Suomen työmarkkinoiden järjestäytymisaste on yksi maailman korkeimmista. Suurin osa työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon ja suurin osa vähintään keskikokoisista yrityksistä kuuluu työnantajajärjestöihin.

Kun tähän vielä lisätään työehtosopimusten yleissitovuus, merkitsee se sitä, että noin 90 prosenttia Suomen palkansaajista saa työmarkkinaliittojen neuvottelemat sopimuskorotukset.

Tällaisessa pohjoismaisessa työmarkkinamallissa suurin osa ansiotason noususta tulee yleensä sopimuskorotuksista ja pienempi osa yritys- tai yksilökohtaisista palkkaliukumista sekä rakenteellisista tekijöistä.

Sopimusneuvotteluissa huomioidaan työnantajan palkanmaksuvara siten, että noususuhdanteessa sopimuskorotukset nousevat yleensä suuremmiksi kuin laskusuhdanteessa. Tämä hillitsee korkeasuhdanteelle tyypillistä palkkaliukumien kasvua.

Palkkaliukumien mittaaminen haasteellisempaa kuin sopimuskorotusten

Sopimuskorotusten osuus ansiotason nousuun voidaan yleensä arvioida melko tarkasti. Palkansaajajärjestöissä vahditaan sitä, että työehtosopimuksessa sovitut kustannusvaikutukset palkkoihin toteutuvat ja työnantajat puolestaan eivät halua maksaa yhtään enempää kuin on sovittu.

Ansiotason nousun ja sopimuskorotusten väliseen erotukseen sisältyy palkkaliukumat, jotka ovat yritys- tai palkansaajakohtaisia palkankorotuksia. Puhdas palkkaliukuma voi kuitenkin poiketa tällä tavalla lasketusta liukumasta, koska ansiotason mitattu nousu sisältää yleensä palkansaajarakenteen muutoksen vaikutuksia riippuen siitä, miten ansiotason nousu on mitattu.

Ansiotasoindeksissä palkansaajarakenteen muutokset on eliminoitu osittain laskemalla ansiokehitykset erikseen toimialoittain sekä tunti- ja kuukausipalkkaisille.

Kuviossa 1 ansiotason nousu vuodesta 2005 vuoteen 2018 on jaettu sopimuskorotusten ja palkkaliukumien vaikutukseen.

Sopimuskorotukset nostivat ansiotasoa vuodesta 2005 vuoteen 2018 yli 25 prosenttia, kun taas palkkaliukumien summa jäi alle kymmeneen prosenttiin.

Vuoden 2017 notkahdus keskimääräisissä sopimuskorotuksissa johtui kiky-sopimuksen sisältyvästä julkisen sektorin lomarahaleikkauksesta ja useimpien sopimusalojen nollakorotuksista.

Suhdanteiden vaihtelu ei laskennallisissa palkkaliukumissa erotu kovinkaan selkeästi. Viime vuosikymmenen lopun taantuma näkyy vain pienenä palkkaliukumien hidastumisena ja viime vuosien noususuhdanteessa ei näy liukumien kiihtymistä.

Palkkaliukumien tasaisuus ansiotasoindeksillä mitattuna voi johtua osittain siitä, että noususuhdanteessa työnantajat palkkaavat lisää työntekijöitä, jotka saavat yleensä aluksi matalampaa palkkaa kuin vanhat työntekijät.

Samaan aikaan vanhojen työntekijöiden ansiot voivat nousta kiihtyvää tahtia, mutta uudet työntekijät pitävät keskiansiokehityksen maltillisena.

Palkkaliukumien toimialoittainen vaihtelu suurta

Vaikka palkkaliukumat kehittyivät työmarkkinoilla keskimäärin maltillisesti ja tasaisesti vuosina 2005–2018, aloittaiset vaihtelut olivat merkittäviä.

Palkkaliukumia oli yleensä enemmän kuukausipalkkaisilla palkansaajilla. Vuodesta 2005 vuoteen 2018 kuukausipalkkaisten palkansaajien palkkaliukuma oli keskimäärin 10,7 prosenttia ja tuntipalkkaisten 4,3 prosenttia.

Sopimuskorotuksissa vastaavat prosentit olivat 26,9 tuntipalkkaisilla ja 25,0 kuukausipalkkaisilla.

Suurimmat toimialoittaiset ansiokehitykset vuosien 2005 ja 2018 välillä olivat yleensä osittain palkkaliukumien ansiota, kuten kuviosta 2 voidaan päätellä.

Poikkeuksena on kuljetuksen tuntipalkkaisten ryhmä, jossa keskimääräistä nopeampi ansiokehitys saavutettiin sopimuskorotusten ansiosta. Sen sijaan rakentamisen tuntipalkkaisilla korkeat sopimuskorotukset eivät taanneet nopeaa ansiokehitystä, koska palkkaliukuma jäi pieneksi.

Ansiotasoindeksien ja sopimuspalkkaindeksien perusteella laskettuihin palkkaliukumiin sisältyy myös rakennemuutosten vaikutusta, ja koulutustason noustessa rakennemuutosten vaikutus ansiotasoon on pitkällä aikavälillä yleensä positiivinen. Siten puhdas palkkaliukuma on todennäköisesti ollut hieman pienempää.

Kuviossa 3 on suurimpien palkansaajaryhmien kumulatiiviset palkkaliukumat vuodesta 2005 vuoteen 2018. Kuukausipalkka-aloilla palkkaliukumat olivat suurimpia ja tuntipalkka-aloilla pienempiä.

Rakentamisen tuntipalkkaisilla palkkaliukumat olivat vielä viime vuosikymmenen lopulla positiivisia, mutta tällä vuosikymmenellä ansiokehitys on ollut sopimuskorotusten varassa.

Yksittäisten vuosien palkkaliukumiin on vaikuttanut erityisesti tulospalkkioiden vaihtelut. Muun muassa vuoden 2015 piikki teollisuuden kuukausipalkkaisten palkkaliukumissa johtui poikkeuksellisen suurista tulospalkkioista.

Työmarkkinoilla on monenlaisia joustoja

Ansiotason muutokset ovat osa työmarkkinoiden sopeutumista suhdanteiden, hintojen ja rakenteiden muutoksiin. Ansiotason muutoksia toteutetaan mm. sopimuskorotuksilla, tulospalkkiojärjestelmillä ja yrityskohtaisilla toimenpiteillä. Myös työajan muutoksia käytetään sopeutumiskeinona mm. ylitöiden, paikallisen sopimisen ja lomautusten avulla.

Palkkojen ja työaikojen muutokset vaikuttavat siihen, miten suuria joustoja tapahtuu työntekijöiden lukumäärissä. Mitä enemmän olosuhteisiin reagoidaan palkkatason ja työajan muutoksilla, sitä pienemmiksi muutokset työntekijöiden lukumäärissä jäävät.

Joskus joustoja työvoimakustannuksiin haetaan poikkeuksellisilla toimenpiteillä. Tästä on esimerkkinä ns. sopimusshoppailu, jossa työntekijöitä pyritään siirtämään halvemman työehtosopimuksen piiriin.

Näin radikaalit pyrkimykset kustannusten säästämiseksi johtavat yleensä selkkaukseen työnantaja- ja työntekijäpuolien välillä, kuten syksyllä 2019 nähtiin posti- ja logistiikka-alalla.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen palkat ja työvoima­kustannukset -vastuualueella yritystilastot -yksikössä.