voittoisille kasvu­kunnille kustannus­tehokas ja riskitön tapa ratkaista nopeasti tila­kysymyksiä, mikä ei lisää kunnan velkaantumista.

 Vuokraaminen on omistamista taloudellisempi vaihto­ehto etenkin silloin, kun tilojen tarve ja käyttö­tarkoitus muuttuvat ajan myötä.

 Varhaiskasvatuksen reppuraha selkeyttäisi järjestelmää

 Yksityisen hoidon tuki ja palvelu­setelit ovat mahdollistaneet yksityisen varhais­kasvatus­alan kasvun ja kehittymisen kunnallisen toiminnan rinnalla, mutta nyky­tilanne on lasten vanhempien kannalta epätasa-arvoinen. Syynä on, että vanhempien valinnan­vapaus riippuu kunnan elinten päätöksestä ottaa käyttöön yksityisen hoidon kunta­lisä tai varhais­kasvatuksen palvelu­seteli.

 Yksi vaihtoehto olisi yhdistää nykyiset rahoitus­muodot ja erilaiset tavat tuottaa varhais­kasvatuksen palveluja sekä rakentaa palvelut yhden yhtenäisen reppuraha­järjestelmän pohjalle. Siinä lapsen kotikunta maksaisi hoito­­rahan, joka seuraisi lasta hänen vanhempiensa vapaasti valitsemalle julkiselle tai julkisesti valvotulle ja hyväksytylle yksityiselle palvelujen tuottajalle.

 Uudessa järjestelmässä vanhemmat voisivat valita vapaasti lapselleen kunnallisen tai yksityisen hoito­paikan koko työssäkäynti­alueelta, oman kodin tai työpaikan läheltä. Vanhemmat voisivat haluta myös hoito­paikan, joka painottaa vaikkapa kieliä, luonnon­tieteitä tai musiikkia. Järjestelmä hyödyttäisi etenkin suurissa asutus­keskuksissa ja niiden kehys­alueilla asuvia perheitä.   

 Kunnat vastaisivat edelleen varhais­kasvatuksen järjestämisestä ja kustannuksista, mutta haja-asutus­alueilla varhais­kasvatus, kuten myös perus­opetus voisi rakentua kuntien väliseen yhteis­työhön.

 Laajemmalla järjestämisalueella on mahdollista tarjota alueen lapsille kunnon ohjelmaa, valinnan­vapautta ja tasa-arvoisemmat perus­lähtökohdat suuriin paikka­kuntiin verrattuna.

 Kirjoittaja toimii tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith)

 Lähteitä:

 Pekka Lith: Varhaiskasvatuksen markkinat, Raportti lasten päivä­hoidon asiakkaista, palvelun­tuottajista ja markkinoista tilastojen valossa, Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut  Pekka Lith, Helsinki 2018.

 Lith, Pekka: Palvelusetelit ja palveluseteli­tyyppiset järjestelmät julkisella alalla, Raportti kohdennetuista maksu­välineistä ja asiakkaan valinnasta Suomessa 2010-luvulla, Lith Consulting Group, Helsinki 2015.

Terveyden ja hyvin­voinnin laitos THL: Varhais­kasvatus 2016, tilastoraportti 29/2017, Helsinki 2017. 

Tilastokeskus: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, alueellinen yritystoiminta­tilasto, kunta­tilasto ja yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilasto.

Perusopetuslaki 628/1998 ja varhaiskasvatus­laki 36/1973.